Tutti meni rikki ja hoitaja lähti

Kesäkuun alussa oli Heikki ilmoitettu tenniskouluun ja sinne iloisena menikin. Kävivät koulussa läpi peruslyönnit ja hauskaa tuntui olevan. Samaan aikaan Kallen jalkapalloharkat jatkuivat kesäkuun loppuun asti ja hänkin innostui lajista, varsinkin peleistä.

Viikko ennen juhannusta kävi niin kurjasti, että Saaran tutti meni "rikki". Leikkasin niistä kaikista tuttiosat irti. Kaksi iltaa ja yötä Saara huusi tutin perään, kunnes kolmantena iltana paikalle saapunut mummu sai Saaran nukahtamaan ilman parkua. Tämän jälkeen tuli vielä useampi yö, jolloin nukahtaminen yöllä uudestaan oli vaikeaa, vaikka nukkumaanmeno alkoikin sujua. Tiukemmin oli Saara tutissa kiinni kuin veljensä, ja vieroituskin tehtiin puoli vuotta heitä myöhemmin - kumpi sitten olikaan syy ja kumpi seuraus.

Uljas Busterilla tehtiin retkiä lähisaariin sekä Skifferille pitsalle muutamia kertoja, vaikka kesäkuu aika kolea olikin. Eräänä sunnuntaina pieni retki vähän kasvoikin, kun ajoimme ensin Liuskaluodolle pitsalle, jatkoimme siitä Lonnan saareen jälkkärille ja sitten hakemaan mummu rautatieasemalta. Sen jälkeen pompittiinkin sitten tunti kotiinpäin. Mummu olikin hoitamassa meillä lapsia kaksi viikkoa, viikko juhannuksen molemmin puolin, kun hoitajamme päätti lähteä opiskelemaan ja irtisanoutui toukokuussa. Mummu jaksoi lasten kanssa hyvin, ja sitten jäimmekin jo kesälomalle. Juhannusta tuossa välissä vietettiin melko koleissa tunnelmissa Norrskatassa, ei ollut juurikaan lämpimämpää kuin jouluna...

Heikki oppi eskarissa kirjoittamaan ja lukemaan välttävästi, muttei ole ollut kovin kiinnostunut aiheesta eikä lue oikeastaan mitään vapaaehtoisesti. Joku sadepäivä oli tylsää ja pojat nurkuivat pääsisivätkö Pikku Kakkosen nettiin pelailemaan. En sitten laiskuuksissani jaksanut sohvalta nousta, vaan sanoin että osaathan sinä kirjoittaa - laita googleen "pikku kakkosen netti" niin eiköhän löydy. No, oikeinkirjoituksen kanssa on vielä hieman haasteita - tai sitten googlen pitäisi parantaa hakualgoritmejaan :)

Toukokuun touhuja

Edellinen postaus huhtikuussa päättyi näin: "Pian onkin vappu, äitienpäivä, juhannus ja kesäloma :) Ehkä silloin ehtii taas päivitellä tännekin jotain!" No, eipä näköjään ehtinyt, sillä neljä kuukautta on vierähtänyt, kesälomat pidetty ja kolme viikkoa jo töitäkin tehty. Huomenna alkaa kuitenkin vasta täysi arki, kun Heikillä alkaa koulu ja Kallellakin keskiviikkona kerho. Nyt alkaa siis olla viimeiset hetket muistella alkukesää sekä kesälomaa!

Vappua vietettiin perinteisin menoin, aattona oli meillä talo täynnä opiskelukavereita jälkikasvuineen, grilli kuumana ja desibelit korkealla. Vappupäivän piknik jätettiin kolean ilman takia väliin, mutta Amille ja Tomille lähdettiin kuitenkin munkeille ja simalle. Traagisesti vappupallot jäivät ostamassa ja tekoa hyviteltiin seuraavana arkipäivänä.

