Heikki oli kuitenkin hyväntuulinen, joten hän lähti autokatsastukseen ja tämän jälkeen ostamaan isälle perinteisiä ja äidille luistelusuksia. Vaikka alessa pyöri muitakin hiihtäjiä, Heikki jaksoi rauhallisesti odotella kärryissä. Koko päivänä ruoka ei maistunut (banaania lukuunottamatta), mutta toisaalta lisää oksennuksiakaan ei tullut.
Sunnuntaina alkoi ruokakin maistua, ja pyhitimme päivän ulkoilulle. Aamupäivällä kävimme Laajalahdella hiihtelemässä Karon ja Erlingin kanssa. Anssi pääsi testaamaan uusia suksia sekä Heikki selässä hiihtämistä (kuulemma raskasta, vaikka tasamaa). Hiihtelemästä säntäsimme lähes suoraan asuntonäyttöihin, joissa ehdimme parissa tunnissa käydä neljässä eri asunnossa. Näyttöjen jälkeen pizzatauko ja sitten uudestaan hikiset kamat päälle ja takaisin Laajalahdelle ennen auringonlaskua. Tällä kertaa varustauduimme luistimilla sekä rattailla - tämä urheilumuoto taisi olla kaikkien mielestä kivointa. Viikonlopun aikana Heikki ja Anssi kävivät Torpanrannan kahvilassa kolmesti ja minäkin kahdesti. Kantapöytää tosin ei vielä sieltä olla saatu.
Kun muut lapset menevät nukkumaan pehmolelun, rätin tai jopa kirjan kanssa, niin Heikki meneekin nykyään nukkumaan paloaseman kanssa. Paloasema kuuluu minun serkunpojan vanhaan brio-junaratasarjaan ja sen nappia painamalla kuuluu "ping"-tyyppinen kilahdus. Kun Heikin on nyt kahtena iltana laittanut nukkumaan, hän vaatii sänkyyn tämän paloaseman. Nukahtamishetken voi päätellä siitä, kun makuuhuoneesta ei kuulu enää "ping".
Torstaina tapasimme perhevalmennusryhmässä tutustumiimme kolmeen muuhun pariskuntaan. Heikki leikki innokkaasti yhdessä Leon, Roopen, Iidan ja Ainon kanssa. Tässä menossa ruokailuhetki.
Helpohko kuva-arvoitus - minkä elukan jäljet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti