Kymmenkiloinen Kalle ja karkaileva Heikki

Pikkuinen Kalle-vauvamme on täyttänyt nyt neljä kuukautta ja ohittanut kymmenen kilon rajapyykin. Koska rintamaito riittää näemmä hyvin niin ei lääkärin mukaan ole kiirettä aloittaa kiinteitä ruokia. Tosin samainen lääkäri oli sitä mieltä että Kalle kääntyy ihan lähiaikoina - tästä uskallan olla samaa mieltä, kun vertaan Kallea Heikkiin ja toisaalta muihin samanikäisiin vauvoihin. Heikki taisi olla noin puolivuotias kun kääntyi ensimmäisen kerran ja toisaalta Kallen ikätovereista ei kukaan vielä käänny mutta kaikki ovat kyllä liikkuvaisempia kuin hän.

Heikin karkuretkistä on raportoitu täällä ennenkin ja nyt kertomus valitettavasti saa taas jatko-osan. Torstai-iltana olimme Emilian, Pinjan ja Minean luona tappamassa aikaa, kun Anssi oli illan (taas) töissä. Hellepäivänä oli isompien lasten mukava läträtä takapihalla olevassa lastenaltaassa. Pinjalla oli uikkarit, mutta koska en sellaisia ollut hoksannut Heikille ottaa niin hän leikki nakuna, vain hellehattu päässä. Pitkään lapset leikkivätkin hyvin yhdessä, välillä aina huudettiin äiti paikalle johonkin hätään ja välillä kävimme kurkkimassa miten leikit sujuivat. Sillä aikaa Kalle ja Minea köllöttelivät samalla puuhamatolla - Minea puoliksi Kallen päällä ja Kallella tiukka ote Minean mekosta :) Yhtäkkiä Emilian ovikello soi ja ihmettelimme kuka sieltä mahtaa tulla. Emilia kurkkasi takapihalle ja huomasi lasten kadonneen sieltä! Äkkiä avaamaan ovi ja siellähän ne karkulaiset rimputtelivat, ihan toisella puolella taloa! Turriaiset olivat sitten lähteneet seikkailemaan, kiertäneet puolikkaan rivitalonpätkän (toivottavasti ei sen pidempää kierrosta) ja palasivat toisen puolen ovesta tyytyväisinä takaisin. No huh huh. Oli siinä pokassa pitelemistä, kun olihan se aika huvittava vaikkakin tyhmä ja vaarallinen reissu. Ja äidit ehkä pikkaisen huolimattomia, mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Kotimatkalla tosin huomasin, että Pinjan pyörältä näyttävä kolmipyörä oli siinä parkkipaikalla ja mielestäni olin sen viimeksi nähnyt takapihalla. Kysyinkin sitten Heikiltä oliko pyörä ollut seikkailussa mukana ja Heikki tyytyväisenä kertoi polkuilleensa sillä lujaa. On mahtanut muuten olla näky, jos kukaan on ollut näkemässä, kun toinen toikkaroi uikkareissa ja toinen polkee kolmipyörää nakuna!

Tänään olikin viimeinen hoitopäivä ennen kauan odotettua lomaa. Kotiin tultuamme jäimme ulos leikkimään. Taloyhtiön metsänreunassa sijaitsevan leikkipihan ovat kuitenkin muurahaiset valloittaneet. Hiekkalaatikon vieressä kulkee murkkujen valtatie. Heikki oli aivan onneton sandaalit jalassa kun murkut kiipeilivät jalkoihin koko ajan ja tekivät kipeää. Kävimme vaihtamassa lenkkarit, mutta eihän se ongelmaa poistanut. Suurempaa muurahaiskauhua ennen Heikki kuitenkin oli ennättänyt kiivetä sisään pihalelulaatikkoon tutkimaan mitä kaikkea sieltä löytyy. Kun kalle kerrankin nukkui kunnolla päiväunia (toista kertaa tällä viikolla - helle on vähän sotkn kuvioita) niin päätin itsekin tutkia tarkemmin mitä sieltä laatikosta oikein löytyy. Kaivoimme kaikki lelut ulos, siivosin laatikon ja sorttasin joukosta rikkinäiset lelut pois ja pyyhin muista about viiden vuoden pölykerrokset pois. Kunhan saisi vielä kunnostettua tuon hyvän ison hiekkalaatikonkin, nyt se muistuttaa lähinnä kompostia. Heikki on saanut pihapiiristä kaksi kaveriakin viereisistä taloyhtiöistä. Toinen on 5-vuotias suomenruotsalainen hyvin puhelias poika ja toinen vielä puhumat reilun vuoden ikäinen. Ensiksimainittu teki Heikkiin pysyvän vaikutuksen tarjoamalla kupista Heikille karkkia. :)

