Loma Luostolla

Viime viikon keskiviikkona lähdimme yöjunalla kohti Rovaniemeä. Ennen yöjunaan hyppäämistä Anssi testasi kannattaako yksinään lähteä ravintolaan yhden uhmaikäisen ja yhden täysimetyksellä olevan kanssa. No ehkä jonain päivänä kannattaa mutta ei juuri tuolloin - Heikki oli kuulemma syönyt kaksi lusikallista pastaa ja lopun ajan karkaillut ja juossut ympäri ravintolaa, lopulta hajottaen yhden lasinkin. Kalle taas oli nälkiintynyt, ja kun Anssi oli yrittänyt tarjota lämmittämätöntä rintamaitoa pullosta niin nostanut lämpötilasta aikamoisen äläkän. Lopputuloksena yksi väsynyt isä, surkea kaksivuotias ja pastakastikkeeseen sotkettu vauva. Näistä lähtökohdista olikin hyvä lähteä lomalle!

Junamatka Rovaniemelle meni ihan hyvin. Ei tarvinnut paljon ihmetellä mitä pienen pienessä hytissä tekisi Heikin nukahdettua, koska kopsahdimme samantien sänkyyn itsekin. Hieman ahtaan yön jälkeen saavuimme routavaurioiden takia myöhässä Rovaniemelle. Vähän aamupalaa, isot ostokset Supermarketissa ja sitten kohti Luostoa. Takapenkki söi melkein rasiallisen xylitol-sisuja ja juuri kun olimme miettineet oliko tämä jo sitä "liiallista käyttöä joka voi aiheuttaa laksatiivisia vaikutuksia" niin samainen takapenkin herra ilmoitti vessahädästä. Joku teboili löytyikin pian ja tauko onnistui. Perillä Luostolla meitä odottivatkin jo Katri, Tuomas, Vilho ja vielä nimetön pikkuveli. Lounaan jälkeen neljä isointa poikaa lähtivät ahkioiden kanssa hiihtelemään. Itsekin pääsin testaamaan lyhyelle lenkille ahkion vetämistä, Kalle ahkiossa. Ihan hyvin sujui tasaisella, ylämäissä pikkasen raskaampaa.

Perjantaina lähdimme koko porukalla ihmettelemään ametistikaivosta. Isot pojat ametistipendoliinolla (lumikissan vetämällä vaunulla) ja minä ja Katri hiihdimme pikkuisimmat ahkioissa - 5,5 km YLÄMÄKEÄ (no oli siinä yksi alamäkikin, mutta sitä ei lasketa, koska suksien pohjassa oli sen verran lunta ettei juuri luistanut). Luoston ametistikaivos on ainoa toimiva ametistikaivos Euroopassa. Ensin kuulimme tarinoita ja tietoa ametisteista ja muista kivistä ja sitten pääsimme itse kaivamaan kaivoksesta ametisteja. Vaikka hieman epäilyttävältä toiminta ensin näytti niin kaikki löysimme kuitenkin kourallisen isompia tai pienempi ametisteja. Ametistiretken jälkeen isommat pojat valloittivat ahkiot.

Lauantaina minun ja Katrin piti päästä luisteluhiihtämään ilman ahkioita, mutta nyt suksien pohjassa oli entistä enemmän lunta ja luistelu muuttui sauvakävelyksi sukset jalassa. Luoston ympärihiihto vaihtui melko rankkaan kahdeksaan kilometriin ja yhteen tuntiin laskettelurinteessä. Rinteet olivat ihan kivat, mutta lumituisku huipulla aikamoinen! Ja toisessa hiihtovuorossa olivat jälleen isommat pojat.

Lauantai-iltana sain jonkun vatsapörriäisen ja oksensin ihan kunnolla alkuyöstä. Tämä veti sen verran heikoksi, että sunnuntaina en jaksanut enää hiihtää. Siinä mielessä hyvä sattuma, että olimme yrittäneet varata kaksi ahkiota lisää, mutta saimme vain yhden lisäahkion. Minä ja Kalle jäimme mökille ja muu porukka lähti autoilla Pyhälle. Pyhällä suuntana oli Isokuru ja metsähiihtoa. Ensin pysähdys vesiputouksella ja sitten nousi seinä pystyyn. Edellisvuoden reissusta totutulla tyylillä takaisinpäin ei voinut kääntyä. Reitti ei kuitenkaan ollut ihan ahkioyhteensopiva, mutta pienien haasteiden jälkeen pojat pääsivät takaisin ahkioihin ja matka jatkui.

