Hapan papan loma Italiassa

Lomamatka Italiaan alkoi aikaisin lauantaiaamuna 16.5.2009. Lentokentän pitkät jonot saimme taas lasten kanssa ohittaa. Check-in oli tehty jo edellisenä iltana, mutta kun noita matkalaukkuja, - kasseja, -sänkyjä ja -rattaita oli aikamoinen pino, niin niiden kanssa olisi muuten pitänyt jonotella aikamoinen matka. Matkaseurueeseen kuului siis meidän poppoon Helena, Anssi ja Heikki (1v8kk) lisäksi Jaska, Tiina, Otto (2v3kk) ja Kerttu (3kk) sekä Sammeli, Henna ja Peppi (2v3 kk). Peppi ja Otto saivat ensimmäistä kertaa virallisesti omat paikat lentokoneessa, mutta Kertun ja Heikin oli tyydyttävä sylipaikkoihin. Lento kesti reilu kolme tuntia, mutta sujui melko hyvin. Perillä lentokentällä kävimme syömässä ja hakemassa vuokra-autot. Toinen vuokra-autoista osoittautui jo parkkihallissa vialliseksi, joten odottelimme toista autoa jonkun aikaa. Kun autot olivat paikalla, tavarat pakattu ja istuimet asennettu, matka kohti San Gimignanoa alkoi. Ajomatka kesti useita tunteja (Googlen mukaan 3 h 41 min :), mutta se sujui ihan rattoisasti. Perillä tapasimme Alessandron paikallisen Coop-marketin edessä ja häntä seuraten löysimme lomakodillemme. Mikä lomakoti! Maisemia ei turhaan oltu etukäteen hehkutettu, sillä ne kyllä hakevat vertaistaan. Terassilta aukesi näköala San Gimignanon vanhaan kaupunkiin sekä panoramana maaseudulle. Tässä kuva, joka ei tee oikeutta maisemalle, mutta jotain nyt ensihätään. Lisäksi matkareitit lentokentältä San Gimignanoon (sisämaareitti) sekä paluureitti lentokentälle (rantareitti).

Majoittauduimme yläkerran makuuhuoneisiin ja valmistimme ensimmäisen illallisen. Lapset menivät väsyneinä nukkumaan ja pian aikuisetkin perässä. Matkapäivä oli rankka, mutta loma edessä!

Lomasäät osoittautuivat suosiollisiksi. Ei satanut ja oli lämmintä. Itse asiassa ennustettua lämpimämpää ja Alessandron mukaan noin 5 astetta keskimääräistä toukokuuta lämpimämpää. Tämä tarkoitti noin 30 astetta joka päivä. Mielestäni ehkä se keskimääräinen toukokuun sää olisi ollut leppoisampi, mutta ehkä mieluummin kuitenkin 5 astetta yli kuin ali sen. Ensimmäinen lomapäivä Heikin kanssa meni lakin käytön opetteluun. Mukana olleista kahdesta hellehatusta ja yhdestä lippiksestä ei käynyt mitään - pipo oli ainoa juttu minkä sai päähän laittaa. Iltaan mennessä sain jotenkin huiputettua hikiseen päähän kesälakin, jonka (tai oikeastaan joidenka) käytössä ei sitten loppumatkalla ollut juurikaan ongelmia.

Tässä Heikki ensimmäisellä aamupalalla pipo päässä sekä hieman kevyemmässä vaatetuksessa lomakodin uima-altaalla. Uima-altaan vesi oli ilman lämpötilaan nähden yllättävän viileä. Heikki hyppäsi altaaseen ensimmäisenä päivänä Anssin houkuttelemana testaamatta ensin jalalla veden lämpötilaa. Lopputuloksena oli huuto kovaa ja korkealta ja pari päivää uima-altaan välttelyä. Kyllä Heikki sinne myöhemminkin uskaltautui, muttei kovin innokkaasti. Lapsista Peppi pelkäsi vähiten kylmää vettä, ja Ottokin viimeisenä päivänä uskaltautui altaaseen.

Heikin uudet kesävaatteet tulivat hyvään käyttöön. T-paidat onnistuivat hyvin, tosin aurinko paahtoi niin kovaa että pariksi päiväksi punertavat kädet verhottiin kuitenkin pitkähihaisilla paidoilla. Housut sen sijaan mahtunevat päälle ensi kesänäkin. Lahkeissa pituutta runsaasti (paitsi sortsimalleissa, jotka ovat sopivan housun pituisia :) ja vyötärökin olisi kaivannut sen nauhan, jonka laiskuuksissani jätin niihin ompelematta...

