Yökylässä

Heikin saavutettua kolmen kuukauden kypsän iän päätimme että kyllä näin iso poika selviää yhden yön ilman vanhempiaan. Tai totuuden nimissä ehkä äiti päätti että hän selviää yhden yön ilman poikaansa... Joka tapauksessa Heikki jäi isovanhempiensa luokse Turkuun, kun me lähdimme 29.12. ajamaan kohti Helsinkiä, määränpäänä ystävämme Jaskan 30 v sitsit.

Joulun ja välipäivät olin keskittynyt maidon tuottamiseen varastoon (joskus niitä välivarastoja vaan on pakko olla), jotta Heikki ei kuihtuisi kokoon poissaolomme aikana. Täytyy myöntää että vuorokaudenkin erossaolo 100 % rintaruokinnassa olevasta vauvasta on käytännöllisistä syistä hieman hankalaa, mutta se kannatti, sillä oli hauska sitsata vanhaan perinteiseen tyyliin pitkästä aikaa! Kiitos Jaska ja Tiina hienoista kemuista!

Turkuun palasimme 22 h tuntia lähdön jälkeen ja tapasimme sikeässä unessa olevan Heikin. Heikillä oli aika kulunut kertomusten mukaan hienosti. Illalla oli oikein oltu ravintolassa syömässäkin ja yö nukuttu vain yhdellä heräämisellä. Maitoa oli uponnut suurempina kerta-annoksina kuin osasin odottaa, mutta se oli kuitenkin riittänyt. Luulen että ensimmäinen yökyläily oli hauska kokemus kaikille siihen osallistuneille!

Nyt Heikki odotteleekin innolla illan juhlia kaimansa luona Turussa!

Heikin ensimmäinen joulu

Pitkällisen pähkäilyn jälkeen suunnitelmat kuinka Heikki viettää ensimmäisen joulunsa saatiin päätökseen noin kolme viikkoa ennen joulua. Vielä viime joulunahan olemme Anssin kanssa viettäneet joulun eri paikoissa ja Anssi on sitten tapaninpäivänä tullut Tampereelle. Jo aiemmin päätimme että alamme viettä yhdessä joulua viimeistään silloin kun meillä on jälkikasvua. Ja näin se joulu sitten meni:

Lauantaina 22.12. vietimme "esijoulua" Ensitiellä. Tämän joulun viettoon oli kutsuttu Helenan äiti ja veli sekä isovanhemmat (isä siis yli joulun Beninissä Villa Karossa). Jouluvalmisteluihin kuului mm. piparien leipomista - siinä Heikki apupoikana, kuten kuvasta näkyy :) Samalla tyylillä olimme aiemmin tehneet jo joulutorttujakin.

Esijoulun aluksi katselimme Heikin ukin Beninissä ottamia ja nettiin laittamia kuvia sekä opastimme isoisovanhempia netin käyttöön.

Sitten maittava joulupöytä, jossa kinkun/kalkkunan sijalla tarjottiin aiemmin tehtyjä joulumakkaroita. Ja eno-Hannu sai mantelin puurosta. Tämä esijoulun vietto sujui perinteiseen Lakervin perheen malliin niin että illanvietto tuntui aivan jouluaatolta. Jouluruuan jälkeen hieman hengähdettyämme saapui itse Joulupukki, joka oli osannut tulla eri osoitteeseen kuin normaalisti ja vielä vähän omituisena päivänä! Joulupukki jakoi kaikille paljon lahjoja. Lahjojen jakamisen jälkeen soitettiin ukille Beniniin ja pian tämän jälkeen isoisovanhemmat lähtivätkin kotiin lepäilemään. Loput jatkoimme esijoulun viettoa mm. Tampere-tietovisailun merkeissä.

Sunnuntaina lähdimme sitten ajamaan kohti Turun saaristoa ja Norrskatan saarta. Matkaan kului noin 4 tuntia, joista Heikki nukkui suurimman osan. Juuri ennen perillepääsyä Heikkiin iski kova nälkä ja teimme lyhyen matpaussin. Vietimme siis aatonaatosta tapaninpäivään asti joulua Anssin vanhempien ja sisarusten kanssa heidän mökillään.

Jouluaatto alkoi kuusen haulla - tätä projektia lähti suorittamaan koko jengi, myös Heikki. Totesimme että Heikki taisi olla ensimmäistä kertaa ulkona niin ettei ollut vaunuissa (eli siis käytännössä ensimmäistä kertaa hereillä). Heikki etsi sopivaa joulupuuta rintarepussa Anssin etupuolella. Ulkoilma oli kuitenkin niin väsyttävää että Heikki torkahti ennen kuin hyväksytty joulukuusi oli edes löytynyt.

