Vauhdikkaita viikonloppuja

Olemme pääsiäistä viettämässä Norrskatassa ja käsipareja ja toimintaa on sen verran, että sen lisäksi että tein ympäristölainsäädännön (!) kotitehtäviä, taidan myös ehtiä päivittää blogiakin vielä maaliskuun puolella!

Kotiin Espooseen jäi muunmuassa tällainen rairuoho, lasten askartelemien systeemien lisäksi.


Heikki sai 5-vuotissynttärilahjaksi ensimmäiset pikkulegot ja hoksasi heti miten ohjeiden mukaan kootaan. Yllätyin silloin, että siinä oli myöskin puuha, johon hän jaksoin keskittyä (toisin kuin esimerkiksi piirtämiseen, värittämiseen tai askarteluun). Alkuinnostuksen jälkeen keskittyminen herpaantui, mutta tämän vuoden puolella innostus alkoi uudestaan. Lisää legoja tuli joululahjaksi sekä Kallen synttärien aikaan nimpparilahjaksi. Aikamoinen määrä näitä Lego City -menopelejä onkin jo tullut koottua!

Saara oppi seitsenkuisena istumaan napakasti ja siitä lähtien siinä onkin sitten napottanut. Istuminen on sen verran suosikkia, että makaaminen ei huvita jälleen ollenkaan ja huomattiinpa mummun kanssa, että Saara on tällä aikaa myöskin unohtanut miten käännytään selältä vatsalleen (toisin päin se ei ole vielä sujunut muutenkaan). Hampaita on tullut lisää, heti kahdeksan kuukautta täyttäessään ensimmäinen ylähammas (eli kolmas hammas) ja nyt pääsiäisenä havaittiin että se oli saanut kaverikseen kaksi ylähammasta lisää. Saara ei todellakaan ole mikään samettisuu, vaan hän syö esimerkiksi mandariininlohkoja kuorineen. Herkkua ovat kaikki hedelmät ja marjat, sitruuna ja limetti mukaanlukien :)


Siinä missä arki pörrää melko pienessä piirissä ja vähillä huvituksilla niin välillä lähtee viikonloppuisin mopo käsistä. Viime viikonloppu alkoi jo perjantaina kun minä ja lapset, Tiina ja lapset sekä Sammeli ja lapset lähdimme kaikki ensimmäistä kertaa Vantaalle Flamingoon. Kylpylässä oli jo viikonloppuhinnat, mutta väkeä onneksi varsin maltillisesti että "Sammelin suurperhe", johon kuului kaksi vaimoa ja kahdeksan lasta, mahtui hyvin polskimaan ja lounaalle Heseen. Saara teki jonkun vauvojen valvomisennätyksen ja vieläpä hyväntuulisena, ja kaikki lapset saivat papukaijamerkin hienosta käyttäytymisestä. Flamingossa väsytetyt lapset pakattiin autoon, haettiin isi ja tavarat kotoa, vaihdettiin autoa ja suunnattiin Naantaliin yökyläilemään Aidan, Tuomaksen, Kaurin, Vellamon ja kummityttö-Ellinooran luokse. Ellinoora sai tuliaisiksi Daim-pussukan, kun sain yllättävän ompeluinspiraation pitkästä aikaa.
Kaurilla ja pojilla sujuivat leikit hienosti ja kyläily oli muutenkin oikein onnistunut. Lauantaina kävimme päivällä kävelyllä Muumimaailmassa. Muumit olivat talviunilla ja muumitalon ovi lukossa, vaikka Heikki ajattelikin ettei se välttämättä olisi, kun ei sitä yöksikään lukita ("Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit, ...).

Naantalista jatkettiin matkaa Paraisille, seuraavaan yökyläilypaikkaan, jossa meitä odottivat Ville, Tiia sekä kahdeksanvuotissynttäreitään viettäneet Ida ja Sara. Leikit lähtivät jälleen käyntiin vauhdilla ja kierrosten lisääntyessä ne siirrettiin hetkeksi ulos. Kun ohjelmassa oli vielä saunomista, uimista ja pitsojen leivontaa, ei vaatinut suuria ponnisteluita saada poikia nukahtamaan tyttöjen sänkyjen viereen patjoille.

Sunnuntaina etsittiin suklaamunia ja suunnattiin kotiin, vain siksi aikaa että saatiin lounas syötyä ja laskettelukamat päälle, jonka jälkeen suunnaksi otettiin tällä kertaa koko perheen ja yhden tädin voimin Peuramaa. Nyt äitikin pääsi siis katsomaan poikia vauhdissa, ja vauhtia piisasikin! Heikki laskee jo minkä rinteen vaan, tietää metsäreitit ja hyppii hyppyreistä. Ensi vuonna en varmaan pysy enää perässä, kun tänäkin vuonna en uskaltautunut hyppyreihin ja metsässä pelotti! Kalle tuli ensimmäistä kertaa alas itse koko rinteen! Tämä johtui etenkin siitä, että en osannut häntä lasketuttaa sauvojen kanssa yhtä näppärästi kuin Anssi ja Kallekin havaitsi että vähemmillä kaatumisilla selviää kun ei ota äitiä härväämään. Muutaman kerran vauhti tosin kasvoi niin suureksi, että Kalle ei enää uskaltanut/osannut kääntyä, ja omin sanojensa mukaan esimerkiksi "törmäsi aikuiseen" mäen alla. Yllättävän hyvin kuitenkin pysyi pystyssä suurimman osan aikaavaikka vauhtia oli niin että hirvitti!


Edellisen postauksen jälkeen olen ehtinyt viettää lasten kanssa myös viikonlopun Tampereella, kun Anssi oli työreissussa Wienissä. Silloin tehtiin retki Näsijärven Siilinkarille. Heikki ja mummu hiihtivät, minä ja Kalle kävelimme, ja Saara oli mukana kantorepussa selässäni. Aurinkoinen mutta viileä keli. Porukkaa oli niin paljon, että munkit olivat loppuneet, mutta makkara maistui hyvin!

Myös lähialueilla on tehty retkiä, niin meidän edessäolevalle saarelle kuin viereisellekin. Eväät on retkessä aina parasta :) Saara pulkassa.


Nyt pääsiäisen vietossa Norrskatassa mukana myös Emma-serkku, joka on kiinnostunut poikien leikeistä ja portaista, ja josta on hyvää vauhtia kasvamassa suuri idoli Saaralle!