Tässä Hippi-Heikki leveissä kukkaishousuissaan. Toisessa kuvassa Sammeli on kerännyt jalkapallojoukkueensa kasaan ja selittää vauhdikkaasti pelikuvioita. Hessu kuulemma oli innokkain jalkapalloilija - hän tykkääkin aika paljon potkia palloa.

Ensimmäiset päivät tehtiin retkiä San Gimignanon kylään. Matka lomakodilta kylään ei ollut pitkä, mutta sitäkin korkeampi. Korkeuseroa lomakodin ja kylän välissä noin Stadionin tornin verran eli reilu 70 metriä. Tämän huomasi myös hyvin, kun yhtenä päivänä lenkkeilin poikien kanssa kylään, sen ympäri ja takaisin. Matkaa tuli vain reilu 5 km, mutta korkeuserot (ja lämpötila) tekivät lenkistä kuitenkin ihan riittävän. Nokia Sports Tracker tietenkin taskussa :) Pienenä mainoksena tässä kartta ja graafi lenkistä - suosittelen tätä ohjelmaa kaikille.

San Gimignano Wikipediassa: "San Gimignano on tunnettu mm. arkkitehtuuristaan ja etenkin torneistaan. San Gimiganoa kutsutaan Sadan tornin kaupungiksi, koska alkujaan, kun kaupunki perustettiin siellä sijaitsi liki sata tornia. Kuitenkin sotien ja luonnonmullistuksien tuloksena torneja on jäljellä enää 15." Yhteen näistä torneista kiipesimmekin ja maisemat sieltä olivat hienot. Hyvin erottui myös lomakotimme. Kylän vakiopysähdyspaikaksi muodostui pääaukiolla oleva palkintoja voittanut jätsikioski, jonka mauista testasimme varmaan parikymmentä, mutta silti paljon jäi vielä maistamatta. Kuvassa alla Heikki herkuttelee jokapäiväisellä jäätelöannoksellaan (sen syömiseen ei tarvita ruokalappua, koska herkkua ei tietenkään kannata tuhlata sotkemiseen) sekä rattaisiin kuukahtaneena. Koko reissulla Heikki ei kertaakaan suostunut nukkumaan rattaissa makuuasennossa. Tästä johtuen päiväunet saattoivat jäädä alle viiteentoista minuuttiin per päivä. Uskomatonta kyllä, mutta kun on tarpeeksi ohjelmaa ja lapsia seurana, niin niilläkin pärjää (vaikka olisi näppäränä poikana herännyt kuuden jälkeen aamulla). Automatkoilla Heikki nukkui vähän parempia päiväunia sekä sinä yhtenä päivänä, kun oltiin päiväunien ajan lomakodilla.

Lapsilla oli hauskaa yhdessä. Heikkikin alkoi päästä isompien lasten kerhon jäseneksi. Kerhon salasana "hapan papan viikset" on vielä Hessulle vähän hankala, mutta "hapan papan" osuus menee jo hyvin. Muutenkin Hessun sai tekemään melkein mitä vaan, kun sanoi että Peppi ja Otto ovat jo tehneet sen / menneet sinne / jne. Sama logiikka taisi päteä myös muihin lapsiin. Lasten suusta kuultiin myös paljon lauluja ja totuuksia. "Hessulla on iso masu". "Prinsessa uljas avun tuo." jne.

Tiistaina kävimme autoilla Firenzessä. Näimme mm. Ponte Vecchion sillan (ainoa, joka säästyi toisessa maailmansodassa) ja tuomiokirkon. Sammeli, Henna, Tiina ja Kerttu kävivät myös sivistämässä itseään Uffizissa sillä aikaa kun me loput söimme lounasta ja jäätelöä.

Torstaina kävimme Sienassa tutustumassa mm. Il campo -aukioon ja tuomiokirkkoon. Lounasta söimme viihtyisässä Osteriassa, jossa annokset olivat todella kauniita. Paikan naispuolinen henkilökunta tytöistä täteihin ja mummoihin ihastui lapsiimme. Yksikin nainen ei saanut käsiään irti Heikin poskista, jotka pulleudessaan viehättivät häntä suuresti. Samainen täti tuuditteli Kerttua rattaissa uneen. Tätien tunkeilevaisuus hiljensi muuten niin riehakkaat lapset :) Aterian lopuksi Heikki lähti seikkailemaan pitkin ravintolaa, mutta törmäsi tätösiin, jotka nostivat hänet ihmeteltäviksi pöydälle ja tarkoilivat cantuccineja.