Sunnuntaina suunta oli siis hiihtopäivän jälkeen kohti etelää. Ensin autolla Rovaniemelle ja sitten yöjunalla Helsinkiin. Kiva oli hiihdellä hyvässä säässä! Anssille ja Heikille kilometrejä kertyi noin 70, minulle aika paljon vähemmän - alle 20 km + 1 h laskettelua. Heikillä oli kivaa, kun Vilho oli seurana.

Luostolla huomasimme, että Heikki pärjää ilman vaippaa todella hyvin. Koko reissulla ei sattunut yhtään pissavahinkoa. Ahkioretkillä ja öisin Heikillä oli vaippa, mutta kaikki vaipatkin pysyivät kuivina. Hämmästyttävää! Mutta nyt kotiinpalattua on pari vahinkoa tullut.

Kalle 3 kk ja pikku pyöräilijä

Kalle täyttää tiistaina 20.4. kolme kuukautta ja päivää sitä ennen neuvolassa mitatitin uusiksi mitoiksi 9320 g ja 66,4 cm. Kasvuvauhti on siis kova ja Kalle pitää edelleen perheen suurimman vauvan titteliä. Heikki samanikäisenä samanpituinen, mutta 400 g kevyempi. Että jos luulit Heikin olleen aikoinaan iso vauva, niin tässäpä vielä isompi!

Luulin, että Heikki oli rauhallinen, hymyilevä ja hyvin nukkuva vauva ja pelkäsin, että toista samanalaista ei yhteen perheeseen suoda - mutta meidän Kalle on kyllä vielä rauhallisempi, vielä hymyilevämpi (tosin ilman Heikin valloittavia hymykuoppia) ja nukkuu vielä paremmin. Siis ainakin vielä. Päivärytmi on tällä hetkellä joko sellainen, että Kalle nukkuu kahdet pitkät päikkärit, à 3-5 h tai sitten kolmet vähän lyhyemmät à 1-3 h. Herätys aamulla tyypillisesti 7.30-8.30, kun ainakin hetkellisesti ollaan pimennysratkaisuilla päästy eroon siitä, että hän luulee aamun alkavan klo 5. Illalla nukkumaan n. klo 21.30 ja tyypillisesti herää yöllä vain kerran syömään, siinä 3-4 aikoihin. Pari muuta herätystä on mahdollisia, mutta niihin auttaa tutin suuhun tuuppaaminen ja unet jatkuvat. Päivällä hereillä ollessaan Kalle ihmettelee Hessun touhuja ja hymyilee leveästi keikille, jotka vaivautuvat häneen päin vilkaisemaankaan. Valloittavaa vauvankäkätystä emme vielä ole kuulleet, mutta nauruhörähdyksiä välillä tulee. Viikko sitten Anssi todisti kaksi kertaa, että Kalle kääntyi mahalta selälleen. Tämä ilmeisesti oli kuitenkin puhdas vahinko, sillä sen koommin tällaista ei ole tapahtunut. Kalle viihtyy jonkun aikaa vatsallaan ja kannattelee päätä ihan kivasti, mutta kyllä se edelleen aika pian väsyy. Kädet heiluvat entistä enemmän, ehkä niissä alkaa vähän enemmän tolkkua olla, mutta ei vielä tartu esineisiin (tarkoituksella). Heikki ja Anssi tätä jaloa taitoa tosin yrittävät ahkerasti opettaa Kallelle. Kuvissa Kalle 3 kk sekä Kalle ja uusi autovaippa.