Toukokuussa viriteltiin trampoliini pihalle ja sen tieltä piti päästä eroon kannosta, kuvassa Anssin apureina toimineet Kalle ja Saara työkaluineen. Äitienpäiväviikonloppuna käytiin Turussa Heikin ja Hannan luona vierailulla.
Ravintolapäivänä Heikki ja Kalle pitivät Haagassa Pepin, Sisun, Oton ja Kertun kanssa ravintolaa, jossa kävikin vilske koko aukiolon ajan. Heikillä oli pelejä ja turnauksia, sekä pojilla yhteensä kolmet jalkapallo harkat viikottain, kahden harkat samaan aikaan eri puolella Espoota. Kun päälle lasketaan vielä pelit ja turnaukset, niin siinähän se touko-kesäkuu vierähtikin. Kallekin pääsi muutaman jännityskerran jälkeen jalkapalloharkkojen makuun, varsinkin kun hänenkin joukkueellaan ehti olla muutama peli. Tosin kun 2010-syntynyt pelaa 2008-syntyneiden sarjassa, niin maalikuninkuutta ei silloin ihan juhlita :) Uljas-Busterkin saatiin vihdoin vesille, kun siihen oli ensin hankittu talven aikana varastettu kaasukahva ja kaikki huollot tehty.
Kallen kerhon kevätjuhlassa käytiin, Heikki samaan aikaan ties kuinka monensilla kaverisynttäreillä - kuvassa Kalle keskellä, kieli ulkona irvistämässä kuten nykyään aina kuvissa.


Heikin jalkapallojoukkuetta, Espoon Tikan Turboja, potkaisi onni arvonnassa ja he pääsivät pelaajasaattajiksi Suomi-Tsekki-maajoukkuepeliin toukokuussa Olympiastadionille. Heikki kuvassa toinen vasemmalta, Suomen joukkueen saattajana. Hienosti meni jännittävä tehtävä ja jäätiin katsomaan minä, Heikki, Kalle ja kummityttö Peppi koko peli. Tosin Kalle kysyi ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen, että mitä seuraavaksi tehdään, kun peli alkoi kyllästyttää. Mutta jaksoi kuitenkin hyvin, kun Heikki tuli katsomoon ja väliajalla herkuteltiin.

Toukokuussa oli aika myös vuotuisen lomamatkan isommalla seurueella, kuusi aikuista ja kahdeksan lasta ikähaarukassa 1-7 v: 2x1 v, 4 v, 2x5 v, 6 v ja 2x7 v. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Kreikka ja lensimme aamuvarhaisella Ateenaan, josta jatkoimme matkaa vuokra-autoilla Evoian saarelle. Helsinki-Vantaalla Saara sai ahaa-elämyksen, kun kerroin että kohta mennään lentokoneeseen - ilme oli hämmentynyt, kun hänelle lentokone oli varmaan vähän sama kuin joku taivaalla lentävä "lekkone"-lintu, joita on kiva bongata. Lomakotimme osoittautui tyylikkääksi ja toimivaksi, sekä kuumalla ilmallakin kohtuullisen viileäksi. Pihalla oli uima-allas, jossa vietettiin merkittävä osa hereilläoloajasta. Kalle oppi vahingossa uimaankin, kun lähti huomaamattaan uimaan ilman kellukkeita. Seuraavana päivänä ui räpylät jalassa jo koko uima-altaan päästä päähän. Tehtiin päiväretki Akropolikselle ja pari lyhyempää Evoian eri kohteisiin. Kahtena päivänä vuokranantajamme vanhemmat kokkasivat meille kreikkalaiset mega-ateriat, varsinaista lähiruokaa kun vihannekset tulivat naapuritontilta.

Loman aikana kotimme keittiö purettiin ja uusi kasattiin. Ennen lomaa ruokailutilaan oli kannettu uudet kalusteet. Täytyy sanoa että oli vaivattomin keittiöremontti mitä ollaan tehty ja mitä varmaan tullaan tekemäänkään. Asentaja oli ammattitaitoinen eikä myöhemmin tehtäväksi jäänyt kuin pari pientä korjausta, jotka asentaja oli itse huomannut (esimerkiksi kuvassa näkyvä puuttuva roskiskaapin etulevy).

