Jouluun päin

Jouluaatto - koristelimme juuri kuusen Tampereella, kuuntelimme joulurauhan julistuksen ja Heikki meni päiväunille. Nyt aika tehdä pikapäivitys ennen kuin blogi täyttyy joulukuvista ja -tarinoista.

Lauantaina kävimme Kalastajatorpalla syömässä Anssin keskiviikkona olleiden synttäreiden kunniaksi. Heikki sai taas valtavan lautasellisen rusinoita, joita napostellessa aikaa kului hyvin ja saimme syödä aika rauhassa. Heikki piti huolen, ettei jälkiruoka mennyt ohi suun ja nappasi isoja lusikallisia Anssin jälkiruokasorbetista (huom. samaa vadelmasorbettia kuin lähes vuosi sitten ;).

Sunnuntaina isovanhempani kävivät meillä viettämässä ennakkojoulua, kun he eivät jaksa enää lähteä Tampereelle joulunviettoon. Syötiin jouluruokia ja avattiin jo pakettejakin. Heikki sai auton, vaatteita ja rukkaset. Isovanhemmat ihmettelivät Heikin ikiliikkujamaista olemusta. Illalla kylässä kävivät nopeasti vielä Henna, Sammeli ja Peppi.

Tiistaina eli aatonaattona ajoimme Tampereelle joulunviettoon ja täältä jatkamme perjantaina Tapaninpäivänä matkaa Turkuun.

Joulunodotusta

Joulu lähestyy ja Heikkikin on tällä viikolla viettänyt kaksia pikkujouluja. Tiistaina oltiin Latokasken asukaspuiston pikkujouluissa ja torstaina Heikin kavereita, ja äidinkin, oli viettämässä meillä pikkujouluja. Pikkujoulujen vietossa oli oma haikeutensa, kun monella muullakin on elämäntilanne muuttumassa ja jatkossa näemme varmasti paljon harvemmin.

Kuvassa asukaspuiston pikkujouluissa Roope, Leo, Aino, Iida ja Heikki - hetken paikallaan rusinoiden maagisella voimalla. Heikki tsemppasi joulufiilistä uudella punaisella äidin tekemällä kravatilla. Kuvat Lauran ottamia, kun itse vaihdoin juuri lähtiessä kameraan lähes tyhjän akun tilalle täysin tyhjän akun.

Viime ja tällä viikolla olemme myös aloittaneet tutustumisen vuoden alusta alkavaan hoitopaikkaan. Heikki siis sai paikan kunnalliselta perhepäivähoitajalta. Hoitoryhmässä on Heikin lisäksi kolme muuta poikaa (2-, 3- ja 5-vuotiaat) sekä iltapäivisin koululaispoika. Keskiviikkona kun olimme kaikki yhdessä illalla hoitajan luona sopimassa asioista saimmekin kuulla, että hoitaja on menossa leikkaukseen (se oli eilen jo!) ja sairausloman pituudesta riippuen Heikki saattaakin joutua aloittamaan hoidon varahoitopaikassa. Eilen sitten äkkiä soitin varahoitopaikkaan (päiväkoti Latokaskessa) ja onneksemme se oli vielä tänään perjantaina auki. Kävimmekin siis tänään tutustumassa myös varahoitopaikkaan. Sekä varsinainen päivähoitopaikka että varahoito vaikuttavat molemmat mukavilta. Heikkikin innostui molemmissa heti tutkimaan paikkoja melko ennakkoluulottomasti eikä juurikaan roikkunut äidin jalassa. Päivähoidot jäävät nyt joulutauolle, joten tätä enempää asiaan nyt ei pysty valmistautumaan. Tammikuussa sitten alkaa hieman erilainen arki!

Heikki on nyt kahtena aamuna päättänyt herätä hieman yli kuusi. Oikeesti. Siis meidän Heikki, joka pääsääntöisesti nukkuu yli kahdeksaan, välillä yli yhdeksäänkin. Molempina aamuina uudelleennukutusyrityksiä jatkettiin tunti, tai reilukin. Eilen siinä ei onnistuttu mutta tänään saatiin onneksi vielä pikkutorkut kahdeksan maissa. Pitää toivoa että Heikki kunnioittaa viikonloppua ja lopettaa tämän hölmön pelleilyn... Tammikuussa arki sitten muuttuu, kun kaikkien on pakko kammeta itsensä ylös sängystä viimeistään seitsemältä. Sitä ennen pitäisi esim. päiväunille menoa saada aikaistettua noin tunnilla. Huh. Tosi kivaa lomalla.

Joulun viettoa jatketaan sunnuntaina, kun isovanhempani tulevat käymään. Aaton aattona matkaamme Tampereelle, jossa vietämme joulun. Tapanina suuntana sitten Turku ja sieltä viikonlopun jälkeen kotiin hetkeksi.

Google-statistiikkaa

Otin pari viikkoa sitten käyttöön Google Analytics -ohjelman, joka kerää tietoa tietyllä nettisivustolla kävijöistä ja luonnollisesti siis tarkoituksenani on yrittää vakoilla ketkä tätäkin blogia lukevat tahi sivuille muuten vain eksyvät. Tarkkaa tietoa surffaajista ei tosin saa, mutta mielenkiintoista dataa joka tapauksessa. Noin kahden viikon aikana sivuilla on käyty 277 kertaa 154 eri kävijän toimesta. Kävijöitä on 8 eri maasta ja Suomessa käyntejä on eniten Helsingistä, Tampereelta ja Turusta (ei yllätystä täällä!) - mutta yhteensä kuitenkin 36 eri paikkakunnalta.

