Tomera poika

Maanantaina palasimme takaisin arkeen ja Heikki meni päivähoitoon kuin ei olisi sieltä päivääkään poissa ollut. Maanantaina kun hain Heikin hoidosta tapahtui sellainenkin ihme, että hän suostui kävelemään hoitopaikan pihalta autolle ja vielä autolta kotiovelle. Kun tätä aiemmin olen yrittänyt, niin stoppi on tullut ja kädet nousseet "ota syliin" -asentoon. Nyt Heikki käveli reippaasti, vaikka maastokin oli aika epätasainen. Sama hyvä tahti on jatkunut koko viikon - jee, loppuisiko tämä kantelu tähän?

Heikillä on hoitopaikasta reissuvihko, johon hoitaja kirjoittelee kuulumisia sekä tiedotuksia tapahtumista yms. Tänään vihossa oli seuraava kommentti: "Heikki on kova poika pitämään puolensa. Ei anna "isompien" pompotella. Hyvä." Olisi mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa seuraamassa Heikin päivää ja nähdä miten hän hoidossa käyttäytyy. Hoitotäti kehuu ainakin reippaaksi ja hyväntuuliseksi pojaksi. Tänään hän oli saanut Heikin päiväunille ilman tuttia, ja nyt Anssi yrittää juuri parhaillaan saada Heikkiä yöunille ilman tuttia. Saa nähdä miten onnistutaan. Olisihan siitä tutista hyvä alkaa päästä eroon, vaikka sitä vain unillemennessä käytetäänkin.

Tänään tapasimme perhevalmennusporukalla Latokasken asukaspuistossa. Kaikki lapset olivat kasvaneet paljon ja heillä oli hauskaa leikkiä yhdessä.

Hiihtoloma osa 2 eli raportti hiihtopäivistä ja paluumatkasta

Maanantaina hiihdimme Sportgasteinissa, jossa aika kului hyvin vaikka hissejä ei monta ollutkaan. Aamupäivä oli sumuinen ja kauden ekat laskut sujuivat tästä syystä epävarmasti. Tämä taisi olla ainoa päivä, kun Sportgastein oli viikon aikana auki!

Tiistaina satoi koko päivän lunta, Anssi oli Hessuvahtina, me loput "lapset" hiihdimme aivan majapaikkamme vieressä olevassa Graukogelissa. Rinteitä ei juuri erottanut offarista, koska lunta oli niin paljon. Reidet olivat päivän laskujen jälkeen aivan poikki. Jätimmekin perinteisen after skin väliin ja menimme majapaikkamme uimaosastolle uimaan ja saunomaan.

Keskiviikkona olin Hessuvahtina ja se olikin hyvä lepopäivä kipeille jaloille. Hiki kyllä nousi pintaan, kun lykin Heikkiä ja matkarattaita ylös alas lumisia katuja. Alppikylien ongelmia. Torstai oli aurinkoinen mutta kylmä päivä ja hiihtelimme Dorfgasteinissa. Perjantaina vietettiin Bad Gasteinin ja Hofgasteinin rinteissä viimeinen hiihtopäivä. Anssi oli Heikin kanssa ja he kävivät kelkkailemassa lastenmaassa. Kuvassa kelkkailun jälkeen maistunut spagetti.

Yhtä päivää lukuunottamatta kävimme after skillä Hotel Salzburgerhofissa. Vakipöytämme oli lasten leikkihuoneen vieressä ja Heikillä oli hauskaa leikkiessä muiden lasten kanssa. Monena päivänä kävimme myös majapaikkamme uimaosastolla, jossa oli sauna, infrapunakoppi, kolme poreallasta (4 e), uima-allas sekä kaksi höyrykoppia. Heikki järkyttyi ensin selkeästi vauvauintia viileämmästä vedestä mutta sitten polski innokkaasti ja sukelteli. Uimaosastolta ei tullut kuvia, mutta tässä Hessu after skillä. After skillä Heikillä oli vakioleikkikaverina ruotsalainen pari kuukautta Heikkiä vanhempi poika, joka kantoi Heikille leluja, joilla Heikki leikki tyytyväisenä. Ruotsalaispojankaan sanavarasto ei kovin laaja ollut - itse ymmärsin ainakin vain "titta, titta, bruuun, bruuun", kun hän ojensi Heikille leikkiautoa.

