Lomatunnelmissa toukokuussa, kesäistä menoa kesäkuussa

Jos viime postauksessa ihmettelin minne vilahti huhtikuu, niin nyt sitä samaa ihmettelen touko- ja kesäkuusta. Pitänee taas kelata kuvia ja miettiä mitä kaikkea ollaankaan puuhattu. Ensimmäisenä mieleen tulee se, että on ollut ihanan lämmintä ja elämä tuntuu melkoisen helpolta verrattuna siihen hirveään talviseen pukemisrumbaan.

Toisena mieleen tulee, että mehän käytiin toukokuussa lomailemassa viikko Espanjassa. Lomaseurueeseemme kuului kuusi aikuista ja kahdeksan lasta ikähaarukassa 10 kk - 6 v. Saara lähti liikkeelle juuri ennen lomallelähtöä, mutta ei ryömimään eikä konttaamaan vaan etenemään ihan omalla tyylillä, joka oli sekoitus istumista ja ryömimistä - kädet vetivät eteenpäin, mutta istumisasennossa! Ajattelin, että lomaviikon aikana se muuttuu konttaamiseksi, mutta kyllä sillä tyylillä muutama viikko edettiin ennen kuin peppu vaihtui polviin. Alla olevissa kuvissa seuruettamme syömässä, ei mikään ihan pieni porukka :)


Verrattuna aiempiin samalla seurueella vietettyihin lomaviikkoihin sää ei ollut yhtä suosiollinen. Hieman puukkoa selässä kiersi vielä se, että koti-Suomessa oli ajankohtaan nähden hieno sää - ja siis kauniimpi ja lämpimämpi kuin Espanjassa. Lento Barcelonaan sujui hienosti puolityhjässä koneessa, lento takaisinpäin täydessä koneessa olikin vähän väsyttävämpi. Lomakotimme oli onnistunut, riittävästi huoneita, takapihalla lämmitetty (silti melko viileä) uima-allas ja kivat näkymät merelle.

Lomakodilta teimme pieniä retkiä esimerkiksi Cadaquesin kylään hieman pohjoisempaan sekä Dalin museoon. Automatkoihin saatiin pientä haastetta sillä, että sekä Heikki että Kalle oksensivat autoon (eri matkoilla). Epäselväksi jäi oliko kyseessä matkapahoinvointia vai joku tosi lyhyt vatsatauti. Koska turistikausi ei ollut vielä lähtenyt käyntiin moni paikka oli vielä kiinni ja lasten suureksi pettymykseksi emme löytäneet auki olevaa minigolfkenttää.


Lomailun jälkeen alkoi urheilukausi. Ensin Heikki kävi kahtena päivänä golfkoulussa, sitten Kalle oppi ajamaan ilman apupyöriä pyörällä ja kesäkuun alussa molemmat pojat olivat neljä päivää jalkapallokoulussa. Näiden lisäksi Uljas Buster pääsi talviteloilta kotisatamaansa Suomenojaan ja arki-ilta- ja viikonloppuretket käynnistyivät.

Herra Hakkaraisen golfkoulu järjestettiin Hiekkaharjun golfkentällä ja Heikin lisäksi siihen osallistuivat kaverit Peppi ja Otto. Kaikki olivat tosi innokkaita ja onnistumisia koettiin. Kurssin kruunasi se, kun lapset pääsivät par 3 -kentälle pelaamaan pari väylää (noin väylän puolivälistä lähtien). Heikki löi hienosti toisella väylällä aloituksen suoraan viheriölle. Kova into olisi jatkaa ja opettaa äitiäkin :)


Toukokuun lopussa Kalle 3 v 3 kk oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Harjoiteltiin samassa paikassa kuin aikoinaan Heikin kanssa, mutta tällä kertaa opettajia oli kaksi: minä ja Heikki. Heikki pyöräili vieressä ja huusi ohjeita: "polje, polje! katso puuta! hyvä kalle!" (toim. huom. vinkki "katso puuta" tuli siitä, kun Kalle aluksi katsoi vain jalkoihinsa joten käskin mieluummin katsoa edessä olevaa puuta, että pysyy tiellä). Pari viikkoa hän ajoi 12-tuumaisella pikkupyörällä jonka jälkeen vaihtoi 16-tuumaiseen. Tämä tarkoittikin sitä, että Heikin piti saada isompi, 20-tuumainen pyörä. Ja pitkien keskustelujen jälkeen äiti suostui ostamaan vaihdepyörän. Tämä tärkeä asia onkin tullut lähipiirin ja kaikkien muiden vastaantulijoiden tietoon hyvin selvästi :)