Suosituin sivu on toki pääsivu, mutta vanhoissakin postauksissa käydään (esim. 2007 marraskuussa raportoitu matkaratasosto on ollut suosittu). Tämä selittyy sillä, että yli neljännes käynneistä tulee Googlen kautta. Raporteista pääsee urkkimaan myös millä hakusanoilla sivuille on päädytty. Tässä hieman makua niistä:

• adidaksen kokomerkinnät
• heikki ja villapaita
• joulumakkaran valmistus kotona
• käveli taaperokärryllä ilman tukea
• nukkuva karhu
• peruna on pyöreä
• pinnasänky säädökset
• rinteet davosissa
• akta graco logico s
  

Tosin listan kärjessä komeilee "blogspot pinnasanky" ja "heikki helena pinnasänky" - kaikilla ei siis vielä ole tämä sivu bookmarkeissa :)

Voin suositella ilmaista urkintaohjelmaa halajaville Google Analyticsia - homman aloittamiseen meni noin 2 min ja dataa tulee paljon, tyylikkäästi graafisena myös!

Pikku kokkailija

Anssi oli työmatkalla viime viikonloppuna ja alkuviikosta, joten Heikki ja minä pakenimme arkea Tampereelle. Heikki muisti mummulan aika hyvin ja tiesi jo tullessaan minne saa mennä ja minne ei. Siis tiesi, mutta ei aina kuitenkaan toki rajoittanut penkomista vain sallittuihin paikkoihin. Sallittuja paikkoja mummulassa ovat mm. pari alinta keittiön laatikkoa, joista löytyy kattiloita, kansia, kulhoja ja kaikenlaisia kauhoja ja pikkukeittiötarvikkeita. Näillä Heikki ahkerasti kokkailikin, kaateli keitoksiin näkymättömiä ainesosia pusseista ja purkeista ja hämmenteli keitoksiaan. Sama tapahtui myös palattuamme kotiin: Heikki katseli kun keitin perunoita ja tämän jälkeen otti kattilan, kauhan ja kolme keltaista tennispalloa - ja alkoi keitellä niitä lattiatasossa. Nerokasta!

Heikki ei turhaan puhele, kun kerran kirkumalla ja osoittelemallakin yleensä saa mitä haluaa (aargh). Hän kuitenkin on alkanut ymmärtää enemmän kuin ennen. Pyynnöt kuten "sulje ovi", "hae kauha", "nosta jalka, ja toinen jalka", "halaa äitiä" jne alkavat jo tuottaa tulosta. Sana "ei" tosin tuntuu kadonneen ymmärryksestä kokonaan. Stereot, TV ja digiboksi eivät enää ole kiellettyjen asioiden listalla, paitsi silloin kun äiti katsoo telkkua. Olen teippaillut ympäri kämppää erilaisten nappien ja säätimien päälle pilttipurkkien kansia ja jugurttipurkkeja. Kun silmä välttää, niin pienet käpälät ne kuitenkin irroittavat, joten sekin on aika turhaa.

Heikki on vieraskorea kuten varmaan monet muutkin lapset. Tämä sinänsä hyvä ominaisuus saa tosin äidin välillä epätoivoon. Kylässä kiltisti käyttäyvä enkeli kun näyttää eri puolensa arkena kotona - ja kuka nyt uskoisi pikku enkelin käyttäytyvän äidin valittamalla tavalla... ;) Heikki on ollut aina hyvä syömään ja on edelleenkin, syömisen aloittaminen sen sijaan arkioloissa on muuttunut hankalaksi. Ruoka tulee pöytään ja samalla alkaa huuto, pään heilutus, lusikoiden heittely ja (piilossa olevien) herkkujen osoittelu. Saatamme kuluttaa aamupuuron ensimmäiset 15 min tähän toimintaan. Sitten kun jotenkin saa suuhun yksi-kaksi lusikallista ruokaa, ei ongelmia enää (tässä mittaluokassa) tule ruokailun aikana. Huh. Vieraassa paikassa tai vieraamman ihmisen syöttämänä tätä ongelmaa ei ole. Taas päässäni kaikuu mantra: "tämä on vain joku ohimenevä vaihe."

Viime viikonlopusta mieleen jäi vielä Heikin breakdance-kuviot. Breakdance-hetki alkaa yllättäen ja kestää vain noin minuutin. Kuvioihin kuuluu pyöriminen vatsalta selälleen, konttaaminen villisti ja päättömästi ympyrää sekä iloinen hölöpölöpälpätys. Huvittavaa!

No niin, pinnasängystä kuului juuri lentävän tutin merkkiääni - päiväunet ilmeisesti lopussa. Tänään onkin illalla luvassa itsenäisyyspäivän juhlintaa!

Rusina- ja juustohiiri lumileikeissä

Edellisviikonlopun älynväläyksiä oli Heikin persous rusinoille. Tämän oivalluksen jälkeen pienen pieni rusinapurkki onkin pelastanut monta ... hmmm ... shoppailureissua :) Varsinkin Anssi on lumoutunut siitä, kuinka Hessu pienillä sormillaan kaivaa rusinoita askista ja herkuttelee niillä.

Rusinoiden lisäksi Hessulla on havaittu toinen suuri kiusaus - juusto! Jos juusto tulee jääkaapista ulos Heikin hereilläollessa, hän vaistoaa sen jotenkin ja huuto ei lakkaa ennen kuin pääsee juusto-osingolle. Enon painajainen :)

Anssi on ollut viime päivät lumoutunut myös uudesta puhelimestaan ja ikuistin sillä Heikistä maanantaina nämä pätkät, joissa kodin pikku apuri puuhastelee pesuhuoneessa ja sen ulkopuolella.

Viime päivät onkin nautittu talvisista keleistä. Aluksi Heikki oli ihastunut lumeen vain ikkunan läpi - ulkona ei huvittanut olla lainkaan. Tiistaina puistossa Heikki kuitenkin huomasi, että pulkkailu ei ollut vain äidin täyshölmö idea, vaan muut lapset näyttivät pitävän siitä. Ja näin Heikkikin suostui pulkkaan hetkeksi ja tänään keskiviikkona jo ihan viihtyi siinä!

Omalla pihalla pulkassa illansuussa.

Tiistaina Latokasken asukaspuistossa, Lauran ottamia kuvia.

Latokaskessa ja kotona uusi äidin ompelema hieno takki päällä!

