Kotona!

Tässä on nyt ihan päästä pyörällä eikä oikein tiedä mistä kaikesta tänne blogiinkin kirjoittelisi. Looginen insinööri sisälläni kehotti ensin etenemään kronologisessa järjestyksessä, eli sairaalaan lähtö, synnytys, ensimmäiset hetket, päivät, vierailut ja kotiin tulo. Insinööri saa nyt väistyä äidin tieltä, johan tuo edellinen postikin menee asioiden edelle :)

Nyt olemme kotona kaikki kolme, ja pieni poika on tutustunut kotiinsa nyt reilun vuorokauden. Tähän vuorokauteen on mahtunut etupäässä nukkumista ja syömistä, vaihtelevilla aikatauluilla. Olemme myöskin havainneet, että pieni poika ilmaisee tunteensa juuri pidempiä aikoja miettimättä ja melkoiseen ääneen, mutta yleensä tälle tunteenpurkaukselle löytyy jokin looginen syy. Välillä tosin sen syyn selvittelyyn menee tovi, ja vaikkapa hänen mielestään aivan selkeää märän vaipan ongelmaa koitetaan ratkaista mm. imettämällä tai röyhtäyttelemällä.

Pienellä pojalla ei ole vielä nimeä, joten häntä kutsutaan tällä hetkellä pieneksi pojaksi, pieneksi mieheksi tai vaikka Snoopyksi. Snoopy-lookia emme ole saaneet hyvin tallennettua kameralla, mutta se on selkeimmillään kun pieni tuhisija on kiedottuna kapaloon ja sieltä vilkuilee silmät puoliummessa vanhempiaan.

Kuvia en ole ehtinyt vielä lajitella koneelle, mutta tässä yksi hyvä Hannu-enon ottama otos sairaalasta (sinänsä harvinainen että siinä on pienen miehen silmät auki!).


Ai niin, käytiin sairaalassa siellä Tepon & Ninan pikkuneidin painotasolla (pe 4090 g), mutta viimeisenä päivänä (la) saatiin paino kuitenkin siitä nousemaan ja oli silloin jo taas 4200 g. Tällä syömistahdilla saatetaan pysyäkin pikkuneidin edellä :)

Poika tuli!

Lyhyesti sairaalasta: meille syntyi 26.9. klo 5.29 poika, jonka mitat 4380 g ja 54 cm. Olemme vähän väsyneitä kaikki mutta onnellisia. Toinen yhteinen vuorokausi on alkanut nälkäisissä merkeissä. Kuvat syntymäpäivältä.

Yksi iso Helena

Viikonloppu tuli ja meni, mutta minä olen edelleen yksi iso Helena. Maha kasvaa kasvamistaan, ja mahan sisäisen asukkaan elintila selkeästi pienenee ja sen liikkeet tuntuu jopa kovemmilta kuin ennen. Vahvoja merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole, mutta jotain pienempää kuitenkin. Tänään varasin neuvolassa jo toisen yliaikakäynnin, ja jos ei viikon päästäkään ole mitään kuulunut niin sitten siirryn jo Jorviin seurattavaksi. No, kai viikossa voi tapahtua mitä vaan. Vaikka olin alunperinkin jo jotenkin valmistautunut tähän pidempään odotukseen, niin kyllä silti toivoin että tuo maaginen laskettu aika olisi pitänyt paikkaansa.

Ideat väkerryksistä alkaa vähentyä päivä päivältä. Viikonloppuna tehtailin pinnasuojan jämäpaloista kuitenkin "viihdyttimen" Anssin autoon. Sopii sinne värienkin puolesta paremmin kuin Golfiin. Tämän tarkoitus siis viihdyttää vauvaa ajomatkojen ajan... toiveajattelua? Toista olen ajatellut tehdä Golfiin, mutta kun sen hyvin riisuttuun varusteluun ei kuulu takapenkin niskatuet niin en oikein tiedä miten sen sinne saisi ripustettua. Täytynee mennä tutkimaan pysyisikö siinä joku tarra, tai olisiko kuitenkin siellä jotkut tapin tyngät, joihin ripustaminen onnistuisi. Arkisin varmaan kuitenkin siinä kärryssä matkataan. Ai niin, ja yksi päivä viime viikolla tein vielä pari "pehmolelua", näitä voisi ehkä tehdä muutaman niin että saa ripustettua vaikkapa siihen lelukaareen. Kun saisi sinne sisälle vielä jonkun kulkusen tai muuta ääntä pitävää!

