Luminen joulu, ajorattikelkka ja mäkilaskettelua

Tänä vuonna joulu oli lumisin miesmuistiin. Heikin kanssa on ahkerasti tehty lumitöitä koko joulukuu ja kuten kuvista näkyy, lunta on paljon - etenkin ottaen huomioon, että kuvat otettu joulukuun puolivälissä.

Anssin synttäripäivänä käytiin ensimmäistä kertaa Kalastajatorpalla sitten Kallen syntymän koko perheellä. Tarjoilijat tunnistivat heti Heikin - Heikki sen sijaan oli ihmeissään saamastaan kohtelusta.

Jouluaattona meille saapui kotiin vieraiksi mummu, ukki, Lauttasaaren mummi sekä Hannu-eno. Syötiin riisipuurot, saunottiin, syötiin jouluruuat ja lopuksi itse Joulupukkikin löysi paikalle. Kallen mielestä joulussa oli parasta, kun oli paljon menoa ja meininkiä ja joulupöydssä sai syödä ihan itse aikuisten ruokaa (molemmat normaalisti kiellettyä...). Kalle olikin sitten 1,5 h ruokapöydässä täysin hiljaa ja tyytyväisenä - ja jälki pöydän päässä tosin sen mukainen :)

Ja kun itse syömisen makuun on päästy, niin kyllä tulee kova huuto, jos se kielletään. Ensimmäinen kuva jouluaaton illalliselta, toinen joulun välipäiviltä, kun Kalle vaati itselleen mukissa ollutta bataattilaatikkoa ja lopulta pääsi sillä herkuttelemaan.

Joulupukki toi paljon lahjoja - oltiin oltu ilmeisen kilttejä. Heikin mielestä paras lahja oli taskulamppu, mutta muutkin lahjat oli kuulemma tosi hyviä. Kauan toivottu ajorattikelkkakin (Stiga) tuli, vaikkakaan ei Heikin toivoma punainen (oli loppu joka puolelta) vaan oranssi, mutta sekin kelpasi.

Tänä vuonna ei tullut itse tehtyä niin paljon lahjoja kuin ennen, mutta kahta ideaa sitten muutamia kappaleita. Karkkipapereista tein erikokoisia ja näköisiä pussukoita - kuvassa jokaista "makua" edustamassa yksi pussi, osasta tein useammankin kappaleen. Toinen "massatuote" oli ruokalaput, joita tein vahakankaasta saumurilla surauttelemalla. Näitä olen surautellut erilaisia pitkin syksyä, mutta ovat jääneet kuvaamatta ennen poisantamista.

Vanhin kummityttö Peppi sai toivomansa kylpytakin. Kylpytakin kanssa samaan pakettiin meni geisha-pussukka.

Joulupäivänä ajelimme Turkuun, jossa oltiin pari päivää Kaijan, Jaakon, Karon, Ollin, Marian, Pauliinan ja Pekan kanssa. Lisää lahjoja oli pukki tuonut sinnekin! Kuvassa Heikki pelaa uutta Wii-peliä - menossa mäkilaskettelu (slalom). Ihan oikeaa lasketteluakin Heikki on nyt välipäivinä päässyt testaamaan, kävi nimittäin Anssin, Sammelin ja Pepin kanssa Vihdissä ensimmäistä kertaa kokeilemassa laskettelusuksia, jotka jo viime vuonna saatiin Anssin serkulta käytettyinä. Varoittelin sekä Heikkiä että Anssia, ettei saa pettyä, jos ei heti onnistu, mutta olipa Heikki kuitenkin uskaltanut laskea lasten rinnettä ihan yksinkin!

