Isojen poikien juttuja

Arki on alkanut rullata ihan mukavasti loman jälkeen. Heikki viihtyy hyvin perhepäivähoitajallansa ja työpäivät kuluvat nopeasti. Hieman liiankin nopeasti näissä uusissa tehtävissä, ei meinaa 7,5 tuntia päivässä riittää mitenkään. Anssi onkin saanut hakea Hessua hoidosta tavallista useammin.

Päivähoidossahan Heikki on nukkunut alusta asti päiväunensa laidattomassa sängyssä, tai siis oikeastaan vuodevaatelaatikossa. Kotona kaikki unet on nukuttu pinnasängyssä, kunnes lomilta palatessamme vaihdoimme sen "isojen poikien sänkyyn". Sänky tuotiin Turusta viimeisenä lomapäivänä sillä seurauksella ettemme Heikin kanssa enää mahtuneet autoon ja pääsimme junaretkelle. Laidattomaan, tai siis matalalaidalliseen, sänkyyn siirtyminen pidensi nukutusaikoja huomattavasti, kun ei Heikki meinannut millään pysyä sängyssä. Onneksi yöt kuitenkin menivät hyvin - sänkyyn (tai joskun sängyn viereenkin) nukahdettuaan, Heikki nukkui siellä koko yön aamuun saakka, paria poikkeusta lukuunottamatta. Silloinkin Heikki tepsuttaa meidän sänkyymme eikä lähde esimerkiksi seikkailemaan ympäri taloa.

Syksyn harrastuksetkin ovat alkaneet ja Heikki ja Anssi käyvät edelleen keskiviikkoisin uimassa. Jonkinlainen epäluulo vettä kohtaan tosin saatiin ilmeisesti Heikkiin kesällä tartutettua, koska hän ei kuulemma enää ole samanlainen vesipeto kuin ennen. Siinä mielessä ehkä ihan hyvä jatkaa uimahallissa käymistä, ettei tule mitään yllättävää vesikammoa.

Isojen poikien sängyn lisäksi Heikki alkaa vähitellen suostua myös kotona istumaan potalla. Hoidossahan hän jo keväällä teki asioitansa päivittäin potalle, mutta kotona potta oli suuri hirvitys ja sille ei voinut kuvitellakaan istuvansa. Viime päivinä olemme saaneet oikeastaan joka päivä jotain aikaiseksi pottaan. Lähinnä tässä kai seuraavaksi on kyse vanhempien viitseliäisyydestä ja muistamisesta - potalle kun pitää kuitenkin poika ohjata eikä vielä odottaa että hän itse keksisi sitä pyytää.

Kesälomakuulumisissa unohdinkin kertoa hauskan tarinan siitä, miten tuollainen pieni poika voi käsittää asioita väärin ja pysyä järkkymättä mielipiteessään. Ennen kesälomaahan Heikki oli pari viikkoa toisella perhepäivähoitajalla ja luulen, että tarina alkaa sieltä. Heikki nimittäin on aina, puhuttuaan opittuaan, ilmoittanut hyvin pontevasti, jos käsissä on esimerkiksi syömisen tai ulkona leikkimisen jälkeen havaittavissa "sotku". Sotku pitää silloin heti pyyhkiä pois, muuten ei voi tehdä mitään. Yhtäkkiä Heikki alkoi kuitenkin näissä tilanteissa valittaa, että kädessä on "pipi". Siis ei "sotku" vaan "pipi". Minä tietenkin korjaamaan, ettei siinä mitään pipiä ole (tyhmä sana muutenkin, jota emme ole edes käyttäneet) vaan vanha tuttu sotku. Heikki toistaa jääräpäisesti "pipi". Ainoa syy minkä tähän keksin, on se, että Heikki on hoidossa pihaleikeissä kaatunut ja valittanut hoitajalle, että käteen tuli sotku (se kuitenkin on paljon oleellisempi kuin se, että käteen saattaisi sattua). Hoitaja ei ymmärtänyt Heikin puhetta juurikaan, joten on varmaan luullut että käteen sattuu, ja sanonut että siihen tuli "pipi". No, oli syy mikä oli, vaati lähes koko kesäloman, että sain Heikin oppimaan ettei kyseessä ole pipi vaan sotku. Puolivälissä lomaa Heikki ehdotti jo kompromissia, ja alkoi kutsua tilannetta "pipisotkuksi" - hieno omakeksitty yhdyssana siis :)

Nyt Heikki onkin isovanhempiensa luona Tampereella. Anssilla on kaksipäiväinen seminaari Tampereella ja minun olisi ollut hieman haastavaa olla täällä yksinhuoltajana, varsinkin kun iltaisin on näppärästi vielä puhelinpalavereita rapakon taaakse. Ukki eläkeläisenä sai hoitaa Heikkiä torstaina aamupäivänä ja mummu osa-aikaeläkeläisenä lopun torstaita ja perjantain. Viikonlopuksi suuntaan itsekin Tampereelle, Anssi tosin vielä Turusta purjehtimaan.

