Viiden kuukauden tiivistelmä

Ei kai se muuta auta kuin istua kirjoittamaan, kun edellisestä päivityksestä on jotenkin hurahtanut melkein puoli vuotta... On ehditty viettää Saaran, Helenan ja Heikin synttäreitä, juhlittu kaverien häitä, lomailtu koko perhe yhdessä kuusi (!) viikkoa, aloitettu eskari ja kerho, otettu ensimmäisiä askelia ja niin edelleen. Paljon olisi kerrottavaa, mutta aloitetaan nyt jostain.

Heinäkuun alussa suloinen Saaramme täytti yhden vuoden. Vietimme juhlia kotona sukulaisten ja ystävien kanssa ja Saara oli hurmaava pikkuinen saparopää.

Kesäloma tuntuu nyt enää vain kaukaiselta muistolta vaikka Anssi tosiaan lomaili kuusi viikkoa ja ehdimme puuhata yhtä sun toista, esimerkiksi käydä pikku purjehduksella osastolla neljä aikuista ja viisi lasta, risteillä laivalla Tukholmaan ja palata sieltä Anssin vanhempien ja Karon kanssa purjeveneellä, viettää aikaa niin Norrskatassa, Turussa, Tampereella kuin Kylmäkoskellakin isovanhempien kanssa, tehdä koko perheen retken meidät ihastuttaneeseen Pärnuun sekä käydä aikuisten kesken pikamatkalla Kööpenhaminassakin.

Kesäloman jälkeen alkoi kuitenkin uusi arki, kun Heikillä alkoi esikoulu lähikoulullamme. Aluksi se jännitti hurjasti, mutta koko ajan kuitenkin tuntui kivalta ja hauskalta. Heikin luokalle tuli kaksi ennalta tuttua poikaa ja pian huomasimme myöskin että naapurustoon muuttaneella lapsiperheellä esikoinen on myös Heikin luokalla. Syyskuun lopulla olleisiin synttäreihin mennessä uusiakin kavereita oli tullut, vaikka nyt vielä suurin osa kutsutuista oli vanhoja tuttuja kerhosta tai aiempaa.

Kallella alkoi myös uusi arki, kun hän siirtyi kerhossa isojen ryhmään ja kerhokerrat nousivat yhdestä kolmeen. Isovelikään ei enää ollut tukena ja turvana, ja parin ekan kerran jälkeen ei enää itkujännittänytkään kerhoilu. Nyt kerhoa odotetaan innolla (vaikka välillä velvollisuudentuntoisesti todetaan ettei sinne haluta mennä) ja uusia kavereitakin on sieltä löytynyt. Kallekin on päässyt kaverisynttäreiden makuun, kun on ollut yksin jo kolmilla neljävuotissynttäreillä - Sisun, Vernerin ja Helmin.

Harrastustoimintaakin on syksyllä lisätty Heikin toiveesta. Heikki jatkaa edelleen uimakoulussa ja hyppäsi nyt alkeisjatko-tasolle ja vaihdoimme samalla myös uimahallia. Uusi uimakoulu on sujunut erinomaisesti, Heikki pääsi nyt vauhtiin heti ilman alkujännityksiä. Syksyllä Heikki aloitti myös jalkapalloharrastuksen Espoon Tikassa, Tikka Turbot -joukkueessa, jossa on 2006- ja 2007-syntyneitä poikia vajaa parikymmentä. harjoituksia on edelleen kahdet viikossa, mutta alkusyksyn tahtiin ei ole enää pelejä - silloin niitä olikin melkein kerran viikossa ja turnaukset päälle. Nyt viikon toiset harkat on sisällä, mutta toiset vielä ulkokentällä. Tällä viikolla saatiin onneksi kentän valot päälle, olisi mennyt muuten melkoiseksi pallojenetsinnäksi harkat. Heikki on tykännyt jalkapallosta paljon, mutta monta harmiakin on tullut kun on jännittänyt uudet asiat tai kun Heikki on ollut sitä mieltä, että on huonompi kuin kaikki muut pelaajat. Melkein jo luovutinkin koko harrastukseen kuskaamisen kanssa, mutta onneksi en kuitenkaan, sillä nyt sujuu taas hienosti.

Kalle taitaisi kaivata jotain omaa harrastusta, mutta vielä ei olla sellaista aloitettu. Kerran käytiin jo kokeilemassa luistelu/kiekkokoulua, josta pojat olivatkin innostuneita, mutta päätimme kuitenkin olla ilmoittautumatta sinne, koska se olisi ollut koko talven viikonloppuisin, ja totesimme että mieluummin käytämme viikonloput muuhun.

Kallen on pitänyt mennä jo kolmeen otteeseen rasitustestiin astmaepäilyjen vuoksi, mutta olen joka kerta joutunut perumaan käynnin kun hänelle on tullut kova yskä. Kuukauden päästä taas kokeillaan uusiksi, kun tämän viikkoinen kerta piti taas perua. Lapset olivatkin kaikki peräjälkeen flunssassa ja siihen perään sitten minä. Kaksi viikkoa siis mennyt sairastupaa pitäessä.

Tänä viikonloppuna Heikki, Kalle ja Anssi ovat viettämässä isät ja isot lapset -viikonloppua kahden muun vastaavanlaisen seurueen kanssa Tallinnassa. Minä ja Saara olemmekin viettäneet tänään tyttöjen iltaa mm. saunoen. Saara onkin tänään ottanut ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti kävelyaskelia, siis siten ettei häntä ole siihen tarvinut houkutella. Kyse vieläkin vain muutamasta askeleesta satunnaisesti, mutta onhan hän tosin hulihuomenna jo 1 v 4 kk, joten ehkä alkaisi aikakin jo olla siirtyä konttauksesta kävelyyn.

Saara juuri nukahti, joten nyt alkaa oma aikani. Palaan myöhemmin täydentämään tekstiä kuvilla!