Melkein kävelevä, sikeästi nukkuva, kapriksia syövä pieni karhu

Heikin kävelyssä alkaa olla läpimurtohetket lähellä. Nyt Heikki suostuu jo kävelemään useita askelia hieman kauempaa sijaitsevaa kohdetta, kuten äitiä, isiä tai kävelykärryä, kohden, ja on tästä hyvin innoissaan. Vielä hän ei kuitenkaan itse leikkiessään lähde kävelemään. Konttaaminen on edelleen paras, varmin ja nopein etenemismuoto. Tässä vähän videopätkää tiistai-illalta:

Eilen kävimme Latokasken asukaspuistossa leikkimässä aamupäivällä ja siellä oli naamiaiset. Olin naamiaisista kuullut edellisenä päivänä, joten näppäränä äitinä värkkäsin Heikille naamiaisasun Täydellisten naisten mainoskatkoilla maanantai-iltana. Pikku tuunauksella Heikistä tuli söpö pieni karhu. Asuun kuului Heikin ruskea verkkariasu, ruskeat sukat sekä äidin värkkäämä korvallinen kypärämyssy. Ei raukalla varmaan ollut itsellä mitään havaintoa tästä hienosta asusta, mutta se meni toisiin lapsiin ihan läpi - jotkut kävivät silittelemässä Heikin päätä ja hämmästyivät kun nallekarhu lähti konttaamaan :)

Kypärämyssystä on alkanut tulla aikamoinen hitti. Heikillä niitä on kaksi ja olen tehnyt lahjaksi ja tuliaisiksi kaverien lapsille muutaman - niin lahjaksi kuin tilaustyönä. Kanadaan lähetin myös Joannen lapselle Serenalle sellaisen 1-v lahjaksi, ja sieltä tuli tällä viikolla kiitokset sekä tilaus lisämyssyistä kaverien lapsille :) Ja näin samasta kaavasta siis tuli näppärästi myös naamiaispäähine. Pitäisiköhän kuitenkin jäädä pidemmpäksi aikaa kotiin ja pistää kunnon myssytehdas pyörimään :) Juuei kuitenkaan...

Heikki on viettänyt Pinja-ystävänsä kanssa viime aikoina paljon aikaa: perjantaina Heikki oli Pinjan luona muutaman tunnin hoidossa, sunnuntaina Pinja vastaavasti oli meillä muutaman tunnin ja maanantaina olikin perinteiset (tosin viimeiset!) treffit Pinjan kanssa. Näiltä treffeiltä lähtiessämme Pinja oli sanonut ensimmäisen kerran "Heikki" ja toistellut sitä illalla. Varmaan raukka ihmetteli miten se Hessu ei nyt jäänytkään koko illaksi leikkimään, kuten muina iltoina!

Eilen söimme kotona lihafondueta sen kunniaksi että olimme kaikki kotona. Heikki viihtyi hyvin pöydässä vaikka ei kovin paljon sapuskoistamme innostunut. Paitsi sitten, kun Anssi antoi Heikille ihan vitsinä yhden kapriksen. Oletus oli, että ärtsyn makuinen kapris tulee heti irvistyksen kanssa palautuksena takaisin. Mutta, kuten jo arvasitte, näin ei käynytkään vaan kaprikset osoittautuivat suureksi herkuksi. Ja näin isä ja poika söivät loppupurkin kapriksia, toinen toiselle syöttäen :)

Tänään kävimme hakemassa puistosta sinne unohtuneet kengät, ja vähän leikkimässäkin ulkona, kunnes lähdimme kotiin. Kotimatkalla oli tarkoitus käydä nopeasti lähikaupassa. Heikki kuitenkin yllättäen nukahti autoon - siis ennen lounasta, yhdentoista aikaan. Ajattelin, että kyllä se siitä herää kun siirrän auton turvaistuimesta ostoskärryihin - ja hyvä että herääkin, kun pitäisi ehtiä vielä kotiin lounaalle. Vähän Heikki raotti silmiään, mutta jatkoi uniaan ostoskärryissä - ja huvitti tällä toiminnallaan kaikkia kaupan muita asiakkaita. Unet jatkuivat, vaikka nostin hänet takaisin auton turvaistuimeen ja kotona siitä vielä rattaisiin. Voi kun itselläkin olisi tuollaiset unenlahjat! Nyt se pieni karhu on nukkunut 2 h, kohta varmaan herää todella nälkäisenä... (ja niin heräsikin ja hyvin maistui äidin unien aikana tekemä inkivääri-broilerikeitto!)

Perinteinen syyskulttuurimatka Prahaan

Syksy koitti ja taas tuli aika perinteisen syyskulttuurimatkan. Viime syksynä perinteestä hieman taivuttiin ja matka järjestettiin vasta tammikuussa, mutta tämä pieni poikkeus vain vahvistaa säännön ja näin pääsimme jo viidennelle syyskulttuurimatkalle kolmen perheen voimin. Matka suuntautui tänä vuonna Prahaan.