Tämän päivän aikaansaannos on froteinen pyyhe. Kopsasin mallia äitiyspakkauksen pyyhkeestä. Melkein jo olin tyytyväinen pyyhkeeseen sellaisenaan, mutta sitten se alkoi näyttää tylsältä ja lisäsin vielä tuon kissan. Ja tulin hyvälle tuulelle :)

Kirpparikierros

Aamulla havahduin siihen, että ei ole mitään suunnitelmia koko päiväksi. Ulkona oli kaikenlisäksi inhottavan näköinen sää, joten pienen surffailun jälkeen päätin lähteä kirppiskierrokselle. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi käynyt kirppiksellä. Joten aloitin ensin selvittämään mitä kirppiksiä löytyy Espoosta, ja onko jossain erityisesti lastentavaroita. Tähän näyttikin erinomainen apu olevan Hesarin uusi Oma Kaupunki -palvelu (Espoon kirpputorit).

Kirpparireitille tällä kertaa osuivat Olarin Täydenkuun kirppis, Mankkaan Carouselle lastenkirppis, Mankkaan Akseli-kirppis ja Leppävaaran Zico Lastenkirppis. Täydenkuun kirppiksestä tarttui mukaan kaksi valkoista lakanaa ompelutarvikkeiksi (yht. 2 €), ja Akselista etsimäni lelukaari (3 €), pikkuiset tennarit (1,5 €), pehmeä lelukaari/mobile/joku (1,5 €) ja kertakäyttötuttipullo pusseineen (1 €). Varsinaisista lastenkirppiksistä en löytänytkään sitten mitään, kun vaatteita en alkanut nyt tässä vaiheessa ostaa. Osa kirppisten vaatteista näyttää kyllä aika kuluneilta (esim. bodyt), mutta varsinkin "hienommat" vaatteet hyväkuntoisia ja edullisia (edullisempia tavallisilla kirppiksillä kuin lastenkirppiksillä nopean empiirisen tutkimuksen mukaan).

Tuohon lelukaareen ajattelin ripustaa jotain muita leluja, kun nuo valmiit on tuollaisia kovia. Pääasia, että nyt on jotain mihin niitä ripustella. Ja jos tuo ei näytä toimivalta ratkaisulta, niin eipä se ollut kuin 3 € ja voin sen viedä aina vaikka Kierrätyskeskukseen. Ai niin, siellä ei muuten tullutkaan nyt käytyä... Listalle jäi vielä muutama paikka, ja lisäksi kaikki Helsingin ja Vantaan isot kirppikset, jonne asti en nyt jaksanut lähteä.

Mitähän muuta sitä sitten tekisi? Viime viikolla sorruin jo kliseiseen ikkunanpesuunkin, tosin kliseestä tietämättä... Naapuri kommentoi että taidan odottaa jo vauvan tuloa, kun aloin ikkunanpesulle. Pitääkin ehkä seuraavaksi aloittaa se Tiinan vinkkaama saunan lattian jynssäys, tosin se ei työasentonsa vuoksi hirveesti innosta... Eilen tein jo keksejäkin mitä ajattelin ottaa sairaalaan herkuteltavaksi mukaan (jos ne nyt ei kuivu ennen kuin sinne päästään...).

Eilen kävin töissä lounaalla. Enpä ole siellä käynytkään heinäkuun puolivälin jälkeen! Muutama työkaveri tuli ihmettelemään että mitä kummaa siellä oikein teen, ja koska se laskettu aika olikaan... Ruoka oli yhtä hyvää kuin ennen (siis oikeesti) ja kiva kun sen sai valmiina :)

Lasketun päivän puuhia

Tänään siis tosiaan lasketun ajan mukainen syntymäpäivä. No, onhan tätä vielä melkein neljännes jäljellä :)

Aamupäivällä tein tutustumisretken Soukan ostarille Menita Outletiin, joka siis on lankakauppa. En ollutkaan ennen käynyt siellä, en kaupassa enkä koko ostarilla. Kestikin hetki löytää se, kun se oli niin suojautunut kerrostalojen keskelle. Hain jotain vähän näkyvämpää kompleksia. Sieltä mukaan jäi vain yksi lankakerä, mutta tilasin yhtä vauvan villatakkia varten neljä kerää toisesta myymälästä.