Kaa kaa kaa

Heikin kävely sujuu jo aika hienosti (sisällä), mutta puheesta ei ota edelleenkään juuri mitään tolkkua. "Lamppu" on täysin unohdettu, "äitiä" käytetään silloin tällöin ja "anna anna anna" on aika tiiviissä käytössä. Kaiken lopun kommunikaation Heikki hoitaa joko huutamalla tai sanomalla "kaa kaa kaa" eri äänen painoilla ja sävyillä. Helppoa...

Heikin hiukset on viime aikoina ottaneet kasvuspurtin ja lähipiiri alkaa ehdotella jo ensimmäistä parturikäyntiä. Heikkiä on viime aikoina luultu myös muutaman kerran tytöksi - lieneekö syynä pidentyvät kiharat...

Heikki alkaa päästä mukaan jo vähän isompien lasten leikkeihin. Edellisviikonloppuna olimme pikavisiitillä Norrskatassa ja viikonloppua meidän kanssamme olivat viettämässä Ville, Tiia ja kohta neljävuotiaat Ida ja Sara. Tytöillä oli tietenkin jo tosi hienot leikit, mutta Heikki viihtyi kyllä hyvin menossa. Myös tänä viikonloppuna lauantai-iltana kun kävimme Hennan, Sammelin ja Pepin luona Peppi ja Heikki oikeastaan ensimmäistä kertaa leikkivät yhdessä. Ainakin välillä. Lähinnä Peppi touhusi jotain ja Heikki yritti pysyä perässä.

Perjantaina olimme juhlistamassa kymmenen vuotta sitten järjestämiämme Sikajuhlia Otaniemessä. Juhlinnan mahdollisti Tampereelta Espooseen Heikkiä hoitamaan tullut Sirpa-mummu. Heikki tunnistaa mummun jo hyvin, vaikkemme niin usein näekään. Äidille ja isälle vilkutettiin mummun sylistä iloisesti lähdön hetkellä. Heikki oli muutenkin käyttäytynyt mallikkaasti - paljon paremmin kuin arkipäiväisesti äidille... Esimerkiksi vaipan vaihto hoitoalustalla ei ole sujunut minulta enää aikoihin, mutta mummun kanssa se oli ihan OK.

Lauantaina kävimme Anssin sisarusten (avec) kanssa syömässä Toscaninissa Bulevardilla. Oli hauska tapaaminen ja ruokakin oli hyvää. Heikki villitsi varsinkin Pauliinan ja Karoliinan melko yksinkertaiseen "seuraa johtajaa" -leikkiin. Leikki meni niin, että Heikki laittoi kädet pään päälle ja sitten piti muidenkin tehdä niin. Pään päältä kädet siirtyivät takaraivolle ja sieltä sitten pois. Leikki toimii myös kääntäen - joku laittaa ensin kädet pään päälle ja Heikki tekee perässä. Halpaa huvia :)

Hoitopaikasta ei ole vielä(kään) kuulunut mitään! Marraskuu alkaa lähetä loppuaan ja jännitys tiivistyy...

Kävelevän Heikin kantapöytä

Viime postauksen jälkeen meni noin 15 min ja Heikki pisti kävelyvaihteen päälle. Nyt siis matka taittuu ensisijaisesti kävellen ja vasta toissijaisesti kontaten. Ulkonakin kävely onnistuu, mutta ei niin hyvin kuin sisällä - jos jätän Heikin pihalle seisomaan ja kävelen itse autolle, hän tulee perässä vain muutaman askeleen ja sitten jää huutamaan äitiä kantamaan loppumatkan. Myös seisominen on jämäköitynyt huomattavasti ja Heikki osaa nousta seisomaan ilman tukea. Tämä taito tuli opittua puolitoista viikkoa sitten Tampereella mummun kanssa.

Eilen Heikki kävi taas isänsä kanssa syömässä Kalastajatorpalla. Siitä on tullut Heikin ja Anssin vakiopaikka silloin, kun minä olen jossain muualla. Heikin ensimmäinen Kalastajatorppa-vierailu (tammikuu 2008) onkin dokumentoitu jo blogissa aiemmin. Vierailuja kyseiseen ravintolaan on kertynyt jo sen verran useita, että eilen Heikin ja Anssin tullessa sisään tarjoilija oli kysynyt, että otatteko saman pöydän kuin ennen! :o

Kielletyn kolmion kiertäjä

Arkipäivinä koitan minimoida aikaa, jolloin kotona sisällä ovat vain minä ja Heikki. Tämä aika nimittäin kuluu Heikin kiertäessä kiellettyä kolmiota ja minun karjuessa "EI EI EI" joka väliin. Kiellettyyn kolmioon kuuluvat stereot/TV, vessanpönttö ja kukka. Heikki käy painamassa stereoiden jokaista nappia ja vääntää napeista sekä rämppää telkkaria päälle ja pois päältä. Vessanpöntössä on kiva uittaa joko pelkkiä käsiä tai tiputella sinne suihkukaapista ryöstettyjä purnukoita. Kukkaan on kiva kaivaa kädet ja heitellä multaa ympäriinsä. Lukuisia muita keppostelupaikkoja löytyy toki, mutta nämä kolme on tällä hetkellä äidin ärsytyslistan kärjessä. Pitäisi siis päästä eroon näistä ärsykelähteistä: kukan voisi nostaa jonnekin ylemmäs - se on helppo nakki. Kylppärin ja vessan ovet voisi muistaa pitää kiinni, mutta kun ei aina muista ja toisaalta puolet päivästä vietän joka tapauksessa kylppärissä vaihtamassa vaippoja ja pesemässä pyykkiä. Stereot/TV sen sijaan on hankalampi tapaus. Olen miettinyt jo kaikenlaisia estevirityksiä, mutta ei vielä mitään toteuttamiskelpoista ole tullut mieleen - vinkkejä, anyone? Jonkinlainen iso pleksilaatikko olisi näppärä - sinne voisi sujauttaa sekä viritinvahvistimen ja DVD/CD-soittimen. Mistähän sellaisen saisi?