Huomenaamulla superaikaisin (eli viideltä...) lähtö kohti lentokenttää - varsinaisena määränpäänä Kroatia. Sieltä on talo vuokrattuna viikoksi ja matkaseuraksi lähdössä Peppi, Sisu, Sammeli ja Henna Suomesta sekä perillä treffataan Itävallasta autolla saapuneet Otto, Kerttu, Tiina ja Jaska. Toivottavasti tulee hieno lomaviikko!

Helteistä säätä on viikko ollut keskellä toukokuuta - tässä Heikki läheisellä uimarannalla ja isin apuna ruohonleikkuussa.

Poliiseja, palomiehiä ja päiväuniongelmia

Edellisviikkona nuorin kummipoikamme kastettiin ja nimi - Risto Alvar Johannes - julkaistiin. Ristiäiset pidettiin Tampereella ja kun samaan viikonloppuun osui vielä äitienpäivä, niin vietimme koko viikonlopun Tamperella. Riston kastejuhla meni hienosti, vaikka Kalle ei nukahtanutkaan autoon (mutta nukahtikin kesken kasteen yhden vieraan syliin) ja Heikille tuli joku harmi kesken kasteen (mutta rauhoittui Anssin syliin). Kuvia ristiäisistä ei valitettavasti vielä ole, joten ette näe minkälainen hurmuri pieni kummipoikamme onkaan! Ai niin - vieraiden suosikki nimivaikkauksessa oli Kalle - syy tähän tosin se, että Vilho (Riston isoveli) vastasi utelijoille, että pikkuveljestä tulee Pikku-Kalle ;)

Äitienpäivänä kävin äitini kanssa pikavisiitillä Verkarannassa ja sitten koko porukalla - mukana siis meidän perheen lisäksi mummu ja ukki sekä Hannu ja Anna. Heikki oli taas melko levoton ja lounas meni juoksenteluksi ympäri Vapriikkia.

Viime viikonloppuna olimme jälleen Tampereella - tällä kertaa ohjelmassa lukion luokkakokous. Kalle syö edelleen pullosta tarvittaessa, mutta nyt hieman huonommin kuin ennen. No, kohtahan ne kiinteätkin jo alkaa, joten ei tästä varmaan ehdi ongelmaa tulla. Kiinteisiin vois kyllä kohta alkaa totuttelemaan - en tiedä onko se kasvava maidontarve vai tämä helle, joka on saanut Kallen vaatimaan maitobaaria tavallista useammin.

Viikonloppuna käytiin myös lastentapahtumassa Tampereen Pyynikillä. Siellä Heikki piti erityisesti paikalla olleesta poliisiautosta, johon sai kivuta kuskin paikalle. Hauskaa oli myös Peppi Pitkätossu, joka ohjasi jumppaa (jota Heikki ei kuitenkaan suostunut tekemään) sekä laivamatka Laukontorilta Pyynikille. Tampereen vierailun muita kohokohtia olivat pikkureissut isin tai mummun kanssa rattailla tai kävellen palolaitokselle kyttäämään lähtisikö paloautoja. Puolikin tuntia voi rauhassa odottaa paloautoja, vaikka muuten viiden sekunnin mittainen odotus on täysi mahdottomuus.

Heikki on ollut edelleen melko uhmakas. Anssilla on tapana laskea kolmeen - jos tietty asia ei yksi - kaksi suju Heikin toimesta, niin kolmosen jälkeen se tehdään sitten aikuisen ohjaamana. Tämä toimii melko hyvin ja Heikkikin on sen jo oppinut. Heikki kokeilee sitä välillä myös aikuisiin: "Yks kaks kolme, isi nouse ylös!". Sanavarastoon tulee koko ajan lisää kaikkia hassuja aikuismaisia sanoja, jotka tekevät puheesta välillä hullunkurisen kuuloista.

Tänään meillä oli vieraana päivällä viisi muuta äitiä ja yhdeksän lasta. Kun odottelimme aamulla vieraita ja samalla kuorrutin porkkanakakkua, niin Heikki kysyi teenkö isille kakkua. Koitin selittää, että isi on töissä ja vieraat tulevat syömään kakkua. Tämä ei kuitenkaan ihan mennyt perille ja varmaan hoitopaikassa taas jälleen kerran Heikki kertoo, että isillä oli synttärit... Vieraita/juhlat = synttärit, kakku = isille.