Kesälomaromaani

Kesäloman kaikki neljä viikkoa ovat nyt taaksejäänyttä aikaa. Harmi, etten ehtinyt loman aikana bloggailla kuin kerran - nyt jää varmaan monta hyvää tarinaa ja tapahtumaa kertomatta, kun aikaa on ehtinyt vierähtää.

Ensimmäisellä lomaviikolla piipahdimme siis Tukholmassa ja purjehdimme sieltä Turkuun, poiketen matkalla hetkeksi Norrskatan mökillä. Toinen ja kolmas lomaviikko etenivätkin samoissa merkeissä - etupäässä purjeveneessä. Kolme viikkoa vajaan kaksivuotiaan kanssa hyvin pienissä tiloissa kuulosti etukäteen ainakin joidenkin korvissa hieman uhkarohkealta suunnitelmalta, mutta kaikki meni oikein hyvin.

Toinen purjehdusosuus ja toinen lomaviikko aloitettiin maanantaina 20.7. Miehistönä meidän perheen lisäksi Katri, Tuomas ja Vilho sekä Carlos. Tuuli oli kova ja vastainen ja lähtö hieman myöhäinen, joten ensimmäiseksi etapiksi valikoitui meille uusi merikarhusatama Härjamaankari Rymättylässä. Hassu paikka - kokoa saarella on noin puoli hehtaaria, joten voitte kuvitella että kovalla tuulella (joka tuolloinkin oli) mahdollisuus rantautua on vain saaren toiselle puolelle. Saimme saunavuoron ja kävimme uimassa saaren toisella puolella isoissa tyrskyissä. Tiistaina jatkoimme matkaa Kustaviin ja päädyimme toiseen meille uuteen merikarhusatamaan, Karhunmöljään. Tuuli edelleen voimakasta, mutta pärjäsimme kahden naperon kanssa oikein hyvin. Heikki on veneessä, niinkuin muuallakin, aika rauhallinen. Uimaan hän ei suostu saunastakaan, ilmeisesti vesi on liian kylmää. Käskyjen mukaan isi ja äitikään eivät saisi uida, se näyttää Heikin mielestä varmaan liian pelottavalta. Komennot "isi, pois" (Hessun kielellä lausutaan [isi tois]) kaikuivat melkein heti kun Anssi pulahti uimaan. Saunan jälkeen maistui pillimehu puhtaalle pojalle :)

Keskiviikkona kryssimme Kihtiä alas kohti Lappoa, kun perästä tuli koneella toinen purjevene. Anssin motto oli "ei väistetä", ja suureksi yllätykseksi ohimenevän veneen kannelle nousikin Ami vilkuttelemaan :) Ami ja Tomi olivat kavereineen vuokranneet purjeveneen ja tapasimmekin sitten hetken päästä Lapossa, jonne jäimme kaikki yöksi. Lapossa isoimmat kolme poikaa kävivät juoksulenkillä ja äidit lapsineen maastoretkellä. Torstaina suunta olikin sitten jo Norrskataan. Iltojen kuluessa kirkastimme taas Canastan sääntöjä - yhtä suurella keskustelulla kuin viime vuonna. Muutamat sääntöepäselvyydet jätettiin seuraavien purjehdusten ratkaistavaksi.

Perjantaiaamuna Jaakko tuli hakemaan meidät moottoriveneellä Norrskatasta. Katri, Tuomas ja Vilho lähtivät jatkamaan kesälomaa mantereelle. Me taas menimme Anssin mummon hautajaisiin iltapäivällä. Hautajaisten jälkeen Karo ja Erling heittivät meidät moottoriveneellä takaisin Norrskataan. Kello oli sen verran paljon että jäimme sinne yöksi ja jatkoimme matkaa kohti Ahvenanmaata vasta lauantaina. Kova tuuli jatkui edelleen ja Kihdin ylitys reippaaseen vastatuuleen kävi hitaasti ja vinosti. Heikin kanssa nukuin sisällä päiväunet ja kun Heikki heräsi niin totesimme yhdessä että "vene hyppii" - meno nimittäin tuntui juurikin siltä. Tänä kesänä voin veneellä huomattavasti pahemmin kuin aiempina. Tuli testattua useampaan otteeseen, että sisätiloissa ei olisi syytä olla pidempiä aikoja kovassa tuulessa - lopputuloksena ruokin useamman kerran kaloja... Onneksi Heikki on vielä matkapahoinvointiin liian pieni, tai sitten hän on saanut ne geenit Anssilta eikä minulta.

