Pikkuveli!

Tärkeimmät uutiset ensin - meille syntyi 20.01.2010 klo 00.17 poika, mitoiltaan 5045 g ja 55 cm. Perjantaina pääsimme kotiin ja täällä sitä nyt totutellaan elämään kahden pojan kanssa. Isoveli-Heikki on ollut sopivan kiinnostunut pikkuveljestään.

Kuten isoveljensä niin myös pikkuveli yllätti Jorvin kätilöt sekä neuvolan tädit syntymämitoillaan. Missään vaiheessa raskautta ei epäilty, että vauvasta tulisi näin kookas. Itse olin sitä mieltä, että ei sieltä juuri Heikkiä pienempi ole tulossa, mutta Jorviin tullessammekin painoarvioksi annettiin 4 kg. Synnytyksen aikana synnytyssalissa kävi laskelmieni mukaan n. 15 kätilöä/kätilöopiskelijaa/lääkäriä - välillä vain vuoroa vaihtamassa mutta kriittisempinä hetkinä kimpussani oli kolme kätilöä. Synnytyksen jälkeen lääkäri totesi, että kai tiedän, että jos olisivat tienneet vauvan olevan tuon kokoinen, eivät he edes olisi antaneet sitä näin synnyttää. No, jälkikäteen ajatellen oli toisaalta ihan hyvä etten tiennyt sieltä tuollaisen jötkäleen olevan tulossa, varsinkin kun kaikki kuitenkin loppujen lopuksi meni ihan hyvin.

Tätä kirjoittaessani vauvalla on ikää 5 päivää ja neuvolan täti kävi juuri ensi käynnillä kotonamme. Vauvan paino on noussut mukavasti, nyt vaaka näytti jo 5220 g. Maitoa tuntuu siis riittävän, vaikka sairaalassa jouduttiin turvautumaan lisämaitoon ihan lähtöhetkiin saakka. Eli toiveita on, että tällä imetystahdilla lähtee raskauskilot ropisemaan :)

Vauva on isoveljensä tapaan aika rauhallinen tapaus. Nukkuu, syö ja välillä jaksaa hetken valvoakin. Ensimmäiset yöt sairaalassa olivat melko rauhattomia, kun maito ei tahtonut riittää ja koska sairaalassa nyt keskimäärin on kohtuu levotonta. Lisäksi vauvan nenä oli aika tukkoinen ja kotonakin vielä lähinnä erittäin kovaääninen hengitys piti meitä yöllä valveilla. Sunnuntaina nenästä tuli superpuklun mukana pois jotain räkää tms ja henkikin lähti paremmin kulkemaan. Nyt se on enää sellaista normaalia vauvan äänekästä hengitystä :)

Sairaalassa meitä katsomassa kävi Heikin lisäksi mummu (äitini), joka oli Heikin seurana kotona tiistaista lauantaihin, isomummi (mummini), Karoliina, Erling ja Carlos, sekä äitini serkku Helena, joka on Jorvissa töissä. Lauantaina meillä kotona poikkesivat Sampo ja Hannele, jotka samalla näyttivät hääkuviaan. Sunnuntaina talo oli täynnä menoa ja brunssiherkkuja, kun Henna, Sammeli, Peppi, Sisu, Jaska, Tiina, Otto ja Kerttu tulivat tuomisineen paikalle. Herkuttelimme runsaalla brunssilla ja nautimme viimeisistä yhteisistä hetkistä toviin, Jaska ja Tiina perheineen kun ovat muuttamassa (tätä kirjoittaessa) Wieniin seuraavaksi pariksi vuodeksi. Yhteisiä lomia jo suunnitellaan, mutta toki arkinäkemiset jäävät toistaiseksi. Iltapäivällä kävivät myös Pauliina ja Pekka. Tänään maanantaina odotellaan Anssin vanhempia kyläilemään, he olivat matkoilla vauvan syntymän aikaan.

