Heikki 4 v ja syysarkea

Heikin synttäreitä juhlittiin merkkipäivää edeltäneenä lauantaina. Tänä vuonna pidettiinkin yhdet isot juhlat, paikalla oli niin sukulaisia kuin tuttavia. Lapsivieraina 4-vuotiaiden sarjassa Pinja, Peppi ja Eevi, sekä 1-2-vuotiaiden sarjassa Kallen lisäksi Minea, Sisu ja Vilho. Synttärikakun oli tehnyt Heikin kummitäti Henna, ja kaikkien ihastukseksi se oli punainen Angry Birds -kakku. Synttäreitä jatkui hieman pienemmissä merkeissä vielä muutama seuraava päiväkin :)

Synttäreiden jälkeisenä päivänä minulla olikin edessäni elämäni ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) maraton. Mukanani juoksemaan lähtivät Kaija ja Jaakko. Rankka reissu oli ja aika lähellä oli keskeyttäminen kovien kipujen polvessa ja selässä takia, mutta jollain ihmeellisellä sisulla raahauduin maaliin. Aika oli 4:56 h, pakko oli välillä kävellä. Mutta tavoitteena olikin maali, joten tavoitteeseen päästiin :)

Synttärijuhlia lukuunottamatta syksy on tuonut normaalin arjen perheeseemme. Viikonloppuja ollaan vietetty niin kotona kuin Turussa ja Tampereellakin. Lastenhoitajakuvio on sujunut hyvin, ja hoitoapua ollaan saatu normaalituntien ulkopuolella ja viikonloppunakin, kun Anssin kanssa käytiin alumneina Prodekon vuosijuhlilla. Eräänä torstaina hoitaja vei junalla pojat Tampereelle, kun samaan aikaan minä lähdin työmatkalle Unkariin ja Anssi Tukholmaan. Nyt hyvä onni tosin loppui, sillä hoitaja loukkasi viikonloppuna nilkkansa. Sairasloma-apuna aluksi mummu, mutta jatko on vielä selvittelyn alla. Ettei vaan menisi elämä liian helpoksi...

Kalle kopioi Heikkiä jatkuvasti, Heikin hermostumiseen saakka. Koomista on, kun Heikki yrittää opettaa Kallea puhumaan. Tästä on tullut jo legenda:
* Heikki: "Sano MAI"
* Kalle: "MAI"
* Heikki: "Sano TO"
* Kalle: "KO-KO"
ja sitten molemmilta hirveä räkätys päälle. Maito on siis edelleen "koko", ja muitakin omituisia sanoja löytyy, oikeitakin. Vaikka tappelun määrä on lisääntynyt, niin joitain yhteisiä leikkejäkin alkaa olla. 70% ajasta riidellään leluista, 20% leikitään erillään ja 10% on hauskat yhteiset leikin. Suursuosikkina tällä viikolla "seuraa johtajaa", jonka Kallekin on hoksannut.

Heikki jatkaa kerhossa kolme kertaa viikossa. Monta kertaa hän ilmoittaa, ettei haluaisi mennä, mutta joka kerta on kuitenkin ollut kivaa. Haastatellessani häntä kerran, miksi kerhoo ei olisi kiva mennä, vastauksena tuli "kun tulee aina kiire". No, nyt ollaan vähän tsempattu kerhoaamuina.

Käytiin myös koko perheen voimin tutustumassa Anssin hankkimaan magneettirekkaan Nummelassa. Ihmeellinen vempain, poikien mielestä jännintä varmaan oli tuo pyörätuoleja varten tehty nostin.

Ei kiitos

Kesä kääntyy syksyksi ja arki rullaa vauhdilla. Uusi lastenhoitaja on ollut kohta kaksi kuukautta töissä ja pojat viihtyvät hyvin. Heikki käy nykyään kolmena aamupäivänä viikossa kerhossa, vähän vaihtelua kotiarkeen. Kavereitakin on tullut, ainakin Ben ja Oskar on mainittu nimeltä - me emme olekaan heitä tavanneet, kun hoitaja vie ja hakee Heikin.