Degerbystä pääsimmekin sitten sunnuntaina suotuisimmilla tuulilla Maarianhaminaan, jonne Timo ja Lotta olivat iltapäivällä tulleet Silja Galaxylla. Matkalla Norrskatasta Maarianhaminaan oli siis meidän kolmen lisäksi Carlos. Sunnuntaita vietettiin Maarianhaminassa. Kävimme syömässä hyvässä italialaisessa ravintolassa, jossa Heikki laittoi ihan ranttaliksi. Juuri olimme mainostaneet rauhallista kolmen ruokalajin ateriointiamme Silja Symphonylla, kun nyt yksikin ruokalaji teki tiukkaa. Heikki heitti kaiken mahdollisen lattialle tai kaatoi pöydälle. Jälkkäri lähdettiin syömään perinteiseen jätskikiskaan (jonka viereen oli nyt tullut useita kilpailijoita) ja tötterön koko oli yhtä valtava kuin aina ennenkin.

Kolmen hengen osasto kävi yöllä toteamassa (jälleen kerran), että Arkipelagin yökerhossa ei heinäkuun viimeisen viikonlopun jälkeen ole mitään menoa. Menojalka vipatti kuitenkin sen verran, että veneelle saavuttiin möykkäämään vasta aamuyöstä. Maanantaista menikin hyvä osa miehistön herättelyyn. Pääsimme kuitenkin lähtemään ja suuntasimme kohti Kastelholmaa. Kastelholmassa treffasimme Heikin ja Hannan, jotka olivat tulleet Turusta pikalomamatkalle Ahvenanmaalle. Kävimme myös linnan pihalla ihmettelemässä mitä keskiaikaisia menoja linnan sisäpihalta kuului - tämä jäi hieman mystiseksi. Tässä vaiheessa lomaa tuulet olivat taas suotuisat ja sopivan voimakkaat, ja aurinko paistoi mukavasti. Kastelholman vierasvenesataman laiturilla grillailtiin burgereita.

Kastelholmasta suuntasimme Kumlingen Remmarhamniin. Siellä Anssi ja Carlos kävivät lenkillä ja minä, Heikki, Timo ja Lotta luontopolulla. Keskiviikkoaamupäivällä pelasimme rantalentistä ennen purjeiden nostoa, se olikin aika hauskaa. Aurinko paistoi, hiekka oli hienoa ja lämmintä, leppoisa tunnelma. Kumlingesta suuntasimme Kihdin yli ja Timon vanhempien mökille Brännskäriin. Koko purjehduksen ajan Heikin suurinta huvia on ollut kivien heittäminen veteen ("heittää kiven veteen"). Tätä ollaan harrastettu niin paljon, että jos tulee uutisia Itämeren pinnan kohoamisesta, niin se voidaan laittaa meidän piikkiin. Heikki poimii kiviä ja selostaa "pikku" tai "iso", molemmat yhtä hauskoja. Tämän jälkeen etsitään kohtaa minne ne heitetään "tänne", tai "tonne" ja sitten välillä lasketaan n-y-t-nyt ja kivi lentää mereen. Tätä seuraa aina innostunutta naurua. Ja sama toistetaan käsittämättömän monta kertaa. Brännskär on kalliosaari, mutta Heikin järkytykseksi saarelta ei lähes vuorokauden etsintöjen jälkeen löytynyt kourallista enempää kiviä. Silloin heiteltäväksi kelpasivat jo kynnen kokoiset pikkupikkukivet (hiekanmurenat...).

Torstaina siirryimme Brännskäristä Espskärin merikarhusatamaan Näsbyn tankkausreissun kautta (lounasta, kaasua, kaljaa ja vettä). Anssi koitti vakuuttaa miehistölle, että hän on useana vuonna nähnyt sataman tuntumassa lampaita. Anssin johdattelemana osasto Helena, Heikki ja Carlos lähtivät tutkimaan tilannetta. Pitkään käveltyämme ja juuri kun olin ilmaissut lopullisen skeptisyyteni lampaiden olemassaoloa kohti, kuuli Carlos hentoa määkinää. Kohta näimmekin ison lauman lampaita jotka hieman lähemmäksi päästyämme näyttivät yllättävän isoilta ja kovaäänisiltä. Lampaat eivät kuitenkaan olleet innostuneita tapaamaan meitä, sillä mitä lähemmäksi yritimme mennä, sitä nopeampaa ne perääntyivät. Mutta isoja ja kovaäänisiä olivat, ja määrältä lähes parikymmentä (jos tarkasti katsotte, niin kuvassa näkyy lauma). Toisessa kuvassa Heikki "heittää kiven veteen" Espskärissä.

