Olen ollut äitiysvapaalla joulukuun alusta saakka. Suurimman osan päiväajasta ovat vieneet joulu- ja muut ompelukset. Heikki on saanut pari pitkähihaista trikoopaitaa, juhlahousut sekä kylpytakin. Näistä kuvia myöhemmin. Muuten työlistalla on ollut joululahjoja sukulaisille ja kummilapsille. Meillä on nyt Anssin kanssa toinen kummilapsi. Ensimmäinen, Peppi, täyttää helmikuussa jo kolme vuotta ja toinen, Vilho, kastettiin juuri viime viikonloppuna - ikää reilu kuukausi. Kuvia näistä tekeleistä luvassa blogiin joulun jälkeen.
Heikki on ehtinyt osallistua jo kolmiin pikkujouluihin tässä kuussa. Ensin oli perhevalmennusporukan pikkujoulut Latokasken asukaspuistossa. Siellä mukana olivat Aino ja Iida, Leo ja Sisu sekä Roope ja Ronja vanhempineen. Syötiin joulupuuroa ja lapset leikkivät.
Seuraavaksi oli vuorossa hoitopaikan pikkujoulut, jotka järjestettiin yhdessä samassa taloyhtiössä olevan toisen perhepäivähoitajan kanssa. Kymmenisen lasta esiintyi tummenevassa iltapäivässä hoitopaikan pihalla laulaen joululauluja ja lorutellen. Heikkikin oli jonon jatkeena (eikä isin sylissä, kuten kevätjuhlissa), mutta ei suinkaan laulanut tai leikkinyt muiden mukana :) Oli silti ylpeä esiintymisestään ja naureskeli iloisesti. Joulupukkikin kävi paikalla.
Kolmannet pikkujoulut vietettiin viime viikolla Oton ja Kertun luona. Sinne oli kerääntynyt Oton ja Kertun lisäksi Peppi ja Sisu, Alma ja Aapo sekä Onni ja Toivo äiteineen. Pakkasta oli toistakymmentä astetta ja kovin pitkään emme pihalla tarenneet. Sisällä sen sijaan oli lämmin tunnelma kun söimme joulupuuroa ja paistoimme pipareita.
Joulukuussa ollaan tämän lisäksi ehditty tehdä joulumakkaraa (ja lammasmakkaraa) perinteiseen tapaan, sekä vietetty kahdet tuparit uudessa kodissamme. Tai no, toiset olivat jo marrasukun puolella. Heikille koti on edelleen "uusikoti", vaikka vanhaa ei olla enäää aikoihin muisteltu.
Heikin suosikki kotileikkeihin kuuluu tälä hetkellä "töissä käynti". Heikki ilmoittaa lähtevänsä töihin ja huikkaa "Heippa!". Sitten hän menee joko yhteen keittiön kaappiin tai sitten yläkerran pesuhuoneeseen ja alkaa puhua siellä puhelimeen kovaa ja nopeasti. Välillä kuuluu selostus "mä oon töissä". Hetken päästä ovi aukeaa ja sankari ilmoittaa tulleensa kotiin. Muutenkin Heikin "puhelinääni" poikkeaa normaalista puherytmistä ja ilmeisesti imitoi joko minun, Anssin tai molempien puhetyyliä.
Hauska nokkeluus Heikin suusta tuli viikonloppuna, kun poikkesimme Finlandia-talolla. Anssi ja Heikki näkivät ravintolan vessareissulla ja Heikki pyysi että mennään ravintolaan syömään. Olimme tosin juuri syöneet ravintolassa hetki sitten, joten Anssi totesi ettei mennä, mutta kysyi silti mitä Heikki ravintolassa söisi. Tyypillisin vastaus tällaiseen kysymykseen on "pastaa", mutta nyt hän ilmoittikin "syödään paistia ja juodaan lientä". Aika nokkelaa ja jouluista - ilmeisesti sanat on hyvin mielessä vaikkei Heikki juurikaan lauleskele. Joululauluista suosiossa on "joulupukki, joulupukki" (johon muistamme vain ne väärät ja hieman 2-vuotiaan korville kyseenalaiset sanat) sekä "porsaita äidin oomme kaikki", joka vaaditaan kovalla "allihuuppa, allihuuppa" -huudolla aina myös toisella kotimaisella.