Iltapäivällä vielä vierailu Eurokankaaseen. Sieltä löysin yhtä superhauskaa kangasta, mutta jäin nyt vielä miettimään mitä siitä keksisi tehdä. Joka tapauksessa sain loput materiaalit jotta pääsin väkertämään pinnasängyn pinnasuojaa. Siitä tuli ihan OK, vaikka vähän pliisun värinen verrattuna muuhun huoneen kalustukseen tai omaan makuuni. Toinen puoli on vihreätaustaista "elukkakangasta", joka koostuu itse asiassa kolmesta Anttilan ale-tyynypäällisestä (à 50x60 cm). Toinen puoli on beigen väristä fleeceä, ja näiden välissä 150 g vanulevyä. Kokoa perinteinen 360x30 cm, tosin ehkä vähän niukasti, koska se vaikuttaa vähän naftilta. Eiköhän kuitenkin aja asiansa.



Anssi esitteli eilen aamuisen laskelmansa, jonka perusteella todennäköisyys sille että vauva syntyy juuri sinä päivänä on aina pienempi kuin että se syntyisi joskus myöhemmin (siis siihen asti että synnytys päätetään käynnistää). Kamala laskelma. Siis joka päivä on todennäköisempää että se ei synny "tänään" vaan myöhemmin. Tämä tietenkin olettaen että päivät ovat suunnilleen tasa-arvoisia eikä kovin vahvasti lasketun päivän ympärillä todennäköisempiä.

Odottavan aika on pitkä...

Ensimmäistä kertaa alkoi loppuviikosta tuntua siltä, että nyt tämä odottelu voisi loppua ja jotain tapahtua. Kun on kotona hengannut kohta viisi viikkoa, alkaa vähän kekseliäisyys loppua mitä voisi tehdä - varsinkin kun samalla oma olo on tullut raskaammaksi. Maha painaa enemmän kuin ennen, liikkuminen muistuttaa kohta vaappumista ja kummallisia särkyjä alkaa tuntua vähän joka puolella. Positiivista tässä on tietenkin se, että tänne asti (rv 39+5) on selvitty niin vähällä! Eikä siis vieläkään ole mitenkään kamala olo.

Tänään on meidän 2-v hääpäivä! Sitä "juhlisitimme" jo eilen käymällä Fiskarsissa, paikassa minne mun on pitänyt jo monta vuotta päästä käymään mutta ei olla saatu aikaiseksi. Nyt lähdettiin ajelemaan joskus yhdeltä, ehdittiin siellä käydä läpi kaikki kivat putiikit ja kaksi taidenäyttelytä, sekä torikahveilla. Tarkoitus oli käydä syömässäkin, mutta ei ollut kovin nälkä ja paluumatkalla autossa väsähdin niin että tultiinkin kotiin syömään. Fiskars oli kiva, vaikka jäi sinne vielä tutkittavaakin. Kiva että suurin osa paikoista oli vielä auki näin syyskuun puolivälissäkin.

Tänään neuvolassa terveydenhoitaja vähän lupaili ettei tarvisi odottaa enää niin kauaa (niin se kyllä lupaili jo 2 viikkoa sittenkin). Illalla sainkin uutisia, että toinen 19.9. "kollega" oli tänään synnyttänyt tytön ja perhe voi hyvin!

Iltapuhteiksi opettelin vielä miten harsosta taitellaan vaippa Ruskovillan Villavauva-oppaasta (s. 27). Eipä vaikuttanut kovin monimutkaiselta. Pitäisiköhän niitä taitella vaikka jo pinoon valmiiksi muunkin tekemisen puutteessa...

Päivän suurimpiin mietintöihin on kuulunut mistä kankaasta tekisin pinnasänkyyn pinnasuojat. Siis tähänkin voi kuluttaa päivänsä kun tekeminen loppuu... Toinen listalla oleva käsityö on vielä jonkinlaiset "hauskuuttimet" autoon, kun se vauva joutuu siellä selkä menosuuntaan olemaan. Jos tekisi jonkinlaisen tilkkutyön tai pussukan tms. auton selkänojaan, jota se vauva voisi sitten hämmästellä sen sijaan että huutaa :) Katsotaan jos vaikka huomenna saisin jotain tehtyäkin, kun tämä päivä on mennyt jotenkin ihan ohi.