Anssi on tämän viikon isyyslomalla. Heikki ei ollut viime viikolla hoidossa kuin maanantain, joten meni tänään ja mennee myös huomenna ainakin hoitoon, ettei hoitokuviot ihan unohdu ja jotta olisi muutakin lapsiseuraa kuin vauva heti alkuun. Heikki jatkaa hoidossa muutenkin toistaiseksi, tosin ei varmaan ihan joka päivä. Katsomme tilanteen mukaan sitten lyhennämmekö hoitoviikkoa tai jääkö Heikki jossain vaiheessa kokonaan kotiin. Ainakin siihen asti nautin tästä kodin rauhasta :)

Vuoden vaihteen tapahtumista sekä "äidin huoneen" tuotoksia

Joulu juhlittu ja uusi vuosi vastaanotettu, tänä vuonna talvisissa merkeissä molemmat. Joulunviettoon lähdettiin aatonaattona. Heikki nukkui aamulla yli kymmeneen ja siitä sitten lähtikin lomarytmi käyntiin - myöhäiset nukkumaanmenot ja vähän myöhäisemmät heräämiset (tuohon saavutukseen ei tosin enää päästy). Neljän tunnin ajomatka Norrskataan rv 38 mahallakin meni odotettua kevyemmin, toiset neljä tuntia matkattiin sitten Tapaninpäivänä Norrskatasta Tampereelle. Sen jälkeen onkin suhattu "vain" lyhyempiä kahden tunnin pätkiä kolmiossa Tampere-Espoo-Turku. Tässä kuva vielä ennen joulua, kun Heikki, Peppi ja Otto tekivät pipareita Tiinan ja Jaskan keittiössä.

Jouluaattona käytiin aamupäivällä kaatamassa joulukuusi ja koristeltiin se. Illalla olikin aika saunan, jouluruokien ja joululahjojen. Heikki sai ison kasan paketteja - niin paljon ettei meinannut oikein jaksaa avatakaan niitä. Hän ilmoitti tyynesti olevansa liian "pieni" avaamaan paketteja, ja että Kaija voisi tehdä sen hänen puolestaan... Näppärää olla tarpeen tullen "pieni" tai "iso". Tarpeeksi "iso" oli kuitenkin syömään järjettömän määrän jouluherkkuja.

Joululahjapaketeista tuli pari hienoa vaatetta, autoja, vauvanukke ja nukelle rattaat, sähly- ja jääkiekkomaila palloineen ja kiekkoineen, laskettelukypärä, moottoriorava (!), dvd, peli ja vaikka mitä muuta. Moottorioravasta pakko mainita sen verran, että siinä vaiheessa kun Heikki vasta aloitteli puhumista hän oli Turussa selittänyt pitkät pätkät jostain minkä Kaija ja Pauliina olivat tulkinneet "moottorioravaksi". Myöhemmin kävi ilmi, että moottoriorava olikin ilmeisesti moottoripyörä, mutta moottorioravalegenda on jäänyt elämään. Karoliina-täti näppäränä tyttönä oli tuunannut Heikille joululahjaksi moottorioravan - siis pehmoleluoravan, jolla leikkiauton "moottori" ja pyörät. Aika mahtava!

Norrskatassa myös ulkoiltiin, kun siellä kerrankin oli lunta jouluna. Heikki laski pulkalla mäkeä ja seurasi kun muut rakensivat rantaan lumilinnaa. Lumilinna pimeällä oli kuitenkin sen verran epäilyttävä paikka, ettei Heikki uskaltanut mennä sinne tutustumaan.

Tapaninpäivänä ajelimme Tampereelle ja jatkoimme joulunviettoa siellä mummun, ukin, Hannu-enon, Annan ja isomummin kanssa. Isomummi-Ulpulla on monta kutsumanimeä: mummi, isomummi, Lauttasaaren mummi sekä väärä mummi. Viimeisin tuli välipäivinä kun Heikki touhotti jotain asiaansa mummulle mutta tuolissa istuikin isomummi, jolloin Heikki totesi että "väärä mummi". Norrskatassa joulupukki ei esittäytynyt meille, oli vaan jätttänyt lahjat kuusen alle, mutta Tapaninpäiväksi hän kerkesi Tampereelle (huom. Heikin hieman hämmentynyt ilme). Joulupukki toi Heikille ison maastoauton, joka vetää perässänsä mönkijää, soittimia, kirjoja, vaatteita ja niin edelleen - toisen ison pinon paketteja. Uusien lelujen lisäksi Heikki leikki innokkaasti jälleen myös perintöleluilla eli junaradalla ja nukkekodilla.

