Ei kiitos

Kesä kääntyy syksyksi ja arki rullaa vauhdilla. Uusi lastenhoitaja on ollut kohta kaksi kuukautta töissä ja pojat viihtyvät hyvin. Heikki käy nykyään kolmena aamupäivänä viikossa kerhossa, vähän vaihtelua kotiarkeen. Kavereitakin on tullut, ainakin Ben ja Oskar on mainittu nimeltä - me emme olekaan heitä tavanneet, kun hoitaja vie ja hakee Heikin.

Elokuun puolella ostin Anssin monen vuoden lobbauksen jälkeen itselleni uuden auton. Siis itselleni uuden, mutta kuitenkin käytetyn. Nyt mahtuu sitomaan poikia takapenkille, kun korkeutta on enemmän. Ja vaikka pituuttakin joitain senttejä enemmän, niin parkkeeraus minipaikallemmekin sujuu helpommin. Uusi kärry on VW Touran vm. 2009. Kilometrejä onkin karttunut odotettua enemmän, kun Saloon tulee ajettua keskimäärin 1,5 kertaa viikossa. Lisäksi poikien kanssa tehtiin retki Tampereellekin.

Pojilla on kova vauhti päällä, ja Kalle seuraa Heikkiä minkä kerkeää. Vauhtia on ollut viime aikoina niin paljon, että Heikki on alkanut nukkua uudestaan päiväunia. Tosin vain arkipäivinä, lauantaina päiväunia nukkuivatkin samaan aikaan kaikki muut yhden sinnikkään touhutessa. Kallelta tulee sanoja, mutta edelleen tulkintaa vaaditaan melkoisesti. Maito = kakko (!?), heippa = peippa, auto = auku, hyppää = pyppää ja niin edelleen. Heikki taas yllättää vaihtaen superkohteliaasta supermahdottomaan silmänräpäyksessä. Viimeaikoina huvittavaa on ollut kohtalias negatiivisuus - lapsiltahan yleensä lähes kaikkeen saa vastaukseksi "ei", mutta meidän Heikkipä vastaa kylmänviileästi "ei, kiitos" :) Kohtuu koomista, kun sitä kuulee kymmeniä kertoja päivässä.

Synttäreitä on juhlittu, elokuussa täytti Eevi neljä ja Sisu kaksi. Huomenna ollaan menossa Pinjan 4-v synttäreille ja lauantaina on ohjelmassa Heikin omat 4-v synttärit. Siihen ollaan laskettu nyt kuukauden verran öitä... Ja pettymys oli suuri, kun äidillä oli synttärit muttei kakkua! No, pitihän sellainenkin sitten viikonlopuksi tehdä. Tänä viikonloppuna vietettiin meidän 6-v hääpäivää ja syötiin Heikin (yllättäen) valitsemaa suklaakakkua. "Kakkuuu, kakkuu!" kuului kantava huuto kahden pojan suusta lämpimänä syyskuisena lauantaiaamuna parvekkeella.

Turussa käytiin ihastelemassa poikien ensimmäistä serkkua, Emma-vauvaa. Heikille oli tärkeää saada serkku, mutta vauva ei jaksanut kauaa kiinnostaa. Hirvensalon kunnostetulla tenniskentällä pelattiin taas, tällä kertaa Heikki osui aika hyvin jo palloon. Kalle kunnostautui enemmänkin kiljumisen saralla. Hermot kun menee, niin se on pienelle miehelle niin rankkaa, että kaatuu ensin polvilleen ja kiukun jatkuessa neljälle raajalle - itkupotkuraivareitakin on todistettu.

Turusta meillä oli lainassa muutaman viikon myös Terhi-vene, jolla neljä kertaa käytiinkin ajelulla. Espoon kaupungilla on useita saaria, joihin saa rantautua ja joissa on tulipaikat, puut, roskikset ja systeemit valmiina. Nyt kävimme vain kahdella saarella - Gåsgrundetissa ja Isossa Vasikkasaaressa. Ensimmäinen olikin hieno pieni saari, josta lähti jo meri avautumaan, toinen taas lähellä oleva saari, jossa ollaan poikien kanssa käyty reittiveneilläkin.