Elokuun puolella ostin Anssin monen vuoden lobbauksen jälkeen itselleni uuden auton. Siis itselleni uuden, mutta kuitenkin käytetyn. Nyt mahtuu sitomaan poikia takapenkille, kun korkeutta on enemmän. Ja vaikka pituuttakin joitain senttejä enemmän, niin parkkeeraus minipaikallemmekin sujuu helpommin. Uusi kärry on VW Touran vm. 2009. Kilometrejä onkin karttunut odotettua enemmän, kun Saloon tulee ajettua keskimäärin 1,5 kertaa viikossa. Lisäksi poikien kanssa tehtiin retki Tampereellekin.

Pojilla on kova vauhti päällä, ja Kalle seuraa Heikkiä minkä kerkeää. Vauhtia on ollut viime aikoina niin paljon, että Heikki on alkanut nukkua uudestaan päiväunia. Tosin vain arkipäivinä, lauantaina päiväunia nukkuivatkin samaan aikaan kaikki muut yhden sinnikkään touhutessa. Kallelta tulee sanoja, mutta edelleen tulkintaa vaaditaan melkoisesti. Maito = kakko (!?), heippa = peippa, auto = auku, hyppää = pyppää ja niin edelleen. Heikki taas yllättää vaihtaen superkohteliaasta supermahdottomaan silmänräpäyksessä. Viimeaikoina huvittavaa on ollut kohtalias negatiivisuus - lapsiltahan yleensä lähes kaikkeen saa vastaukseksi "ei", mutta meidän Heikkipä vastaa kylmänviileästi "ei, kiitos" :) Kohtuu koomista, kun sitä kuulee kymmeniä kertoja päivässä.

Synttäreitä on juhlittu, elokuussa täytti Eevi neljä ja Sisu kaksi. Huomenna ollaan menossa Pinjan 4-v synttäreille ja lauantaina on ohjelmassa Heikin omat 4-v synttärit. Siihen ollaan laskettu nyt kuukauden verran öitä... Ja pettymys oli suuri, kun äidillä oli synttärit muttei kakkua! No, pitihän sellainenkin sitten viikonlopuksi tehdä. Tänä viikonloppuna vietettiin meidän 6-v hääpäivää ja syötiin Heikin (yllättäen) valitsemaa suklaakakkua. "Kakkuuu, kakkuu!" kuului kantava huuto kahden pojan suusta lämpimänä syyskuisena lauantaiaamuna parvekkeella.

Turussa käytiin ihastelemassa poikien ensimmäistä serkkua, Emma-vauvaa. Heikille oli tärkeää saada serkku, mutta vauva ei jaksanut kauaa kiinnostaa. Hirvensalon kunnostetulla tenniskentällä pelattiin taas, tällä kertaa Heikki osui aika hyvin jo palloon. Kalle kunnostautui enemmänkin kiljumisen saralla. Hermot kun menee, niin se on pienelle miehelle niin rankkaa, että kaatuu ensin polvilleen ja kiukun jatkuessa neljälle raajalle - itkupotkuraivareitakin on todistettu.

Turusta meillä oli lainassa muutaman viikon myös Terhi-vene, jolla neljä kertaa käytiinkin ajelulla. Espoon kaupungilla on useita saaria, joihin saa rantautua ja joissa on tulipaikat, puut, roskikset ja systeemit valmiina. Nyt kävimme vain kahdella saarella - Gåsgrundetissa ja Isossa Vasikkasaaressa. Ensimmäinen olikin hieno pieni saari, josta lähti jo meri avautumaan, toinen taas lähellä oleva saari, jossa ollaan poikien kanssa käyty reittiveneilläkin.

Kesälomalla

Kesälomaa on nyt takana minulla ja pojilla viisi viikkoa ja Anssillakin neljä. Huomenna edessä paluu arkeen, vanhemmat töihin ja lapsilla uusi hoitaja kotona. Uusi hoitaja tosin kävi jo tällä viikolla kahtena päivänä hoitamassa lapsia ja mukavasti tuntui sujuvan.