Jouluaaton Heikki oli aika epätavallisen kärttyisä ihan loppuiltaa lukuunottamatta. (Jälkeenpäin analyysin tulos oli se, että koitimme nukuttaa Heikkiä ulkona liian tuulisessa paikassa, koska joulupäivä meni ihan eri tuulella ja Heikki nukkuikin huomattavasti paremmin, kun tuuli oli rauhoittunut.) Heikki innostui lahjapaperien rapinasta ja viihtyi lahjojen avaamisen aikana Kaijan sylissä ja sohvalla maaten ja hohotellen. Heikki sai lahjaksi kahden joulun aikana mm. hämähäkkikäsinuken, Peltor-kuulosuojaimet, pari kirjaa, insinöörimäisen bodyn, yöpuvun, kauluspaidan ja neuleen, verkkarit, omat aterimet ja tyynyliinan. Aattoiltana, kuten myös joulupäivänä, pelattiin lahjaksi saatua Sybarit-peliä. Aattona olin jumbo ja päivänä voitin :)



Joulupäivänä Norrskataan tuli myös Pekka-kummi. Pekka ja Pauliina hauskuuttivat Heikkiä mm. Pauliinan simpukkapuhelimella, joka olikin 100 % varmuudella toimiva heikinrauhoittaja. Heikki pääsi vielä pari kertaa ulos kävelylle, molemmilla kerroilla kaveri tosin nukahti noin vartin sisällä. Anssi kävi juoksulenkeillä ja Helena heikinkantokävelyillä :)

Tapaninpäivänä ajettiin Turkuun - Heikki nukkui melkein koko matkan jälleen.

Tutti, yöunet ja nyrkki

Lupasin tässä blogissa hehkuttaa vauvan huimaavasta kehityksestä, joten tässä sitä tulee. :)

Ei, Heikki ei vielä kävele, istu eikä edes kierähtele. Tällä massalla kaikenlaiseen akrobatiaan voi kulua vielä tovi... Muutaman viime viikon aikana seuraavaa kehitystä on kuitenkin tapahtunut:

1) Tutti. Alku tutin kanssa oli lupaava - matkalla synnytyssairaalasta kotiin Hessu imaisi heti tutin ja nukahti sen avulla niin että tutti voitiin nypätä suusta muutaman minuutin jälkeen. Tämän jälkeen tuttia annettiin Heikille vain äärimmäisessä hädässä, mutta neuvolan tädin vakuutettua että tutin käyttö ei ole mitenkään ongelmallista ja se on jopa suotavaa mikäli vauva muuten roikkuisi kaiket illat äidin rinnassa kiinni. Tämän jälkeen ongelmaksi tuli se, että Heikki pääsääntöisesti hylki tuttia, mutta ahkera, välillä äitiä kyseenalaistuttanut harjoittelu on nyt tuottanut tulosta ja Heikki hyväksyy tutin ja rauhoittuu sen avulla, jos muuta ongelmaa kuin rauhattomuus ei ole havaittavissa. Nälkää tutti ei paranna (daa!) mutta väsyneen Hessun se turruttaa. Tutin ongelmat: a) tutin tipahtaessa suusta syntyy usein suuri paniikki ja huuto, b) tutin käytöstä pitää joskus opetella pois. Kohta b) lukeutuu "sen ajan" murheisiin...

2) Yöunet. Jos olisin kirjoittanut tämän postin viikko sitten, kuten piti, niin olisin nyt hehkuttanut Heikin siirtyneen kahden heräämisen yöunimoodiin. Juuri kun tätä muutamalle ihmiselle hehkutin, Heikki päättikin alkaa herätä jälleen kolmesti. Ja sitten yhdesti. Mutta keskiarvo usealta viikolta on kaksi heräämistä yössä. Heikki on alkanut herätä myös hieman aiemmin kuin ennen, keskiarvo alkaa siirtyä kymmenen jälkeen heräämisestä ennen kymmentä heräämiseen. Mutta siis vielä erittäin mukava aikataulu vanhemmille. Mutta ei tässä vielä kaikki! Heikki on nyt "koulutettu" nukahtamaan omaan sänkyynsä yöunille ilman mittavaa hyssyttelyä. Heikki saa maitoa ennen unille menoa, mutta hereillä oleva poika kannetaan sänkyynsä, toivotetaan hyvää yötä ja sammutetaan valot. Illasta riippuen Heikki saa tutin (jos on hermostunut) tai sitten ei. Tämän jälkeen seuraa kymmenestä minuutista jopa tuntiin juttelua itsekseen, tai sängyssä oleville pehmoelukoille, pimeässä. Usein meidän ei tämän jälkeen enää tarvitse Heikin huoneessa käydäkään. Tutti-iltoina tuttia pitää käydä nostelemassa suuhun muutama kerta. Aamulla vastaavasti Heikki herää yleensä hyväntuulisena ja juttelee elukeilleen. Päiväunista ei nyt puhuta, niille menosta ei ole vielä paljon mainostettavaa :)