Alppimatkailua, anteeksipyyntöjä ja ajan puutetta arjessa

Maaliskuu hurahti ohi vauhdilla, niin vauhdilla etten näköjään ottanut oikealla kameralla yhtään kuvaa - kännyköillä sen sijaan tuli räpsittyä onneksi jotain.

Anssi ja pojat olivat maaliskuun puolivälissä Kaijan ja Jaakon kanssa hiihtolomalla Cortinassa, Italiassa. Reissu oli mennyt hyvin ja säät olivat suosineet. Heikki oli laskenut paljon Anssin kanssa ja Kalle vuorotellen Kaijan ja Jaakon kanssa. Paluumatkalla oivat poikenneet mäkihyppytormissakin. Sillä aikaa minä kävin viikonloppureissulla Saaran ja häntä 90 v vanhemman Lauttasaaren mummin kanssa Tampereella. Saara nautti täysin saamastansa jakamattomasta huomiosta, mutta välillä hämmästeli missä ovat "Ka-e" ja "Essu".





Huhtikuun alkupuolella kävimme Anssin kanssa keskenään viikonloppureissulla Berliinissä, lapset olivat sen aikaa Turussa hoidossa. Yksi viikonlopun mieleenpainuvin kokemus oli ensimmäisen illan ravintola "Tausend", jonka ovella Anssi kuvassa painaa summeria. Hämärä paikka, mystinen tunnelma ja erinomainen ruoka!



Saaran sanavaraston on kasvanut eksponentiaalisesti viimeisen parin viikon aikana. Hän selostaa etupäässä yksisanaisesti kaikkea näkemäänsä, esimerkiksi kuvasta tunnistaa linnun ja kissan, telkkarista bongannut norsun ja hepan, ja kävelyretkellä pyörän. Kirjaimia tosin puuttuu paljon, ja itseään kutsuu nimellä "Aa-a". Saaralla on aamuisin tukassa aina iso takku, kuten kuvassa näkyy :) Lisäksi tämä kesän lapsi riisuu kenkänsä ja sukkansa aina tilaisuuden tullen, esimerkiksi laattakaupassa tai vaikkapa ulkoleikeissä.



Poikien jalkapalloharkat ovat siirtyneet sisätiloista ulos ja Kallekin on käynyt pari kertaa taas kokeilemassa. Harjoitukset eivät miellytä, mutta lopun peliin menee innokkaasti mukaan. Ehkä se siitä pikkuhiljaa. Uimakoulu jäi kesken, sinne ei suostunut menemään, koska ei osannut uida. Eipä pitänytkään osata eikä kukaan muukaan osannut. Rima on vaan itse asetettu ihan liian korkealle.



Eräänä päivänä kun tulin töistä kotiin, ulko-oveen oli teipattu kuvassa oleva lappu. Sisällä selvisi, että kyseessä oli poikien yhdestä pelistä rikki mennyt osa, eikä sen hurjempaa. Välillä pienet asiat kasvavat pienessä päässä suuremmiksi kuin ymmärrämmekään.



Palmusunnuntaina väänsin Heikin kanssa kättä siitä missä asussa lähdetään virpomaan. Ehdottamani pääsiäisnoita ei tullut kuuloonkaan ja kompromissiksi sen ja spidermanin välille saatiin pääsiäispupu, joita lähtikin sitten virpomaan pienen noita-akan seurana kaksi. Sateisessa säässä ei monta naapuria kierretty vaan suunnattiin kotiin herkuttelemaan saaliilla.



Arki rullaa nopeasti. Nyt on jo pääsiäinen ja hengähdetään muutama päivä paikallaan Norrskatassa. Pian onkin vappu, äitienpäivä, juhannus ja kesäloma :) Ehkä silloin ehtii taas päivitellä tännekin jotain!

