Anssi tanssii ja Heikki leikkii

Tai no itse asiassa Anssi ei ole paljon kotona tanssinut, mutta kun se sopi riimiin niin hyvin :) Kaikki kuitenkin tietää että Anssin tanssi on vauhdikas ja mieleenpainuva :D

Heikki sen sijaan on leikkinyt viimeiset kaksi päivää Pepin kanssa. Peppi on ollut kummitädin luona hoidossa kaksi puolikasta päivää ja hienostihan meillä on aika kulunut. Kummitätiä on melkoisesti helpottanut se, että Heikki ja Peppi ovat käytännössä nukkuneet vuorotellen ja välillä jopa samaan aikaan. Yhteistä leikkiaikaa on ollut reilu tunti molempina päivinä.

Meidän asunnon hauskimmat lelut / lasten hauskuutukset ovat
1) betoninen olohuoneen sohvapöytä
2) kahvipusseista tehdyt lasinaluset ja
3) lattiaan asti yltävät peilit

Miksi lapsille edes ostetaan leluja, kun hauskinta on leikkiä kaikella muulla?

Myös Heikkiä hauskuuttaa nykyään peili. Välillä nauretaan peilin kautta hassuttelevalle äidille, välillä itselleen. Ja nyrkkiä Heikki myös pui - mutta en ole vielä nyt ihan varma onko Heikki vielä kuitenkaan kuitenkaan sisäistänyt että käsi on oleellinen osa häntä. Tätä kehitystä jäädään seuraamaan mielenkiinnolla.

Heikki 2 kk - ompelua ja vatsatreenejä

Heikillä ja Heikin äidillä on yhteinen harrastus - ompelu! Tähän aikaan vuodesta väännetään joululahjoja ja kun joulu lähenee niin jokainen liikenevä hetki on käytettävä hyödyksi. Yleensä näitä hetkiä ovat Heikin päiväunet (onneksi niitä on aika iso osa siitä osasta päivää kun isi on töissä), mutta myös välillä ompelen Heikin ollessa valveillakin. Jos homma on vaiheessa ja Heikki alkaa hermostua leikkimään yksin, Heikki pääsee myös ompelemaan :) Erityisen hauskaa on myös katsella kivoja kirjavia ja värikkäitä kankaita - niitä tilkkutöissä yleensä riittää!

Viikonloppuna Heikki kävi tapaamassa Tampereella ukkia, mummua ja enoa. Ukki lähtikin nyt kuukaudeksi Beniniin, Villa Karoon (wiki), joten Heikki näkee häntä todennäköisesti seuraavan kerran vasta ensi vuonna! Eno väänteli naamaansa niin, että Heikki nauroi ihan ääneen!

Tänään Heikki kävi 2 kk -neuvolassa, ja oli jälleen kasvanut... Painoa tullut parin viikon takaiseen käyntiin yli puoli kiloa, ja nyt mitat siis 7645 g ja 62,5 cm. Niin ja siis ihan rintamaidolla tässä "pienokaista" ravitaan, vaikka bloginlukijat ovat jo muuta veikkailleetkin. Neuvolassa saatiin ohje alkaa treenata Heikin mahallaanmakuuta, jotta sitten myöhemmässä vaiheessa olisi helpompi alkaa kääntyillä ja sitten ryömiä. Tätä alettiinkin treenata kotona, ja Heikki viihtyi hyvin mahallaan pari minuuttia, kunnes hermostui. Treenit jatkuvat myöhemmin.

Kuvissa innokas vatsallaanhengaaja terhakkaasti pää pystyssä, ja sitten sohvalla löhöämässä iiiiison nallen kanssa!

Superhauskat matkarattaat

Eilen Heikki sai omat matkarattaat.

Ensimmäisen kerran kun kuulin, että yleensä (?) lapsilla on "normaalien" rattaiden lisäksi matkarattaat, en ollut uskoa kuulemaani. Sen jälkeen olin sitä mieltä ettei Heikki sellaisia tarvitse. Ja eilen kävin sitten ne ostamassa...

