Vauhdikasta arkea

Kuukausi vierähti taas tuosta vaan, vaikka mielestäni tänne juuri olen postannut. Aika menee kyllä hämmentävän nopeasti. Viikkoa rytmittävät Heikin kolme kerhopäivää. Näiden lisäksi torstaisin ollaan nyt muutama kerta käyty vauvamuskarissa, pojat toki mukana.

Syyskuun viimeisenä päivänä kävimme Kaitaan koulun kentällä Espoon Tikan järjestämässä lasten urheilutapahtumassa. Heikki lähti mukaan pitkän maanittelun jälkeen ja sillä lupauksella ettei ole pakko kilpailla vaan saa olla vaan yleisönä. Kalle taasen lähti innoissaan kilpailemaan, vaikka olin mainoksesta lukenut että tapahtuma oli suunnattu vuonna 2008 syntyneille ja sitä vanhemmille. Paikanpäällä Heikkikin kuitenkin lämpeni, kun kuuli että kaikki osallistujat saavat palkinnot ja koska paras kerhokaverikin oli jo kilpailemassa. Seuran puheenjohtaja, puistoileva äiti hänkin, lupasi myös että nuoremmatkin saavat osallistua. Sitten suunnattiinkin heittämään palloa, juoksemaan noin kuuttakymmentä metriä ja pituushyppäämään. Itse lähdin suoritusten jälkeen asioille ja Anssi tuli paikalle viihdyttämään poikia. He olivatkin jääneet kentälle palkintojenjakoa odottamaan, ja olikin aika yllätys, että Kalle sai vuonna 2008 syntyneiden poikien sarjassa hopeamitalin! Kalle kuitenkin on syntynyt vuonna 2010...



7.10. vietettiin Heikin synttäreitä vielä sukulaisten ja kummien kesken. Tein käytännössä kaikki tarjoilut Kinuskikissan sivuilta. Täytekakku oli lakritsifudgella kuorrutettu salmiakkitäytteinen suklaakakku ja toiseksi kakuksi tein syksyisen suklaakakun. Suolaiseksi palaksi oli borssipiirakkaa sekä lohi- ja porotäytteisiä ruissipsejä.



Käsitöillekin on löytynyt nyt pitkästä aikaa aikaa. Olen värkkäillyt lähinnä kaikkea pientä, kuten muovipussin kaavalla kauppakasseja (loistava malli, suosittelen!) ja viimeisimpänä nuppupeittoja keskoslapsille (voi tehdä minitilkkutöitä tai muuten vaan tuhota liian isoja kangasvarastoja). Sain aikaiseksi myös lapsille majan, joka rakentui vanhoista patjoista ja kankaista. Seinät ja katto on toisissaan kiinni vetoketjuilla, joten majasta saa tarvittaessa patjat vaikka yövieraille.



Viime päivät ovat kuluneet taas astman kourissa. Ensin perjantaina Heikki hälyytettiin hakemaan kerhosta pois kesken kaiken, kun hän vain yski yskimistään. Tällä viikolla yskijä on ollut Kalle. Eilen illalla ja tänään olemme epätoivoisesti yrittäneet syöttää hänelle ilmeisesti järkyttävän pahanmakuisia kortisonitabletteja. Eilen vihdoin siinä onnistuttuamme, kaikki lääkkeet sekä illallinen tulivat paluupostissa Kallen ja minun päälle.

Kuukauden sisällä Kalle on myös jättänyt päiväunet pois. Tai siis kyllästyin nukuttamaan häntä, kun siihen liittyi aina kiukuttelu (vaikka nukahtikin melko hyvin), järkyttävä kiukuttelu herätessä/herätettäessä, isot vaikeudet saada Kalle illalla nukkumaan sekä jälleen kerran kiukuttelu aamuherätyksessä (kerhoaamuina). Silloin tällöin hän kuitenkin nukahtaa tilaisuuden tullen, esimerkiksi autoon tai rattaisiin, tai eräänä päivänä nojatuoliin Pikku Kakkosen aikana :) Kallen tempauksiin lukeutuu myös permanent-tussilla keittiön laatikostoon piirtämä taideteos...



Saara tykkää hurjasti veljistään ja veljet Saarasta. Heikki etenkin on kovin kiintynyt Saaraan ja tykkää hänen kanssaa leikkiä laululeikkejä. Kova odotus on päällä että koska Saara alkaisi puhua ja liikkua. Saara keskittyy lähinnä kasvamiseen ja möllöttelee paikallaan kuten isoveljensä aikoinaan, vaikkei aivan yhtä massiivisen kokoinen olekaan.