Kestovaippojen maailmaan tutustumassa

Perinteisten odotusajan kysymysten (koska laskettu aika, tyttö vai poika, mikä olo, mikä sairaala, jännittääkö) lisäksi uusi (?) yleinen kysymys tuntuisi olevan "alatteko käyttää kertakäyttö- vai kestovaippoja?". Tähän kysymykseen en osannut pitkään vastata mitään, kun en ollut asiaa sen tarkemmin ajatellut. Nyt kun h-hetki lähenee ja myöskin kun olen vierestä seurannut muutaman vauvan vaippajuttuja, asia alkaa tuntua ajankohtaisemmalta.

Nyt olenkin sitten viime viikkoina hankkinut tietoa kestovaipoista niin netistä (aivan pullollaan!) kuin kokeneemmilta kavereilta. Kavereiden kokemukset jotakuinkin sataprosenttisesti positiivisia, joukosta löytyy niin täyskestoilijoita (ei ollenkaan kertakäyttöisiä) ja sellaisia jotka käyttävät sekä kerta- että kestovaippoja. Tällä hetkellä voisin kuvitella että itse tulisin lukeutumaan tuohon jälkimmäiseen kastiin.

En ala tähän nyt mitään luentoa pitämään vaipoista, koska sitä on netti pullollaan (ks. esim. Wikipedia, Kestovaippainfo), mutta idea siis kestovaipoissa se että sitä ei heitetä pois käytön jälkeen vaan pestään, ja tämä siis säästää niin luontoa kuin kukkaroa. Tuosta sekakäytöstä en ole varma säästääkö kukkaroa niin paljon, jos investoi sekä kesto- että kertavaippoihin, mutta luontoa kuitenkin (jostain luin että kertakäyttövaipoista tulee 1500 kg jätettä per vauva!).

Kestovaippa siis yleensä rakentuu kahdesta osasta: sisävaipasta joka imee kosteutta ja ulkovaipasta joka eristää sitä. Näihin on sitten ihan tuhoton määrä eri vaihtoehtoja... Sisävaippa pestään joka käytön jälkeen ja ulkovaippa harvemmin, siksi ulkovaippoja ei tarvita niin paljon. Ja jos tässä muuten nyt selitän jotain ihan ohi suuni, niin saa kommentoida ja korjata! :)

Olen varautunut kestovaippailun testaamiseen seuraavasti:
* äitiyspakkauksen yksi sisävaippa + yksi ulkovaippa + kasa harsoja
* Tiinalta lainassa "aloituspakettina" kaksi sisävaippaa (toisessa kiinni oleva ja toisessa irrallinen imu, eri materiaaleja) + harsoja + yksi ulkovaippa
* itse tekemäni sisävaippa ja kutomani ulkovaippa (SK 4/2007) -> nämä tosin näyttävät aika isoilta ja näiden aika tullee varmaan vähän myöhemmin (ainakin tuo sisävaippa on valtava verrattuna Tiinalta lainattuihin pikkuisiin
* Kolmas kasa harsoliinoja (ommeltu Eurokankaan harsosta)

Vasemmalla kaikki vaihtoehdot: Ylärivissä sisävaippoja, vasemmanpuolisin äitiyspakkauksesta, loput Tiinalta. Sitten itse tekemäni sisävaippa ja muutama harso. Alarivissä pari kuorta + itse tekemäni villahousut (jotka nyt pesty ja käsitelty jo lanoliinissakin). Toisessa kuvassa vielä itse tehdyt suurennuslasin alla - sopii suunnittelemattakin näköjään värien puolesta yhteen, mikä ei toisaalta ole ihme kun vihreä on nyt meikäläisen hittiväri :)


Jos siis näillä ei keksi että onko kestovaippa toimiva ratkaisu meillä, niin ei se ainakaan vaihtoehtojen puutteesta johdu vaan jostain ihan muusta...

Teinkin alun kysymysten innoittamana UKK-osaston tuonne oikeaan palkkiin :) Pitänee tarvittaessa päivitellä sitä sitten.

