Jouluaatto - koristelimme juuri kuusen Tampereella, kuuntelimme joulurauhan julistuksen ja Heikki meni päiväunille. Nyt aika tehdä pikapäivitys ennen kuin blogi täyttyy joulukuvista ja -tarinoista.
Lauantaina kävimme Kalastajatorpalla syömässä Anssin keskiviikkona olleiden synttäreiden kunniaksi. Heikki sai taas valtavan lautasellisen rusinoita, joita napostellessa aikaa kului hyvin ja saimme syödä aika rauhassa. Heikki piti huolen, ettei jälkiruoka mennyt ohi suun ja nappasi isoja lusikallisia Anssin jälkiruokasorbetista (huom. samaa vadelmasorbettia kuin lähes vuosi sitten ;).
Sunnuntaina isovanhempani kävivät meillä viettämässä ennakkojoulua, kun he eivät jaksa enää lähteä Tampereelle joulunviettoon. Syötiin jouluruokia ja avattiin jo pakettejakin. Heikki sai auton, vaatteita ja rukkaset. Isovanhemmat ihmettelivät Heikin ikiliikkujamaista olemusta. Illalla kylässä kävivät nopeasti vielä Henna, Sammeli ja Peppi.
Tiistaina eli aatonaattona ajoimme Tampereelle joulunviettoon ja täältä jatkamme perjantaina Tapaninpäivänä matkaa Turkuun.
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
Jouluun päin
perjantai 19. joulukuuta 2008
Joulunodotusta
Joulu lähestyy ja Heikkikin on tällä viikolla viettänyt kaksia pikkujouluja. Tiistaina oltiin Latokasken asukaspuiston pikkujouluissa ja torstaina Heikin kavereita, ja äidinkin, oli viettämässä meillä pikkujouluja. Pikkujoulujen vietossa oli oma haikeutensa, kun monella muullakin on elämäntilanne muuttumassa ja jatkossa näemme varmasti paljon harvemmin.
Kuvassa asukaspuiston pikkujouluissa Roope, Leo, Aino, Iida ja Heikki - hetken paikallaan rusinoiden maagisella voimalla. Heikki tsemppasi joulufiilistä uudella punaisella äidin tekemällä kravatilla. Kuvat Lauran ottamia, kun itse vaihdoin juuri lähtiessä kameraan lähes tyhjän akun tilalle täysin tyhjän akun.
Viime ja tällä viikolla olemme myös aloittaneet tutustumisen vuoden alusta alkavaan hoitopaikkaan. Heikki siis sai paikan kunnalliselta perhepäivähoitajalta. Hoitoryhmässä on Heikin lisäksi kolme muuta poikaa (2-, 3- ja 5-vuotiaat) sekä iltapäivisin koululaispoika. Keskiviikkona kun olimme kaikki yhdessä illalla hoitajan luona sopimassa asioista saimmekin kuulla, että hoitaja on menossa leikkaukseen (se oli eilen jo!) ja sairausloman pituudesta riippuen Heikki saattaakin joutua aloittamaan hoidon varahoitopaikassa. Eilen sitten äkkiä soitin varahoitopaikkaan (päiväkoti Latokaskessa) ja onneksemme se oli vielä tänään perjantaina auki. Kävimmekin siis tänään tutustumassa myös varahoitopaikkaan. Sekä varsinainen päivähoitopaikka että varahoito vaikuttavat molemmat mukavilta. Heikkikin innostui molemmissa heti tutkimaan paikkoja melko ennakkoluulottomasti eikä juurikaan roikkunut äidin jalassa. Päivähoidot jäävät nyt joulutauolle, joten tätä enempää asiaan nyt ei pysty valmistautumaan. Tammikuussa sitten alkaa hieman erilainen arki!
Heikki on nyt kahtena aamuna päättänyt herätä hieman yli kuusi. Oikeesti. Siis meidän Heikki, joka pääsääntöisesti nukkuu yli kahdeksaan, välillä yli yhdeksäänkin. Molempina aamuina uudelleennukutusyrityksiä jatkettiin tunti, tai reilukin. Eilen siinä ei onnistuttu mutta tänään saatiin onneksi vielä pikkutorkut kahdeksan maissa. Pitää toivoa että Heikki kunnioittaa viikonloppua ja lopettaa tämän hölmön pelleilyn... Tammikuussa arki sitten muuttuu, kun kaikkien on pakko kammeta itsensä ylös sängystä viimeistään seitsemältä. Sitä ennen pitäisi esim. päiväunille menoa saada aikaistettua noin tunnilla. Huh. Tosi kivaa lomalla.
Joulun viettoa jatketaan sunnuntaina, kun isovanhempani tulevat käymään. Aaton aattona matkaamme Tampereelle, jossa vietämme joulun. Tapanina suuntana sitten Turku ja sieltä viikonlopun jälkeen kotiin hetkeksi.