Matkaan lähdimme torstai-iltana Czech Airlinesin suoralla lennolla. Saimme paikat lähekkäin ja kaikille lapsille oli oma paikka - matka sujui mukavasti. Perillä hyppäsimme tila-autoon, jonne - ihme kyllä - mahtui meidän ja tavaravuoremme lisäksi vielä kaksi muutakin asiakasta. Asuntomme löytäminen oli hieman haasteellista, mutta perille saavuimme suunnilleen samaan aikaan kuin työmatkalta suoraan tullut Jaska. Interhoman kautta varaamamme asunto osoittautui loistavaksi - kolme makuuhuonetta, kaksi kylppäriä, iso avokeittiö-olohuone-ruokahuone-tila sekä "lounge-tila", jossa piano ja takka.

Perjantaina lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Kävelimme ohi Prahan linnan, pitkin Kaarlensiltaa vanhaan kaupunkiin. Kaikkialla rakennukset olivat vanhoja, kauniita ja hyvässä kunnossa. Lounaan jälkeen lapset nukahtivat rattaisiin ja jatkoimme vanhaan kaupunkiin tutustumista, mm. astologiseen kelloon. Illalla kävimme asunnon lähellä olevassa ravintolassa syömässä ja ilta jatkui asunnolla lasten mentyä nukkumaan.

Kuvissa Anssi ja Heikki Kaarlensillalla ihailemassa Vltavaa, sekä seurueemme nukkuvine lapsineen vanhassa kaupungissa.

Lauantaina tutustuimme Prahan linnan alueeseen ja söimme lounasta linnan alueella olevan viinitarhan keskellä, terassilla josta oli hienot maisemat Prahan kaupunkiin. Ei hullumpi tapa viettää lokakuista lauantaipäivää! Kuten kuvastakin näkyy, Heikkikin on nyt päässyt ravintolaruuan makuun - hän söi jokaisen lounaan ja iltaruuan ravintolaruokaa reippaasti!

Lauantaina iltapäivällä osa seurueesta kävi vielä tutustumassa linnan katedraaliin.

Kuvissa isompien lasten jumppahetki ja Heikki Prahan yllä.

Sunnuntaina kipusimme aamupäivällä Petřínin kukkulalle ja siellä Petřínská rozhledna -näkötorniin. Näkötorni muistuttaa Eiffelin tornia, ei ole yhtä korkea, mutta koska sijaitsee kukkulalla sieltä on erinomaiset maisemat!

Iltapäivällä lähdimme sitten paluumatkalle kohti Suomea, sekin matka - kuten koko reissu - meni erinomaisen hyvin!

Sadas blogimerkintä!

Huomasin juuri, että tämä blogimerkintä on tässä blogissa jo sadas!

Kahtena edellisenä viikonloppuna olemme olleet Turussa. Ensin oli Ollin ja Marian perhetuparit, joissa olimme koko perheen voimin. Heikin illan kohokohtia olivat myöskin vieraana ollut koira sekä herkuttelu. Lauantaina Anssi ja minä lähdimme pääkaupunkiseudulle rapujuhlimaan ja Heikki jäi Turkuun hoitoon. Hoito oli sujunut hyvin ja paluumatka kotiin meni osin haasteellisissa tunnelmissa Karon ja Erlingin kanssa. Viime viikonloppuna kävimme Norrskatassa ja sinne matka taittui Turusta moottoriveneellä. Se kyyti voittikin automatkailun Heikin mielestä mennen tullen - Heikki istui molemmat matkat rauhallisena Jaakon sylissä ratin takana.

Ollin ja Marian tupareissa herkuttelemassa ja paluumatkan alkua odotellessa:

Tässä Heikki ohjaa Targaa:

Sunnuntaina Turussa tehtiin vähän pihatöitä ja Heikki ihastui kottikärryihin.

Viime yönä tapahtui jotain hassua - Heikki nauraa käkätti unissaan! Ties mistä näki unta, mutta taisi olla aika hauskaa :) Itsekin muistin tällä viikolla yhden hauskan, jo jonkin aikaa sitten tapahtuneen, hämmästelyn. Tuli eräissä juhlissa puheeksi, että esimerkiksi Espanjassa voi ihan hyvin jonkun nimi olla Jesus, esim. Jesus Maria, mutta Suomessa vastaava nimiehdotus ei taitaisi mennä läpi. Tätä yksi seurueen espanjankielinen ulkomaalaisjäsen ihmetteli ääneen - mikä tähän on syynä, ja hei - eikös teidän lapsen nimi ole Jeesus? Ilmeeni oli varmaan melkoinen, kun änkytin että ei, ei meidän lapsen nimi ole Jeesus, hän on Heikki! Mistä ihmeestä joku voi saada päähänsä, että olisimme antaneet lapsellemme nimeksi Jeesus?? Seuraavana päivänä tajusin - Heikin lempinimihän on Hessu ja se ehkä erehdyttävästi muistuttaa espanjan Jésus-nimen ääntämistä - "hesu"!