Tuotantolaitoksen tuutista

Vaatteiden ompeluni muistuttaa hieman tuotantolaitosta, vaikka sarjat nyt ei niin suuria olekaan. Muutamaa body-, potkari-, paita- ja puolipotkarimallia on tehty jo useampia yksilöitä eri väreissä ja koissa. No kyllä täältä välillä tulee lyhyempiäkin sarjoja, jopa uniikkivaatteita :)

Viime päivien lisäyksiä (tämän postin jälkeen) garderoobiin:

SK 10/2000 body & paita (koko 62 cm)
Paita ja body on tehty samalla kaavalla, ja samainen kaava löytyy myös SK4/2003 lehdestä. Myös vihreävalkoinen kangas on Marimekon ystävämyynnistä, mutta ei samasta raitasäkistä kuin muut. Tästä ajatuksena tehdä itselleni myös paita.


SK 9/2007 paita ja housut (koko 62 cm)
Tämän asun materiaali on fleece, joka itse asiassa on Ikeasta ostetusta fleece-peitosta. Peiton ostin Ikeasta, kun piti käyttää se yhden keskeneräisen tilkkutyön kääntöpuoleksi, mutta se joutuikin sitä ennen saksituksi. Tämä on nyt ehkä vähän poikamainen, mutta niin suloinen että sopinee myös tytölle. Paidan norsu, ja housujen takataskun norsunhäntä ovat samaisesta kankaasta mitä käytin kuvakirjan tekoon.


SK 4/2003 haalarit (koko 62 cm)
Näissä olikin sitten aiak paljon enemmän näpräämistä kuin aikaisemmissa vaatteissa. Jossain vaiheessa tuli mieleen että mitähän järkeä on näpeltää pikku taskujen yms. kanssa kun ei tuonikäinen niitä kuitenkaan käytä. Haalarit tehty itse asiassa Anssin vanhoista housuista, ja takataskuina alkuperäiset takataskut, hieman koomisen isot... Haaroissa näissä on nepparit, jotta vaipanvaihto sujuisi helpommin.


Nyt harkinnassa pitäisikö tehdä jotain ihan minikokoisia vaatteita ensimmäisiä päiviä/viikkoja varten, kun nuo itse tekemäni kokoa 56 cm olevat näyttävät olevan vähintään äitiyspakkauksen 60 cm vaatteiden kokoisia... Itse olen ollut syntyessä 54 cm, eli jos jälkikasvu ei ole paljon lyhyempää niin ehkä noilla selvitään. Mitään ennusteita en ole neuvolassa saanut vauvan koosta, vaikka kai viikon 36 lääkärikäynnillä olisikin voinut saada.

Kuinka varastosta tehdään lastenhuone - osa II

Noin. Nyt alkaa näyttää varastokin enemmän lastenhuoneelta. Vaikka edelleen jäljellä on koko seinän kokoinen Lundia-hylly ja isohko työpöytä (ja nämä siis ovat jäämässäkin paikalleen), niin muuten huone alkaa olla valmis vauvalle.

Osassa yksi jäätiin siihen pisteeseen, että seinän maalaus oli kesken. Seinä on nyt maalattu, vaikka se vaatikin tuplamäärän maalia alkuperäiseen arvioon verrattuna, ja jouduin siis menemään ostamaan sitä lisää K-Raudasta. Yhteensä sitä meni seinään neljä kerrosta, joista minä maalasin puolet ja Anssi toiset puolet. Onneksi valkoisen seinän Anssi sai kuitenkin hyvin paikkamaalattua ilman että koko seinää tarvitsi maalata.

Vihreää seinää vasten on nyt asetettu pinnasänky, joka hankittiin Turusta samasta liikkeestä kuin vaunut. Muuten hyvä, mutta toimituksesta puuttui a) suomenkieliset kasaamisohjeet, b) 2 ruuvia ja c) kuusiokoloavain. Kohdista a ja c selvittiin, mutta b:tä varten piti soittaa takaisin liikkeeseen ja tilata uudet ruuvit Tanskasta. Muutamassa päivässä ne tulivatkin ja Anssi sai väännettyä ne paikalleen (eivät siis todellakaan olleet samanlaiset kuin alkuperäiset...). Vihreällä seinällä myöskin Marimekon Heinä-kankaasta tehty taulu. Lisäksi pinnasänkyyn olen tehnyt pussilakanan Marimekon Päärynä-kankaasta. Työlistalla on vielä pinnasuojat...