Kun kotona emme viitsi kaksistaan juuri olla, niin vietämme päiviä Latokasken asukaspuistossa ja sisätiloissa, Soukan asukaspuistossa, seurakunnan perhekerhossa, omalla pihalla ja shoppaillen.

Tällä viikolla aloitin uudella "innolla" Heikin kouluttamisen sisäpäiväuninukkujaksi. Kolmena päivänä Heikki on nyt nukkunut sisällä, ja paremmalla menestyksellä kuin ehdin pelätä - edelliset kokeilut kun eivät kovin onnistuneita olleet. Ensimmäisenä päivänä meni 20 min nukuttamiseen, sitten puoli tuntia unia ja uusi 15 min nukuttamista, jonka jälkeen vielä tunnin unet. Jälkimmäiset kaksi kertaa meni helpommin, ja toisella kertaa Heikki nukkui jopa 2 h unet. Päivähoitoa ajatellen nukkumaanmeno on vielä melkoista meteliä, mutta eiköhän siitäkin ehditä poisoppia reilun kuukauden aikana vielä. Päivähoitopaikasta sen sijaan ei ole vielä tietoa, marraskuun aikana lupasivat sellaisen ilmoittaa.

Heikki kävelee joka päivä paremmin kuin edellisenä. Nyt hän kävelee jo vapaaehtoisesti eli siis äidin/isän ei tarvitse houkutella liikkeelle. Varsinkin leikkiessä hän saattaa kävellä varmaan ihan huomaamattaan. Pitkät matkat sekä nopeutta vaativa eteneminen sujuu kuitenkin vielä parhaiten kontaten.

Tämän viikonlopun vietämmekin kotosalla. Tänään on siivottu ja sellainenkin ihme on tapahtunut että aamupäivällä Heikki ja Anssi leikkivät hiekkalaatikolla :)

Melkein kävelevä, sikeästi nukkuva, kapriksia syövä pieni karhu

Heikin kävelyssä alkaa olla läpimurtohetket lähellä. Nyt Heikki suostuu jo kävelemään useita askelia hieman kauempaa sijaitsevaa kohdetta, kuten äitiä, isiä tai kävelykärryä, kohden, ja on tästä hyvin innoissaan. Vielä hän ei kuitenkaan itse leikkiessään lähde kävelemään. Konttaaminen on edelleen paras, varmin ja nopein etenemismuoto. Tässä vähän videopätkää tiistai-illalta:

Eilen kävimme Latokasken asukaspuistossa leikkimässä aamupäivällä ja siellä oli naamiaiset. Olin naamiaisista kuullut edellisenä päivänä, joten näppäränä äitinä värkkäsin Heikille naamiaisasun Täydellisten naisten mainoskatkoilla maanantai-iltana. Pikku tuunauksella Heikistä tuli söpö pieni karhu. Asuun kuului Heikin ruskea verkkariasu, ruskeat sukat sekä äidin värkkäämä korvallinen kypärämyssy. Ei raukalla varmaan ollut itsellä mitään havaintoa tästä hienosta asusta, mutta se meni toisiin lapsiin ihan läpi - jotkut kävivät silittelemässä Heikin päätä ja hämmästyivät kun nallekarhu lähti konttaamaan :)

Kypärämyssystä on alkanut tulla aikamoinen hitti. Heikillä niitä on kaksi ja olen tehnyt lahjaksi ja tuliaisiksi kaverien lapsille muutaman - niin lahjaksi kuin tilaustyönä. Kanadaan lähetin myös Joannen lapselle Serenalle sellaisen 1-v lahjaksi, ja sieltä tuli tällä viikolla kiitokset sekä tilaus lisämyssyistä kaverien lapsille :) Ja näin samasta kaavasta siis tuli näppärästi myös naamiaispäähine. Pitäisiköhän kuitenkin jäädä pidemmpäksi aikaa kotiin ja pistää kunnon myssytehdas pyörimään :) Juuei kuitenkaan...

Heikki on viettänyt Pinja-ystävänsä kanssa viime aikoina paljon aikaa: perjantaina Heikki oli Pinjan luona muutaman tunnin hoidossa, sunnuntaina Pinja vastaavasti oli meillä muutaman tunnin ja maanantaina olikin perinteiset (tosin viimeiset!) treffit Pinjan kanssa. Näiltä treffeiltä lähtiessämme Pinja oli sanonut ensimmäisen kerran "Heikki" ja toistellut sitä illalla. Varmaan raukka ihmetteli miten se Hessu ei nyt jäänytkään koko illaksi leikkimään, kuten muina iltoina!

Eilen söimme kotona lihafondueta sen kunniaksi että olimme kaikki kotona. Heikki viihtyi hyvin pöydässä vaikka ei kovin paljon sapuskoistamme innostunut. Paitsi sitten, kun Anssi antoi Heikille ihan vitsinä yhden kapriksen. Oletus oli, että ärtsyn makuinen kapris tulee heti irvistyksen kanssa palautuksena takaisin. Mutta, kuten jo arvasitte, näin ei käynytkään vaan kaprikset osoittautuivat suureksi herkuksi. Ja näin isä ja poika söivät loppupurkin kapriksia, toinen toiselle syöttäen :)

Tänään kävimme hakemassa puistosta sinne unohtuneet kengät, ja vähän leikkimässäkin ulkona, kunnes lähdimme kotiin. Kotimatkalla oli tarkoitus käydä nopeasti lähikaupassa. Heikki kuitenkin yllättäen nukahti autoon - siis ennen lounasta, yhdentoista aikaan. Ajattelin, että kyllä se siitä herää kun siirrän auton turvaistuimesta ostoskärryihin - ja hyvä että herääkin, kun pitäisi ehtiä vielä kotiin lounaalle. Vähän Heikki raotti silmiään, mutta jatkoi uniaan ostoskärryissä - ja huvitti tällä toiminnallaan kaikkia kaupan muita asiakkaita. Unet jatkuivat, vaikka nostin hänet takaisin auton turvaistuimeen ja kotona siitä vielä rattaisiin. Voi kun itselläkin olisi tuollaiset unenlahjat! Nyt se pieni karhu on nukkunut 2 h, kohta varmaan herää todella nälkäisenä... (ja niin heräsikin ja hyvin maistui äidin unien aikana tekemä inkivääri-broilerikeitto!)

