Seitsemän kuukauden hiljaisuus

Seitsemän kuukauden blogihiljaisuuden on nyt aika päättyä. Harmittaa että tällainen tauko bloggailuun tuli, mutta viime talvi oli melko kiireistä aikaa töiden suhteen, aika lailla marraskuulta aivan viime viikkoon asti, kun jäin kolmannen kerran äitiysvapaalle. Töissä aloitin virallisesti vuodenvaihteessa, mutta käytännössä aikaisemmin, uusissa haasteissa - käytännössä siis jatkoin kaikkea mitä ennenkin mutta töitä tuli näiden lisäksi vain vielä enemmän. Välillä oli melko rankkaa, varsinkin joulu-tammikuu, kun töitä oli paljon, matkustelua jonkin verran ja vielä silloin töissä salassa pidetty alkuraskaus toi omat vivahteensa arkeen.

Jos aloitetaan tuoreimmista uutisista, niin olen jäänyt siis viikko sitten äitiysvapaalle kolmatta kertaa. vauvan olisi määrä syntyä juhannusviikon sunnuntaina, katsotaan nyt pitävätkö vanhat merkit paikkansa ja saadaan odotella heinäkuun puolelle. On ollut mukava jäädä kotiin näin lopputoukokuusta kun säät ovat suosineet muttei vielä ole hellettä rasitteena. Lastenkin kanssa on aika paljon helpompi olla, kun pukemista on niin vähän ja Heikki ja Kalle viihtyvät molemmat hyvin ulkona.

Palaan nyt kuitenkin vielä ajassa taaksepäin ja koitan summeerata mitä tässä seitsemän kuukauden aikana on oikein tapahtunut. Edellisessä postauksessa juhlittiin Heikin 4-v synttäreitä, nyt odotellaan niitä viidensiä. Heikin kerhokavereilla on ollut viime aikoina paljon synttäreitä, joihin Heikkikin on kutsuttu. Edellisen postauksen "en halua mennä kerhoon" on muuttunut "miksei kerhoa enää ole, haluan mennä kerhoon" -kyselyiksi. Kerho loppuikin viime viikolla jo, mutta tarkoitus jatkaa taas syksyllä. Heikki on saanut monia hyviä kerhokavereita, tällä hetkellä paras kaveri taitaa olla juuri viisi vuotta täyttänyt Aava, jota Heikki oli ilmoittanut toiselle kerhokaverille rakastavansa. Kalle olisi innoissaan menossa myös kerhoon, ja laitoinkin juuri kyselyä että pääsisikö hän mukaan jo syksyllä, tai viimeistään sitten tammikuussa kun täyttää kolme vuotta.

Marraskuussa 2011 kastettiin Heikin ja Kallen serkku, Pauliinan ja Pekan esikoistyttö Emma. Heikki pääsi kummipoikanaa auttamaan toimituksessa, sylikummina Olli-eno. Näpertelin Emmalle pienet tossut lahjaksi.


Marraskuussa juhlittiin myös kummipoikamme Vilhon kaksivuotissynttäreitä, hän taas sai liivit ja kravaatin, samoilla kaavoilla kuin Heikki aikanaan. Vieressä myös joululahjoiksi virkatut porkkana ja omena. Joululahjaksi tein lisäksi ainakin kummityttö-Pepille virkatun prinsessakruunun, joka jouluhässäköissä jäi kuvaamatta.


Joulukuussa 2011 kävin pitkästä aikaa pidemmällä työmatkalla, vajaan viikon Beijingissä Kiinassa. Sieltä tarttui mukaan pojille vaatteita, itselle helykoruja sekä joitain pieniä joululahjoja. Matka oli alkuraskauden takia hieman rankka. Joulu vietettiin lumettomassa Norrskatassa. Pienet apulaiset olivat mukana joulukuusen kaadossa ja jouluaattoiltana vieraili joulupukkikin. Heikille joulupukki toi uudet laskettelusukset ja Kalle peri Heikin vanhat. Kotona uudet varusteet kuivaharjoittelussa.


Joulun välipäivinä käytiin myös Tampereella lyhyellä vierailulla ja sitten lähdettiin muutaman päivän reissuun Sveitsiin Katrin, Tuomaksen, Vilhon, Riston, Amin ja Tomin kanssa. Vaikka välipäivinä Tampereellakaan ei ollut lainkaan lunta (kuva Pikku Kakkosen puistosta) niin Sveitsissä sitä riitti sitäkin enemmän, jokainen päivä aloitettiin kaivamalla autot kinoksesta. Kalle laski ensimmäiset laskunsa Sveitsissä, vielä ei täysin innostunut lajista. Heikki sen sijaan oli innokas laskettelija. Vuosi vaihtui Sveitsissä.







Tammikuussa 2012 juhlittiin kaksivuotiasta Kallea.