Majapaikkamme oli itse asiassa hotelli vaikka itse asuimmekin apartment-tyylisessä huoneistossa, jossa oli kaksi makuuhuonetta ja iso olohuone/avokeittiö. Osa porukasta oli majoittuneena noin 10 min kävelymatkan päähän, mutta he kävivät meidän majapaikassa syömässä iltaisin sekä polskuttelemassa.

Lauantaina oli aika lähteä Bad Gasteinista. Muut lähtivät heti aamulla, mutta me kolme ajoimme Angertaliin ja vuokrasimme Heikille vielä kelkan. Lastenrinteessä kelkkailtuamme jäimme vielä lounaalle, jonka jälkeen suuntasimme lumisessa kelissä kohti Salzburgia.

Emme olleet varanneet Salzburgista hotellia, joten lähdimme suunnitelmalla A löytää lhelposti hotelli jostain keskustasta ja varasuunnitelmalla B majoittautua samaan paikkaan kuin menomatkalla. Pysähdyimme keskustassa ensimmäiseen hotelliin, joka osoittautuikin aika hienostelevaksi - sinne kuitenkin jäimme. Hotelli Goldener Hirsch sijaitsi aivan keskustassa, pääshoppailukadun varrella. Pääshoppailukadulta löytyi kaikki Dolcet, Gabbanat ja kumppanit. Kaupat menivät onneksi aika nopeasti kiinni, joten säästyimme totaalikonkurssilta.

Tässä pojat Cafe Bazarissa välipalalla / iltaruualla. Tilasimme kaksi thaimaalaista kookoskeittoa varoituksella "scharf" - väkevä sekä yhden kinkkujuustotoastin. Heikki popsi ensin suurimman osan toastia (kunhan olimme takavarikoineet hänen annoksestaan hyvin maistuneen ketsupin - ks. kuva....) ja sen jälkeen siirtyi Anssin keiton pariin. Anssi tilasi sitten kolmannen keiton, ja tarjoilija vaan totesi ettei tainnut kovin "scharf" ollakaan... Mutta kyllä siinä ihan potkua oli!

Sunnuntaina kävimme aamiaisella Cafe Bazarissa joen rannalla ja sitten suuntasimme kohti Münchenia. Matkaa oli sen verran vähän ja aikaa paljon, joten poikkesimme moottoritieltä ja ajoimme Chiemseen ympäri. Lounaalla kävimme Prien am Chiemseessä (kuva).

Lento Münchenistä Helsinkiin oli ylibuukattu ja emme saaneet Heikille omaa paikkaa. Aika ahdasta oli koneessa, mutta perille kuitenkin päästiin. Helsinki-Vantaalla Heikin hermot menivät, kun ei saanut juoksennella päättömästi ympäriinsä, kello oli jo yli kymmenen ja vaikka matkatavarat saapuivat niin kärryt loppuivat kesken! Yhdentoista jälkeen saavuttiin kuitenkin kotiin väsyneinä, mutta tyytyväisenä lomaan.

Hiihtoloma osa 1 eli miksi infantien lentolippuun ei kuulu ateria

Torstaina haimme Heikin jo kahdelta hoidosta ja suuntasimme kohti Helsinki-Vantaata. Heikistä oli hyötyä heti check-innissä, pääsimme pitkien jonojen ohi omalle luukulle parissa minuutissa. Ylipainoisia special luggage -matkatavaroitamme ei punnittu, joten pääsimme etenemään ilman lisämaksuja. Anssin hoidellessa viimeisiä työpuheluja, Heikki, Carlos ja minä hengailimme kahvilassa odottaen meidän Münchenin ja Carloksen Norrköpingin lentoa.

Koneessa meidän kävi yhtä hyvä tuuri kuin lähes aina ennenkin - Heikki sai kun saikin ihan täydessä koneessa oman paikan. Ruokatarjoilu ei ollut maistunut kaikille matkustajille, joten infant-lipulla (vain verot, ei paikkaa, ei ruokaa) matkustava Heikkikin sai oman annoksen. Miksi yleensä infantit eivät annosta saa, kustannustekijöiden lisäksi, ei jäänyt kovin epäselväksi - jätimme jälkeemme hirveän sotkun. Heikki haluaa tehdä kaiken itse - esimerkiksi syödä ja juoda. Huh. Tästä huolimatta lentomatka sujui ihan mukavasti.