Kalle 4v ja uusi arki

Tammikuun lopussa saatiin hieman talvitunnelmaa Etelä-Suomeenkin, mutta nyt helmikuun alkupuolella on ilmeisesti kevät jo koittanut. Lunta on enää paikka paikoin ja Kalle ei ehtinyt monta laskua laskea mäkeäkään joululahja-Stigalla. Anssi on poikien kanssa nyt Peuramaalla - toivottavasti siellä sentään lunta riittää!

Helmikuun alussa arkemme muuttui taas hieman, kun minä sain työnhakuni onnelliseen päätökseen ja aloitin työt uudessa paikassa. Kaksi viikkoa nyt töitä takana ja aika väsynyt sitä on, kun uutta tietoa tulee joka tuutista koko työpäivän ajan. On kuitenkin kiva olla töissä! Lasten arkeen tämä ei ole paljon vaikuttanut, koska marraskuusta asti meillä ollut hoitaja jatkaa siis nyt töitään meillä, mutta hoitopäivät vaan ovat vähän pidemmät.

Tammikuussa käytiin myös pikavierailulla Tukholmassa, kun sain meille superedullisesti Päivä Tukholmassa -risteilyn lahjakortilla ja pisteillä. Perillä käytiin katselemassa nähtävyyksiä Globenin katolta. Huono keli oli Tukholmassakin, joten Globenin ja lounaan jälkeen menimmekin takaisin laivan kylpyläosastolle plutaamaan.

Kalle täytti tammikuussa neljä vuotta ja hänelle järjestettiin ensimmäiset kaverisynttärit. Kutsuille tuli kerhokavereita ja pari muuta kaverita, yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Puolentoista tunnin aikana oli sopivasti aikaa päästä alku-ujostelusta leikin makuun, mutta Heikin viisivuotissynttäreiden tyylinen superriehuminen onnistuttiin välttämään. Kalle sai lahjaksi paljon toivomiaan legoja sekä esimerkiksi kivoja pieniä H-palikoita. Kakku oli sankarin toiveesta Angry Bird (aluksi toiveena oli joku Star Wars Angry Bird -teemainen kakku, mutta onneksi tämä tavallinen räjähtävä lintu kelpasi!). Kallen synttäreitä vietettiin myös turkulaisten sukulaisten kanssa tammikuun lopussa, kun lapset olivat Turussa viikonloppuhoidossa meidän aikuisten juhlistaessa kaverin 40-vuotista elämää esimerkiksi laskemalla ensimmäistä kertaa telemark-suksilla!

Kallen hienosti alkaneet uudet harrastukset ovat tällä viikolla kokeneet takapakkia. Ensimmäiset kaksi uimakoulukertaa menivät niin hyvin, etten olisi voinut kuvitellakaan. Kolmannella kerralla oli tullut vähän harmia, neljännellä hän ei suostunut menemään mukaan kuin puolet ajasta ja viidettä kertaa (tällä viikolla) ei tullut, koska hän pisti sellaisen "en mene uimakouluun" -metakan pystyyn jo kotona, ettemme lähteneet uimahallille kiljumaan. Eilisiin jalkapalloharkkoihin hän oli innoissaan lähdössä, 100 m ennen koulun ovea hän alkoi pohtia, ettei jalkapalloharkoisa ehkä olekaan kivaa ja 2 m kenkien riisumisen jälkeen hän huusi putkihuutoa "en halua jalkapalloon". Koska kuitenkin oltiin jo koululla, en suostunut heti lähtemään takaisin kotiin vaan hurjalla ylipuhumisella sain hänet katsomaan harkkoja ja 15 min seuraamisen jälkeen hän lähti mukaan - ja kivaa oli tietenkin! Jonkinlainen Vaihe siis taas menossa, jäädään jännityksellä odottamaan mitä ensi viikolla tapahtuu.