Perinteinen syyskulttuurimatka Prahaan

Syksy koitti ja taas tuli aika perinteisen syyskulttuurimatkan. Viime syksynä perinteestä hieman taivuttiin ja matka järjestettiin vasta tammikuussa, mutta tämä pieni poikkeus vain vahvistaa säännön ja näin pääsimme jo viidennelle syyskulttuurimatkalle kolmen perheen voimin. Matka suuntautui tänä vuonna Prahaan.

Matkaan lähdimme torstai-iltana Czech Airlinesin suoralla lennolla. Saimme paikat lähekkäin ja kaikille lapsille oli oma paikka - matka sujui mukavasti. Perillä hyppäsimme tila-autoon, jonne - ihme kyllä - mahtui meidän ja tavaravuoremme lisäksi vielä kaksi muutakin asiakasta. Asuntomme löytäminen oli hieman haasteellista, mutta perille saavuimme suunnilleen samaan aikaan kuin työmatkalta suoraan tullut Jaska. Interhoman kautta varaamamme asunto osoittautui loistavaksi - kolme makuuhuonetta, kaksi kylppäriä, iso avokeittiö-olohuone-ruokahuone-tila sekä "lounge-tila", jossa piano ja takka.

Perjantaina lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Kävelimme ohi Prahan linnan, pitkin Kaarlensiltaa vanhaan kaupunkiin. Kaikkialla rakennukset olivat vanhoja, kauniita ja hyvässä kunnossa. Lounaan jälkeen lapset nukahtivat rattaisiin ja jatkoimme vanhaan kaupunkiin tutustumista, mm. astologiseen kelloon. Illalla kävimme asunnon lähellä olevassa ravintolassa syömässä ja ilta jatkui asunnolla lasten mentyä nukkumaan.

Kuvissa Anssi ja Heikki Kaarlensillalla ihailemassa Vltavaa, sekä seurueemme nukkuvine lapsineen vanhassa kaupungissa.

Lauantaina tutustuimme Prahan linnan alueeseen ja söimme lounasta linnan alueella olevan viinitarhan keskellä, terassilla josta oli hienot maisemat Prahan kaupunkiin. Ei hullumpi tapa viettää lokakuista lauantaipäivää! Kuten kuvastakin näkyy, Heikkikin on nyt päässyt ravintolaruuan makuun - hän söi jokaisen lounaan ja iltaruuan ravintolaruokaa reippaasti!

Lauantaina iltapäivällä osa seurueesta kävi vielä tutustumassa linnan katedraaliin.

Kuvissa isompien lasten jumppahetki ja Heikki Prahan yllä.

Sunnuntaina kipusimme aamupäivällä Petřínin kukkulalle ja siellä Petřínská rozhledna -näkötorniin. Näkötorni muistuttaa Eiffelin tornia, ei ole yhtä korkea, mutta koska sijaitsee kukkulalla sieltä on erinomaiset maisemat!

Iltapäivällä lähdimme sitten paluumatkalle kohti Suomea, sekin matka - kuten koko reissu - meni erinomaisen hyvin!

Sadas blogimerkintä!

Huomasin juuri, että tämä blogimerkintä on tässä blogissa jo sadas!

Kahtena edellisenä viikonloppuna olemme olleet Turussa. Ensin oli Ollin ja Marian perhetuparit, joissa olimme koko perheen voimin. Heikin illan kohokohtia olivat myöskin vieraana ollut koira sekä herkuttelu. Lauantaina Anssi ja minä lähdimme pääkaupunkiseudulle rapujuhlimaan ja Heikki jäi Turkuun hoitoon. Hoito oli sujunut hyvin ja paluumatka kotiin meni osin haasteellisissa tunnelmissa Karon ja Erlingin kanssa. Viime viikonloppuna kävimme Norrskatassa ja sinne matka taittui Turusta moottoriveneellä. Se kyyti voittikin automatkailun Heikin mielestä mennen tullen - Heikki istui molemmat matkat rauhallisena Jaakon sylissä ratin takana.

Ollin ja Marian tupareissa herkuttelemassa ja paluumatkan alkua odotellessa:

Tässä Heikki ohjaa Targaa:

Sunnuntaina Turussa tehtiin vähän pihatöitä ja Heikki ihastui kottikärryihin.

Viime yönä tapahtui jotain hassua - Heikki nauraa käkätti unissaan! Ties mistä näki unta, mutta taisi olla aika hauskaa :) Itsekin muistin tällä viikolla yhden hauskan, jo jonkin aikaa sitten tapahtuneen, hämmästelyn. Tuli eräissä juhlissa puheeksi, että esimerkiksi Espanjassa voi ihan hyvin jonkun nimi olla Jesus, esim. Jesus Maria, mutta Suomessa vastaava nimiehdotus ei taitaisi mennä läpi. Tätä yksi seurueen espanjankielinen ulkomaalaisjäsen ihmetteli ääneen - mikä tähän on syynä, ja hei - eikös teidän lapsen nimi ole Jeesus? Ilmeeni oli varmaan melkoinen, kun änkytin että ei, ei meidän lapsen nimi ole Jeesus, hän on Heikki! Mistä ihmeestä joku voi saada päähänsä, että olisimme antaneet lapsellemme nimeksi Jeesus?? Seuraavana päivänä tajusin - Heikin lempinimihän on Hessu ja se ehkä erehdyttävästi muistuttaa espanjan Jésus-nimen ääntämistä - "hesu"!

Kävely- tai puhetaidoissa ei ole tapahtunut merkittävää edistymistä. Viikon "sanat" ovat "änni" ja "puttaa" - mitä ne sitten tarkoittavatkaan. Nyt Heikki välillä seisoo jo vapaaehtoisesti, mutta siis ehkä kerran päivässä. Ja tänään uimahallissa tuli ehkä hienoimmat kaksi askelta ever :)

Huomenna torstaina lähdetäänkin perinteiselle syksyn kulttuurimatkalle - määränpäänä Praha!