Perjantaina olikin sitten kotiinpaluun - tai siis purhejduksen lopettamisen ja Turkuun paluun aika. Säidenkin puolesta sai purjehtiminen loppua, saimme meinaan monta kuuroa niskaan. Siinä mielessä ei veneilyn loppu harmittanut. Edessä oli veneen siivous ja valmistautuminen lauantain lastenjuhliin. Lauantain perinteiset lastenjuhlat sujuivat onnistuneesti, vaikka sää oli aluksi hieman epävakainen.

Veneellä on hieman eri fiilis kelistä riippuen :)

Sunnuntaina 2.8. avasimme Anssin kanssa golfkauden - eipä ole vielä koskaan tainnut jäädä näin myöhäiseksi! Aura Golfissa pelasimme kierroksen Heikin (ison) ja Ollin kanssa. Yööättävän hyvin peli kulki lähes vuoden tauon jälkeen. Vaikka siis minähän en ole tasoitukseeni pelannut noin viiteen vuoteen, tai kovin lähellekään. Iltapäivällä ajoimme Kylmäkosken mökille, jossa mummu ja ukki odottelivatkin. Heikki olisi mielellään jatkanut kivien heittelyharrastusta, mutta se kiellettiin - mökillä kun ei ole järveä eikä merta vaan uima-allas. Yhteen sadevesitynnyriin sai Heikki luvan heitellä kiviä, mutta sekin unohtui sitten kun uudenlaista ohjelmaa tuli eteen - esimerkiksi punaisten, mustien ja valkoisten marjojen syöntiä. Kylmäkoskella käytiin yhdistetyllä pyörä- ja juoksulenkillä sekä seuratiin kattomaalareiden toimintaa. Tiistaina lähdettiin mummun kanssa Tampereelle ja Anssi ja minä pelasimme Nokia River Golfissa kauden toisen (ja toistaiseksi viimeisen) golfkierroksen.

Keskiviikkona Heikki kävi mummun kanssa Vapriikissa lelunäyttelyssä ja sai museokaupasta Hummer-auton (joka ostetiin Jeeppinä). Kuten ehkä aiemmin olen blogissa maininnut, onnistuivat Heikin kummit opettamaan Heikille joitain automerkkejä, joista suosituimpia tällä hetkellä ovat Jeeppi (Kaijan auto) ja Bemari (Pekan auto). Bemarit Heikki tunnistaa yllättävän hyvin liikenteessäkin (ja nyt kotiin palattuamme Heikki toteaa naapurin tädin ajaessa pihaan että "bemari tuli" sen sijaan että esimerkiksi mainitsisi tädin nimeltä). Kesän suosikkilelu onkin ehdottomasti (Hirvensalon ison auton lisäksi) ollut jostain mystisesti ilmestynyt bemari-pikkuauto. Se ratkaisi monta huonoa hetkeä veneellä ja sitä on laitettu niin päivä- kuin yöunille. Bemari jäi kuitenkin Turkuun, joten Hummerista tuli selkeästi sen korvaava lelu.

Torstaina ajoimme Espooseen ja kävimme kotona ensimmäistä kertaa sitten loman alun, eli noin 3,5 viikkoon. Sen sijaan että Heikki olisi tullut ekana meidän omaan kotiin hän marssi naapurin pihalle ja haki sieltä pyörän. Kotona viihdyttiinkin sitten melkein vuorokausi ja päätettiinkin lähteä vielä viikonlopuksi vesille. Perjantaina autolla Turkuun ja purjeveneellä Härjamaankarille. Lauantaina Norrskataan ja sunnuntaina Turun kautta takaisin kotiin. Varsinkin sunnuntaina loistosäät - hellettä ja myötätuulta - genaakkerin kanssa virsikirjassa tultiin :) Ei hullumpi tapa viettää viimeistä lomapäivää!

Vajaassa vuorokaudessa kotona ehdittiin tehdä vähän pihatöitä. Äiti kitki rikkaruohoja ja pojat kuskasi niitä pois :)

--
Loman edetessä Heikistä tuli reippaampi ja uskaliaampi purjehtija, loppumatkasta ei ollut enää mitään kävellä kannella yksin. Onneksi Heikki on sen verran varovainen, ettei yritä tehdä mitään liian näppärää. Vaarallisinta tuossa kannella tallustelussa on se, että jos siellä kompastuukinn köyteen tms. ja lentää mereen.


Heikki lempipuuhassaan eli suihkussa Norrskatassa. Suihkussakäynnin pituusennätykset ovat siirtymässä isältä pojalle, äidillä ei ole mitään sijaa tässä kisassa.


Miten voisi loma epäonnistua, kun on näin hyväntuulinen kaveri mukana?