Heikki oli viime viikolla flunssassa ja olimme to-pe tiiviisti neljän seinän sisällä, kun kuumetta oli 38 astetta ja yskä taas aikamoinen. Astmalääkitys aloitettiin heti, kun yskä alkoi, mutta kyllä hengitys ehti taas aika huonoksi mennä vähäksi aikaa. Oli rankkaa olla sisällä myös siksi, että Heikki sai pari päivää aiemmin oman polkupyörän ja halu aloittaa sillä ajelu oli suuri. Lauantaina ja sunnuntaina sitten pyoräajelulle pääsikin, kun kuumetta ei enää ollut. Sunnuntaina Heikki pääsi jo itsekin pyörällä eteenpäin. Tosin tuntuu siltä, että samaan aikaan ei vielä voi ohjata ja polkea, vaan jompaa kumpaa täytyy priorisoida ja toinen samalla unohtuu. Onneksi pyörässä on perässä tanko, jolla voi aikuinen tarvittaessa korjata suuntaa ja vauhtia.



Heikillä on arkisin kova ikävä isiä, joka ei tietenkään ole yhtä paljon kotona kun äiti, kun jonkun kuitenkin pitää töissäkin käydä. Viikonlopun olisi siis pitänyt olla yhtä luksusta, kun isi oli kotona (eikä esim. Berliinissä kuten edellisenä viikonloppuna). Sen sijaan viikonloppu meni aiempaan voimakkaamman uhman vallassa. Enää ei Heikkiä saa hämättyä tai harhautettua oikein millään kun hän jotain päättää. Nyt alkaa Anssikin todeta, että Heikin määrätietoisuus / oma tahto alkaa olla riittävää ;)

Uhmattomalla tuulella ollessaan Heikki on kyllä aika valloittava ja hieno isoveli. Usein iltaisin Heikki pyytää, että Kalle saisi tulla hänen viereensä kuuntelemaan iltasadun. On ne vaan aika söpöpjä, kun ne kuuntelee karhu/ankka/palomies/xx-satua vierekkäin peiton alla!

Nyt alkaa olla aika Kallellekin hakea oma passi. Viime viikolla sain jo aikaiseksi käyttää hänet passikuvassa. Viimeksi Heikin kanssa kuvan otto oli melko ongelmallista, mutta nyt sain vinkin mennä ihan studioon kuvattavaksi - siellä passikuva otettiin niin, että Kalle makasi selällään valkoisella taustalla - toisin kuin Heikki, jonka piti "istua" penkillä noin 2 kk iässä. Pohdin jo, että olisiko voinut käyttää Kallen passiin vaan samaa passikuvaa, mutta onhan näissä pojissa ihan omaa näköäkin (ja olis tietty passintarkastaja voinut vähän ihmetellä, kun kahdessa peräkkäisessä passissa on sama kuva...). Kalle on tuossa kyllä melko näköisensä, toisin kuin Heikki. Kun näitä kuvia katsoo, niin täytyy alkaa ihan miettiä että minkäsikäisinä vauvoille kasvaakaan kaula, kun ei näköjään meidän pojilla ainakaan sellaista ole ollut 2-3 kk ikäisinä ;)


Vaikka Heikki onkin aina ollut aika lailla Anssin näköinen, niin mielestäni ao. kuvissa näkyy, että ainakin joitain ilmeitä on myös minulta.

Anssin töissä ja hupimatkoilla ollessa olen poikien kanssa kiertänyt mummuloita. Lauttasaaren mummia käytiin katsomassa yhtenä iltana ja edellisviikonloppuna käytiin sekä Turussa että Tampereella. Tampereella kevät olikin aika paljon pidemmällä kuin Espoossa. Täällä on edelleen paikoitellen vielä lunta ja jäät alkoivat vasta tänä viikonloppuna lähteä merestä meidän kohdalla.