Uusia taitoja

Vaikka välillä tuntuu, että kesälomalla tapahtuneiden suurten muutosten jälkeen ei Heikki ole oppinut mitään uutta, niin asiahan ei näin kuitenkaan ole. Tässä viime päivien uusia juttuja:

1) Seisominen ilman tukea. Heikki uskaltaa nyt seistä ilman tukea, jos on hyvällä tuulella ja joku siihen houkuttelee. Vapaaehtoisesti ei tietenkään voi tuetta seistä. Heikki saattaa seistä ihan hyvän tovinkin, varsinkin jos on esim. lelu, josta pidellä kiinni - se selkeästi tekee olon turvalliseksi. Seisominen päätyy joko tukeen tarttumiseen tai kauniiseen niiausliikkeeseen. Heikki näyttää selvästi olevan taidosta ylpeä, ehkä siihen on osana äidin ja isän valtavat hyvä-hyvä-hienosti-huudot sekä taputus :)

2) Muutama kävelyaskel ilman tukea. Heikki oli viikonloppuna Turussa hoidossa ja oli siellä kuulemma ottanut muutamia askeleita. Tästä taidosta saatiin tänään kahden pikkupikkuaskeleen mittainen näytös! Hitaasti, mutta varmasti, kävelytaito saapuu ennen kouluunmenoa...

3) Suunta ylöspäin. Vaikka kävelykään ei ole vielä hallinnassa (em. paria askelta lukuunottamatta) Heikki on jo suuntaamassa ylöspäin. Kovin monta kohdetta ei kiipeämällä ole vielä saavutettu, mutta tänään Heikki pääsi kiipeämään olohuoneen sohvalle. Sohvalta tietenkin käsinojalle, ja siitä päistikkaa äidin syliin lattialle...

4) Syöminen omin avuin. Viime viikolla annoin Heikin ensimmäistä kertaa koittaa syömistä omin pikku käsin. Tämä on osoittautunut suureksi huviksi. Homma menee yleensä näin: Heikkiä syötetään, kunnes hän ei enää ole kiinnostunut syömisestä. Jos ruokaa on jäljellä, niin Heikki saa syödä sitä itse. Jos ruokaa on tarpeeksi niin Heikki saa lautaselta itse lusikalla ruokaa ja osaa laittaa sen suuhunsa. Jos ruokaa on vähän, tai se ei osu lusikkaan, aikuinen auttaa pitämällä lusikan päästä kiinni. Jos homma menee leikiksi (lusikalla paukutetaan ruokaa/lautasta), lautanen takavarikoidaan ja kuunnellaan raivostunutta huutoa. Ja lopuksi siivotaan, siivotaan, siivotaan...

5) Tuttelien vaihto normimaitoon / pillimaitoon. Vuoden ikäinen Heikki on nyt siirtynyt normaaliin lehmänmaitoon ja juo sitä tyytyväisenä. Reissun päällä on nyt Tuttelin sijasta Valion 2 dl pillimaitoja ja Heikki osaa hienosti juoda niitä pillillä. Pillistä innostunut Hessu saattaa vetäistä yhdellä ruokailulla koko purkin - määrä mitä ei kyllä kotona juoda lähes koskaan.


6) Pottaharjoittelu. Potan harjoittelu ei ole vielä kovin vakavaa, mutta koitamme muistaa Heikin törkätä sen päälle istumaan ainakin kerran päivässä - paino sanalla koitamme. Blogissakin mainostettu pissa on sinne kerran tullut, mutta tänään saimme suuremman (tosin hyvin pienen sellaisen) saaliin! Aivan tuuripeliähän tämä tosin on...

Alla vielä kaksi kännykuvaa: Ensimmäisessä Heikki uudessa Sirpa-mummun kutomassa villahaalarissa ja toisessa Heikki tutustuu Hembölen kiertävän eläinpihan lampaisiin Haukilahdessa.

Heikki 1 vuotta!

Heikki täytti perjantaina vuoden ja lauantaina oli suuret juhlat. Juhlimaan pääsivät Helenan isovanhemmat, Sirpa-mummu, Erkki-ukki, Anssin vanhemmat Kaija ja Jaakko, sisarustoa Hannu & Anna, Pauliina & Pekka, Karo & Erling, Olli & Maria, sekä kavereista Henna, Sammeli & Peppi (1 v 8 kk), Teppo, Nina & Eevi (1 v 1 kk), Emilia, Olli & Pinja (1 v). Heikki oli iloinen pikku juhlija ja kovin tyytyväinen hyvään seuraan ja moniin leikittäjiin. Heikki oli myös innokas lahjapakettien avaaja - ja niitähän oli paljon!

Tässä Heikki kasaa lahjaksi saamaansa klovnia - palojen asettaminen tappiin onnistuu jo hienosti, mutta siihen että ne menisivät oikeaan järjestykseen menee varmaan vielä, hmm, pari vuotta... Toisessa kuvassa sävy sävyyn Pekka-kummin kanssa :)

Loppuillasta jo hieman väsähtänyt juhlija Karo-tädin juotettavana:

Ukin ottamia kuvia ja videonpätkiä juhlista löytyy tämän linkin takaa: http://www.erkkilakervi.1g.fi/kuvat/2008/Heikki+1+a/

1-vuotisneuvolassakin käytiin tiistaina, mittailtiin ja Heikki sai rokotuksen. Rokotusta kamapampi kohtalo oli tällä kertaa päänympäryksen mittaus - siitä ei meinannut tulla useasta yrityksestä huolimatta mitään. Pituutta oli tullut nyt enemmän kuin painoa - 80,5 cm ja 12,99 kg, kasvu siis kuitenkin oikein hyvää. Ja kuten oli heti ensimmäisestä käppyrästä havaittavista, Heikki pesi molemmat vanhempansa kasvutilastoissa koko ensimmäisen vuoden.

