Les Issambresin lomailijat

Äitienpäivää vietettiin Tampereella kauniissa kevätsäässä. Kävimme tapaamassa Silja-kummityttöä, joka oli juuri vaihtanut konttaamisen kävelyyn, ja törmäsimme Espoon tuttuihin Pikku Kakkosen puistossa. Äitienpäivänä käytiin syömässä Hotelli Tammerissa, Kalle veti sikeitä lähes koko lounaan ja Heikkikin löysi loppuvaiheesta ateriaa jonkun pelinurkkauksen ja muita lapsia.

Äitienpäivää varjosti hieman lastenhoitajamme yllättävä irtisanoutuminen, vain kolme viikon jälkeen, joista kaksi ensimmäistä vain meidän kahden lapsen kanssa. Illalla otetiin pikapalaveri ja viikon päästä aloittikin sitten seuraava hoitaja. Uusi hoitaja tosin pääsi myös aloittamaan vain kahdella pojalla, sillä me suuntasimme lomalle Etelä-Ranskaan.

Lauantaiaamuna soi herätyskello klo 4.15 ja aamutuimaan lähdimme Norwegianilla kohti Nizzaa. Kalle ymmärsi nukahtaa heti nousussa ja Heikkiä ja Peppiä (4) viihdytti iPad videöineen. Aikaisesta lähtöajankohdasta bonuksena oli se, että olimme perillä Les Issambresin kylässä jo hyvissä ajoin.

Näytä suurempi kartta
Illemmalla perille saapuivat autolla Itävallasta myös Jaakko, Tiina, Otto (4) ja Kerttu (2).

Lomakoti oli jälleen kerran taitavasti valittu. Riittävästi huoneita ja sänkyjä, iso keittiö, josta pääsy terassille, mahtavat näköalat sekä superbonuksena lämmitetty yli 30-asteinen uima-allas. Uima-altaassa tulikin sitten lotrattua, joskus jopa kolme kertaa päivässä. Vesipeto-Kallekin oppi hyppäämään altaaseen seisaaltaan.


Uima-altaalla pulaamisen ja syömisen lisäksi kävimme pari kertaa merenrannassa lutraamassa sekä retkillä St. Tropezissa, idyllisessä Grimaudin kylässä sekä oman perheen voimin autoretkellä Verdonin kanjonia ihmettelemässä. St. Tropezin kohokohtia olivat jättimäiset veneet ja yllättäen löytynyt tivoli. Kuvan paattien koista saa ehkä jotain käsitystä, kun vertaa niitä edessä olevaan normaalikokoiseen purjeveneeseen... Kalle pääsi ensimmäistä kertaa huvipuistolaitteen kyytiin ja oli aivan innoissaan.

Ai niin, reissun kohokohtiin kuuluu toki myös se, että Kalle uskaltautui vihdoin kävelemään ihan oma-aloitteisesti! Lauantaina hän vielä vähän harkitsi asiaa, mutta viikon mittaan alkoi kävellä aina vain enemmän ja enemmän. Varovainen hän edelleen on, jos palloa haluaa potkaista niin pitää jostain pitää kiinni jne, mutta hienosti menee. Tämän lisäksi kyllä Kalle oli varsinainen mielensäpahoittaja. Varsinkin Kertun kanssa meinasi ensin mennä ihan sukset ristiin, mutta loppuviikosta Kalle ei alkanut enää itkeä heti Kertun nähdessään :)



Viikon ehdottomasti huvittavimpiin hetkiin kuuluu myös seuraava episodi. Isot lapset ovat olleet omissa puuhissaan pidemmän hetken ja sitten ilmestyvät näkyviin. Kysyttäettä mitä he ovat puuhanneet, Otto toteaa: "Mä piirsin paperiin, enkä yhtään sohvaan." Hmm, hieman epäilyttävää. "Peppi, mihin sä piirsit?" "Mä piirsin paperiin, mutta Otto piirsi sohvaan." Niinpä niin. "Otto, miten sä sohvaan piirsit?" "Se oli vahinko." "Mitä tarkoittaa vahinko?" "Sitä, että aikuiset ei nää." Kyllä oli pokassa pitelemistä, mutta Otto kyllä reippaasti puhdisti piirustukset alakerran sohvalta.

Kotiin on nyt siis palattu ja arki uuden hoitajan kanssa alkanut ihan mukavasti. Kop kop, näin taisin sanoa viime kerrallakin vain pari päivää ennen irtisanoutumista... No, tämä hoitaja meillä tosin on vain kesälomiin asti, joten nyt työlistalla on seuraavan hoitajan löytäminen.