Heikki ja elukit:

3) Nyrkki. Heikki alkaa osoittaa vahvempia merkkejä omien käsiensä ymmärryksestä. Mielestäni Heikki ekaa kertaa tuijoitteli välillä käsiään jo joitain viikkoja sitten, mutta silloin en vielä ollut vakuuttunueet että vaikka nyrkki naaman edessä olikin että tuijottiko Heikki kuitenkaan sitä vai jotain ihan muuta. Nyt silmät kuitenkin välillä tarkentuvat nyrkkiin, etenkin vasempaan. Tästä Anssi on huolissaan - ei kai Heikistä vaan tule vasuri :) Heikki myös seuraa omaa ja muidenkin käsiä entistä tarkkaavaisemmin ja jos naaman eteen tunkee jotain mielenkiintoista, kuten äidin kämmenen, Heikki koskettelee sitä. Vai lieneekö vahinko?

Heikki valloitti Tukholman

Anssin isyyslomaviikon tiistaina lähdimme Heikin kanssa hänen ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen. Otimme "pehmeän laskun" ulkomaanmatkailuun ja lähdimme pienen rapakon taakse Tukholmaan Silja Symphonylla. Heikki heräsi 2,5 tunnin päiväunilta juuri kun pääsimme hyttiimme. Siitä alkoi risteilyn ihmettely ja koko reissun aikana Heikki nukkui laivalla ehkä yhteensä päiväunia noin tunnin (puoli tuntia mennessä ja toiset puoli tuntia paluumatkalla). Tästä johtuen itse päivä Tukholmassa meni pääosin torkkuen :)

Laiva oli varsinkin menomatkalla melkoisen tyhjä, joten saimme matkustaa rauhassa. Tukholmassa kävelimme aika paljon - tosin siellä oli paljon kylmempi kuin kotona ja jäädyttyämme siirryimme NK:lle jatkamaan kävelyä. Paluumatkalla laivalle poikkesimme pieneen glögimajaan. Se oli kiva viihtyisä paikka, mutta Heikki oli hieman eri mieltä. Heikki piti erityisen paljon molempina iltoina "Grand Openingista" ja sen tanssilaulushowsta. Keskiyön shown Heikki jätti väliin, mutta isä kävi katsomassa menomatkan 80-lukushown ja paluumatkan Queen-shown.

Ekan illan Grand Opening:


Tukholmaa lounaan aikana ihmettelevä Hessu. Heikki havahtui torkuiltaan kahvilassa, ravintolassa ja glögeillä. Lisäksi ravintolan ja glögien välissä Heikki zoomaili kärryistään menoa Storeplanilla.

Ensimmäinen ulkomaanmatka meni siis kaikin puolin mainiosti. Ensi kerralla päästään varmaan jo näyttämään Heikin passiakin. Seuraava suunniteltu reissu siis helmikuussa Sveitsin Davosiin.

Pikkujouluviikko

Pieni tonttumme on juuri päättyneellä viikolla keskittynyt pikkujouluilemaan.

Ensin tiistaina jo melkein unholaan vaipunut vuoden 2001 excuporukkamme Prox kokoontui pitkästä aikaa, ja nyt siis pikkujoulujen merkeissä meillä kotona. Paikalla oli myös toisen sukupolven proxilaisia - Heikki, Eevi, Aada ja Alvar. Meno ja meininki oli kyllä ihan toista luokkaa, kun lapsista kaksi oli juoksevassa ja touhuavassa iässä. Jossain vaiheessa Alvar innostui käyttämään Heikkiä penkkinäkin :) Heikki ei tosin tästä ollut moksiskaan.

Seuraavat pikkujoulut olivatkin jo keskiviikkoaamuna, tällä kertaa Latokasken asukaspuistossa. Itse olin nämä unohtanut kokonaan, mutta onneksi edellisen illan tarjoiluista oli jäänyt jäljelle sen verran, että sain pikkujoulunyyttäreihin tuomisia. Toukkiksessa Heikki sai pari kummallista hyää-itkukohtausta, joiden perimmäinen syy jäi mysteeriksi. Näiden juhlien jälkeen väsynyt juhlija lähti vielä hakemaan passiaan poliisiasemalta.