Ja lopuksi vielä perinteiset kuvat yksivuotiaasta!

Pikku keppostelija

Hessusta on kehittynyt pikku keppostelija, joka joka päivä keksii jotain uutta äidin ja isän päänmenoksi. Tässä muutama episodi esimerkinomaisesti tältä viikolta:

Maanantaina törkkäsin Hessulle vaipanvaihdon yhteydessä hammastahnatuubin käteen, se yleensä hiljentää miehen hetkeksi. Normaalisti Heikki pureskelee tuubin korkkia, mutta nyt äidin silmän välttäessä (mikä vaipanvaihdon yhteydessä tarkoittaa ehkä nanosekuntia) Heikki oli saanut korkin auti ja mussutti tyytyväisenä makupalaa hammastahnasta. Omaa hammastahnaa Heikillä ei vielä ole, mutta hyvä tietää että se ainakin kaverille maistuu!
Maanantaina oli myös Pinja kylässä ja otettiin tällainen perinteinen otos kaveruksista - äitien ihmeeksi yksivuotiaat suostuivat makaamaan selällään kuvienoton ajan, mutta olivat hieman hämmentyneitä tällaisesta vauva-asentoon asettelusta.

Tiistaina kävin hakemassa isovanhemmiltani Lauttasaaresta isäni sinne tuomia hunajapurkkeja. Hunajapurkit jäivät hieman hajamielisesti kotona lattialle, josta Heikki ne tietenkin heti löysi. Ensin Heikki rakensi purkeista hienoja torneja - taidokkain näyte oli neljän purkin korkuinen! Tätä en kuitenkaan ehtinyt dokumentoida ennen sen romahdusta. Sillä aikaa kun vanhemmat valmistelivat Carloksen läksiäisiin lähtemistä, Heikki oli kuljettanut yhden hunajapurkin kaikessa hiljaisuudessa olohuoneeseen. Ihmettelin, kun Heikki oli niin hiljaa ja kun kurkkasin olkkariin näin Hessu Herkuttelijan - pikku sormet olivat saaneet hunajapurkin kannen auki ja pikku kätöset lappoivat hunajaa suuhun minkä kerkesivät! Kaikessa lähtökiireessä piti sitten vielä pestä Hessu ja vaihtaa tahmeat vaatteet puhtaisiin... Ukin hunaja olikin aika herkkua!

Keskiviikkona Heikki purki digiboksin kaukosäätimestä patterit ja herkutteli niillä.

Torstaina Heikki löysi täpötäyden paperinkeräysastiamme ja avuliaasti tyhjensi sen lattialle, kovin tyytyväisenä itseensä!

Perjantaina äidillä paloi käämit, mutta ei suinkaan näiden harmittomien pikku kepposten takia, vaan koko viikon jatkuneen kitinän ja raivareiden takia. Hessu hermostuu täysin, jos ei saa jotain mitä haluaa. Siitä hyvästä voi sitten selkä kaarella huutaa äärettömän pitkän ajan. Näiden raivareiden lisäksi päivä sujuu kitinän säestyksellä satunnaisia rauhallisia hetkiä lukuunottamatta. "Tämä on vain joku kausi" on taas pakko jälleen kerran hokea...

Tänään Heikki täytti 1 vuotta - huomenna suuret juhlat! Juhla- ja 1-v-dokumentaatiota luvassa seuraavaksi!

Taaperon kärryt ja juhlaputki

Viime viikkojen suurin suosikki täällä on ollut taaperokärryt. Reilu kuukausi sitten Heikki ei vielä pysynyt sellaisten vauhdissa, kun puistossa kokeiltiin, mutta kaksi viikkoa sitten Heikki innostui niistä asukaspuiston sisätiloissa. Maanantaina kun käytiin Pinjan luona, hän oli saanut naapurilta lainaksi hienot taaperokärryt, joista riittikin sitten iloa molemmille.

Alla olevassa videossa Heikki työntää Pinjaa ja seuraavassa kuvassa Pinja Heikkiä. Kuvista ei liene vaikea päätellä kummalla näistä kahdesta on hieman enemmän massaa :)


Tästä innostuneena ostin maanantai-iltana huuto.netistä Hessulle omat kärryt, joilla on nyt ahkerasti matkattu pitkin käytävää. Välillä Hessu työntää niitä itse, mutta vähintään yhtä usein menee seisomaan kärryihin ja vaatii että äiti/isi tulee työntämään... Heikki ei osaa vielä oikaista tai kääntää kärryjä, kun törmää seinään, joten kovin itsenäistä puuhaa tuo taaperokärryily ei vielä ole.

Suuren suosion saavutti myös puistokaveri-Royn vilkkuva ja laulava auto tänään, kun oltiin päivällä viettämässä Royn 1-vuotissynttäreitä. Vaati melkoista voimaa ja kestäviä korvia saada Heikki irti autosta kun kotiinlähdön aika koitti.

Royn synttärien lisäksi tällä viikolla on käyty myös Pinjan 1-vuotissynttäreillä. Synttäriputki alkoi jo elokuun puolivälissä Eevin synttäreillä ja huipentunee puolentoista viikon päästä omiin synttäreihin.

Kesätauon jälkeen ompelukone on alkanut jälleen hurista. Nyt valmistunut on yksi fleecepaita, kierrätys-paita ja pino kypärämyssyjä, työn alla ulkohousut enstexin tyyppisestä kankaasta. Kypärämyssystä on tullut mun suosikki - puolesta metristä resoria saa kaksi napakkaa kypärämyssyä ja eikä siinä vielä kaikki, ompelu sujuu supernopeasti! Kuvia ehkä myöhemmin, kierrätyspaita näkyykin ylläolevassa autokuvassa.

Heikki 11 kk - autoja ja koneita

Hups, blogin päivitystahti on jälleen hidastunut ja Heikin 11 kk -postaus tulee hieman viiveellä, kohtahan tulee jo vuosikin täyteen. Olemme päässeet nyt taas arkeen kiinni. Vesisateet hieman vievät motivaatiota ulkoilulta, mutta lähes joka päivä käymme keinumassa tai hiekkalaatikolla ainakin kerran, usein kahdestikin.