Valkoisella seinällä on Ikean bambu-tarroja, katsotaan kuinka kauan ne pysyvät seinässä kiinni... Näiden alta sai varastoon poistua hauska Hundertwasser-taulu :( Muuta huoneessa ei juuri olekaan. Eikä tilaakaan. Paitsi siis nurkassa vaatekaappi, väliaikaissijoituksessa (toivottavasti...) vaunut sekä sitteri. Niin ja kaikkea muuta sekalaista kamaa. Edellisessä blogientryssä aiheesta spekuloitiin uuden maton ostamista, mutta sitä ei ole vielä tehty, nyt lattialla on alkuperäinen mummuni kutoma matto, tosin taitettuna tilanpuutteen takia kaksinkerroin. Työpöydän lipastot sen sijaan on siivottu (!!) ja toisessa on jopa kaksi tyhjää laatikkoa nyt pikkuvesselin tavaroille.

Tässä vielä videokuvaa, jos ylläolevista ei saanut käsitystä mikä on mikin seinä...

Ensimmäinen sänky

Äidiltäni kuulin, että ensimmäinen sänkyni on ollut niin monen muun suomalaislapsen tapaan äitiyspakkauksen laatikko, ja että hän oli siihen tehnyt erillisen päällisen aikoinaan. Tätä päällistä ei kuitenkaan enää löytynyt (äitiyspakkaukset löytyivät vielä ainakin viime muuton yhteydessä), joten päätin että tehdäänpä sitten uudet päälliset.

Vaikka kuvia vauvan huoneesta ei olekaan vielä blogiin julkaistu, voidaan jo paljastaa hieman sen värimaailmaa. Valkoisen kaverina huoneessa loistaa vaalea vihreä eri sävyissään, ja tässä sängynpäällisessä melko vaaleana. Jotta jonkinlaista söpöilyä saataisiin mukaan pikkuvauvalle, on laatikko koristeltu mummilta saamien vanhojen lakanoiden pitseillä. Tähän tarvittiin kahden lakanan pitsit, ja pienen ylijäämäpalan ompelin kiinni muuten valkoiseen pussilakanaan. Pussilakanan sisällä on peitto, joka on puolikas kierrätyskeskuksesta ostamastani minipeitosta. Patja on päällystetty ensin Ikeasta ostetulla pissaa läpäisemättömällä kankaalla ja sitten vielä patjapussilakanalla. Siis normaalista aikuisten lakanasta saa vaikka kuinka paljon vauvalakana-ainesta!



Niin ja tosiaan vaikka tämä nyt mätsää lastenhuoneen väreihin, niin todennäköisimmin tulemme kuitenkin sen sijoittamaan meidän makuuhuoneeseen. Eilen jo suunnittelimme miten sen sinne saisi kahden yöpöydän päälle, seinän ja sängyn väliin - tarkoittaa vaan että meidän pitää keskenämme vaihtaa sängyssä puolia. Alkuperäinen paikka eli lipaston päällinen todettiin sijainniltaan hieman liian korkeaksi. Pinnasänky mahtuu vähän hankalasti makuuhuoneeseen, joten nyt elellään siinä toiveessa että sitä ei tarvitsisi siirtää makuuhuoneeseen, vaan vauva voisi alkaa nukkua laatikosta uloskasvettuaan omassa huoneessaan, joka kuitenkin on aivan makuuhuoneen läheisyydessä.

Vauvojen tilkkupeittoja

Kuten ehkä moni tietää, olen hurahtanut vuosia sitten tilkkutöiden ihmeelliseen maailmaan. Välillä niitä syntyy useammin ja joskus on ollut vuosienkin taukoja (yllättäen esimerkiksi opiskelujen alkuajat).

Tämän vuoden hitti on kuitenkin ollut pikkuiset vauvojen peitot. Syitä yksinkertaisesti kaksi: on vauvoja ja pienet peitot on nopeita tehdä verrattuna isoihin :)