Torstaina vietettiin päivällä kotiäitien ja -isien pikkujouluja Puistolassa, paikalla olivat päivän emäntä Tiina ja isäntä Otto, Sammeli (joka vaihtui myöhemmin Hennaan) ja Peppi, Nina, Teppo ja Eevi, sekä minä ja Heikki. Syötiin joululounas laatikoineen, kalkkunoineen ja rosolleineen. Jälkkärin aikana kaikki neljä lasta nukkuivat samaan aikaan! Heikki oli pukeutunut "tonttuasuunsa" ja joku totesikin että Heikki näyttää kotitontulta. Siltä hän kyllä näyttikin raidallisessa asussaan pyöreine muotoineen :) Vasemmalta alkaen - ja myös ikäjärjestykseeä- Peppi, Otto, Eevi ja Heikki.





Tällä viikolla ollaan kaiken edellämainitun lisäksi myöskin autettu Hennan, Sammelin ja Pepin uuden kodin remontissa - osa paikan päällä ja osa pysymällä pois paikan päältä. Lisäksi molemmilla vanhemmilla on tältä viikolta kaksi liikuntasuoritusta. Maanantaina Helena kävi Pumpissa ja Anssi sählyssä, ja tänään sunnuntaina käytiin vastaavasti vuorotellen Perfect Bodyssa ja lenkillä.

Ensi viikolla onkin Anssi sitten isyyslomalla!

Ai niin, ja päivitin tuohon edelliseen blogientryyn myös kuvia makkaratalkoista!

Yhtä shoppailua ja juhlimista tämä joulukuu!

Heikin elämä on yhtä shoppailua ja juhlimista. Viime viikko alkoi joululahjashoppailulla Helsingissä Tiinan ja Oton kanssa. Lounaan jälkeen molemmat pojat alkoivat vedellä sikeitä Stockalla ja saimme Tiinan kanssa molemmat hankittua kasan joululahjoja.

Keskiviikkoiltana ajoimme Turkuun viettämään pitkää viikonloppua. Itsenäisyyspäivää juhlistimme syömällä Hirvensalossa karjalanpaistia ja katsomalla linnan juhlia telkkarista. Heikki innostui selostamaan yhdessä vaiheessa myös linnan pukuloistoa. Heikin pulputus on välillä aika vilkasta, yleensä silloin kun muutkin puhuvat. Vieno guu on enää muisto vaan, Heikin ääntely on saanut huomattavasti lisää volyymia ja erilaisia sävyjä. Ääntely on kuitenkin vokaalipainotteista, ja aakkosten opettelua ollaan aloitettu loppupäästä - öö, ää, åå ja yy sujuu jo hienosti :)

Perjantaina isällä oli puolinormaali työpäivä (töitä ja pitkä lounas :) ja Heikki pääsi nyt vuorostaan Turkuun shoppailemaan. Heikki on vihdoin hoksannut kuinka me molemmat selviämme shoppailusta voittajina - kannattaa nukkua koko ajan! Nyt Heikki veti ennätysmäiset kolmen tunnin päiväunet, joten ehdin shoppailla enemmän kuin tarpeeksi. Illalla kävimme vielä istumassa iltaa Liisan ja Tuukan juuri remontoidussa asunnossa.

Lauantaina juhliminen jatkui illalla, kun vietimme kummien Pauliinan ja Pekan luona Pekan 30 v juhlia ja pikkujouluja. Heikki nukahti parvekkeelle - luulimme että viimeisille päiväunille, mutta ne olivatkin jo yöunet.

Sunnuntaina suuntasimme takaisin pääkaupunkiseudulle ja suoraan Puistolaan joulumakkaratalkoisiin Tiinan, Jaskan ja Oton luokse. Valmistuksessa oli aiempien vuosien kokemuksesta entisestään parantunut curry-lammasmakkara ja uuden reseptin joulumakkara. Lasten kanssa homma sujui ehkä hieman hitaammin kuin aiempina vuosina, mutta valmista tuli ja makkaratehtailijat sekä remontista paikalle tulleet Henna, Sammeli ja Peppi ravittua illan päätteeksi.

Kamera jäi Tuomaisille, joten valokuvasaldoa odotettavissa myöhemmin. Päivittelen ne tähän postaukseen loppuviikosta. Eli nyt. Kuvissa Anssi ja Jaska pursottamassa ensin lammascurrywurstia ja sitten Heikin tähdittämässä kuvassa joulumakkaraa. Heikki piti tosiaan nostaa välillä pöydälle seuraamaan makkaranvalmistusta, kun Otto kiinnostui Heikistä niin ettei meinannut malttaa pitää näppejään erossa hänestä.