Lähes joka ilta teimme itse ruokaa lomakodissa. Se osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, sillä lasten kanssa se oli helpointa, maisemat terassilta olivat kylän parhaimmat sekä paikallisista tuoreista raaka-aineista tuli maistuvaa ruokaa. Yhtenä iltana kokeilimme ravintolaa ja torstai-iltana paikallinen mamma tuli laittamaan meidän lomakodille viiden ruokalajin aterian: antipastit, kaksi primi piattia (kahdenlaista pastaa), segundo (lihaa) sekä jälkiruoka. Nam nam.

Perjantaina kävin Heikin, Anssin ja Sammelin kanssa vielä tutustumassa paikalliseen viininviljelyyn. Mikäs siinä, kun Chiantin alueet alkoivat muutaman kilometrin päästä. Kävimme parilla viinitilalla maistelemassa ja lounaalla Castellina in Chiantissa.

Loma oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Kotiin palasimme lauantain ja sunnuntain välisenä yönä melko väsyneinä. Paluulentokin oli täynnä ja Heikki pomppi meidän sylissä ja käytävillä koko lennon - siis puoleen yöhön saakka. Aamulla uni maistuikin makeasti ja lopulta herätin Heikin kymmeneltä, että pääsisimme edes jollain tapaa kiinni normaalirytmistä. Sunnuntaina oli tarkoitus hengailla kotosalla, mutta saimmekin idean lähteä Turkuun vastaan Tukholmasta purjehtinutta Carlosta. Maanantaiaamuna töissä oli vähän väsy... Heikki palautui hyvin hoitoon - oli kai kaivannut hoitotätiä, koska oli kuulemma halaillut häntä koko päivän :)

Happy Meal, Happy Boy

Tänään kävimme katsomassa (iso-)mummia Ortonissa, häneltä leikattiin maanantaina toinen lonkka. Mummi oli hyvällä tuulella. Heikki leikki sairaalasängyn kauko-ohjaimella - mummi nousi ylös ja alas, ja sekös Heikkiä huvitti. Heikki huvitti mummia kommentoimalla kaikkeen "Ei" tai "Ei saa" - mm. pipoa ja takkia ei saanut ottaa pois.

Matkalla töistä mummille poikkesimme McDonaldsissa ja Heikki sai ensimmäisen Happy Mealinsa. Suurin suosikki edelleen ketsuppi - sinne dipattiin aterian mukana tulleita omenanpaloja ja lopuksi (kuvassakin) syötiin suoraan kupista.

Kotona on viime viikon pyörinyt taas ompelutehdas, kun olen sarjatyönä valmistanut Heikille kesäisempiä vaatteita. Lauantaina on lähtö Italiaan ja Heikin vaatekaappi koostui pitkähihaisista paidoista ja sammareista. Nyt lisäksi saatiin kuusi t-paitaa ja neljät housut. Toivottavasti oli hyvät kaavat :) Tässä kuvassa kolme paitaa ja housua, ja toisessa neljännet Heikin päällä. Viides t-paita on yksivärinen turkoosi ja kuudes hauskasta Nanson pallollisesta kankaasta, mutta oli kuvanottohetkellä jo pesussa. Keskimmäistä paita-housu-yhdistelmää lukuunottamatta kaikki on joko kaapista löytyvistä kankaista tai tuunattu meidän tai sukulaisten vanhoista vaatteista.

Heikin suosikiksi on muodostunut uusi "pipo", pienen alkukankeuden jälkeen. Jonain päivinä pipo pitää olla päässä myös sisällä. Toisina päivinä keinuminen on hauskinta mitä pikkumies tietää :)

Tässä vielä pari kuvaa vappuaatolta Ullanlinnanmäeltä. Anssin sylissä Heikki ja kummityttö Peppi. Toisessa Heikki kuukahtaneena rattaisiin.

Astmainen puolipukeinen pihatonttu

Heikki palasi vapun jälkeen takaisin perhepäivähoitajalle ja kaikilla meillä oli edessä kaksi ihan normaalia työviikkoa. Ei pääsiäisiä, vappuja tai omia lomia. Mutta onneksi työtnteko paussaa kohta taas hetkeksi, kun lauantaina lähdemme viikoksi Italiaan! Täällä sitä sitten nautitaan toivottavasti keväisimmistä/kesäisimmistä säistä hyvässä seurassa ja syödään hyvää ruokaa!

