Joulu ja vuodenvaihde, talvea etsimässä etelässä

Joulu ja vuodenvaihde, mikä loistava syy pitää pari viikkoa vapaata. Heikin eskarin joulujuhlat olivat jo viikkoa ennen eskarin loppua, yhdistettynä koulun joulujuhlaan. Olin Saaran kanssa katsomassa ja Heikin suureksi järkytykseksi Kalle ja Anssi olivat sillä aikaa Peuramaalla laskettelemassa. Anssi ja pojat ehtivät käydä kolme kertaa Etelä-Suomen mäissä ennen kuin lumetetutkin lumet sulivat. On kyllä ollut onneton talvi! Toppahaalarit tuli kaivettua esille ihan turhaan, nyt ne ovat vaan mutaiset koko ajan. Pyörätkin on viety talvivarastoon, vaikka niillä voisi hyvin ajella. Ulkona on pimeää, likaista ja sataa.

Kallen kerhossa oli myös joulujuhlat ja viime vuodesta oppineena jouluevankeliumi esitettiin hyvin paljon lyhyemmässä ja vähemmän koomisessa muodossa kuin viime vuonna Heikin ollessa esiintymässä. Kallella oli rooli paimenena. Kerhon täti Cati hämmästyi suuresti, kun Kalle jotain murisi minulle - kun Kalle on AINA kerhossa niin hurjan hyvällä tuulella ja hymyilee omaa vienoa hymyään. On se kyllä kumma miten lapsesta voi löytyä niin ne kaksi puolta, toinen jota esitellään kotona ja toinen kun vanhemmat eivät ole näkemässä.

Jouluvalmisteluihin minulla oli tänä vuonna hyvin aikaa, kun lastenhoitaja hoiti jo lapsia ja työnhaku juuri ennen joulua ei ollut kovin aktiivista. Joululoman alkajaisiksi kävin tyttöjen kanssa katsomassa Forkin Electrovocal show'n Aleksanterin teatterissa ja olikin melkoinen esitys - suosittelen! Joululomalla kuunneltiinkin Spotifysta soundtrackia, sekin hyvä vaikkei toki live-esitykselle vedä vertoja. Sunnuntaina ajeltiin joulunviettoon Norrskataan ja joulua vietettiin sateisessa syyssäässä. Aika kului kuitenkin mukavasti, kun oli talo täynnä iloista väkeä. Kaksi kertaa Anssi sai houkuteltua minut lenkillekin, ja hyvältähän se tuntui jälkikäteen vaikka lähtö olikin vaikeaa. Jouluaattona Saara nukkui superpitkät päiväunet ja juhlaillallisen alkaessa syykin selvisi, hänelle oli noussut kuumetta ja raukka oli aivan poikki ja pahalla tuulella. Saaralta joulu meni vähän ohisektoriin, mutta hän oli onneksi liian pieni sitä suremaan. Muiden joulurauhaa ehkä hieman särki se, ettei hän kipeänä saanut nukuttua yöllä vaan huusi pitkät pätkät seuraavina öinä.


Joulupukkikin oli löytänyt kuulemma helikopterilla perille, vaikkakin Heikki oli kyllä sitä mieltä, ettei kylässä käynyt oikea joulupukki vaan Olli. Sen verran fiksu kuitenkin oli, ettei Kallelle vielä tästä mitään maininnut vaan piti omana salaisuutenaan. Joulupukki oli jälleen kerran anteliaalla päällä.

Tapaninpäivänä siirrettiin yksi autollinen väkeä Tampereelle ja vietiin Saara paikalliseen Mehiläiseen saamaan tuomioksi vauvarokko tai joku muu rokko. Pari päivää kuumetta ja päälle ihottuma, mutta sillä oli tauti sairastettu. Hämärän peittoon tosin jäi, oliko kyseessä vauvarokko, enterorokko vai muu rokko, sillä samantyyppisen taudin kävivät läpi myös myöhemmin mummu, Kalle ja Emma. Mummun ja Emman diagnoosi oli enterorokko, Kallea ei käytetty missään. Oli mikä oli, eiköhän siitä ole nyt selvitty. Tampereella käytiin testaamassa myös kaksi hienoa uutta leikkipuistoa, uusittu Pikku Kakkosen puisto sekä Tiitiäisen satupuisto.

Tampereelta suunnattiin kotiin noin 13 tunnin ajanjaksoksi, jonka aikana purettiin täysi autollinen tavaraa, pestiin pyykkiä, pakattiin täysi autollinen tavaraa, todettiin Kalle kipeäksi ja nukuttiinkin hetki, ennen kuin suunnattiin kohti lentokenttää. Lentokentällä päästiin Anssin riemuksi loungeen aamupalalle ja sitten lähdettiinkin lentäen kohti Geneveä. Saara ilmoitti eriävän mielipiteensä kiitoradan päässä turvavyöt päällä odottelusta, mutta matka meni kaikenkaikkiaan ihan tyydyttävästi. Perillä vuokrattiin autot, käytiin Ranskan puolella kaupassa ja syömässä ja sitten jatkettiin matkaa Katrin, Tuomaksen, Vilhon ja Riston kanssa kohti Villa Solinaa. Lasten nukutuksen aikaan perille saapuivat myös loput matkaseurueesta, Ami ja Tomi.