Osto perusteltiin sisälläni olevalle insinöörille näin:
1) Matkarattaat ovat kevyet
2) Matkarattaat saa kasaan yhdellä kädellä
3) Matkarattaat menevät pieneen tilaan
4) Näihin matkarattaisiin saa kliksautettua kiinni turvakaukalon
5) Näihin matkarattaisiin ja ängettyä "oikeiden" rattaiden kantokassin, joten niitä voi käyttää "parvekerattaina"

Ja siis nuo jälkimmäiset kaksi syytä tekivät sen, että matkarattaat ostettiin nyt eikä joskus myöhemmin. Kohtuu näppärästi meinaan saa tuon Heikin turvakaukalon kliksautettua rattaisiin (samoin kuin autossa olevaan adapteriin), ja siis jos vaikka menee autolla vaan käymään jossain niin ei tarvi kantaa (täysin epäergonomisessa asennossa) tuota kaukaloa, vaan sille saa rattaista työntöapua.
Samoin olen ajatellut käyttää näitä vaunuja kotona nukuttamiseen ulkona silloin kun oikeat rattaat ei ole muuten käytössä, eli siis poika nukkumaan pihalle ilman että lähdetään kärrylenkille. Tällöin ei tarvitse raahata vaunuja varastosta, ja saan Heikin huomattavasti helpommin nukkumaan meidän pihan puolelle, josta voin rattaita tarkkailla puuhaillessani muuta sisällä.

Rattaat ovat mallia Graco Mirage, ja väreiltään oranssit kuten turvakaukalo Graco Logico S.

Eilen Heikki nukkui rattaissa jo 1,5 unet ja illalla kun otin ne sisälle esitelläkseni niitä Anssille, Anssi tuikkasi Heikin rattaisiin ja superväsynyt kaveri innostui vielä juttelemaan 10 min superhauskojen rattaiden seinille :)

Pienestä pojasta tuli Heikki Juhani

Pieni poika kastettiin lauantaina 17.11. Helenan ja Anssin kotona. Vieraina oli lähisuku eli meidän vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset puolisoineen, sekä Henna, Sammeli ja Peppi. Pojan kummeiksi lupautuivat Anssin sisko Pauliina ja hänen tuleva miehensä Pekka, sekä Henna ja Sammeli. Poika kastettiin äitini 40 v sitten ompelemassa kastemekossa - samassa mekossa jossa yhtä äidin sisaren perhettä lukuunottamatta on kastettu minut ja kaikki serkkuni sekä serkkujeni lapset. Poika oli 16. kastettava tässä mekossa.

Pojan nimi paljastettiin samassa yhteydessä, ja nyt mekin opettelemme kutsumaan häntä Heikiksi!

Pystyin hillitsemään itseni, ja keskityin kuvien ottamisen sijasta juhlimiseen. Kuvamateriaalia on kuitenkin paljon - tänäänkin kun avasin koneen ensimmäisen kerran, oli verkkoon laitettu jo Pauliinan, Ollin ja isäni ottamia kuvia! Laitan myöhemmin muutaman sukukuvan, mutta tässä kuitenkin otos ylpeistä vanhemmista ja ihanasta Heikistä!

Juhlat menivät hienosti! Tunnelma oli lämmin, ja Heikki mallikelpoinen juhlakalu. Juhlia selkeästi tarvitaan enemmän kun Heikki nauttii niistä niin paljon!

Tätä havaintoa noudatimmekin, ja kun omat juhlat olivat päättyneet, vieraat lähteneet ja kotona vain iso tiskivuori, niin päätimmekin lähteä seuraaviin juhliin! Samalle päivälle oli osunut Mathiaksen ja Maijun yhteiset 30-v hippalot. Olimme jo ilmoittaneet ettemme pääse paikalle, mutta Mathias lähetti juuri sopivaan aikaan viestin, jossa spekuloitiin ristiäisjuhlien jo päättyneen mutta 30-v kemujen vasta alkavan. Niinpä pakkasimmekin juhlapukeisen pojan autoon ja hurautimme Kulosaareen jatkamaan juhlia! Heikki viihtyi juhlissa hyvin, ja kotiin lähdimme puolenyön jälkeen kun äiti väsähti :) Paluumatkalla poliisi pysäytti ja pääsin puhaltamaan, ekaa kertaa elämässäni! "Hyvä tulos", totesi poliisi ja jatkoimme matkaa kotiin. Juhlapäivän uuvuttama poika nukkuikin sitten pisimmän tähänastisen jaksonsa, noin 7 h putkeen!