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
Google-statistiikkaa
Otin pari viikkoa sitten käyttöön Google Analytics -ohjelman, joka kerää tietoa tietyllä nettisivustolla kävijöistä ja luonnollisesti siis tarkoituksenani on yrittää vakoilla ketkä tätäkin blogia lukevat tahi sivuille muuten vain eksyvät. Tarkkaa tietoa surffaajista ei tosin saa, mutta mielenkiintoista dataa joka tapauksessa. Noin kahden viikon aikana sivuilla on käyty 277 kertaa 154 eri kävijän toimesta. Kävijöitä on 8 eri maasta ja Suomessa käyntejä on eniten Helsingistä, Tampereelta ja Turusta (ei yllätystä täällä!) - mutta yhteensä kuitenkin 36 eri paikkakunnalta.
Suosituin sivu on toki pääsivu, mutta vanhoissakin postauksissa käydään (esim. 2007 marraskuussa raportoitu matkaratasosto on ollut suosittu). Tämä selittyy sillä, että yli neljännes käynneistä tulee Googlen kautta. Raporteista pääsee urkkimaan myös millä hakusanoilla sivuille on päädytty. Tässä hieman makua niistä:
- adidaksen kokomerkinnät
- heikki ja villapaita
- joulumakkaran valmistus kotona
- käveli taaperokärryllä ilman tukea
- nukkuva karhu
- peruna on pyöreä
- pinnasänky säädökset
- rinteet davosissa
- akta graco logico s
Voin suositella ilmaista urkintaohjelmaa halajaville Google Analyticsia - homman aloittamiseen meni noin 2 min ja dataa tulee paljon, tyylikkäästi graafisena myös!
lauantai 6. joulukuuta 2008
Pikku kokkailija
Anssi oli työmatkalla viime viikonloppuna ja alkuviikosta, joten Heikki ja minä pakenimme arkea Tampereelle. Heikki muisti mummulan aika hyvin ja tiesi jo tullessaan minne saa mennä ja minne ei. Siis tiesi, mutta ei aina kuitenkaan toki rajoittanut penkomista vain sallittuihin paikkoihin. Sallittuja paikkoja mummulassa ovat mm. pari alinta keittiön laatikkoa, joista löytyy kattiloita, kansia, kulhoja ja kaikenlaisia kauhoja ja pikkukeittiötarvikkeita. Näillä Heikki ahkerasti kokkailikin, kaateli keitoksiin näkymättömiä ainesosia pusseista ja purkeista ja hämmenteli keitoksiaan. Sama tapahtui myös palattuamme kotiin: Heikki katseli kun keitin perunoita ja tämän jälkeen otti kattilan, kauhan ja kolme keltaista tennispalloa - ja alkoi keitellä niitä lattiatasossa. Nerokasta!
Heikki ei turhaan puhele, kun kerran kirkumalla ja osoittelemallakin yleensä saa mitä haluaa (aargh). Hän kuitenkin on alkanut ymmärtää enemmän kuin ennen. Pyynnöt kuten "sulje ovi", "hae kauha", "nosta jalka, ja toinen jalka", "halaa äitiä" jne alkavat jo tuottaa tulosta. Sana "ei" tosin tuntuu kadonneen ymmärryksestä kokonaan. Stereot, TV ja digiboksi eivät enää ole kiellettyjen asioiden listalla, paitsi silloin kun äiti katsoo telkkua. Olen teippaillut ympäri kämppää erilaisten nappien ja säätimien päälle pilttipurkkien kansia ja jugurttipurkkeja. Kun silmä välttää, niin pienet käpälät ne kuitenkin irroittavat, joten sekin on aika turhaa.
Heikki on vieraskorea kuten varmaan monet muutkin lapset. Tämä sinänsä hyvä ominaisuus saa tosin äidin välillä epätoivoon. Kylässä kiltisti käyttäyvä enkeli kun näyttää eri puolensa arkena kotona - ja kuka nyt uskoisi pikku enkelin käyttäytyvän äidin valittamalla tavalla... ;) Heikki on ollut aina hyvä syömään ja on edelleenkin, syömisen aloittaminen sen sijaan arkioloissa on muuttunut hankalaksi. Ruoka tulee pöytään ja samalla alkaa huuto, pään heilutus, lusikoiden heittely ja (piilossa olevien) herkkujen osoittelu. Saatamme kuluttaa aamupuuron ensimmäiset 15 min tähän toimintaan. Sitten kun jotenkin saa suuhun yksi-kaksi lusikallista ruokaa, ei ongelmia enää (tässä mittaluokassa) tule ruokailun aikana. Huh. Vieraassa paikassa tai vieraamman ihmisen syöttämänä tätä ongelmaa ei ole. Taas päässäni kaikuu mantra: "tämä on vain joku ohimenevä vaihe."
Viime viikonlopusta mieleen jäi vielä Heikin breakdance-kuviot. Breakdance-hetki alkaa yllättäen ja kestää vain noin minuutin. Kuvioihin kuuluu pyöriminen vatsalta selälleen, konttaaminen villisti ja päättömästi ympyrää sekä iloinen hölöpölöpälpätys. Huvittavaa!
No niin, pinnasängystä kuului juuri lentävän tutin merkkiääni - päiväunet ilmeisesti lopussa. Tänään onkin illalla luvassa itsenäisyyspäivän juhlintaa!