Viikonlopun miinuspuolena ikävän kipeä rintatulehdus, joka tosin diagnosoitiin nopeasti ja aloitin heti antibioottikuurin, jolla tulehdus saatiin nopeasti kuriin. Toivottavasti tuo ei enää uusi. En suosittele :(

Kestovaippatehtailua

Tällä viikolla olen tehtaillut myös kestovaippoja. Ennen Heikin syntymäähän tein koeluontoisesti vain yhden sisävaipan, joka nyt on jäämässä pieneksi. Tein samalla kaavalla (Suuri käsityölehti 4/2007) nyt M-kokoisia vaippoja. Ensin yksi mallikappale, joka tuomittiin liian leveäksi. Sitten hieman muunnellulla kaavalla pino kapeampia sisävaippoja, yksi kuorivaippa ja yksi AIO-vaippa (AIO = all in one) plus kasa näiden sisään laitettavia imuja. Toinen modifikaatio SK:n perusohjeeseen oli, että etuosan vaipasta olen vuorannut bambukankaalla, jonka pitäisi imuteholtaan olla hyvää - toivon että tällä päästään eroon ohivuodoista... Ja kolmas modifikaatio se, että lisäsin tarrojen viereen toiset tarrapalat, joten nyt tarrat saa suojaan eikä ne tartu pesukoneessa kaikkiin muihin vaatteisiin yms. Ja vielä neljännenkin muutoksen tein - levensin takakappaleen aukkoa, jotta käsi mahtuu paremmin sisälle. Kaikki vaipat kerran käytetty - ja täytyy sanoa että hyvin toimii! Pistänkin nyt myyntiin noita jo ostamiani vaippoja, koska mun mielestä nämä tekemäni ovat parempia. Eli jos joku haluaa ostaa pari M-kokoista taskuvaippaa pois kuleksimasta, niin ilmoitelkaa!

Ompelussa olen käyttänyt sekä uusia (nettikaupasta ostetut hamppu- ja bambukankaat sekä vedenpitävää PUL-kangasta), kaapista löytyneitä (Marimekon raitatrikoopaloja, jotka liian pieniä mihinkään muuhun) että kierrätysmateriaaleja (esim. vanha lakana, jämäfroteeta). Vaippoja on helppo ja nopea ommella, mutta nyt alkaa loppua tarra- ja joustonauhavarastot...

Tähän mennessä tuutista tulleita:
* sinivalkoinen sisävaippa, jossa froteevuori
* sinivalkoinen sisävaippa, jossa flanelli/bambuvuori
* violettimusta sisävaippa (testi), jossa flanellivuori
* kukertava sisävaippa, jossa lakanakangas/bambuvuori
* pallollinen AIO-vaippa, jossa vedenpitävä kuori ja flanelli/bambuvuori
* pallollinen kuorivaippa vedenpitävästä materiaalista (ei siis mitään vuoria)
* kasa erimallisia imuja, jotka tehty hampusta, froteesta, flanellista ja vähän muustakin

Passikuvapoika

Torstaina 29.11. Heikistä otettiin ensimmäinen virallinen passikuva. Heikki tarvitsee passin viimeistään helmikuuksi, kun ollaan lähdössä Sveitsiin hiihtelemään. Enää ei tosiaan saa lapsia merkata vanhempien passiin, vaan jokainen tarvitsee oman passinsa. Passikuvalle on tarkat säännökset, eivätkä ne katso ikää - myös vauvojen kuvien pitää nämä säädökset täyttää. Säädöksissä sanotaan mm. että ilmeen pitää olla neutraali - suu ei saa olla auki tai silmät siristää. Katse pitää kohdistua suoraan kameraan, pään pitää olla suorassa. Kuvassa saa näkyä vain kuvattava, ei esim. vanhemman käsi. Ja onneksi en siis lukenut näitä ohjeita ENNEN kuvaamista - olisi jännittänyt liikaa. Kuva otettiin Ison Omenan Zoomi-valokuvausliikkeessä, jossa kuvauspiste on keskellä myymälää ja kuvattavan pitäisi istua pienellä, selkänojattomalla pallilla. Heikkihän ei luonnollisestikaan vielä istu, joten minun piti kykkiä hänen vieressä, pitää istuvassa asennossa ja paikallaan - niin ettei kuitenkaan minusta näkyisi edes sormenpäätä. Ensin Heikki ihasteli seinällä roikkuvia kameralaukkuja, mutta ennen pitkää hän käänsi päänsä kiltisti kohti kameraa - ja ainakin kuvaajan mukaan viralliset kriteerit täyttävä passikuva saatiin otettua muutamassa minuutissa! Olin henkisesti varustautunut siihen, ettei se ensimmäisellä kerralla onnistu. No, kuva täyttänee kriteerit, mutta muuten se on aika hupaisan näköinen. Tai siis, kyllä siitä Heikin hyvinkin tunnistaa, mutta pää on pyöreä kuin Edam-juusto ja kaksoisleuka näkyy komeasti :) Ei ole lasta ainakaan nälässä pidetty...