Todistusaineistoa ääntelystä

Kun opimme että neuvolakorttiin kuuluukin vauvan edistysaskeleet merkata itse, niin uskalsimmekin sinne laittaa jo ensimmäisen ruksin - vauvamme ääntelee! Tai siis kuten ahkerat bloginlukijat ehkä tietävät, on jo äännellyt jonkin aikaa (Googlettaja). Tässä nyt videomuodossa kuitenkin todistusaineistoa epäileville :)



Lisäksi hauska kuvasarja poikamme temperamentista:

1) Olen ihan väsynyt ja minulle on puettu päälle hieno mummun kutoma asu. Kaikki hyvin.

2) Hei, nyt meni jo 2 sekuntia enkä vieläkään ole ulkona nukkumassa! Kuuma!

3) Siis mikä tämä palvelutaso on? 5 sekuntia puettuna eikä mitään tapahdu! Tyhmä äiti! Protestoin! Ja protestoin äänekkäästi! HYÄÄÄÄ! HYÄÄÄ! HYÄ-HYÄ-HYÄÄÄ!

4) No olipa hyvät unet! Nyt jaksaa taas naureskella! Ihana äiti!

Suloisen pojan kasvu ja kehitys

Tiistaina kävimme ensimmäistä kertaa neuvolalääkärillä. Käynti alkoi kuitenkin visiitillä terveydenhoitajan luona, ja pieni poika oli oikein hyvällä tuulella. Poika kasvaa edelleen vauhdilla - nyt meni rikki jo 7 kg:n raja! "Tarkat" mitat nyt siis 7075 g ja 61 cm. Pituuskäyrällä mennään hieman +2 SD:n yläpuolella, ja painokäyrällä sitten reilusti sen yläpuolella. Mutta ei kuulemma syytä kuitenkaan huolestua. Myös lääkäri tarkasti keuhkot, silmät, pään saumat, lonkat ja varmaan muutakin mitä emme huomanneet ja mitä emme saa neuvolakortista tulkittua (lääkärin käsialaa...) - joka tapauksessa ymmärrämme merkinnät "kasvu ja kehitys normaalia" ja "suloinen poika", riittänee!

Tällä viikolla kylässä ovat käyneet jo Peppi, Sammeli ja Henna, sekä kasinoretkellä olleet Hannu ja Toni.

Ensimmäinen isänpäivä

Juhlaviikonloppu huipentui sunnuntaiseen isänpäivään. Olin pienen pojan kanssa tehnyt Anssille lahjaksi pienen pojan jalanjäljellä kuvitetut bokserit Latokasken asukaspuiston Toukkis-kerhossa.

Hääjuhlija

Akateemisen kasvatuksen jälkeisenä päivänä pieni poika sai juhlakasvatusta - lauantaina 10.11. meidät kolme oli kutsuttu Liisan ja Tuukan häihin Turkuun. Saimme vielä edeltävänä päivänä Pauliinalta lapsenvahtitarjouksen, jonka kuitenkin päätimme jättää käyttämättä, koska olimme varautuneet juhlintaan pojan kanssa niin henkisesti kuin materialistisestikin. Pienelle pojalle oli siis tehty juhlavaatteet! Juhlavaateparteen kuului tietenkin valkoinen kauluspaita ja tummat housut, sekä hieno satiininen viitta. Housut olivat Otolta lainassa, mutta paita ja viitta itsetehtyjä. Viitassa hienoina yksityiskohtina tekniikanpunainen vuori sekä rusetin muodostaneet solmiamisnauhat. Pieni poika suoriutui hääjuhlista mallikkaasti, joten lähdimme kaikki kolme vielä jatkamaan juhlintaa morsiamen vanhempien kotiin kymmenen aikaan. Jatkoilta taisimme olla viimeiset kotiinlähtijät bestmania ja kaasoa lukuunottamatta :)