Viikko alkoi aurinkoisessa kelissä ja päättyi lumisateeseen eli kaikenlaista keliä tuli kokeiltua. Anssin kanssa vuoroteltiin rinteessä ja Saaran seurana. Heikki laski hienosti siniset ja punaiset mäet, ja tarpeen mukaan mustaakin. Kallen vauhti oli rauhoittunut huomattavasti viimetalvisesta, jopa todella rauhalliseksi. Ilmeisesti itsesuojeluvaisto on kasvanut tai jotain muuta merkittävää on tapahtunut. Tästä johtuen teimmekin usein niin, että Heikki laski Katrin perheen kanssa ja Kallen rauhallisempaa vauhtia tuli jompi kumpi meistä.

Alla sisarukset siskonpedissä, Saara käy hyvin tyynystä! Heikki pääsi myöskin ajamaan lumilinkoa Anzèressa.

Kotiin palattuamme on arki taas alkanut. Anssi on töissä, Heikki eskarissa, Kallen kerho alkaa ensi viikolla, hoitaja on palannut töihin ja minä etsin töitä ja hoidan kaikenlaisia rästihommia. Ennen joulua listalla olivat hieroja, kampaaja, hammaslääkäri ja silmälääkäri. Nyt listalla olisi ainakin silmälasien hankinta sekä kodin puuhasteluja. Tällä viikolla jatkuu myös poikien jalkapalloharrastukset ja ensi viikolla Kallella alkaa uimakoulu. Heikki suoritti syyskaudella alkeisjatko-kurssin eikä halunnut enää jatkaa uintia. Sen sijaan Kalle kyseli koko syksyn, koska pääsee samanlaiseen uimakouluun kuin Heikki. Toivottavasti sujuu hyvin, vaikka se periaatteessa on tarkoitettu yli 5-vuotiaille. Kalle kuitenkin sukeltelee jo hyvin, syvällekin, ja on iso ikäisekseen.
Kallen kanssa ravasin marras-joulukuussa myös Jorvissa astmatutkimuksissa, muttei sieltä nyt kummempaa käynyt ilmi. Jatketaan piiputuksia kuten ennenkin. Neuvolaan varasin aikoja koko pesueelle, Kallelle tulossa laaja 4-vuotistarkastus, Saaralle 1,5 v tarkastus ja Heikkikin viedään painokontrolliin samaan syssyyn. Loman aikana oli tullut Heikille myös oppivelvollisuuden alkamisesta ilmoittavaa postia ja tänään ilmoitinkin hänet kouluun!
Joulukuun suurin uutinen unohtuikin mainita! Eli Saara on hämmästyttävää kyllä oppinut kävelemään 1 v 5 kk kypsässä iässä. Eräänä lauantaina hän yhtäkkiä tajusi, että kävellenkin voi edetä ja siitä asti meno on ollut kiihtyvää. Viikossa konttaaminen jäi käytännössä pois kokonaan ja nyt kävely sujuu jossain määrin jo ulkona toppvaatteissa ja talvisaappaissa. Ja tyttö on tyytyväisempi kuin aikoihin!

Joulukuu meni Suomessa synkähkössä säässä, pimeää ja märkää. Eilen tammikuun 11. päivä satoi kuitenkin vihdoin pääkaupunkiseudullekin lunta, jonka pitäisi nyt ainakin pari viikkoa pysyä. Vähänlaisesti sitä on, joululahjastigaa ei vieläkään koottu, mutta Saaran saamalla Wuuuf-liukurilla menee meidän mäki kovaa vauhtia! Aiemmin joulukuussa pojat taiteilivatkin Anssin ei-niin-puhtaaseen autoon pienet tagit sillä aikaa kuin me muut vielä puimme vaatteita. Saatesanoiksi uloslähtiessä oli annettu: "älkää sotkeko itseänne ja autoon ei saa koskea".

Alakertamme on kokenut pientä uudelleenjärjestelyä kun vierashuoneesta (alunperin varasto) tehtiin lapsille leikkihuone ja poikien huoneeseen muutti Saara. Alla olevat kaksi kuvaa ovat makuuhuoneesta, Saarallakin jo isojen tyttöjen sänky, pöytä ja tuolit ovat uusia ja lattialla matonkuteesta virkkaamani pitsimatto. Leikkihuoneessa on vielä yksi lipasto, jossa on mm. villasukkia, lippalakkeja ja Anssin memorabiliaa, sekä puolet lundiasta on aikuisten kirjoja. Muuten lelut (joita poikien mielestä on liian vähän) ovat vallanneet aikalailla tilaa. Ja kuvissa ei edes näy miltä loppualakerta näyttää...