Kerho loppui toukokuun loppupuolella ja kesäkuun ensimmäinen viikko menikin jalkapallon parissa paikallisen seuran järjestämässä jalkapallokoulussa. Olin sinne ilmoittanut vain Heikin, mutta paikanpäällä kävikin ilmi, että siellä oli 3-4-vuotiaillekin oma ryhmä. Kalle innostui ja ilmoitin hänet mukaan. Heikillä sujui jalkapallokoulu tosi paljon reippaammin kuin viime vuonna, ei jännittänyt yhtään ja ihan itsenäisesti meni porukan mukana. Kallea sen sijaan kiinnosti tosi paljon osallistua, mutta jännitti myös tosi paljon. Aina iltaisin ja aamulla sanoi että on menossa jalkapallokouluun, mutta paikanpäällä iski paniikki. Kallen ryhmässä oli onneksi kiva ohjaaja, joka otti itkuisen Kallen mukaan ja piti kädestä, kunnes Kallekin pääsi alkupaniikista ja lähti muiden kanssa pelaamaan ja leikkimään. Ja kivaa oli!


Veneretkiä ollaan tehty jo useita, niin lähisaariin kuin Suomenlinnaan ja Liuskaluodon Skifferiin pizzalle. Anssi on jopa ollut pari kertaa lasten kanssa yksinkin matkassa, melko reipasta! Ensimmäsiellä kerralla kohteena oli Mellsteninrannan pizzakahvila Haukilahdessa. Terassilla oli kuulemma ihmetelty kun porukka oli nähnyt että veneestä tuli vain yksi aikuinen ja kolme lasta. Kaivarissa he pääsivät japanilaisten kuva-albumiin samalla kokoonpanolla. Pojat ovat innokkaita veneilijöitä ja mielellään irrottavat ja kiinnittävät köysiä sekä ohjaavat venettä. Saarakin on aika merikelpoinen, kunhan vauhtia riittää.


Kallen pyöräilyn myötä ollaan saatu arkipäiviinkin vähän vauhtia, kun matka puistoon vajaan kahden kilometrin päähän taittuu omilla pyörillä. Lisäksi ollaan tehty retkiä muihin Espoon ja Helsingin leikkipuistoihin, saariin ja Linnanmäellekin.

Kallen pyöräily on lisännyt myös vauhdin lisäksi vaarallisia tilanteita. Anssi lähti Kallen ja Saaran kanssa ulkoilemaan samaan aikaan kuin Heikki ja minä lähdimme vähän pidemmälle pyörälenkille Soukkaan. Matkanvarrella Anssi soitti huolestuneena, kun Kalle oli tehnyt pyörän kanssa katoamistempun eikä löytynyt lähimaastoista. Lähdimmekin sitten Heikin kanssa pikavauhtia kohti Iivisniemeä, ei löytynyt Kallea leikkipuistoista mutta kaupan pihalla odotteli rauhallisena pikku pyöräilijä. Ei sitten ollut tullut mieleen odotella isiä edes autotien ylityksen kohdalla... Loppu hyvin, kaikki hyvin. Matkaa pikkumies taittoi yksinään melkein 2 km!

Juhannuksena ohjelmassa olivat juhannusaattona pikkuserkkuni häät, joihin osallistuimme koko perheen voimin. Juhannusviikolla kävelimme kaupungilla hääpukuliikkeen ohi ja Heikki kysyi että laitanko minäkin sitten tuollaisen puvun kun mennään häihin :) Juhannushäät olivat mukavan leppoisat, hyvää ruokaa ja mukavaa yhdessäoloa myös ulkona pihaleikkien parissa. Häistä siirryttiin Turkuun lasten väsähtäessä ja siellä vietettiin vielä iltaa Pauliinan ja Pekan ja heidän ystäviensä kanssa. Lauantaina lähdettiin heidän uudella veneellä Norrskataan, jossa olivat Kaija, Jaakko, Olli ja Maria. Sunnuntaina suunta takaisin ja illalla vielä omalla veneellä ajelulle. Päädyttiin syömään Ison Vasikkasaaren Gula Villaniin, joka olikin mukava uusi tuttavuus.



Bonuksena vielä pari hauskaa kuvaa veljeksistä ja videonpätkä Kallen pyöräilyharjoittelusta.