Akateemista koulutusta

Kun poika täytti kuusi viikkoa, oli aika aloittaa akateeminen koulutus. Perjantaina 10.11. menimme kuuntelemaan TUAS-talolle Otaniemeen Riikka Kaipian väitöstilaisuutta aiheesta "Supply Chain Coordination - Studies on Planning and Information Sharing Mechanisms". Poika nukkui kiltisti melkein koko väitöksen ajan (ja väitös siis ei ollut tylsä - äiti kyllä oli hereillä:) ja kun ääntely alkoi käydä äidin korville (eikä vielä muun yleisön tai väittelijän) niin lähdimme pois salista.

Illalla poika jäi sitten ensimmäistä kertaa isän kanssa kaksistaan pidemmäksi aikaa, kun äiti lähti juhlimaan väitöskaronkkaan. Isä-poika-aktiviteetteihin kuului mm. talvirenkaiden vaihtaminen isän autoon. Maitoa kului noin puoli litraa ja poika meni nukkumaan puoliltaöin. Viimeinen ilmeisesti se illan haastavin osuus. Vaikka siis tässä kohtaa pitää todeta, että tuo puoliltaöin nukkumaan meno ei ole mikään katastrofi, koska normaali nukahtamisaikakin on noin klo 23. Tästä seuraa se ilo, että poika nukkuu keskimäärin noin klo 10 asti aamulla!

Olin ensimmäistä kertaa elämässäni karonkassa, ja sehän oli tosi kiva juhla! Karonkat voivat ilmeisesti olla virallisuusasteeltaan erilaisia, ja tämä sijoittautui käsittääkseni sinne rennompaan päähän. En ollut opiskellut karonkan protokollaa, mutta Anssi osasi kertoa että kaikki ihmiset jotka väittelijä mainitsee kiitospuheessaan joutuvat/saavat pitää oman puheen tilaisuudessa. Tämä neuvo tulikin hyvään tarpeeseen, kun Riikka kiitti minua yhteistyöstä puheessaan! Illan edetessä sitten pidinkin lyhyen kiitospuheen. Riikkaa ja minua siis yhdistää useampikin kirjoitettu artikkeli, mutta tämä artikkeli oli yksi kuudesta väitöskirjan artikkeleista.

Uusia kädentaitoja

Hups, onkin vierähtänyt 10 päivää edellisestä postauksesta. Tämä hiljaisuus ei johdu siitä etteikö mitään olisi tapahtunut, vaan lähinnä siitä että koko ajan tapahtuu...

Viime viikolla (ikää 6 vkoa) opittiin uusi, äidin mielestä hieman kyseenalainen taito - poika tunkee nyrkkiä suuhunsa minkä kerkiää. Isän mielestä tämä osoittaa selkeää kehitystä siihen suuntaan, että poika kohta tajuaa käden merkityksen.


Sunnuntaina 4.11. käytiin sopimassa papin kanssa ristiäisten ohjelmasta. Paluumatkalla sieltä kävimme pojan kanssa uudestaan ravintolassa, ja myöskin tämä ravintolavierailu sujui mukavasti. Paluumatkalla sieltä kävin heräteostamassa pojalle pari vaatetta - nämä ovatkin sitten ensimmäiset itse Suomesta ostamani vaatteet pojalle! Piti ostaa toinenkin autopaita, kun se isomummin ostama on saavuttanut niin suurta suosiota :)

Viime viikolla myös majailimme kolmena peräkkäisenä päivänä Pepin ja Hennan vieraina. Henna on palaamassa pian takaisin töihin, joten tätä luksusta ei pian enää ole!

Alla kuvissa poika uudessa autopaidassaan haltioituneena Pepin Ella Elefantista, Peppi avaamassa nimpparilahjaansa, ja poika ja Peppi leikkimässä Sammalkorvilla.