Esitelläänpä ensin omalle jälkikasvulle tehdyt peitot. Ensimmäinen syntyi kesällä ja sen inspiroi joltain tilkkutyökurssilta prujaamani malli "A Woman's Work is Never Done" ja sitä tietenkin sitten kehittelin eteenpäin. Kankaat siihen löytyivät omista varastoista, paitsi tuon taustakankaan taisin käydä ostamassa erikseen. Jos ei kuvasta saa selvää, niin siinä on siis kanaemo keskellä ja ringissä ympärillä pikku-untuvikkoja. Toinen peitto syntyi nyt syksyllä ja se valmistui tällä viikolla. Sen taasen innoitti Ison Omenan Marimekko-myymälän palakangaslaatikko, josta löytyivät punainen ja sininen unikkokangas, ja harmaata ostin sitten kyytiin ihan pakalta. Molemmat peitot mitaltaan reilun metrin kanttiinsa, ja idea siis että näiden päällä voi loikoilla lattialla tai sitten käyttää vaikka vaunuissakin lisäpeittona. Peittojen sisällä vanukerros, ja kaikki kolme kerrosta tikattu käsin yhteen.


Muita vauvapeittoja tänä vuonna on tullut tehtyä Pepille ja Otolle. Pepin peitto on reipas leppiskuvioinen, johon testasin ennenkokeilematonta pikamallia. Tästä jäi sivutuotteena yli valmiita tilkkublokkeja, joten pitääkin keksiä niistä jotain hauskaa. Oton peitto on tehty Anssin ja Jaskan vanhoista kauluspaidoista - pari vuotta sitten hoksaamani hieno materiaalilähde! Bonuksena käytetty myös paitojen taskuja, jonne voi sitten piilotella vaikka leluja :)


Yksi vauvapeitto löytyy historiastakin, tehdessä sitä en tiennyt mikä siitä tulee ja kenelle, mutta se päätyi häälahjaksi Anssin työkaverille, joka odotti vaimonsa kanssa kaksosia.
Nämä peitot + muita tekeleitäni löytyy muuten veljeni Hannun tekemästä tilkkugalleriasta, tervetuloa käynnille! Etusivun kuvia klikkailemalla löytyy töistä lisätietoja, ja lisätietosivun kuvia klikkaamalla isommat versiot pikkukuvista.

Vessajuttuja - osa 1/N

Olen kuullut että vauvaperheen arjessa pissakakkajutut pääsevät ihan uuteen ulottuvuuteen. Tätä varten joitain valmisteluja on tehty kylpyhuoneessa. Ikeasta on hankittu pieni pesuamme, kaappiin on tehty (liian) vähän tilaa ja pesutornin viereen on kyhätty vaipanvaihtopiste. Lisäksi toiseen vessaan on koottu yksi kaappi (ilman jalkoja) lisää, jotta kylppäristä voisi sinne viedä jotain tavaroita, mutta tämä operaatio on vielä kesken...

Vaipanvaihtopisteeseen kuuluu vaihtoalusta (Lastentarvikkeesta), jonka hupuksi olen värkännyt Marimekon Pikku Bo Boo -vahakankaasta päällisen. Samasta kankaasta, mutta puuvillaisesta, olen myös tehnyt henkarissa roikkuvan vaippavaraston. Tänne on nyt säilöttynä äitiyspakkauksen mukana tulleet vaipat + yksi ostamani paketti. Tämän pitäisi olla hieno käytännön oivallus piilottaa rumat vaippapaketit ja pitää aina tarpeellinen määrä käden ulottuvilla. Saa nähdä miten tämä käytännössä toteutuu. Anssilla heräsi kaupassa epäilys, että onko tuo kangas nyt liian poikamainen, kun tosiaan emme vauvan sukupuolta vielä tiedä. Todettiin kuitenkin että molemmilla meillä on autot ja ajokortti, joten eiköhän autot sovi tytöillekin.

Kuvissa näkyy myös, että pesutornin päälle on pinottu kaikenlaisia vauvarättejä. Hieman vauva-arkea vierestä seuranneena olen todennut että kaikenlaista riepua tarvitaan vähän väliä. Perinteisten harsojen lisäksi meiltä löytyy tekemiäni pepunalusrättejä lakanakankaasta ja vielä määrittämättömään tarkoitukseen käyttöön tulevia riepuja vanhoista t-paidoista.

Ne palat mitä t-paidoista jäi jäljelle kokivat vielä uuden reinkarnaation päätymällä "tilkkupeitoksi", jonka toinen puoli mustaa fleeceä.

Eka lelu - pehmokirja!