Vein Heikin maanantaina seurakunnan kerhoon Latokaskeen. Tämä kerho oli siitä erilainen kuin muut tähän asti, että alun jälkeen lapset jäivät kahden lastenhoitajan kanssa leikkimään yhdessä kun taas äidit menivät toiseen huoneeseen kahvittelemaan ja juttelemaan. Heikki oli joukon kuopus, mutta oli pärjännyt ihan hyvin muiden mukana. Välillä oli käynyt kurkistelemassa ovesta että minne se äiti katosi ja kerran hermostunut, mutta ihan hyvin kuitenkin kun ottaa huomioon että kaikki lapset ja aikuiset olivat ihan vieraita. Heikki oli kuulemma löytänyt lelukorista monta hyvää autoa, joilla oli päristellyt menemään.

Itse en ennen uskonut, että pojat ja tytöt leikkivät eri leluilla, jos heitä ei siihen itse ohjaa. Mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että muutamien empiiristen havaintojen pohjalta olen valmis muuttamaan mielipidettäni ja toteamaan että on olemassa tyttö- ja poikageenejä.

Kuvassa Heikki ja Pinja, aka farkkupeput. Kesätauon jälkeen olemme jatkaneet taas maanantaitreffejä. Pinja on ihanan innostunut Hessusta, Hessu taas välillä koittaa karistella Pinjaa kauemmaksi. Tässä kuvassa todennäköisesti ihmetellään taas lamppua tms. :)

Heikki on innostunut myös kotitöistä. Tämä tosin vaikeuttaa kotitöiden tekemistä - Heikki kun mielellään kiipeää astianpesukoneeseen, joten sen täyttö ja tyhjennys täytyy nykyään ajoittaa joko Heikin nukkuma-aikoihin tai siihen että talossa on kaksi aikuista. Heikki on myös kiinnostunut kaikista nappuloista - tänään hän onnistui saamaan pesukoneen päällekin - vaatteet meinasi tulla tuplapestyä, mutta onneksi ehdin hätiin.

Vauvaleluja ei ole tullut vielä siivottua komeroihin ja niille Heikki onkin keksinyt hyvää uusiokäyttöä. Esimerkiksi lelukaari ei enää sovellu siihen, että sen alla makaisi selällään ja ihmettelisi roikkuvia leluja, mutta nyt sitä voi mainiosti käyttää kävelyharjoittelun tukena. Heikki seisoo lelukaarta vasten ja kävelee hihkuen, kunnes törmää seinään tai maton reunaan. Tämän kanssa ei ole vielä tullut muksahduksia (tosin se on vain ajan kysymys), mutta eilen Heikki muksahti betonipöytäämme niin, että nyt on ylähuulessa iso naarmu :(

Tänään Heikki kävi ensimmäistä kertaa hammashoitolassa suuhygienistillä. Saimme perusneuvot: ei makeaa, säännölliset ruoka-ajat, hampaiden pesu jne. Seitsemän hammasta on esillä ja kahdeksas tuloillaan.

Heikki koittaa nyt siirtyä yksien päiväunien ryhmään. Eilen ensimmäistä kertaa tietoisesti teimme tämän valinnan, välillä Heikki on itse valinnut olla nukkumatta enää toisia unia. Nukkumaan Heikki menikin sitten tavallista aiemmin, yhdeksältä. Seitsemältä isin lähtiessä töihin Heikki heräsi, mutta sain hänet vielä nukkumaan - sitten unta riittikin kymmeneen!

Kummien häissä ja autoilemassa

23.8. menivät Heikin kummit Pauliina ja Pekka naimisiin - ONNEA! Myös Heikki pääsi häihin juhlimaan ja juhlikin ihan mukavasti vaikka äiti taas pelkäsikin pahinta. Vihkiminen tapahtui Turun linnan kirkossa ja Heikki käyttäytyi hyvin - jutteluyritykset isä torjui maissinaksuilla. Virsi ja Marian viulunsoitto olivat erityisesti mieleen. Illan juhlissa Heikki sai maistaa hääkakkua ja konttailla ympäri juhlasalia - mielenkiintoisinta siellä tosin oli ulko-ovi :) Kuvassa Heikki seuraa isin sylistä intensiivisesti loistavaa "Tahdon olla sulle hyvin hellä" -musiikkivideota, pääosissa kummit.

Sunnuntaina Kaija keksi ottaa esille Anssin ja sisarusten vanhan auton. Auton akut olivat rikki, mutta Heikki nautti täysin rinnoin autossa istumisesta, ensin paikallaan mutta vauhdin makuun päästyään toisten autoa työntäessä. Heikin ajotyyli oli varsin rento - rattiin hän ei vaivautunut koskemaan ja vain närkästyi, jos joku koitti sellaista opastaa. Lopuksi Heikki keksi, että mitä sitä toisia pyytää autoa työntämään, kun itsekin sen voi tehdä - ja näin Heikki työnsi autoa ympäri pihaa erittäin polleana ja tyytyväisenä!
Ensin hieman varovaisesti, kädet jopa rattia tavoitellen:

Lopuksi autoa itse työnnellen, melkoinen virnistys päällä:

Ja vielä videointiakin...


Edellisestä Heikin uusia taitoja kehuvasta postauksesta pääsikin unohtumaan eräs uusi taito - nokkamukista juominen. Lomalla nokkamuki tuli jo tutuksi, niin että siitä juotettiin Heikille maitoa tai vettä, mutta loman jälkeen hän on nyt oppinut juomaan siitä itse, omin pikku kätösin. Tosin välillä homma menee leikin puolelle, jolloin nokkamuki takavarikoidaan.

Muita, kyseenalaisempia, taitoja ovat mm. vaatekaapin tyhjennys (kuva) ja vessanpönttöön lelujen tiputtelu. Ja tietenkin äidin syliin kapuaminen housunlahjetta pitkin (kuva)!