Heikin sanavarasto kasvaa koko ajan, mutta välillä tulee hassuja tilanteita. Sunnuntaina pyysi Heikkiä purkamaan legorakennelman, kun olimme hieman järjestelemässä paikkoja. Heikki ryhtyi tuumasta toimeen ja alkoi purra legopaloja. Selitykseni imperatiivien "pura" ja "pure" eroista ei tuntunut menevän perille, joten synonyymien lisäksi koitin selventää että nyt on kyseessä verbi "purkaa" eikä "purra". Tähän Heikki hymähti ja sanoi, että ei se ole "purkaa" vaan "purkka". Aargh. Kirosin suomen kielen melkein samankuuloiset aivan eri asiaa tarkoittavat sanat jonnekin maanrakoon tässä vaiheessa ja vaihdoin puheenaihetta.
Heikki on alkanut kertoa hoidossakin ihan höpöjuttuja. Selostelee esimerkiksi että äiti tulee hakemaan isin autolla (vaikka tulen omallani) tai että äiti juo kahvia ja syö pullaa (vaikken ikinä juo kahvia ja en myöskään mikään pullahiiri ole - monet muut herkut tosin maistuvat :).
Heikin hoitoryhmässä onkin tapahtunut ja tapahtuu muutoksia. Vielä joitain kuukausia sitten Heikki oli hoitoryhmän nuorin ja kaikki hoitolapset olivat poikia. Tammikuussa Heikki onkin sitten hoitoryhmän vanhin ja hänen lisäksi ryhmässä on kaksi tyttöä! Saa nähdä minkälainen hoitolapsi neljänneksi sitten ryhmään vielä tulee. Nyt hoitotäti onkin jäänyt jo joululomalle ja tänään olin Heikin, Hennan, Pepin, Sisun, Tiinan, Oton ja Kertun kanssa SeaLifessa aamupäivällä. Heikin suurin ihastus ei suinkaan ollut mikään kala, vaan paikan eteisessä ollut leikkimoottorivene...
Olen viime kuukaudet liikkunut todella laiskasti, koska maha on painanut aika lailla. Tänään päätin kuitenkin reipastua ja lähteä Heikin kanssa pulkkaretkelle Isoon Omenaan. Ajatus oli kävellä Omppuun ja tavata Anssi siellä, sitten palata ostosten jälkeen autolla kotiin. (Kuvassa toppapuettu, potalla käynyt Hessu päätti että hänellä on kakkahätä...) Noin kilometri menikin hyvin, mutta sitten herraa ei enää huvittanut istua pulkassa (ilmeisesti lumensyönnistä alkoi paikat viilentyä) ja hän halusi kävellä. Ekat 100-200 m menikin ihan kivasti, mutta sitten olisi pitänyt päästä syliin. Ei kovin toimiva ratkaisu tämän mahan kanssa ja Anssikin oli vasta Töölössä kaivamassa autoa lumikasan alta, joten pikaista pelastusta ei ollut odotettavissa. Jossain vaiheessa sain kuitenkin huijattua pulkkailijan takaisin kyytiin, mutta ihan Ompulle asti emme kuitenkaan selvinneet. saa nähdä oliko talven pulkkailut siitä, herra oli ainakin kovin järkyttynyt tästä matkantekomuodosta - itse tosin syytän siitä etupäässä typerää ajatusta kauhoa käsin lunta pulkkaan ja syödä sitä - pikku näpit olivat meinaan melko kylmät tämän jäljiltä. Taloyhtiön ja lähiseudut pojat ovat muuttaneet meidän pihatien pulkkamäeksi. Siitä menään alas kovaa vauhtia - lopputuloksena että pihaan saa ajaa todella varovaisesti ja että jyrkkä rinne voi tulla aika liukkaaksi...
Keskiviikkona on tarkoitus lähteä joulun viettoon Norrskataan. Sitä ennen pitäisi varmaan kaivaa esille Tyksin synnärin sekä lauttojen puhelinnumerot, jos tämän mahan asukas päättääkin alkaa syntyä jouluna. Kaveri on ollut kiinnittyneenä jo pari viikkoa ja itselläkin ehkä vähän sellainen olo, ettei välttämättä tarvi kovin pitkälle tammikuuta vauvaa odotella, mutta silti peukut pystyssä ja sormet ristissä että jaksaisi kuitenkin odottaa sinne tammikuun puolelle. Norrskatasta siirrytään Tapaninpäivänä Tampereelle. Anssikin välipäivät vapaalla, muttei vielä mitään sen kummempia suunnitelmia.