Perillä Münchenissä olimme hieman myöhässä ja laukkujen tulo otti aikansa. Kaikki suomalaiset myös ennättivät meidän edelle Aviksen jonoon. Lopulta hallussamme oli kuitenkin Opel Zafira, jonne tavarat mahtuivat niin hyvin että jäimme odottamaan Carlosta. Yhdessä sitten suuntasimme kohti Salzburgia, Anssin Google Mapsista printtaamien karttojen avulla. Carlos oli varannut itselleen jo aiemmin huoneen Pension Elisabethistä ja varasi meillekin jälkikäteen. Matka sujui hyvin, löysimme avaimen piilopaikasta ja pääsimme nukkumaan.

Tämän postauksen nimi olisi hyvin voinut olla esimerkiksi "Kello löi jo viisi, Hessut herätkää" - Heikki nimittäin päätti nukkua vain 8 h yöunet ja heräsi täysin pirteänä klo 5 paikallista aikaa. Uni ei enää maistunut ja lopulta parin kolmen tunnin taistelun jälkeen murruimme ja lähdimme aamiaiselle.

Aamiaisen jälkeen teimme kiertoajelun autolla kauniissa Salzburgissa. Erityismaininnan ansaitsevat yksisuuntaisen kadun ajelu väärään suuntaan sekä talot jotka olivat aivan kiinni vuorenseinämässä. Automatka kohti Bad Gasteinia sisälsi myös pari yllätysmomenttia: printtikarttojen kanssa eksyminen sekä kyljellään penkassa olevan auton matkustajien pelastaminen autosta.

Majoitus perillä osoittautui mukavaksi. Parvekkeelta on hieno näkymä Gasteinertaliin. Tämä tosin tarkoittaa että kylään on aikamoinen pudotus. Itsellä eka ilta meni päiväunien ja Hessun kaitsemisen merkeissä, Anssi ja Carlos hoitelivat toisen kämpän haltuunottoa sekä ruoka- ja taloustavaraostoksia. Loppuporukka saapui noin yhdeksän aikaan - heilläkin matkalla vastoinkäymisiä, mm. myöhästelevät junat sekä vuokra-autojen puute.

Nyt tätä kirjoittaessani on sunnuntai eli ensimmäinen laskupäivä. Itse valitsin osakseni Hessuvahdinnan. Aamupäivällä kävimme ulkoilemassa ja nyt odottelen päiväunien päättymistä. Tarkoituksena treffata muut after skillä. Taivaskin on päivän mittaan muuttunut sinertävämmäksi joten eiköhän tästä tule taas yksi kiva hiihtoloma!

After ski sekä Heikki syömässä asunnossa iltaruokaa:

Mummulassa kolme yötä

Viime viikonloppuna Heikki vietti mummun ja ukin luona Tampereella kolme yötä, torstaista sunnuntaihin. Torstaina saavuimme perille juuri ennen puuroaikaa ja ehdimme laittaa Heikin nukkumaan ennen kuin jatkoimme matkaa Turkuun.

Perjantaina Heikki oli käynyt aamupäivällä mummun työpaikalla opettajien ja oppilaiden ihmeteltävänä. Mielenkiintoisinta oli ollut katsella parvelta, kun oppilaat söivät alhaalla ruokalassa. Pelottavinta oli runsas määrä naisopettajia. Iltapäivällä Heikki kävi mummun kanssa Vapriikin lelunäyttelyssä. Vapriikissa kivointa oli tutut asiat - autot ja junat. Ne kehvelit olivat laittaneet ne kuitenkin vitriiniin eikä niihin voinut kutsua. Siispä museossa raikui vaativa "anna, annnna!". Lisäksi hauska oli myös keinuhevonen, kunhan siihen pääsi kunnolla tutustumaan.

Lauantaina Heikki ilmoitti mummulle puuron jälkeen, että nyt kuuluisi mennä ulos ja kävi nykimässä eteisessä haalariaan kunnes mummu tajusi. Talvikelissä oli kiva pulkkailla. Iltapäivällä oli vuorossa lisää lastenohjelmaa - Heikki ja mummu kävivät Finlaysonilla lastenkulttuurikeskus Rullassa. Rullassa Heikkiä kiinnosti eniten kukkaruukkujen soittelu ja pyörän pyörittely (kuvassa alla), sekä tuolit, jotka pitivät ääntä kun niiden päälle istui. Siellä oli kuulemma kaikenlaista mielenkiintoista, osaan jutuista Heikki vielä liian pieni.