Saara on jo aika iso tyttö. Ei puhu vielä noin 10 sanaa enempää, mutta ymmärtää jo tosi paljon. Nukkuu päiväunia randomilla puolesta tunnista neljään. Viihtyy hyvin hoitajan kanssa ja koittaa pysyä veljiensä jalanjäjissä kiivaasti. Ei ole puhettakaan, että pojille voisi antaa esimerkiksi jonkun herkun ja jättää Saaran ilman. Tiukasti ilmoittaa "EI" kun homma ei miellytä, mutta toteaa myös hurjan hellyttävästi "too" ja nyökyttää silloin kun jotain hänelle tarjottua haluaa ("Ottaako Saara maitoa?" "Too.") Viime viikolla ensimmäistä kertaa hoiti nukkea laittamalla rattaisiin ja takaisin ja halaamalla. Yleensä leikeissä kuitenkin autot, joita tässä taloudessa on enemmän kuin tarpeeksi.

Heikki on erityisen kiinnostunut avaruudesta, ollut syksystä lähtien ja innokkuus on kasvanut entisestään, kun eskarissa on nyt talvella ollut avaruus teemana. Kysymyksiä esimerkiksi alkuräjähdyksestä tulee sellaista tahtia, että wikipedia pitäisi olla auki koko ajan. Heikki on oppinut eskarissa lukemaan ja perjantaina alkoi innokas kirjoittelu. Tässä hieman esimerkkiä ensimmäisistä viestilapuista mitä kotoa on löytynyt.

Kaikki lapset ovat tammi-helmikuun aikana käyneet neuvolassa ihmeteltävinä ja päivitetyt mitat löytyvät tuosta sivupalkista niistä kiinnostuneille. Heikkikin oli tarkistuspunnituksessa ja massakausi oli tuottanut tulosta. Saara on oma pyöreä itsensä, mutta pysyy kuulemma hälytysrajojen alapuolella. Kalle on mielestäni laihassa kunnossa, eikä syökään juuri mitään, mutta silti neuvolakäyrien mukaan plussan puolella - tosin ei enää siis liian pyöreä. Kallen 4-vuotistarkastus oli laaja sellainen, ja hienosti pärjäsi kaikissa tehtävissä. Neuvolantäti kommentoi myös, että kaikki äänteet tulevat hyvin ja vasta silloin itsekin havahduin että ärräkin on jossain tässä hässäkässä löytynyt! Ihme, että täti sen ehti huomata, koska Kalle ei monta sanaa kyllä suostunut neuvolassa sanomaan.

Joulu ja vuodenvaihde, talvea etsimässä etelässä

Joulu ja vuodenvaihde, mikä loistava syy pitää pari viikkoa vapaata. Heikin eskarin joulujuhlat olivat jo viikkoa ennen eskarin loppua, yhdistettynä koulun joulujuhlaan. Olin Saaran kanssa katsomassa ja Heikin suureksi järkytykseksi Kalle ja Anssi olivat sillä aikaa Peuramaalla laskettelemassa. Anssi ja pojat ehtivät käydä kolme kertaa Etelä-Suomen mäissä ennen kuin lumetetutkin lumet sulivat. On kyllä ollut onneton talvi! Toppahaalarit tuli kaivettua esille ihan turhaan, nyt ne ovat vaan mutaiset koko ajan. Pyörätkin on viety talvivarastoon, vaikka niillä voisi hyvin ajella. Ulkona on pimeää, likaista ja sataa.

Kallen kerhossa oli myös joulujuhlat ja viime vuodesta oppineena jouluevankeliumi esitettiin hyvin paljon lyhyemmässä ja vähemmän koomisessa muodossa kuin viime vuonna Heikin ollessa esiintymässä. Kallella oli rooli paimenena. Kerhon täti Cati hämmästyi suuresti, kun Kalle jotain murisi minulle - kun Kalle on AINA kerhossa niin hurjan hyvällä tuulella ja hymyilee omaa vienoa hymyään. On se kyllä kumma miten lapsesta voi löytyä niin ne kaksi puolta, toinen jota esitellään kotona ja toinen kun vanhemmat eivät ole näkemässä.