Ulkonakin käytiin reippaassa lumisateessa.

Uutta vuotta ennen ajeltiin Tampereelta koti-Espooseen ja koitettiin saada Heikki innostumaan hiihtämisestä. Pienellä lahjonnalla saatiin "en halua" -mies edes kokeilemaan suksia. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ehkä isi ei saa vielä Heikistä tänä vuonna alppiseuraa... Pulkkailtu sen sijaan ollaan jonkuhn verran lähimaastossa, vaikka pakkastakin on aika lailla ollut.

Uutena vuotena Peppi ja Sisu vanhempineen olivat meillä kylässä. Naapurin lapset alkoivat rakettien paukuttelun jo hyvissä ajoin, niin meidänkin lapsetkin ehtivät niitä nähdä ikkunasta.

Uuden vuoden ensimmäiset kekkerit olivat Sampon ja Hannelen häät Porvoossa 2.1. Anssi hoiti toisen bestmanin virkaa ja häät olivat oikein mukavat. Mahan asukkaalle tosin hieman rankahko kokemus, ja päivän pari tuntui että nyt se voisi alkaa syntyäkin. Mutta niin taitaa tämä toinenkin antaa odotella itseään, laskettu aika tuli ja meni. Heikkihän syntyi tasan viikon myöhässä.

Häiden ajan mummu oli hoitamassa Heikkiä ja jäi vielä pariksi päiväksi auttelemaan, kun perhepäivähoitaja vietti vielä joululomaa ja minä olin hääriehumisen jälkeen aika väsynyt. Mummu opetti heikille "tuu, tuut, tupakkarulla" -laulun ja se olikin ensimmäinen laulu jonka Heikki oppi laulamaan ihan itse ja jopa suostui sen esittämäänkin. Tästä on pienimuotoinen lauluinnostus lähtenyt liikkeelle ja iltaisin Heikki toivookin äiti-jukeboxista lauluja kuten "Oravan pesä", "Sininen uni", "Pikku-Matin auto", jne.

Heikkiä ollaan koitettu vähän valmentaa vauvan tuloon. Jo pitkään hän on tiennyt tulevansa isoveljeksi, kun vauva syntyy. Nyt uusimmat mantrat ovat "sit se vauva vaan itkee eikä lopeta koskaan" sekä "vauva haluaa tulla jo pois". Jälkimmäisen myönnän itse aiheuttaneeni, koska tämä äiti ainakin haluaisi sen vauvan jo pois. Yhtenä aamuna kuuntelin sängystä kun Heikki selitti Anssille että vauva haluaa pois, mutta se on jumissa...

Isoveljeksi tulon lisäksi Heikki näyttää tulevan murrosikään :) Yleisimmät lausahdukset nykyään ovat "hä", "emmä tiiä" ja "älä viitti". Lisäksi aamuheräämiset tuottavat tuskaa, kun Heikki mieluummin nukkuisi pitkään. Illan nukutukset ovat nyt sujuneet vähän rauhallisemmin, ongelma ei niinkään anää ole se, ettei Heikkiä saisi pysymään sängyssä vaan se, että hän ei tunnu vaan nukahtavan. Saattaa maata pitkiäkin aikoja ihan paikallaan ja liikahtamatta, mutta silmät eivät vain mene kiinni.

Heikki palasi viime torstaina hoitoon hoitotädin joululoman jälkeen. Ei siitä ole kauaakaan kun Heikki oli ryhmänsä pienin ja kaikki olivat poikia. Nyt hän on vanhin ja ainoa poika. Tällä hetkellä Heikin lisäksi hoidossa vain kaksi muuta hoitolasta, mutta helmikuussa on tulossa neljäs. Sitten hoidossa onkin neljä alle 2,5-vuotiasta. On siinä kyllä yhdelle tädille vaipanvaihtoa ja talvivaatepukemista aika lailla...