Sunnuntaina aamupäivällä Heikki ulkoili ja päiväunien aikana paikalle palasivat äiti ja isä. Heikki heräsi päiväunilta ja oli aika hämillään tilanteesta. Ensin oli hyvin rauhallinen, sitten vaelsi isän ja äidin sylin väliä. Leikki maistui parhaiten mummun kanssa - tai no, äiti ja isä olivat aika väsyneitä leikkijöitä kahden juhlaillan jälkeen. Kun isä lähti pakkaamaan autoa, Heikki järkyttyi että taasko ne jättävät minut ja tuli suuri parku.

Kotona illalla Heikki selkeästi protestoi pitkähköä hoitopätkää vaikka se oli kaikin puolin mennyt mainiosti. Illalla puurot, maidot ja kaikki muukin lensi ympäri keittiötä ja nukkumaanmenokin oli haasteellinen. Yöllä Heikki heräili eikä suostunut jäämään yksin nukkumaan - meidän välissä uni sitten maistuikin hyvin. Aamulla vielä protestoi, mutta hoitopäivän jälkeen kaunat olivat unohtuneet. Päivähoidossa Heikki olikin sitten ensimmäistä kertaa riidellyt - kaksivuotiaan pojan kanssa oli käyty kinaa nukenrattaista. Heikki oli kuulemma pitänyt hyvin puoliaan eikä antanut periksi...

Yskivä junailija

Ensimmäinen puolitoista viikkoa perhepäivähoitajalla takana. Hoitopaikan vaihto meni aika kivuttomasti, ehkä isosta ryhmästä on leppoisampi siirtyä pieneen. Ekalla viikolla kävi jopa kertaalleen sellainen ihme, että Heikki ei itkenyt ollenkaan, kun Anssi jätti hänet aamulla hoitoon. Yhtä päivää lukuunottamatta kaikki oli mennyt hyvin, ja sinä yhtenäkin voidaan syyttää Heikillä jälleen kerran ollutta hirvittävää yskää päivän hankaloittamisesta. Ventolinen lisäksi Heikki hengittelee nyt aamuin illoin toistakin, stydimpää, lääkettä. Kova yskä kesti taas n. 2 vrk ja nyt yskä on huomattavasti lievempi ja henkikään ei enää röhise niin pahasti.

Tällä viikolla hoidossa Heikki on edennyt myös potta-asioissa, ensimmäinen kakka tuli pottaan maanantaina ja toinen heti tiistaina. Tällaiseen suoritukseen emme olekaan kotona kyenneet - koko pottailu on vähän päässyt unohtumaan. Onneksi hoitotäti hoitaa...

Heikki on edelleen innostunut junaradastaan. Veturiin ollaan jouduttu vaihtamaan patterikin jo pari kertaa. Junaleikit alkaa heti aamulla, jatkuvat hoitopäivän jälkeen ja päättyvät nukkumaanmenoon. Välillä toki leikitään muillakin leluilla ja kaikella muulla kuin leluilla.

Iltapuuron valmistamiseen Heikki osallistuu mielellään. Heikille annetaan käteen kattila tai lautanen, jonne puurohiutaleet, maito ja/tai vesi kaadetaan. Nesteiden lisäämisen yhteydessä kattila/lautanen otetaan aikuisen käsittelyyn ja jatketaan siitä puuron valmistusta joko perinteisesti tai mikrossa. Heikki on kovin ylpeä omasta roolistaan.

Viime viikonloppuna kävimme kylässä sekä Pinjan että huomenna 2 vuotta täyttävän Pepin luona. Pinjan luona parasta olivat hassu joululahja, joka sylki ulos palloja sekä Lyyli-kissa. Pepin luona parasta oli Pepin kanssa juoksentelu sekä sohvapöytä. Ja tietenkin se että jälkijälkiruuaksi oli juustoja.

Huomenna viemme Heikin Tampereelle mummun ja ukin hoitoon useaksi päiväksi! Torstai-illasta sunnuntaipäivään kestää tämä tähän asti pisin äiditön ja isätön hoitojakso. Perjantaina olemme menossa kuuntelemaan Pauliinan väittelyä ja illalla väitöskaronkkaan, lauantaina taasen vietämme Katrin kolmekymppisiä Ylöjärvellä.