Samaisella Ison Omenan keikalla tuli havaittua uusien matkarattaiden kätevyys, niihin kun saa kliksautettua kiinni turvakaukalon. Heikki nukahti autoon ja pystyin siirtämään nukkuvan lapsen rattaisiin ilman minkäänlaista kommervenkkiä. Heikki ei tosin kauaa pysynyt hereillä, kun kauppakeskuksessa oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista.


Myös perjantaina matkarattaille oli käyttöä, kun kävin Heikin kanssa Espoon modernin taiteen museossa Emmassa tutustumassa Salvador Dalin ja Annette Messagerin näyttelyihin. Heikki nukkui Dalin ajan, mutta kiinnostui joistain Messagerin töistä suuresti.
Tämän lisäksi torstaina uskaltauduin ensimmäiseen synnytyksen jälkeiseen liikuntasuoritukseen, mikäli kävelylenkkejä ei lasketa mukaan. Kävin Emilian kanssa Olariumissa Perfect Body -tunnilla. Se meni ihan kivasti, kun lintsasi kaikki hyppimiset ja teki vatsalihasliikkeet kevyemmällä kaavalla. Kymppikortti tuli ostettua samalla!

Anssi tanssii ja Heikki leikkii

Tai no itse asiassa Anssi ei ole paljon kotona tanssinut, mutta kun se sopi riimiin niin hyvin :) Kaikki kuitenkin tietää että Anssin tanssi on vauhdikas ja mieleenpainuva :D

Heikki sen sijaan on leikkinyt viimeiset kaksi päivää Pepin kanssa. Peppi on ollut kummitädin luona hoidossa kaksi puolikasta päivää ja hienostihan meillä on aika kulunut. Kummitätiä on melkoisesti helpottanut se, että Heikki ja Peppi ovat käytännössä nukkuneet vuorotellen ja välillä jopa samaan aikaan. Yhteistä leikkiaikaa on ollut reilu tunti molempina päivinä.

Meidän asunnon hauskimmat lelut / lasten hauskuutukset ovat
1) betoninen olohuoneen sohvapöytä
2) kahvipusseista tehdyt lasinaluset ja
3) lattiaan asti yltävät peilit

Miksi lapsille edes ostetaan leluja, kun hauskinta on leikkiä kaikella muulla?

Myös Heikkiä hauskuuttaa nykyään peili. Välillä nauretaan peilin kautta hassuttelevalle äidille, välillä itselleen. Ja nyrkkiä Heikki myös pui - mutta en ole vielä nyt ihan varma onko Heikki vielä kuitenkaan kuitenkaan sisäistänyt että käsi on oleellinen osa häntä. Tätä kehitystä jäädään seuraamaan mielenkiinnolla.

Heikki 2 kk - ompelua ja vatsatreenejä

Heikillä ja Heikin äidillä on yhteinen harrastus - ompelu! Tähän aikaan vuodesta väännetään joululahjoja ja kun joulu lähenee niin jokainen liikenevä hetki on käytettävä hyödyksi. Yleensä näitä hetkiä ovat Heikin päiväunet (onneksi niitä on aika iso osa siitä osasta päivää kun isi on töissä), mutta myös välillä ompelen Heikin ollessa valveillakin. Jos homma on vaiheessa ja Heikki alkaa hermostua leikkimään yksin, Heikki pääsee myös ompelemaan :) Erityisen hauskaa on myös katsella kivoja kirjavia ja värikkäitä kankaita - niitä tilkkutöissä yleensä riittää!

Viikonloppuna Heikki kävi tapaamassa Tampereella ukkia, mummua ja enoa. Ukki lähtikin nyt kuukaudeksi Beniniin, Villa Karoon (wiki), joten Heikki näkee häntä todennäköisesti seuraavan kerran vasta ensi vuonna! Eno väänteli naamaansa niin, että Heikki nauroi ihan ääneen!

Tänään Heikki kävi 2 kk -neuvolassa, ja oli jälleen kasvanut... Painoa tullut parin viikon takaiseen käyntiin yli puoli kiloa, ja nyt mitat siis 7645 g ja 62,5 cm. Niin ja siis ihan rintamaidolla tässä "pienokaista" ravitaan, vaikka bloginlukijat ovat jo muuta veikkailleetkin. Neuvolassa saatiin ohje alkaa treenata Heikin mahallaanmakuuta, jotta sitten myöhemmässä vaiheessa olisi helpompi alkaa kääntyillä ja sitten ryömiä. Tätä alettiinkin treenata kotona, ja Heikki viihtyi hyvin mahallaan pari minuuttia, kunnes hermostui. Treenit jatkuvat myöhemmin.