Ensimmäinen kesälomaviikko vietettiin Espoossa Anssin käydessä vielä töissä. Hoidettiin asioita, oltiin uimarannalla ja tavattiin jo kesälomailevia kavereita. Sammelin, Pepin ja Sisun kanssa käytiin veneretkellä heidän "paatillaan", lähdettiin Mustikkamaalta ja käytiin eräässä Helsingin ulkoilusaaressa, jonka nimen olen unohtanut. Siellä oli kiva luontopolku, jota seurasimme ja näimme mm. siirtolohkareen ja hiidenkirnun. Hiidenkirnun vieressä söimme retkieväät kalliolla. Saarella piti olla lampaita, joiden etsinnästä jo luovuttuamme ne yhtäkkiä olivat aivan vieressämme. Siinä vierähtikin hetken, kun lapset ihmettelivät ja silittelivät lampaita, Kalle oli aivan innoissaan ja määki lampaiden mukana.

Ensimmäisellä viikolla käytiin myös testaamassa Tepon trampoliini ja muutenkin leikkimässä Eevin ja Vilhon kanssa. Lisäksi vierailtiin Espoossa Glimsin talomuseossa, jonka pihalta löytyi Kallen suuria suosikkeja, lampaita.

Toinen lomaviikko oltiinkin sitten purjeveneellä. Kaija ja Jaakko purjehtivat kanssamme ja toimivat tarpeellisina apukäsinä. Ensin pari yötä Norrskatassa, sitten Kumlingen Remmarhamniin, Bomarsundiin, Getan Jomalööhön, Eckerön Käringsundiin, kaksi yötä Maarianhaminan länsisatamassa ja sitten pitkä päivämatka suoraan Norrskataan. Olimme vesillä siis noin kymmenen päivää, joka tuntui tämän vuoden kesälomaan sopivalta ajalta, sillä Kalle ei ollut koko aikaa kovin ihastunut tähän lomailumuotoon. Pääasiassa harmaita hiuksia hänelle aiheutti pienet tilat ja meille muillle taas jatkuva kiljuminen sekä vaikeat nukahtamiset veneessä. Lisäksi näyttää siltä, että Kalle on perinyt minulta matkapahoinvointia, ainakin veneessä. Heikki onneksi ei voi veneessä huonosti ja on muutenkin purjehduksesta innoissaan. Ja sellainen ihmekin tapahtui, että veneellä Heikki nukkui joka päivä päiväunet, ihan vapaaehtoisesti!

Kolme kapteenia sadesäässä

Mummun kutomissa villapaidoissa.
Kallen keinuviritys kovassa merenkäynnissä.

Iloiset veljekset

Kallekaan ei kiljunut ihan koko aikaa :)

Minigolfia Maarianhaminassa

Kolmannen lomaviikon lopulla käytiin Espoossa kotona pyörähtämässä ja sitten jatkettiin matkaa Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa käytiin tutustumassa itse Hämeen linnaan sekä Aulanngon näkötorniin. Yövyttiin Aulangon Rantasipissä, kylpylöhotellissa, ja poikettiin aamulla myös kylpylässä. Heikki yllätti meidät haluamalla kokeilla itse uimista (onnistui minimatkan) sekä innostumalla selkäkellukkeista. Matkalla Tampereelle poikettiin Niitty-Seppälän tilalla Pälkäneellä, jossa tavattiin Jenni, Antti ja kummityttö-Silja. Yhdessä ihmeteltiin kotieläimiä ja käytiin jätskillä.

Sunnuntaina ohjelmassa oli käynti Särkänniemessä ja siellä viihdyttiinkin sitten yli kuusi tuntia. Mukana oli kaksi erityisen reipasta poikaa. Heikkikin pääsi nyt vähän isompien laitteisiin, kun viime vuonna jäi rajoista sentin vajaaksi. Huvilaitteiden lisäksi koluttiin myös lasten eläintarha.

Neljäs lomaviikko alkoi Kylmäkosken mökillä ja sieltä matka jatkui Turkuun, jonne tulivat myös Henna, Sammeli, Peppi, Sisu, Tiina, Jaska, Otto ja Kerttu. Keskiviikon ohjelmassa oli retki Naantalin Muumimaailmaan. Matka sinne taitettiin moottoriveneellä ja päivä oli erittäin onistunut. Kuuma oli ja paljon ihmisiä, mutta järjestelyt toimivat ja päästiin välilä mereen vilvoittelemaan. Lapset kättelivät ja halailivat monia muumihahmoja ja aikuisetkin olivat positiivisesti yllättyneitä paikasta. Itse kävin illalla vielä työkaverien kanssa tutustumassa Turun kulttuurivuoden tarjontaan, Cirque Dracula -esityksessä ja jokilaivoilla. Torstaina äidit ja isot lapset kävivät katsomassa kesäteatterissa Risto Räppääjä ja Villi Kone -näytelmän. Hirmuinen rankkasadekaan ei pilannut tätä elämystä vaan näytelmään olivat tyytyväisiä niin äidit kuin lapsetkin.