Viime viikonloppuna olimme käymässä Turussa. Heikki kehitti lauantaiaamuna nuhan, joka yllytti sitten taas lauantain ja sunnuntain välisenä yönä yskän ja hengitysvaikeuksia. Lääkkeitä emme tietenkään olleet tajunneet ottaa mukaan, joten Anssi sai käydä sunnuntaiaamuna ostamassa uuden piipun ja uudet lääkkeet apteekista. Perinteisten Ventolinen ja Flixotiden lisäksi repertuaariin lisättiin muutamaksi päiväksi myös pillerimuotoinen kortisoni, jonka nimeä en nyt muista. Kortisonitabletteja piti ottaa kuusi päivässä ja valitettavasti ne eivät ilmeisesti olleet kovinkaan hyvän makuisia. Anssi keksi lopulta sopivan hämäyskeinon ja vadelmahilloon upotettuna tabletit saatiin kunnialla kurkusta alas. Sunnuntain kruunasi vielä diagnoosi korvatulehduksesta: ei kovin vakava sellainen, mutta antibiootit kuitenkin tilattiin. Äitienpäivä meni siis Hessun astmailua ihmetellessä aika sukkelaan :) Itse tosin nukuin aamulla puoli yhteentoista ja sitten vielä reippaat kahden tunnin päikkärit. Pari valvottua yötä ilmeisesti oli tehnyt tehtävänsä.

Maanantaina Anssi haki Heikin hoidosta ja ihmetteli Heikille mihin hän on kenkänsä kadottanut - Heikki kun leikki ulkona ilman kenkiä. Syy ei tällä kertaa kuitenkaan ollut Heikissä, vaan hoitajassa joka oli unohtanut laittaa Heikille kengät jalkaan! Siellä hän sitten painoi, ihan tyytyväisenä, pelkissä sukissa. Eikä mitään sanonut, vaikka hienosti kotona aina hokee "kennät, kennät". Oli hoitajakin vähän nolona pari päivää...

Tällä viikolla onkin hoitopaikan ohjelmassa metsäretki ja lelupäivä. Tänään toinen, samassa taloyhtiössä asuva, perhepäivähoitaja kommentoi, että Heikki on aika periksiantamaton. (Ihan kun me ei sitä tiedettäisi...) Kuulemma vääntää aika lailla tämän toisen hoitajan pienimmän hoidokin, Jaden, kanssa. Jade ja Heikki ovatkin tuttuja äitiyslomani ajalta, tosin eivät sieltä asti varmaan toisiaan muista, kun Jaden äiti meni sen verran minua aikaisemmin takaisin töihin.

Tänään kävin Heikin kanssa pitkästä aikaa uimassa, se kun on yleensä Anssin ja Heikin harrastus. Olisikin pitänyt ottaa mukaan pelastusliivit, niin olisi voinut harjoitella vähän vedessä oloa niiden kanssa. No, yksi kerta vielä on uinteja ennen kesää.

Kotona kun olemme pihalla niin Heikki tunkeutuu aina naapurien pihalle. Jonkun naapurin phialta löytyy pallo, jonka Heikki käy omimassa. Toisen naapurin pojalla on hieno kolmipyörä, johon Heikki on täysin ihastunut. Ja heidän pihallaan on koitaa varten portti, joka täytyy käydä vähintään kerran päivässä avaamassa. Anssi totesi yksi päivä, että Heikki näyttää ihan pihatontulta, kun hän lyllertää kikkurahiuksissaan ja hassussa pipohatussaan pitkin pihoja - ja näin onkin!

Vappu, mopo ja EI

Vapunpäivä osui tänä vuonna perjantaihin, joten vappua oli mahdollista juhlia pidemmän kaavan mukaan. Torstaina, vaappuaattona, lähdin ajoissa töistä Otaniemeen osallistumaan vapun avaukseen. Keli oli hyvä ja porukkaa oli paljon paikalla. Anssi ja Heikkikin saapuivat myöhemmin vappukokkareille. Illan vappukarkelot olivat Katri, Tuomaksen ja Vilhon luona. Heikillä oli Vilhon lisäksi seurana Eevi ja tietenkin myös joukko aikuisia. Heikille maistui nakit, aikuisille sushi. Heikki kävi kylässä yöunille, mutta koska menimme kuitekin yöksi kotiin, jouduimme hänet hymnin jälkeen herättämään.