Kuvissa innokas vatsallaanhengaaja terhakkaasti pää pystyssä, ja sitten sohvalla löhöämässä iiiiison nallen kanssa!

Superhauskat matkarattaat

Eilen Heikki sai omat matkarattaat.

Ensimmäisen kerran kun kuulin, että yleensä (?) lapsilla on "normaalien" rattaiden lisäksi matkarattaat, en ollut uskoa kuulemaani. Sen jälkeen olin sitä mieltä ettei Heikki sellaisia tarvitse. Ja eilen kävin sitten ne ostamassa...

Osto perusteltiin sisälläni olevalle insinöörille näin:
1) Matkarattaat ovat kevyet
2) Matkarattaat saa kasaan yhdellä kädellä
3) Matkarattaat menevät pieneen tilaan
4) Näihin matkarattaisiin saa kliksautettua kiinni turvakaukalon
5) Näihin matkarattaisiin ja ängettyä "oikeiden" rattaiden kantokassin, joten niitä voi käyttää "parvekerattaina"

Ja siis nuo jälkimmäiset kaksi syytä tekivät sen, että matkarattaat ostettiin nyt eikä joskus myöhemmin. Kohtuu näppärästi meinaan saa tuon Heikin turvakaukalon kliksautettua rattaisiin (samoin kuin autossa olevaan adapteriin), ja siis jos vaikka menee autolla vaan käymään jossain niin ei tarvi kantaa (täysin epäergonomisessa asennossa) tuota kaukaloa, vaan sille saa rattaista työntöapua.
Samoin olen ajatellut käyttää näitä vaunuja kotona nukuttamiseen ulkona silloin kun oikeat rattaat ei ole muuten käytössä, eli siis poika nukkumaan pihalle ilman että lähdetään kärrylenkille. Tällöin ei tarvitse raahata vaunuja varastosta, ja saan Heikin huomattavasti helpommin nukkumaan meidän pihan puolelle, josta voin rattaita tarkkailla puuhaillessani muuta sisällä.

Rattaat ovat mallia Graco Mirage, ja väreiltään oranssit kuten turvakaukalo Graco Logico S.

Eilen Heikki nukkui rattaissa jo 1,5 unet ja illalla kun otin ne sisälle esitelläkseni niitä Anssille, Anssi tuikkasi Heikin rattaisiin ja superväsynyt kaveri innostui vielä juttelemaan 10 min superhauskojen rattaiden seinille :)

Pienestä pojasta tuli Heikki Juhani

Pieni poika kastettiin lauantaina 17.11. Helenan ja Anssin kotona. Vieraina oli lähisuku eli meidän vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset puolisoineen, sekä Henna, Sammeli ja Peppi. Pojan kummeiksi lupautuivat Anssin sisko Pauliina ja hänen tuleva miehensä Pekka, sekä Henna ja Sammeli. Poika kastettiin äitini 40 v sitten ompelemassa kastemekossa - samassa mekossa jossa yhtä äidin sisaren perhettä lukuunottamatta on kastettu minut ja kaikki serkkuni sekä serkkujeni lapset. Poika oli 16. kastettava tässä mekossa.

Pojan nimi paljastettiin samassa yhteydessä, ja nyt mekin opettelemme kutsumaan häntä Heikiksi!

Pystyin hillitsemään itseni, ja keskityin kuvien ottamisen sijasta juhlimiseen. Kuvamateriaalia on kuitenkin paljon - tänäänkin kun avasin koneen ensimmäisen kerran, oli verkkoon laitettu jo Pauliinan, Ollin ja isäni ottamia kuvia! Laitan myöhemmin muutaman sukukuvan, mutta tässä kuitenkin otos ylpeistä vanhemmista ja ihanasta Heikistä!

Juhlat menivät hienosti! Tunnelma oli lämmin, ja Heikki mallikelpoinen juhlakalu. Juhlia selkeästi tarvitaan enemmän kun Heikki nauttii niistä niin paljon!

