Mäkilaskettelua Davosiinissa

Helmikuussa vietettiin hiihtolomaa Sveitsin Alpeilla, "Davosiinissa" kuten Heikki sanoo. Matka sujui mukavasti, varsinkin kun tuttuja kanssamatkaajia oli toistakymmentä. Sää perillä ei ollut erityisen hyvä, yhtä kokonaan aurinkoista ja toista puolittain aurinkoista lukuunottamatta. Loman alussa naurettiin Mikko Alatalon tähdittämälle 80-luvun alppimatkailumainokselle, mutta kun "aurinko paistaa aina Alpeilla" -lupaus todettiin katteettomaksi, ei ihan aina naurattanut kun lumi tuiskusi jääpuilloina päin näköä ja näkyvyys oli luokkaa olematon.

Heikki oli innokas mäkilaskettelija ja ehtikin rinteeseen kaikkina kuutena päivänä. Ensimmäisenä päivänä koettiin kuitenkin pettymys, kun huomattiin, että Heikin suksista oli rikkoutunut side - ja tämä toki huomattiin vasta siellä vuoren huipulla, joten ei kun koko matka hisseillä alas ja suksia vuokraamaan... Vuokrasuksilla taisi kuitenkin olla helpompi laskea ja Heikki oppi hyvin pujottelemaan. Isot rinteet olivat kuitenkin vielä liian hurjia ja sopivat rinteet löytyivät Jakobshornista. Siellä kuitenkin lastenhissit toimivat vain hiihtokoulun ollessa rinteessä, joten Anssi ja Kaija vetivät Heikkiä ylös mäkeä kerran jos toisenkin.


Mäkilaskettelu vaati kuitenkin veronsa - ensimmäisenä päivänä lounaalla viimeiset sanat olivat: "Mä en enää koskaan nuku päiväunia." ja sitten seurasi nukahdus Kaijan syliin. Kuvat ennen ja jälkeen :)


Raskas urheilu vaatii raskaat syöpöttelyt - Heikki maistoi ensimmäisen kerran elämässään kananugetteja ja jäi heti koukkuun... ja taisi Kallenkin suuhun muutama ranskalainen livahtaa.

Loman jälkeinen arki on sujunut mukavasti, varsinkin ensimmäiset arkipäivät, kun oma koti ja omat lelut olivatkin mukavaa vaihtelua lomakotiin. Anssin ollessa viikonlopun työreissulla, kävin poikien kanssa Tampereella. Hannun ja Annan kanssa tutustuttiin Hervannan nähtävyyksistä vesitorniin ja poliisimuseoon. Kalle otti Tampereella ensimmäiset askeleetkin, mutta sen jälkeen niitä ei tule yhtä enempää houkuttelemallakaan. Kuvassa Kalle ja ensimmäinen kosketus sormiväreihin...

Heikki viihtyy hyvin kotona, varsinkin kun välillä käy kylässä omanikäisiä kavereita (tai me käymme kylässä). Heikin huone on alakerrassa ja koska leikit ovat nyt sujuneet aika hyvin, olemmekin antaneet kolmevuotiaiden leikkiä keskenään alakerrassa. Saa nähdä pitääkö tämä saavutettu etu pian poistaa, kun leikkisessioiden jälkeen alakerran lattialta saattaa löytyä hujan hajan 3000 hamahelmeä tai sitten (Anssin) autoradan hienoista autoista on irrotettu (suurella vaivalla) kumirenkaat. Tänään hiljainen hetki merkitsi sitä, että CD-soittimesta yritettiin räpeltää musiikkia, levyä siis oli jo vaihdeltu yms.

Töihinpaluu on minulla edessä reilun kuukauden päästä. Olemme hakeneet kaveriperheen kanssa yhdessä lastenhoitajaa ja haku on ollut stressaavaa. Hakijoita on kyllä ollut yllättävän paljon, mutta laatua laidasta toiseen. Lauantaina kuitenkin allekirjoitin sopimuksen uuden hoitajan kanssa, joten siltä osin voi hengähtää. Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa varustautua siihen, että täällä pyörii päivät hoitaja ja neljä poikaa - pieniä tuunauksia vaatinee turvavarustukseen, että homma toimii.