Jouluvalmisteluihin minulla oli tänä vuonna hyvin aikaa, kun lastenhoitaja hoiti jo lapsia ja työnhaku juuri ennen joulua ei ollut kovin aktiivista. Joululoman alkajaisiksi kävin tyttöjen kanssa katsomassa Forkin Electrovocal show'n Aleksanterin teatterissa ja olikin melkoinen esitys - suosittelen! Joululomalla kuunneltiinkin Spotifysta soundtrackia, sekin hyvä vaikkei toki live-esitykselle vedä vertoja. Sunnuntaina ajeltiin joulunviettoon Norrskataan ja joulua vietettiin sateisessa syyssäässä. Aika kului kuitenkin mukavasti, kun oli talo täynnä iloista väkeä. Kaksi kertaa Anssi sai houkuteltua minut lenkillekin, ja hyvältähän se tuntui jälkikäteen vaikka lähtö olikin vaikeaa. Jouluaattona Saara nukkui superpitkät päiväunet ja juhlaillallisen alkaessa syykin selvisi, hänelle oli noussut kuumetta ja raukka oli aivan poikki ja pahalla tuulella. Saaralta joulu meni vähän ohisektoriin, mutta hän oli onneksi liian pieni sitä suremaan. Muiden joulurauhaa ehkä hieman särki se, ettei hän kipeänä saanut nukuttua yöllä vaan huusi pitkät pätkät seuraavina öinä.


Joulupukkikin oli löytänyt kuulemma helikopterilla perille, vaikkakin Heikki oli kyllä sitä mieltä, ettei kylässä käynyt oikea joulupukki vaan Olli. Sen verran fiksu kuitenkin oli, ettei Kallelle vielä tästä mitään maininnut vaan piti omana salaisuutenaan. Joulupukki oli jälleen kerran anteliaalla päällä.

Tapaninpäivänä siirrettiin yksi autollinen väkeä Tampereelle ja vietiin Saara paikalliseen Mehiläiseen saamaan tuomioksi vauvarokko tai joku muu rokko. Pari päivää kuumetta ja päälle ihottuma, mutta sillä oli tauti sairastettu. Hämärän peittoon tosin jäi, oliko kyseessä vauvarokko, enterorokko vai muu rokko, sillä samantyyppisen taudin kävivät läpi myös myöhemmin mummu, Kalle ja Emma. Mummun ja Emman diagnoosi oli enterorokko, Kallea ei käytetty missään. Oli mikä oli, eiköhän siitä ole nyt selvitty. Tampereella käytiin testaamassa myös kaksi hienoa uutta leikkipuistoa, uusittu Pikku Kakkosen puisto sekä Tiitiäisen satupuisto.

Tampereelta suunnattiin kotiin noin 13 tunnin ajanjaksoksi, jonka aikana purettiin täysi autollinen tavaraa, pestiin pyykkiä, pakattiin täysi autollinen tavaraa, todettiin Kalle kipeäksi ja nukuttiinkin hetki, ennen kuin suunnattiin kohti lentokenttää. Lentokentällä päästiin Anssin riemuksi loungeen aamupalalle ja sitten lähdettiinkin lentäen kohti Geneveä. Saara ilmoitti eriävän mielipiteensä kiitoradan päässä turvavyöt päällä odottelusta, mutta matka meni kaikenkaikkiaan ihan tyydyttävästi. Perillä vuokrattiin autot, käytiin Ranskan puolella kaupassa ja syömässä ja sitten jatkettiin matkaa Katrin, Tuomaksen, Vilhon ja Riston kanssa kohti Villa Solinaa. Lasten nukutuksen aikaan perille saapuivat myös loput matkaseurueesta, Ami ja Tomi.

Viikko alkoi aurinkoisessa kelissä ja päättyi lumisateeseen eli kaikenlaista keliä tuli kokeiltua. Anssin kanssa vuoroteltiin rinteessä ja Saaran seurana. Heikki laski hienosti siniset ja punaiset mäet, ja tarpeen mukaan mustaakin. Kallen vauhti oli rauhoittunut huomattavasti viimetalvisesta, jopa todella rauhalliseksi. Ilmeisesti itsesuojeluvaisto on kasvanut tai jotain muuta merkittävää on tapahtunut. Tästä johtuen teimmekin usein niin, että Heikki laski Katrin perheen kanssa ja Kallen rauhallisempaa vauhtia tuli jompi kumpi meistä.