Alunperin inspiraation vauvakirjaan sain jo varmaan vuosi sitten bongattuani eräästä blogista aivan ihastuttavan eläinkirjan. Riman itselleni asetin vähän matalemmalle, kun piirustustaitoja ei oikein ole, ja päädyin siihen että ostan jotain hauskaa lastenkangasta, josta saa kuvia leikattua kirjaan. Myöskään juoni ei ole yhtä mukaansatempaava ja nokkela kuten tuossa innoittajassani. Lisäidean kirjaan sain kuitenkin Oton kirjasta viime viikolla Tuomaisilla käytyäni. Siis kirjahan kaipaa ilman muuta kauniiden kuvien lisäksi myös äänitehosteita. Viikonluontoääni on rapina, ja sen sain aikaiseksi tunkemalla muutaman sivun väliin vanun lisäksi hedelmäpusseja :) Toivottavasti ne on pesunkestäviä kuten muu kirja...

Tässä muutama kuva kirjasta. Siinä on yhteensä 12 sivua = 12 kuvaa, ja kuvissa seikkailee kissa, hiiri ja pari norsua. Nämä elukat olen leikannut kahdesta Tilkkupuodista ostamastani lastenkankaan palasesta. Sivukankaat ovat puuvillakankaan jämiä varastosta, ja kirjan voi sitoa kiinni silkkinauhoilla.

Vaatetekeleitä ja -hankintoja

Äitiyspakkauksen lisäksi vauvalle on kertynyt jonkun verran pienen pieniä vaatteita. Ja varmaan kertyy lisääkin, ei huolta - en aio joka hankintaa tänne dokumentoida :) Tässä nyt kuvia itse tekemistäni (tai äidin tekemistäkin) vaatteista. Hmm... alkaakohan tämä muistuttaa Hesarin kuukausiliitteen artikkelin muotiblogeja, jossa teinit esittelevät kaikki vaateostoksensa + "mitä minulla on tänään päällä"...

Ostin Marimekon ystävämyynnistä joskus kevättalvella säkillisen raidallisia trikoopaloja. Näistä paloista ei saa aikaan oikein mitään muuta kuin pikkuvaatteita, ja niitä alkaa nyt olla kasassa aika pino :) Jotenkin huvittaisi välillä ommella jostain muustakin kankaasta jotain, mutta kun noita nyt on kaapissa...

Suuren käsityölehden numerosta 4/2006 bongasin muutaman perusvaatteen mallin, ja niitä olen tehnyt nyt muutamassa koossa.

* Bodyjä ja puolipotkuhousuja koossa 56 cm (2x vihreä-valkoiset sekä purjehduskuvioiset) ja koossa 68 cm (2x sini-punaiset, housuja tosin vain yhdet) ja kaikkia värejä yhdet myssyt (koot 30 cm ja 35 cm)

* Makuupussi kokoa 62 cm (samanlainen kuin Pepillä) - tää on niin söpö :)

Ylijääneestä oranssista fleecestä ja kaapista löytyneestä mustasta syntyi myös pieni fleece-takki (SK 9/2002).

Lisäksi kirjastosta löytyneestä kasarikirjasta potkuhousut (0-3 kk) ja kietaisupaita (60 cm?).

Neuleosastolta löytyy itse tekemäni puuvillainen neule, jonka tosin jättää kirkkaasti varjoon äitini kutoma ihastuttava setti: nuttu, housut, myssy, tumput ja töppöset! Nämä ohutta villalankaa, joten ei pitäisi vauvan palella pakkasellakaan!

Kauhea ongelma kävellä läpi vaatekauppojen vauvaosastojen ja olla ostamatta mitään... Olen siinä nyt kuitenkin Suomessa vielä onnistunut (sormet ristiin...) mutta toukokuisella työmatkalla jenkkeihin en pystynyt vastustamaan kiusausta, ja sieltä tarttui mukaan bodyja ja yöpukuja pieniä kokoja. Ne taitaa olla poikien värejä, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut vaaleanpunainen... Lisäksi vaatteita olen saanut myös käytettynä Tiinalta. Kiitos!

Kun emme vielä tiedä onko vauvasta tulossa tyttö vai poika, niin nämä vaatteet koittavat olla unisex-tyyppisiä, mielestäni siinä olen ihan onnistunutkin - vai olenko?

Kai tällä varustuksella kuitenkin alkuun päästään :) Niin ja laskettuunkin aikaan vielä pari viikkoa, joten sitähän ehtii tehdä vielä vaikka mitä...