Tätä havaintoa noudatimmekin, ja kun omat juhlat olivat päättyneet, vieraat lähteneet ja kotona vain iso tiskivuori, niin päätimmekin lähteä seuraaviin juhliin! Samalle päivälle oli osunut Mathiaksen ja Maijun yhteiset 30-v hippalot. Olimme jo ilmoittaneet ettemme pääse paikalle, mutta Mathias lähetti juuri sopivaan aikaan viestin, jossa spekuloitiin ristiäisjuhlien jo päättyneen mutta 30-v kemujen vasta alkavan. Niinpä pakkasimmekin juhlapukeisen pojan autoon ja hurautimme Kulosaareen jatkamaan juhlia! Heikki viihtyi juhlissa hyvin, ja kotiin lähdimme puolenyön jälkeen kun äiti väsähti :) Paluumatkalla poliisi pysäytti ja pääsin puhaltamaan, ekaa kertaa elämässäni! "Hyvä tulos", totesi poliisi ja jatkoimme matkaa kotiin. Juhlapäivän uuvuttama poika nukkuikin sitten pisimmän tähänastisen jaksonsa, noin 7 h putkeen!

Todistusaineistoa ääntelystä

Kun opimme että neuvolakorttiin kuuluukin vauvan edistysaskeleet merkata itse, niin uskalsimmekin sinne laittaa jo ensimmäisen ruksin - vauvamme ääntelee! Tai siis kuten ahkerat bloginlukijat ehkä tietävät, on jo äännellyt jonkin aikaa (Googlettaja). Tässä nyt videomuodossa kuitenkin todistusaineistoa epäileville :)



Lisäksi hauska kuvasarja poikamme temperamentista:

1) Olen ihan väsynyt ja minulle on puettu päälle hieno mummun kutoma asu. Kaikki hyvin.

2) Hei, nyt meni jo 2 sekuntia enkä vieläkään ole ulkona nukkumassa! Kuuma!

3) Siis mikä tämä palvelutaso on? 5 sekuntia puettuna eikä mitään tapahdu! Tyhmä äiti! Protestoin! Ja protestoin äänekkäästi! HYÄÄÄÄ! HYÄÄÄ! HYÄ-HYÄ-HYÄÄÄ!

4) No olipa hyvät unet! Nyt jaksaa taas naureskella! Ihana äiti!

Suloisen pojan kasvu ja kehitys

Tiistaina kävimme ensimmäistä kertaa neuvolalääkärillä. Käynti alkoi kuitenkin visiitillä terveydenhoitajan luona, ja pieni poika oli oikein hyvällä tuulella. Poika kasvaa edelleen vauhdilla - nyt meni rikki jo 7 kg:n raja! "Tarkat" mitat nyt siis 7075 g ja 61 cm. Pituuskäyrällä mennään hieman +2 SD:n yläpuolella, ja painokäyrällä sitten reilusti sen yläpuolella. Mutta ei kuulemma syytä kuitenkaan huolestua. Myös lääkäri tarkasti keuhkot, silmät, pään saumat, lonkat ja varmaan muutakin mitä emme huomanneet ja mitä emme saa neuvolakortista tulkittua (lääkärin käsialaa...) - joka tapauksessa ymmärrämme merkinnät "kasvu ja kehitys normaalia" ja "suloinen poika", riittänee!

Tällä viikolla kylässä ovat käyneet jo Peppi, Sammeli ja Henna, sekä kasinoretkellä olleet Hannu ja Toni.

Ensimmäinen isänpäivä

Juhlaviikonloppu huipentui sunnuntaiseen isänpäivään. Olin pienen pojan kanssa tehnyt Anssille lahjaksi pienen pojan jalanjäljellä kuvitetut bokserit Latokasken asukaspuiston Toukkis-kerhossa.

Hääjuhlija

Akateemisen kasvatuksen jälkeisenä päivänä pieni poika sai juhlakasvatusta - lauantaina 10.11. meidät kolme oli kutsuttu Liisan ja Tuukan häihin Turkuun. Saimme vielä edeltävänä päivänä Pauliinalta lapsenvahtitarjouksen, jonka kuitenkin päätimme jättää käyttämättä, koska olimme varautuneet juhlintaan pojan kanssa niin henkisesti kuin materialistisestikin. Pienelle pojalle oli siis tehty juhlavaatteet! Juhlavaateparteen kuului tietenkin valkoinen kauluspaita ja tummat housut, sekä hieno satiininen viitta. Housut olivat Otolta lainassa, mutta paita ja viitta itsetehtyjä. Viitassa hienoina yksityiskohtina tekniikanpunainen vuori sekä rusetin muodostaneet solmiamisnauhat. Pieni poika suoriutui hääjuhlista mallikkaasti, joten lähdimme kaikki kolme vielä jatkamaan juhlintaa morsiamen vanhempien kotiin kymmenen aikaan. Jatkoilta taisimme olla viimeiset kotiinlähtijät bestmania ja kaasoa lukuunottamatta :)