Tänään Heikki sai myös kesätukan. Muutama päivä on nyt hellesäässä hikoiltu ja paksu, käkkärä, pitkä tukka on melko hikinen aamusta iltaan. Nyt onkin sitten Heikin mittapuulla lyhyet hiukset! Tässä kuva heti parturin jälkeen, saa nähdä miten se tuosta muokkaantuu kun föönaus lasketutuu :)

Kallen päiväunet ovat olleet vähän kateissa, kun keli on niin kuuma. Rattaissa on kiva möllötellä silmät selällään, kun ei ole pipoa tai makuupussia. Maanantaina toista tuntia koitin nukutella parvekkeella ja pihalla, paikallaan ja liikkeessä ja eri rattaissa, välillä maitoa tankaten - tuloksetta. Tästä tuohtuneena lykkäsin Kallen pinnasänkyyn ja aloin imuroida, ajatuksena lähteä tämän jälkeen pidemmälle vaunulenkille. No, Kallepa nukahti parissa minuutissa imurin surinaan :)
Heikin päiväunissa ei juuri parannusta ole tapahtunut, paitsi lauantaina mummun kanssa meni kiltisti. Muuten nukahtamiseen menee yleensä ainakin tunti. Paitsi siis tietenkin hoitopaikassa, jossa päikkärit ei ole mikään ongelma. Niinkuin ei mikään muukaan.

Vappukekkereitä ja vaihtelevaa säätä

Heikin kolmas ja Kallen ensimmäinen vappu meni viileissä mutta leppoisissa merkeissä. Vappuaattona oli hoitopaikan vappujuhlat, jonne lähti hyväntuulinen pikkukarhu-Heikki. Sama asu, kuin puolitoista vuotta sitten Halloweenina pienillä tuunauksilla. Vappukekkerit olivat ilmeisesti mieleen, koska Heikki halusi keskustella niistä monta päivää niiden jälkeen.

Illalla oli toiset, vähän isommat, vappukekkerit meillä kotona. Vieraina oli kavereita lapsineen. Meteli ja touhu oli varmasti kovempi kun monen lapsettoman kaverin luona, mutta talo tyhjeni jo melko aikaisessa vaiheessa suurimmasta osasta vieraita. Anssi paistoi parvekkeella hampurilaisia ja hodareita ja jälkkäriksi oli jätskiä. Hyvää ja yksinkertaista. Ohjelmaa emme olleet järjestäneet, mutta vieraat olivat oma-aloitteisia. Henna, Sammeli ja Peppi (Sisu vesirokkoisena vaarin hoidossa) toivat piñatan, jota koittivat ensin hajoittaa lapset ikäjärjestyksessä, sitten aikuiset. Aika homma siinä oli, mutta lopulta saatiin marianne/rusina/purkka-sade!

Joukon juniorit Kalle ja Minea

Vappupäivänä Kalle heräsi puoli kuudelta, mutta kuukahti about siinä vaiheessa kun Heikki heräsi vähän ennen seitsemää. Tällä herätysajalla olis pitänyt ehtiä Ullikselle aika hyvissä ajoin, mutta perillä olimme kuitenkin vasta joskus puoliltapäivin. Keli ei ollut paras mahdollinen ja piknik hoidettiin pystybaarissa. Heikin parhaita kavereita oli Ami & karkit sekä Katri & suklaakakku, hyvänä kolmosenä äiti & munkit. Matka taittui näppärästi isän selässä ja turvallista ja lämmintä siellä oli muutenkin. Pikku powernapit sekä meno- että tulomatkalla.

Jos vappupäivä oli suhruinen niin sunnuntai 2.5. oli kauniimpi. Tässä Helena ja Kalle parvekkeella ottamassa aurinkoa. Tätä ennen on vaihdettu jo Audin renkaat - Hessun hartaasti odottama tapahtuma. Isi otti päiväunet parvekkeella, mikä oli maanantaina hoitoon mennessä kokenut pienen "rikkinäinen puhelin" -ilmiön. Hoitotäti kyseli "huolestuneena" meidän kotioloista, kun Heikki oli kertonut Anssin nukkuneen edellisyön parvekkeella ilman peittoa. Tyyny kuitenkin oli.
Hessun päiväunillemeno on jälleen palautunut mahdottoman hankalaksi. Sunnuntaina kaveri leikki huoneessaan 2 h, kunnes kävin vapauttamassa päiväunivelvollisuudesta.