Ai niin, unet omassa huoneessa ja pinnasängyssä ovat jatkuneet hyvin. Ennätys tällä erää on 5 h unta putkeen! Ei, tämä ei tapahdu joka yö, mutta 4 h putkia on ollut jo muutama. Osan tästä riemusta vie se, että vaikka poika nukkuu pitkän tovin putkeen niin äiti herää kuitenkin välissä siirtämään poikaa sängystä toiseen...

Ensitiellä ensilumi

Ensitiellä satoi tänä aamuna ensilumi, ja pieni poika nukkui viime yön ensi kertaa omassa pinnasängyssään. Tähän asti poika on nukkunut äitiyspakkauksen laatikossa sänkymme vieressä. Siirtoa omaan huoneeseen alettiin harkita noin viikko sitten, kun poika on alkanut nukkua melko äänekkäästi, röhinä haittaa äidin unta enemmän kuin syömätauot. Ensimmäinen yö pinnasängyssä tuli myös dokumentoitua:

22.30 Ensimmäistä kertaa yöunille pinnasänkyyn
23.00 Ensimmäinen itku, ja poika takaisin syömäpuuhiin makkariin (epätoivo hiipii...)
2.00 Poika takaisin pinnasänkyyn (äiti nukahti syömiseen...)
3.16 Parahdus, ja poika syömään
3.36 Takaisin pinnasänkyyn heti syömisen jälkeen
5.33 Parahdus, ja poika syömään
6.48 Herääminen päälle jääneen itkuhälyttimen "patterit loppu" -piipitykseen, samalla pojan paluu pinnasänkyyn
7.57 Parahdus, ja poika syömään ja vaipanvaihdolle
8.30 Poika takaisin pinnasänkyyn
9.50 Poika herää ja alkaa aamutoimet

Saldo: pisin väli nälästä nälkään 4 h 16 min, pisin aika pinnasängyssä 1 h 57 min, pisin aika vanhempien sängyssä 3 h, tehokkain sänkyvierailu 20 min. Kaiken kaikkiaan yö meni aika keskimääräisesti heräämisten puolesta, joten kokeilusta tullee tapa. Äitikin nukkui paremmin!

Alla kuvissa toiseksi viimeistä yötä laatikossa, ja ensimmäistä pinnasängyssä.


Kuluvalla viikolla onkin ollut taas paljon aktiviteetteja. Maanantaina neuvolakäynti ja tiistaina heti perään neuvolan perhevalmennus. Perhevalmennuksessa poika oli selkeästi nuorin, muttei suinkaan pienin. Keskiviikkoaamuna palasimme samaan paikkaan, Latokasken asukaspuiston Toukkakerhoon tapaamaan muita vauvoja ja äitejä. Torstainakin oli vauvaseuraa, kun menimme Tiinalle Peppi-vahdeiksi Hennan ollessa koulutuksessa. Se meni niin hyvin että suunnittelimme jo seuraavaa sessiota.

Viikkoa varjosti molempien isovanhempieni joutuminen sairaalaan. Perjantaina molemmat tosin kotiintuivat, ja kävimmekin Lauttasaaressa vierailulla.

Kuvissa pojan lukutuokio kotona ja seurustelua muiden vauvojen kanssa perhevalmennuksessa.

Googlettaja

Viime viikosta alkaen pienestä pojasta on alkanut kuulua muitakin ääniä kuin KRÄÄ ja HYÄÄ. Ensin poika sanoi ujosti "uuu". Sitten etenimme jo äänteeseen "guuu", kunnes yhtenä päivänä tuli vieno "guuguu". Vai olikohan se kuitenkin "Google"? Ja vanhemmille pisto sydämeen - onkohan tietokone liian paljon auki päivisin? :)

Tällä viikolla olemme käyneet jo pidempiä keskusteluja. Keskiviikkona Anssi ja poika keskustelivat pitkään Pizza Hutissa tähän tyyliin:

Anssi: -Guu
Poika: -Uuu
Anssi: - Guu
Poika: -Guu

ja tätä jatkui siis varmaan kymmenen vuoroparia. Aika hellyyttävää! Tällä viikolla "sanoihin" on myös tullut hieman enemmän volyymia, eivät enää ole niin vienoja.