Talven suosikkiharrastukseksi nousi laskettelu. Alkukankeuksien jälkeen myös Kalle innostui yhtäkkiä maaliskuussa touhusta ja viimeisillä laskukerroilla selvitti itse jo helpon lastenrinteen alusta loppuun - siirtyminen mattohissiin, hissillä ylös, hissistä pois, lasku alas (syöksyä, totta kai), kääntyminen hissijonoon ja homma alusta uudestaan. Kääntyminen ja auraus ei vielä suju, ne jäivät ensi kauden opittavaksi. Onneksi vanhat suksetkaan eivät liu'u päätähuimaavaa vauhtia. Heikki sen sijaan osaa hyvin kääntymiset ja muut ja pärjää sinisissä "isoissa" rinteissäkin hyvin. On varovainen laskija ja kaatuilee vain harvoin. Sompahississä menee jo yksin, ankkurihississä aikuisen jalkojen välissä. Tällä kaudella käytiin Sveitsin reissun lisäksi Peuramaalla useita kertoja, Hirvensalossa pari kertaa ja yksi viikonloppu Himoksella. Himoksella Heikki osallistui ensimmäisiin laskettelukisoihinsakin, Suomi Slalomin osakilpailuun.

Pääsiäistä vietettiin Norrskatassa, hyvässä mutta vielä melko viileässä säässä. Ohjelmassa pääsiäiskokon polttoa sekä pääsiäisherkuttelua.

Huhtikuussa tehtiin viikonloppureissu koko perheellä Seinäjoelle Sampon, Hannelen ja Sonjan (1,5 v) vieraiksi. Sää ei oikein suosinut, mutta muuten mukava viikonloppureissu. Lähes samanlaisessa säässä vietimme Anssin kanssa kaksistaan viikonlopun Lontoossa maaliskuun puolella.

Vappuun valmistauduttiin tekemällä toistakymmentä litraa simaa. Rusinoiden laitto oli tarkkaa puuhaa, jossa pojat auttoivat. Vappuaattoa vietettiin meillä kotona, vieraina oli toistakymmentä lasta ja saman verran aikuisia. Viime vuoteen verrattuna meno ehkä hieman rauhallisempaa, kun lasten keski-ikä noussut (uusia tulokkaita viime vuoden kekkereiden jälkeen vain yksi!) - mutta kyllä desibelirajat paukkuivat silti.



Kun laskettelukausi oli ohi, aloitettiin pyöräilykausi. Viime syksynä Heikki oli jo halunnut kokeilla pyörällä ajoa ilman apupyöriä mutta silloin rohkeus petti ja monta kertaa ei yritettykään. Ilmeisesti talven lasketteluista oli sekin hyöty, että tasapaino parani ja yllättäen toukokuussa Heikki lähtikin ajamaan ilman apupyöriä. Noin tunnin sisään siitä kun suostuttelin Heikin kokeilemaan apupyörittä ajoa, hän osasi lähteä liikkeelle itse, kääntyä, ajaa, ohjata ja jarruttaa täysin itsenäisesti. Illalla kun uusia taitoja esitettiin iskälle, niin sama homma hoitui jo isommallakin pyörällä. Liikkeellelähtö hieman hankalampaa mutta hyvin sekin onnistuu. Pienempään pyörään onkin nyt laitettu apupyörät jo takaisin ja Kalle on aloittanut pyöräilyharrastuksen sillä, uudella potkupyörällään sekä Heikin potkulaudalla. Välineitä siis ainakin riittää, mutta silti saadaan päivittäinen taistelu aikaiseksi siitä, kuka milläkin kulkupelillä etenee.


Keväällä on tullut oltua ulkona aika paljon enemmän kuin talvella, pikku retkillä lähimetsässä ja omasta pihastakin löytyy lumen alta kaikkea kivaa kuten kiipeilypuu ja kaikenlaista istuttelua.

Viime kesän lopulla meillä oli Turusta lainassa Terhi-vene, jolla tehtiin muutama pikkuretki lähisaariin. Siitä innostuneena haettiin Suomenojalle venepaikkaa, sillä todettiin että jos venepaikkaa ei saada niin venettäkään ei ole järki hankkia. Keväällä yllättäen saimmekin heti jo venepaikan ja muutaman viikon pähkäilyn jälkeen päädyimme ostamaan Buster LX:n, viime vuoden mallia. Varusteluiksi lisättiin takapenkkiin pehmusteet ja ohjaajanpenkkien eteen lisäpenkit/säilytyslaatikot. Nyt on (Heikin nimeämä) Buster Uljas vesillä ja ollaan ehditty muutamia retkiäkin jo tekemään, Espoon ulkoilusaariin: Kaparen, Rövaren, Rövargrundet ja Torra Lövö.

Yhdellä reissulla sattui Heikille pissavahinko, ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen. Päivä oli aurinkoinen, muttei erityisen lämmin, joten vaatteita yritettiin kuivatella auringossa ja Heikki odotteli makkaraa syöden päällään pipo ja takki, kaikki muut vaatteet kalsareista kumisaappaisiin olivat märkinä. Loppujen lopuksi käyttökuntoon kuivuivat vain ulkoiluhousut, päälle viritettiin vastusteluista huolimatta Kallen vaippa korvaamaan kalsareita ja jalat pelastettiin äidin sormikkailla.


Tätä kirjoittaessani olen toista viikkoa äitiysvapaalla ja koitan alkaa taas päivittää blogia hieman ahkerampaa tahtia. Tässä oli nyt yhteenveto reilun puolen vuoden päätapahtumista, vaikkakin paljon jäi varmasti vielä mainitsematta, mukaanlukien poikien tarkemmat kuulumiset ja päivittäiset touhuilut ja tokaisut.