Viikonloppuna käytiin vielä Norrskatassa Katrin, Tuomaksen, Vilhon ja Riston kanssa. Leikit poikien kesken alkoivat heti, ja Kallekin oppi sanomaan "Vilhooo" ja "Ristooo". Kallen sanavarasto on muutenkin kehittynyt loman aikana hurjasti. Kaikesta ei saa selvää, jos ei ole tottunut kuuntelemaan, mutta väittäisin että sanavarastoon kuuluu jo joitain kymmeniä sanoja. Yksi on tosin yli muiden, pontevasti ja käskevästi, kuuluvalla äänellä, kymmeniä ellei satoja kertoja päivässä: "äi-TIII".

Viimeinen lomaviikko aloitettiinkin jakamalla perhe kahtia - lapset jäivät Kaijan ja Jaakon kanssa Turkuun, ja minä ja Anssi lähdettiin kaksistaan Tukholmaan. Turun laivoilla tehtiin matkat ja perillä yövyttiin vielä yksi yö Hotel Stureplanissa. Onnistunut matka niin meillä kuin lapsillakin. Tukholmassa käytiin sightseeing-risteilyllä, junaretkellä Saltsjöbadenilla ja shoppailtiin niin kaupungilla kuin lähiön Barkarby-outletissa.

Loppuviikosta käytiin kotona tutustuttamassa poikia uuteen hoitajaan, koeajamassa minulle uusia autoja sekä mummini siskon miehen hautajaisissa. Lauantaina vietettiin Hirvensalossa perinteisiä lasten kesäjuhlia mukavissa merkeissä.

Lomailun ohella olemme taas Anssin kanssa lenkkeilleet aika paljon. Tänään lenkillä laskimme, että jokaisella neljällä yhteisellä lomaviikolla ollaan lenkkeilty vähintään 30 km viikossa, kaksi-kolme lenkkiä viikossa. Pisin lenkki reilu 22 km kilometria Norrskatassa, nopeimmat n. 5.30 min/km keskivauhdilla. Saa nähdä miten innostus jatkuu, kun illat pimenevät ja päivät ollaan töissä...

Kesäkuun kiirettä

Kesäloman alun kunniaksi päitän nyt blogiin taas reilun kuukauden kuulumiset. Aika on kulunut kyllä aika vauhtia, ehkäpä tuolla töihin palaamisella on ollut osuutta asiaan. Ensimmäiset viikot töissä menivät leppoisasti, liiankin leppoisasti, mutta kesäkuun alusta asiaan tuli parannusta, kun sain uudet työtehtävät. Nyt hommia onkin sitten riittänyt, Salossa käyn vähintään kerran viikossa ja kerran ehdin jo työmatkalle Unkariinkin asti. No, nyt olen tätä homma viitisen viikkoa tehnyt, joten onkin aika jäädä viiden viikon kesälomalle!

Mutta, ajassa taaksepäin, helatorstaiviikonloppuun. Helatorstaina suuntasimme Anssin työkaverin Villen ja hänen perheensä kanssa Siljalla kohti Tukholmaa. Matka meni mukavasti, lasten leikkimaassa ja ravintolassa pääosin. Perillä Tukholmassa vietimme aikaa Djurgårdenilla ensin leppoisasti ja sitten hirveässä tungoksessa Gröna Lundissa - ikinä en ole lasten laitteisiin jonottanut niin kauaa. Päivä Tukholmassa -risteily sujui joka tapauksessa mukavasti ja aurinkoisessa säässä, hyvässä seurassa. Lauantaina paluun jälkeen ehdimme vielä Carloksen kesänaloittajaisjuhliin Viherlaaksoon. Heikillä ja Kallella oli mukana leikkiveneitä, joita uitettiin saunan terassilta Lippajärvessä.