Alla sisarukset siskonpedissä, Saara käy hyvin tyynystä! Heikki pääsi myöskin ajamaan lumilinkoa Anzèressa.

Kotiin palattuamme on arki taas alkanut. Anssi on töissä, Heikki eskarissa, Kallen kerho alkaa ensi viikolla, hoitaja on palannut töihin ja minä etsin töitä ja hoidan kaikenlaisia rästihommia. Ennen joulua listalla olivat hieroja, kampaaja, hammaslääkäri ja silmälääkäri. Nyt listalla olisi ainakin silmälasien hankinta sekä kodin puuhasteluja. Tällä viikolla jatkuu myös poikien jalkapalloharrastukset ja ensi viikolla Kallella alkaa uimakoulu. Heikki suoritti syyskaudella alkeisjatko-kurssin eikä halunnut enää jatkaa uintia. Sen sijaan Kalle kyseli koko syksyn, koska pääsee samanlaiseen uimakouluun kuin Heikki. Toivottavasti sujuu hyvin, vaikka se periaatteessa on tarkoitettu yli 5-vuotiaille. Kalle kuitenkin sukeltelee jo hyvin, syvällekin, ja on iso ikäisekseen.
Kallen kanssa ravasin marras-joulukuussa myös Jorvissa astmatutkimuksissa, muttei sieltä nyt kummempaa käynyt ilmi. Jatketaan piiputuksia kuten ennenkin. Neuvolaan varasin aikoja koko pesueelle, Kallelle tulossa laaja 4-vuotistarkastus, Saaralle 1,5 v tarkastus ja Heikkikin viedään painokontrolliin samaan syssyyn. Loman aikana oli tullut Heikille myös oppivelvollisuuden alkamisesta ilmoittavaa postia ja tänään ilmoitinkin hänet kouluun!
Joulukuun suurin uutinen unohtuikin mainita! Eli Saara on hämmästyttävää kyllä oppinut kävelemään 1 v 5 kk kypsässä iässä. Eräänä lauantaina hän yhtäkkiä tajusi, että kävellenkin voi edetä ja siitä asti meno on ollut kiihtyvää. Viikossa konttaaminen jäi käytännössä pois kokonaan ja nyt kävely sujuu jossain määrin jo ulkona toppvaatteissa ja talvisaappaissa. Ja tyttö on tyytyväisempi kuin aikoihin!

Joulukuu meni Suomessa synkähkössä säässä, pimeää ja märkää. Eilen tammikuun 11. päivä satoi kuitenkin vihdoin pääkaupunkiseudullekin lunta, jonka pitäisi nyt ainakin pari viikkoa pysyä. Vähänlaisesti sitä on, joululahjastigaa ei vieläkään koottu, mutta Saaran saamalla Wuuuf-liukurilla menee meidän mäki kovaa vauhtia! Aiemmin joulukuussa pojat taiteilivatkin Anssin ei-niin-puhtaaseen autoon pienet tagit sillä aikaa kuin me muut vielä puimme vaatteita. Saatesanoiksi uloslähtiessä oli annettu: "älkää sotkeko itseänne ja autoon ei saa koskea".

Alakertamme on kokenut pientä uudelleenjärjestelyä kun vierashuoneesta (alunperin varasto) tehtiin lapsille leikkihuone ja poikien huoneeseen muutti Saara. Alla olevat kaksi kuvaa ovat makuuhuoneesta, Saarallakin jo isojen tyttöjen sänky, pöytä ja tuolit ovat uusia ja lattialla matonkuteesta virkkaamani pitsimatto. Leikkihuoneessa on vielä yksi lipasto, jossa on mm. villasukkia, lippalakkeja ja Anssin memorabiliaa, sekä puolet lundiasta on aikuisten kirjoja. Muuten lelut (joita poikien mielestä on liian vähän) ovat vallanneet aikalailla tilaa. Ja kuvissa ei edes näy miltä loppualakerta näyttää...