Anssi on välipäivät isyyslomalla ja tämänpäiväisen laskettelun lisäksi eilen käytiin koko perheen voimin hiihtelemässä Oittaalta. Vuokrattiin yksi ahkio (enempää ei ollut), jossa Kalle matkusti supertyytyväisenä. Heikki matkusti Anssin selässä, aluksi tyytyväisenä, mutta viima palelsi jalkoja ja käsiä. Hetken aikaa molemmat pojat ängettiin samaan ahkioon, mutta se oli Heikille liian tukalaa ja palattiin parin kilsan jälkeen lähtöasetelmaan. 16 km hiihtoon saimme kulumaan lähes neljä tuntia kaikkine sompailuineen ja taukoineen :)

Kotipäiviä, piparitaikinaa ja paljon lunta

Joulukuuta mennään vauhdilla ja kohta on taas yksi vuosi takana. Kävin eilen ruokakaupassa ilman lapsia ja tajusin, että se oli varmaan ensimmäinen kerta Kallen syntymän jälkeen eli siis aivan tammikuun alkua lukuunottamatta ensimmäinen kerta tänä vuonna. Olipa omituista. Tänä viikonloppuna meillä olikin vieraina Ville ja Tiia sekä heidän pian 6-vuotiaat tyttönsä Ida ja Sara. Vilinää ja vilskettä oli siis aika lailla, Heikki pysyi taas paremmin tyttöjen leikeissä mukana.

Heikillä on joulukuun alusta lähtien joka päivä "kotipäivä", kun irtisanoin Heikin paikan perhepäivähoitajalla. Samalla tein sitten uuden hakemuksen huhtikuulle, silloin siis molemmista pojista. Lähiseudun perhepäivähoitajilla ja läheisessä ryhmäperhepäivähoidossa ei ainakaan nyt ole yhtään paikkaa vapaana, pidetään peukkuja että vapautuisi siihen mennessä kaksi paikkaa... Sillä välin nähdään muita kotona olevia suunnilleen samanikäisiä kavereita, etupäässä Pinjaa ja Mineaa sekä Vilhoa ja Ristoa. Kuvissa Peppi ja Heikki isin uuden iPadin kanssa sekä Kalle, Risto ja Heikki.

Lisäksi seuraa tarjoaa Lauttasaaren mummi, jonka luona poikettiin tutkimassa arpajaisvoittona tullutta herkkukoria.

Heikin kanssa sujuukin nyt yllättävän leppoisasti (poikkeuksena esim. tämä päivä), mutta Kalle sen sijaan alkaa olla aikamoinen epeli. Käytännössä jos hän ei roiku jalassani kiinni niin on tekemässä jotain mitä ei saisi. Suosikkipuuhiin kuuluu edelleen limoviikunan mullan tonkiminen ja syöminen (lukuisat kiellot ja väsytystaistelu eivät näy tuottavan tulosta), mutta uusia harrastuksia ovat portainen ylös kiipeäminen, eteisen laatikoston tyhjentäminen ja Heikin askartelujen yms. repiminen. Tällä viikolla rassukka on myös ollut kipeänä, ensimmäistä kertaa kuumeessa, ja sen mentyä ohi jälleen kovassa yskässä. Piippumiehiä ovat nykyään siis molemmat - tuntuu olevan lähipiirissä melko yleistä!

Viime talvi oli luminen ja kesä helteinen - täksi talveksi odottelimme siis perinteisempää loskakeliä. Mutta eikö mitä, ensilumi satoi marraskuussa ja ei ole vieläkään lähtenyt pois, eikä sen merkkejä edes näytä. Lunta on lähemmäs puoli metriä täällä Espoossa, kun ei olla edes joulukuun puolivälissä! Hiihtokauden ovat avanneet tähän mennessä sekä Heikki (pihalla ja Villa Rulluddin edessä) että Helena (Espoon rantaraittia Matinkylään sekä Heikin kanssa Villa Rulluddin edessä). Tänä vuonna Heikki on innostuneempi hiihtämisestä kuin viime talvena eikä tunnu hermotkaan menevän, vaikka kaatuilee.

Joulukoristeita meillä ei juurikaan ole, kun ei yleens olla oltu jouluna kotona. Tosin tajusin juuri, että tämä on NELJÄS joulukuu putkeen kun olen kotona - 2007 ja 2008 Heikin kanssa, 2009 aloitin äitiysvapaan joulukuun alusta ja nyt 2010 sitten molempien kanssa. Ei hassumpaa. Pipareita ollaan tehty Heikin kanssa jo monta kertaa ja viime viikolla tehtiin myös piparipaloauto. Idea tähän tuli marraskuun lopussa pidetystä "Päivä Paloasemalla" -tapahtumasta ja Heikki on nykyään siis tosi kiinnostunut palomiehistä ja -autoista. Kokoaminen ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä: Anssi poltti sormensa kuumaan sokeriin ja koko auto meni säpäleiksi juuri ennen kuin se kiinnitettiin jalustaansa. No, lopulta saatiin valmiiksi ja päästiin herkuttelemaan ylijääneillä karkeilla :)