Yhtenä viikonloppuna vierailimme Naantalissa Aidan, Tuomaksen, Kaurin ja Vellamon luona, ja samalla näimme muitakin turkulaiskavereita. Mukava viikonloppu leppoisissa merkeissä, ja samalla ideoimme hieman juhannuksen viettoa. Juhannusta vietettiin Hirvensalossa vähän isommalla porukalla kun mukana oli myös Pauliina ja Pekka sekä heidän kavereitaan. Kallelle pitäisi ehkä opettaa vähän lisää käytöstapoja - samanikäinen mutta hippasen kevytrakenteisempi Ida sai työnnellä Kallea pikkujeepillä pitkin pihoja :)

Juhannuspäivänä lähdimme vielä moottoriveneellä Norrskataan ja jatkoimme juhannusta saaristossa. Mukana olivat myös Tuomas ja Aida lapsineen, sekä purjeveneellä Carlos, Rosy sekä lasten suosikiksi noussut koira Patas Grises.

Ennen juhannusta Anssi oli viikonloppureissussa Jaskan ja Sammelin kanssa, ja minä poikien kanssa Espoossa. Mummu kävi meitä tervehtimässä ja sunnuntaina tein poikien kanssa retken Isoon Vasikkasaareen, jonne menee meidän läheltä vesibussi kesisin kahden tunnin välein!

Kesäkuussa ollaan töiden, viikonloppumenojen ja helteestä nauttimisen lisäksi metsästetty uutta hoitajaa lapsille, kun nykyinen todella mukava hoitaja on lupautunut muualle syksyksi. Aikamoista hommaa, mutta nyt näyttäisi siltä, että mukava hoitaja on löytynyt. Kunhan saisi vielä paperihommat tehtyä ennen Anssin lomia, niin olisi hyvä aloittaa elokuussa.

Kalle kävelee nyt ihan kuin vanha tekijä, vähän juokseekin. Kun kävelyvaihde lähti päälle, niin nyt käynnistellään puhetta. Selkeitä sanoja tähän mennessä ainakin äiti, auki, kakka ja kukka. "Auki" on osoittautunut näppäräksi sanaksi, sillä voi komentaa kaikenlaista - mm. kenkiä, porttia, rasiaa, ovea, takkia, pulloa, ... Yritystä on myös muissa sanoissa, esimerkiksi makkara on makka - ja se sitten kyllä maistuukin :)

Kalle on osoittautunut myös Heikkiä rohkeammaksi viileän veden uimariksi. Tänä viikonloppuna olimme Kylmäkosken mökillä ja Kalle oli nipinnapin 20-asteisessa uima-altaassa yhtään kiljumatta (ilme kyllä vhän värähti ja jonkin aikaa vedess oltuaan väpätti koko ukkeli) - Heikki sen sijaan kastoi varpaansa ja ilmoitti, ettei ole kylmään veteen tulossa. Heikki tosin kotiuimarannalla rohkaistui, ja käveli lähellä olevaan saareen isin kanssa niin, että vettä oli melkein kaulaan saakka! Eli ehkä oikealla motivaatiolla on vaikutusta myös :)

Heikki sen sijaan on tällä viikolla piirtänyt lastenhoitajan kanssa itsestään kuvan ja myös perheestään. Perhekuva on mainio - vasemmalla on ensin kuu, sitten Heikki itse, korkeimpana äiti, seuraavana isi (huomaa, muilla on vain jalat, mutta isillä on kaulukset ja jalat) ja sitten vielä Kalle. Aika totisia ollan kaikki!

Minulla alkoi nyt kesälomat ja Anssilla alkaa viikon päästä. Tämä viikko menee poikien kanssa citylomaillessa, mutta sitten olisi tarkoitus lähteä purjehtimaan Kaijan ja Jaakon kanssa.

Les Issambresin lomailijat

Äitienpäivää vietettiin Tampereella kauniissa kevätsäässä. Kävimme tapaamassa Silja-kummityttöä, joka oli juuri vaihtanut konttaamisen kävelyyn, ja törmäsimme Espoon tuttuihin Pikku Kakkosen puistossa. Äitienpäivänä käytiin syömässä Hotelli Tammerissa, Kalle veti sikeitä lähes koko lounaan ja Heikkikin löysi loppuvaiheesta ateriaa jonkun pelinurkkauksen ja muita lapsia.