Vappupäivänä matka Ullikselle sujui huomattavasti helpommin kuin viime vuonna. Viime vuonna emme nimittäin rattaiden kanssa meinanneet mahtua mihinkään bussiin. Tänän vuonna mahduimme heti ensimmäiseen. Ulliksellakin olimme ennätysaikaisin, jo kymmeneltä! Tästä syystä saimmekin hyvän piknikpaikan hieman rauhallisemmalta, mutta silti keskeiseltä, alueelta. Piknikeväistä vastasivat meidän lisäksi synttärisankari Tiina ja Jaska, Henna ja Sammeli, sekä pikkuväestä Otto, Kerttu ja Peppi. Heikkikin pysyi melko hyvin lähettyvillämme, muutama karkausyritys tosin tuli, mutta ne saatiin keskeytettyä hyvissä ajoin. Varmuuden vuoksi Heikillä oli kuitenkin lappu takin hupussa, jossa oli vanhempien yhteystiedot. Heikki kuukahti jossain vaiheessa rattaisiinsa istumaan. Ihan väsynyt jannu nukkui istuallaan nuokkuen milloin eteen- ja milloin sivullepäin, mutta ei millään meinannut suostua menemään makuulleen. Lopulta tämäkin onnistui ja Heikki otti noin tunnin nokoset. Kuuden tunnin Ullistelun jälkeen lähdimme kävelemään keskustaan ja mummua vastaan rautatieasemalle. Asemalla ohikulkeneita piikutyttöjä alkoi ilmeisesti säälittää vappupalloton Heikki, joten he lahjoittivat oman punaisen, pyöreän, muumi-ilmapallonsa Heikille.

Vappupäivän iltana kävimme vielä avaamassa kesäkauden Haukilahden venekerhon ravintolassa. Heikki alkoi tosin olla aika väsynyt ja visiittimme oli melko lyhyt tästä syystä. Lauantaina kävimme mummin luona palvelutalolla. Heikki hurmasi kerroksen muutkin mummut. Iltapäivällä Heikki sai uudet kävelykengät ja kotona liian pieniksi osoittautuneet kesähousut. Näiden lisäksi ostimme Heikille Citymarketista myös sinisen Plasto-mopon. Mopoon Heikki rakastui ensisilmäyksellä, ja sitä piti päästä kokeilemaan heti Citymarketissa. Hirveä huuto syntyi, kun mopon viivakoodia piti näyttää kassalla maksettaessa ja vielä karmeampi huuto silloin, kun mopo riistettiin käsistä silloin, kun piti mennä autoon sisälle. (Heikki siis ajoi mopolla Citymarketista liukuportaita pitkin autolle.) Koko matkan kuului takapenkiltä lohduton itku ja vaikerrus: "mooopooo, moooopoooo". Ensimmäistä kertaa Heikki itki nimellä jonkun tavaran perään. Kotiin tultuamme Heikki ei sitten pariin vuorokauteen päästänytkään moposta otettaan.

Sunnuntaina avasimme pyöräilykauden, kohteena muutaman kilometrin päässä sijaitseva Villa Rullud, joka on auki vain kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 10-13. Silloin siellä toimii kahvila, josta saa monenlaisia herkullisia kakkuja. Illalla oli taloyhtiön kevättalkoiden aika. Heikki sai leikkikaveriksi 2,5-vuotiaan Iiron ja heillä olikin yhdessä tosi hauskaa.

Heikillä on taas EI-kausi menossa. Jokaikiseen kysymykseen saa vastaukseksi EI sekä päänravistuksen. Anssi huvittaakin ihmisiä kyselemällä Heikiltä kaikenlaista: Haluaako Heikki puuroa? EI. Haluaako Heikki karkkia? EI. Onko Heikki viisas? EI. Vastaako Heikki kaikkeen ei? EI. "Ei" sinänsä on aika viaton juttu, mutta sen sivutuotteena on tullut jälleen kuvioihin ruuan viskely ja maidon kaatelu ruokapöydässä. Iltaisin onkin puuro sitten maistunut, kun päivän ruuat on viskelty ympäri keittiötä ja ruokailu loppunut siihen.

Heikki käy edelleen uimassa viikottain, vauvauinnin nimi muuttui jo syksyllä perheuinniksi. Uiminen on pääsääntöiseesti Heikin ja Anssin yhteinen harrastus. Kuukausi pari sitten uimahallissa oli taas valokuvaaja käymässä, ja nyt ensimmäistä kertaa tilasimme kuvia. Tässä siis nyt ihan virallisesti ostetuttua kuvasaldoa:

Heikki laskemassa liukumäkeä, liukumäen päällä ja alla vedessä.