Heikin koottuja lausahduksia pitäisi muistaa kirjoittaa ylös - välillä tulee ihan loistavia päättelyjä tai muita toteamuksia. Itsenäisyyspäiväviikonloppuna meidän piti lähteä Itävaltaan vierailemaan Tiinan, Jaskan, Oton ja Kertun luona, mutta meidän kaikkien suureksi pettymykseksi matka peruuntui, kun Finnairin lentoemännät olivat lakossa. Kävimme sitten autolla Norrskatassa. Kyllä sinne onkin talvella pitkä matka, ajoaika siinä 4-4,5 h suuntaansa, siis ilman mitään ekstrapysähdyksiä (paitsi toki lauttarannoilla). No, matkalta jäi kuitenkin kaksi Hessun kommenttia mieleen. Molemmat liittyvät yllättäen herkutteluun... "Kaija, voisitko sä järjestää mun ympärille herkkuja joista mä pidän?" sekä tiedustelu "Äiti, ollaanko me täällä vieraita?", joka siis luonnollisesti liittyi siihen, että on opetettu että vieraat saa ottaa ensiksi pöydässä olevia herkkuja. :)

Ostin marraskuun lopussa uuden kameran ja sillä on nyt tullut näppäiltyä lapsista ja pihapiiristä kuvia. Kivaa!

Oman kuvaamiseni lisäksi pojat kävivät myös valokuvassa. Tässä niistä valokuvista valokuvat...

Vähän olen ehtinyt ommellakin, Heikille duffelitakin omasta vähän kulahtaneesta villakangastakistani sekä pikkuisia joululahjoja, joista ei vielä kuvamateriaalia :) Niin ja kavereiden vauva sai (tosin jo marraskuun alussa) pienen tilkkupeiton, joka syntyi yön pimeinä tunteina... Lisäksi työn alla on Heikille päiväpeitto, mutta se on motivaatiopuutteen takia jumissa tikkausvaiheessa.

Eijeijeijeijei ja eihh

Illat pimenee ja houkutus töllöttää alakerrassa telkkaria ja nypertää käsitöitä on vienyt voiton blogin päivittämiseltä. Pimenevät illat ovat saaneet Hessun hämilleen. Aamulla kun katsoo ulos, niin ulkona palaa vielä "iltavalot". Kun keskiviikkoisin ajellaan uimahallille puoli seitsemältä alkavaan vauvauintiin niin on jo aika pimeää. Viikko sitten Heikki kysyikin Anssilta että "Isi hei, ootko sä ihan tosissas että uimahalli on yöllä auki?". Yöunille motivointi on tosin hieman helpottanut, kun ulkona on säkkipimeää hyvissä ajoin. Päiväunille motivointi sen sijaan on huonontunut entisestään...

Kalle on oppinut nousemaan tukea vasten seisomaan nyt ihan kunnolla ja tätä taitoa harjoitellaan ahkerasti. Ainoa ongelma on, että Kallella ei vielä ole aavistustakaan kuinka seisomasta tullaan hallitusti takaisin konttausasentoon. Kalle ei myöskään edelleenkään osaa itse mennä istumaan, istumasta tosin pääsee konttaamaan ihan ketterästi. Kalle on osoittautunut innokkaammaksi hortonomiksi kuin veljensä, mutta ei taida silti yltää vielä isänsä tasolle. Olohuoneessamme on iso limoviikuna, jonka ruukku on lattialla. Ruukku on juuri sen korkuinen, että sen multaa pääsi tutkimaan jo silloinkin, kun Kalle nousi vasta polvilleen - ja siitä asti multaa onkin sitten tutkittu, maisteltu ja muuten vain sotkettu. Tehokkaan kieltämisen ("Kalle, EI!") tuloksena Kalle on oppinut sanomaan "ei" tai oikeastaan "eijeijeijei" tai "eihh" ja pudistamaan tarmokkaasti päätään. Tämä merkkiääni kuuluu yleensä silloin, kun hän on joko menossa tekemään jotain kiellettyä tai jo itse puuhassa. Ja viime aikoina silloinkin, kun kiellän Heikkiä tai puheessamme ylipäätään esiintyy jokin kieltosana (eli valitettavan usein...).