Olemme viihtyneet hyvin täällä "uudessa kodissa", miksi Heikki edelleen kotiamme nimittää. Joulun alla Heikki etsi alakerrasta mopoaan ja kun kysyin missä se mahtaa olla, niin hän arvaili että "äidin huoneessa". Hieman asiaa ihmeteltyäni keksi mikä se äidin huone onkin - kodinhoitohuone! Mutta ei suinkaan siitä syystä, että olisin kovin innokas kodinhoitaja vaan lähinnä siksi, että ompelukone, saumuri ja kaikki kankaat majailevat siellä ja ennen joulua tuli vietettyä merkittävä osa päivästä siellä kopissa joululahjoja ja muita pikkujuttuja surautellen. Tässä hieman kuvasaldoa ompeluksista.

Kummityttö-Peppi sai joululahjaksi kasan nukenvaatteita. Otto myös nukelleen vaipan, josta tosin taisi tulla liian pieni. No, onneksi synttärit on pian ovella, niin tilanteen voi korjata :)

Pieni kummipoikamme Vilho sai "kansallispukuhenkisen" asun. Karkean esikuvan asulle surffasin pikapikaa kännykällä Eurokankaassa, ja kun kotona surffasin vähän enemmän niin netistä löytyikin kuva, jossa kummipojan vanhemmat poseeraavat samassa asussa :) Lisäksi joululahjaksi mummi sai divaaninsa päälle peiton (Marimekon lumimarja-kangasta beigenä, kuva alla) sekä vanhempani edellisvuoden joululahjapäiväpeittoon sopivia tyynynpäällisiä (ei kuvaa). Lisäksi Hannu sai vaarin taskuliinasta tehdyn penaalin, joka sekin on ikuistamatta.

Heikille tein jouluksi uudet juhlahousut edesmenneen vaarin vanhoista housuista. Ompelupalkkioksi housujen taskusta löytyi yllättäen 30 e! Prässit eivät lähteneet edes pesukoneessa pois, joten housuista tuli aika juhlavat.

Housujen lisäksi Heikki on saanut ensimmäisen kylpytakkinsa ja siinä hyvin viihtyykin saunan tai suihkun jälkeen. Kylpytakki on tehty rantapyyhkeestä, joka on ostettu ensimmäiseltä Anssin kanssa kaksin tekemältämme ulkomaanreissulta.

Myös muuta kierrätysaiheista olen värkännyt, mummilta saamastani isohkosta Marimekon t-paidasta tuli Heikille kaksi paitaa, toiseen tosin tarvittiin hieman lisäkangasta. Tämä lähti siitä liikkeelle, kun Hessu vänkäsi useampana aamuna Anssia laittamaan hänelle "autopaidan" päälle, ja ainoa omistamansa autopaita oli lyhythihainen. Tarvittiin siis pitkähihainen autopaita ja lähes samalla vaivalla syntyi muumipappapaita. Samalla sain mummilta myös joustofroteisen aamutakin, josta tuli alakerran sohvalle löhöilytyyny.

Viimeisin villitys "äidin huoneessa" on ollut taas kestovaipat, vaikkei niitä Heikin kanssa ole tullut aikoihin käytettyä. Nyt ompelin kuitenkin kahdet "harkkahousut" eli siis jotain tavallisten alushousujen ja kestovaipan väliltä. Ideana, että housut pitäisivät yhden pissavahingon, mutta olo niitä pitävälle jäisi märäksi ja epämiellyttäväksi (mitä se ei nykyvaipoilla jää).

Tuleva vauva on myös saanut pari uutta vaippaa, yhden taskuvaipan ja yhden sisävaipan (vanhasta Naisten Kymppi t-paidastani).

Eikä tässä vielä kaikki... Innostuin kutomaan alakerran sohvalle peittoa, mutta jo ennen projektin aloittamista totesin, että yksin sitä en saa aikaiseksi ja äitini lupasikin ystävällisesti kutoa siitä puolet. Lopputulos oli kuitenkin se, että äitini kutoi siitä yli 3/4 ja teki kaikki viimeistelytyöt... Nyt valmis peitto majailee vielä Tampereella, mutta kuvan siitä olen jo saanut!