Suklaajänöjussin pääsiäinen

Heikki odotti pääsiäistä koko viime viikon. Jo tiistaina hän oli lähdössä Norrskataan, vaikka oikeasti sinne olimme menossa vasta perjantaina. Pääsiäistä odotettiin pääasiassa sen takia, että edellisviikolla Lauttasaaren mummin tuoma suklainen jänöjussi oli lupa syödä vasta pääsiäisenä Norrskatassa. Herkuille perso pieni mies on valmis tekemään lähes mitä vaan, jotta saa suun makeaksi. Kylässäkin Heikki istuu pöydän ääressä hievahtamatta, jos pääruuan jälkeen on luvattu jälkiruoka - vaikka lupa olisi välillä käydä leikkimässä. Mutta jos jälkiruuaksi on jotain muuta kuin jätskiä, niin välillä seuraa pettymys ;)

Kalle on edelleen ehkä maailman rauhallisin vauva. Nukkuu hyvin ja hereillä lähinnä möllöttelee ja ihmettelee. Toki viihdytystäkin tarvii ja välillä päiväunet menevät jostain syystä ihmeelliseksi tutti suussa, silmät kiinni -huutamiseksi vielä selviämättömästä syystä, mutta pääsääntöisesti meillä asustelee täällä tosi easygoing vauva. Saa nähdä onko noilla sydänlääkkeillä vaikutusta asiaan. Viimeisten tietojen mukaan lisälyönnit ovat vähentyneet selkeästi ja jos tämä tila on pysyvä, niin pääsemme näillä näkymin puolivuotiaana eroon lääkkeistä (kop kop). Saa nähdä paljastuuko sitten Kallen todellinen luonne :)

Kuvissa Kalle maastoutuneena Hirvensalossa ja Heikki lastenklinikalla tunkeutumassa yhden kardiologin huoneeseen, koska siellä oli hieno autotaulu...

Heikillä oli pääsiäisenä kissan päivät, kun tarjolla oli niin ruoka- kuin suklaaherkkuja ja paljon leikkiseuraa - oman perheen lisäksi Kaija, Jaakko, Karo, Pauliina ja Pekka. Norrskatasta löytyi paljon mielenkiintoisia "uusia" leikkikaluja, kuten vanha tuttu leikkikeittiö, mutta uudempina löytöinä pöytälätkä ja autorata.

Pääsiäisenä oli hyvää aikaa Heikin harjoitella kuivaksi. Edellisviikonloppuna Tampereella tämä sujui jo hienosti, mutta viikolla tuli aika paljon kalsari- ja housupyykkiä. Pääsiäisenä homma sujui jo aika hyvin (tuli toki pyykkiäkin), mutta uskallettiin laittaa Heikki jo kalsareissa päiväunille ja ulos. Ulkona tulikin hieno ulkopissa hankeen :)

Vähän olen ehtinyt käsitöitäkin tehdä, silloin kun Heikki ei ole kotona vaan perhepäivähoitajalla. Viime viikkojen saldona kummitytölle Silja Juulialle ristiäislahjaksi tehty pinnasängyn päiväpeitto (voi toki muuhunkin käyttää) sekä Heikille tehty "äitityyny". Kaikki tietenkin kaapista löytyvistä materiaaleista, sillä edelleen on käynnissä kangasvaraston tyhjennystalkoot. Päiväpeitosta löytyy paria vanhaa pussilakanaa, äitini ja mummini paitoja sekä yksiväristä toiseen tarkoitukseen ostettua lakanakangasta. Äitityyny on luonnollisesti tehty minun paidastani. Idea tyynyyn hauskasta joululahjaksi saamastani kirjasta Papiljottilehmä ja haalarihai, mutta kehtaiskohan tätä tuotteistaa eteenpäin - kiireiset työmatkaajaisät voisivat lähettää minulle paitansa ja pienestä lisämaksusta saisivat lapsilleen "isätyynyt" korvaamaan isän syliä työmatkan (tai harrastusten tms) ajan :)

Heikki ja äitityyny, jota on kiva halailla


Kalle ja kummityttömme Silja - ikäeroa vajaa 2 vrk. Kalle nukkui melkein koko ristiäisten ohi. Heikki ehti ottaa pikanokoset autossa ja käyttäyi oikein hienosti, vaikka ympärillä oli Siljan vanhempia lukuunottamatta ihan vieraita ihmisiä.


Kalle nukahti pääsiäisen alla päiväpeitollemme ja siitä tuli melkein déjà vu äidille. Kumpi on kumpi?


Lauttasaaren mummi, Kalle ja Heikki