Heikki on ollut aika paljon kotona, kun aika on tuntunut kuluvan ihan hyvin kahdenkin lapsen kanssa kotioloissa. Ollaan oltu omalla pihalla, pyöräilty, puistoiltu ja käyty kavereiden luona. Kallenkin päästin tällä viikolla ensimmäistä kertaa tutkimaan syksyistä maastoa. Kurikset ja Heikin vanhat talvikengät lisävarusteina hän puuhasi hetken pihalla ennen päiväunia.

Meidän perheen poikien (kaikkien kolmen) suureksi suosikki-iltapuuhaksi on noussut "iso amme" eli kylppärissä edellisen asukkaan sinne tuoma poreallas. Varsinkin äidin poissaollessa se täytetään ja pojat pääsevät sinne polskimaan. Yhtenä iltana Heikki ja Anssi olivat jo menneet ammeeseen ja Kalle vielä leikki muuten alakerrassa kunnes hän huomasi että ääniä kuuluu kylppäristä. Kun saavuin paikalle niin siellä yksi huolestunut vauva oli noussut seisomaan ammeen reunaa vasten ja vääkyi itseään mukaan uintipuuhiin. Samoin toisena iltana, kun olin tekemässä Heikin iltatoimia, alkoi mämmämmää kuulua yhtäkkiä toiselta puolelta alakertaa - sielläpä oli Kalle vaatimassa pääsyä ammeeseen :)

Viime viikonloppuna nikkaroitiin takapihalle kukkapenkkiä. Heikki oli apurina ja sitten Kallekin, kun oli herännyt vasarointiin...

Viime viikonloppuna kävi myös Lauttasaaren mummi (isomummi) kylässä ja leikki poikien kanssa. Autorataleikit olivat hyvässä vauhdissa alakerrassa kun jouduimme ne keskeyttämään, jotta pääsimme lähtemään katsomaan kavereiden neljäviikkoista pikkuvauvaa.

Neuvolassakin ollaan käyty, molempien poikien kanssa. Heikki on todettu päteväksi kolmivuotiaaksi ja Kallekin sopii nyt paremmin neuvolan käyrille - kuukaudessa ei ollut paino noussut yhtään, mutta pituutta oli tullut 2 cm lisää. Heikki tosin meinasi tehdä puhelakon ja vasta suostuttelun jälkeen suostui mutisemaan jotain epämääräistä, kunnes lopulta vähän sentään kertoi jotain juttuja. No, kai ne ovat neuvolassa ujosteluun tottuneet.

Heikki 3 v ja Kalle 13 kg

Heikki täytti 26.9. kolme vuotta ja synttäreitä juhlistettiin kaksipäiväisesti seuraavana viikonloppuna. Lauantaina oli ensin kutsuttu kavereita: Peppi ja Sisu, Eevi ja Vilho, Vilho ja Risto, Pinja ja Minea sekä Aada ja Alvar. Kauniina lokakuisena päivänä oli hyvä odotella vieraiden saapumista superlämpimällä aurinkoterassillamme. Ja kun vieraat saapuivat niin alkoi innokas lahjojen availu. Suuren suosion saavutti mm. puiset hedelmät, joita pystyi itse pilkkomaan puuveitsellä (hedelmät oli siis valmiiksi paloina ja paloja yhdistivät pienet tarrapalat). Ihan mainio keksintö!

Lauantain kakun oli tehnyt Heikin kummitäti Henna ja se oli jälleen kerran mitä hienoin. Aiheena oli Heikin suursuosikki Salama McQueen -kilpa-auto, joka huristeli kakun päällä lakutietä pitkin. Sunnuntain kakku äidin tekemä ällöhkö suklaakakku.

Kalle viihtyi parhaiten sylissä tai tapansa mukaan syömässä. Varsinkin sunnuntain juhlissa hän liimaantui äitiin tavallistakin enemmän.