Äitienpäivää varjosti hieman lastenhoitajamme yllättävä irtisanoutuminen, vain kolme viikon jälkeen, joista kaksi ensimmäistä vain meidän kahden lapsen kanssa. Illalla otetiin pikapalaveri ja viikon päästä aloittikin sitten seuraava hoitaja. Uusi hoitaja tosin pääsi myös aloittamaan vain kahdella pojalla, sillä me suuntasimme lomalle Etelä-Ranskaan.

Lauantaiaamuna soi herätyskello klo 4.15 ja aamutuimaan lähdimme Norwegianilla kohti Nizzaa. Kalle ymmärsi nukahtaa heti nousussa ja Heikkiä ja Peppiä (4) viihdytti iPad videöineen. Aikaisesta lähtöajankohdasta bonuksena oli se, että olimme perillä Les Issambresin kylässä jo hyvissä ajoin.

Näytä suurempi kartta
Illemmalla perille saapuivat autolla Itävallasta myös Jaakko, Tiina, Otto (4) ja Kerttu (2).

Lomakoti oli jälleen kerran taitavasti valittu. Riittävästi huoneita ja sänkyjä, iso keittiö, josta pääsy terassille, mahtavat näköalat sekä superbonuksena lämmitetty yli 30-asteinen uima-allas. Uima-altaassa tulikin sitten lotrattua, joskus jopa kolme kertaa päivässä. Vesipeto-Kallekin oppi hyppäämään altaaseen seisaaltaan.


Uima-altaalla pulaamisen ja syömisen lisäksi kävimme pari kertaa merenrannassa lutraamassa sekä retkillä St. Tropezissa, idyllisessä Grimaudin kylässä sekä oman perheen voimin autoretkellä Verdonin kanjonia ihmettelemässä. St. Tropezin kohokohtia olivat jättimäiset veneet ja yllättäen löytynyt tivoli. Kuvan paattien koista saa ehkä jotain käsitystä, kun vertaa niitä edessä olevaan normaalikokoiseen purjeveneeseen... Kalle pääsi ensimmäistä kertaa huvipuistolaitteen kyytiin ja oli aivan innoissaan.

Ai niin, reissun kohokohtiin kuuluu toki myös se, että Kalle uskaltautui vihdoin kävelemään ihan oma-aloitteisesti! Lauantaina hän vielä vähän harkitsi asiaa, mutta viikon mittaan alkoi kävellä aina vain enemmän ja enemmän. Varovainen hän edelleen on, jos palloa haluaa potkaista niin pitää jostain pitää kiinni jne, mutta hienosti menee. Tämän lisäksi kyllä Kalle oli varsinainen mielensäpahoittaja. Varsinkin Kertun kanssa meinasi ensin mennä ihan sukset ristiin, mutta loppuviikosta Kalle ei alkanut enää itkeä heti Kertun nähdessään :)



Viikon ehdottomasti huvittavimpiin hetkiin kuuluu myös seuraava episodi. Isot lapset ovat olleet omissa puuhissaan pidemmän hetken ja sitten ilmestyvät näkyviin. Kysyttäettä mitä he ovat puuhanneet, Otto toteaa: "Mä piirsin paperiin, enkä yhtään sohvaan." Hmm, hieman epäilyttävää. "Peppi, mihin sä piirsit?" "Mä piirsin paperiin, mutta Otto piirsi sohvaan." Niinpä niin. "Otto, miten sä sohvaan piirsit?" "Se oli vahinko." "Mitä tarkoittaa vahinko?" "Sitä, että aikuiset ei nää." Kyllä oli pokassa pitelemistä, mutta Otto kyllä reippaasti puhdisti piirustukset alakerran sohvalta.

Kotiin on nyt siis palattu ja arki uuden hoitajan kanssa alkanut ihan mukavasti. Kop kop, näin taisin sanoa viime kerrallakin vain pari päivää ennen irtisanoutumista... No, tämä hoitaja meillä tosin on vain kesälomiin asti, joten nyt työlistalla on seuraavan hoitajan löytäminen.