Kävely- tai puhetaidoissa ei ole tapahtunut merkittävää edistymistä. Viikon "sanat" ovat "änni" ja "puttaa" - mitä ne sitten tarkoittavatkaan. Nyt Heikki välillä seisoo jo vapaaehtoisesti, mutta siis ehkä kerran päivässä. Ja tänään uimahallissa tuli ehkä hienoimmat kaksi askelta ever :)

Huomenna torstaina lähdetäänkin perinteiselle syksyn kulttuurimatkalle - määränpäänä Praha!

Uusia taitoja

Vaikka välillä tuntuu, että kesälomalla tapahtuneiden suurten muutosten jälkeen ei Heikki ole oppinut mitään uutta, niin asiahan ei näin kuitenkaan ole. Tässä viime päivien uusia juttuja:

1) Seisominen ilman tukea. Heikki uskaltaa nyt seistä ilman tukea, jos on hyvällä tuulella ja joku siihen houkuttelee. Vapaaehtoisesti ei tietenkään voi tuetta seistä. Heikki saattaa seistä ihan hyvän tovinkin, varsinkin jos on esim. lelu, josta pidellä kiinni - se selkeästi tekee olon turvalliseksi. Seisominen päätyy joko tukeen tarttumiseen tai kauniiseen niiausliikkeeseen. Heikki näyttää selvästi olevan taidosta ylpeä, ehkä siihen on osana äidin ja isän valtavat hyvä-hyvä-hienosti-huudot sekä taputus :)

2) Muutama kävelyaskel ilman tukea. Heikki oli viikonloppuna Turussa hoidossa ja oli siellä kuulemma ottanut muutamia askeleita. Tästä taidosta saatiin tänään kahden pikkupikkuaskeleen mittainen näytös! Hitaasti, mutta varmasti, kävelytaito saapuu ennen kouluunmenoa...

3) Suunta ylöspäin. Vaikka kävelykään ei ole vielä hallinnassa (em. paria askelta lukuunottamatta) Heikki on jo suuntaamassa ylöspäin. Kovin monta kohdetta ei kiipeämällä ole vielä saavutettu, mutta tänään Heikki pääsi kiipeämään olohuoneen sohvalle. Sohvalta tietenkin käsinojalle, ja siitä päistikkaa äidin syliin lattialle...

4) Syöminen omin avuin. Viime viikolla annoin Heikin ensimmäistä kertaa koittaa syömistä omin pikku käsin. Tämä on osoittautunut suureksi huviksi. Homma menee yleensä näin: Heikkiä syötetään, kunnes hän ei enää ole kiinnostunut syömisestä. Jos ruokaa on jäljellä, niin Heikki saa syödä sitä itse. Jos ruokaa on tarpeeksi niin Heikki saa lautaselta itse lusikalla ruokaa ja osaa laittaa sen suuhunsa. Jos ruokaa on vähän, tai se ei osu lusikkaan, aikuinen auttaa pitämällä lusikan päästä kiinni. Jos homma menee leikiksi (lusikalla paukutetaan ruokaa/lautasta), lautanen takavarikoidaan ja kuunnellaan raivostunutta huutoa. Ja lopuksi siivotaan, siivotaan, siivotaan...

5) Tuttelien vaihto normimaitoon / pillimaitoon. Vuoden ikäinen Heikki on nyt siirtynyt normaaliin lehmänmaitoon ja juo sitä tyytyväisenä. Reissun päällä on nyt Tuttelin sijasta Valion 2 dl pillimaitoja ja Heikki osaa hienosti juoda niitä pillillä. Pillistä innostunut Hessu saattaa vetäistä yhdellä ruokailulla koko purkin - määrä mitä ei kyllä kotona juoda lähes koskaan.


6) Pottaharjoittelu. Potan harjoittelu ei ole vielä kovin vakavaa, mutta koitamme muistaa Heikin törkätä sen päälle istumaan ainakin kerran päivässä - paino sanalla koitamme. Blogissakin mainostettu pissa on sinne kerran tullut, mutta tänään saimme suuremman (tosin hyvin pienen sellaisen) saaliin! Aivan tuuripeliähän tämä tosin on...

Alla vielä kaksi kännykuvaa: Ensimmäisessä Heikki uudessa Sirpa-mummun kutomassa villahaalarissa ja toisessa Heikki tutustuu Hembölen kiertävän eläinpihan lampaisiin Haukilahdessa.