Sunnuntainakin sukulaissynttäreillä tuli hirmuinen määrä lahjoja. Tässä Heikki esittelee isomummille Salama-duploa, joka löytyi ensimmäisestä paketista. Tämän jälkeen olikin työ saada Heikki avaamaan muita paketteja. Niistä tosiin kuoriutui esiin toistaan hienompia autoja, veneitä, palloja, pelejä, vaatteita, laukkuja, koruja...

Tarkkasilmäisimmät huomasivatkin ehkä synttärikuvista, että molemmat pojat olivat käyneet parturissa. Heikki kävi jo neljättä kertaa Salon West Hairissa ja Kallen ensimmäinen parturointi tehtiin Salon Hennassa eli Heikin monitaiturikummitäti kyni hassut sivuhaituvat taitavasti. Tässä Kalle ennen ja jälkeen ensiparturoinnin (tai no, nuo etuhiukset on mun kynimät, kun meinasi näkökyky rajoittua liikaa jo aiemminkin). Kun tuota jälkeen-kuvaa katson, niin kyllä muuten on aika paljon samaa näköä kuin Heikissä aikoinaan!

Kalle on oppimassa myös uusia taitoja. Maanantaina, kun kävin Kallen kanssa Naantalissa, hän esitti ompeluseuralle ensimmäiset konttausaskeleensa. Kotioloissa niitä ei kuitenkaan käytetä, vaan Kalle etenee edelleen ryömimällä. Ryömimistä ei pienet esteet haittaa ja hän pääsee tutkimaan kaikkea mielenkiintoista, kuten mm. vessaharjaa ja kukkaruukkujen multaa. Tänään Kallea kiinnosti isin tyhjät kaljatölkit sen verran, että nousi niitä tutkimaan korkeammalle kuin ennen. Tästä viisastuneena laskimmekin juuri pinnasängyn pohjan ylimmästä asennosta suoraan alimpaan.

Kalle tosiaan on edelleen aika isokokoinen vauva, kuten on syntymästään saakka ollut. Kahdeksankuukautisneuvolassa alkoivat hälyytysrajat (ilmeisesti jo toistamiseen) paukkua ja hyvinvoiva vauvamme määrättiin laihdutuskuurille! No, tästä on varmasti monta mielipidettä, pitääkö pientä vauvaa laihduttaa, mutta itse olen nyt maalaisjärjellä tehnyt sellaisen ratkaisun, että a) laitan tarjolle vähemmän ruokaa kerralla ja lämmitän lisää vain jos äänekkäästi vaaditaan, b) en tuputa yhtään ruokaa ja c) vähensin imetyskertoja 5-6 kerrasta neljään (en kuitenkaan kolmeen, mitä neuvolalääkäri ohjeisti, kun se kuulosti niin rajulta). Tästä tosin kääntöpuolena on se, että joskus Kalle on melko nälkäinen ja ilmoittaa sen melko kuuluvasti.

Paino-ongelmien lisäksi Kallelle tuli toistamiseen kova yskä pari viikkoa sitten, eikä se ole vieläkään mennyt täysin ohi. Heikin astmapiippu on siis saanut toisenkin käyttäjän ja tästä johtuen Kaijan ja Kallen kardiologin suosituksesta olemme lopettaneet myös Kallen betasalpaaja-sydänlääkkeet, koska ne eivät sopineet yhteen Ventolinen kanssa. Sydänlääkkeet on siis vaihdettu astmalääkkeisiin... no, astmaa ei Kallelle vielä ole tuomittu, voipi olla että sydänlääkkeiden lopetus veisi ohi nämä puuskat. Tällä viikolla kävimme kuitenkin lastenklinikalla ja EKG:ta nauhoitettiin kotioloissa vuorokauden verran, jotta nähtäisiin miten lääkkeiden lopetus on vaikuttanut.

Kallella siis mahtuu kahdeksaan ensimmäiseen kuukauteen sydänvika, ylipaino ja hengitysvaikeuksia. Hmm. Oliko Suomessa jotain muita perussairauksia vielä mitä meiltä on kokeilematta?

Loppuun vielä pari otosta suloisista veljeksistä! Vaikka Heikkiä nykyään harmittaakin, kun Kalle "kuulemma" sotkee kaikki leikit, niin kyllä meillä myös todetaan, että on "tosi kiva kun mulla on pikkuveli" tai "Kallen mielestä on tosi kiva kun hänellä on isoveli." <3