Ahkiomies hiihtolomalla numero kaksi

Pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna ajoimme perjantaina Poriin Aidan, Tuomaksen ja Kaurin luokse. Kolmen tunnin matka taittui hyvin. Heikki seuraili maisemia ikkunasta ja nukahti osaksi matkaa. Porin puolella hän heräsi ja alkoi selostaa maisemia: rekka, rekka, rekka, juna, juna, juna. Viikonloppuvierailu Poriin sujui hyvin. Heikki tosin näytti, ettei aina olekaan niin kiltti ja tyytyväinen ja heitteli ruuat lattialle, kaatoi maidot pöydälle eikä sitten millään suostunut menemään nukkumaan - ei yöunille eikä päiväunille. Heikki piti erityisesti Kirjurinluodon leikkipuistojen (!) liukumäistä sekä Kaurin paloautojunasta - täydellinen lelu: paloauton (piipaa piipaa) ja junan yhdistelmä, joka kaiken lisäksi piti ääntä kun siitä painoi nappia.

Maanantaina Heikki kävi taas Kalastajatorpalla:

Keskiviikkona lähdimmekin sitten hiihtolomalle numero kaksi, nyt määränpäänä Saariselkä ja matkaseurana Katri, Tuomas ja Vilho (1 v 2 kk). Lento Ivaloon meni hyvin - molemmat pojat saivat omat paikkansa. Lastasimme isoon tilataksiin muuttokuormamme, poimimme matkalta poikien sängyt ja saavuimme perille Lumikelon hienoon mökkiin.

Saariselällä oli talvi taittumassa kevääseen, mutta pääsimme silti hyvin hiihtämään. Yöpakkasista johtuen aamulla ladut olivat hyvässä kunnossa, mutta tahmenivat iltapäivällä niin, että eteneminen hidastui merkittävästi. Pienemmät pojat viihtyivät todella hyvin isompien poikien vetäessä heitä ahkioissa. Pitkät päiväunet ja lisäksi leppoisaa maisemien seurailua. Ulkoilma ilmeisesti verotti pikkumiehiä niin, että pitkien päikkäreiden lisäksi he menivät kiltisti yöunille ja nukkuivat hyvin. Vanhemmat saivat iltaisin syödä rauhassa yhdessä.

Torstaina hiihtelimme Kuukkelinlammelle, jossa söimme lounasta. Toinen tauko Palo-ojalla, josta sitten kipuaminen Kaunispäälle ja lasku mökille. Kuukkelinlammelta mukaamme tarttui Rambo-koira, joka ei hätyyttelyistä huolimatta suostunut palaamaan kotiin. Loppujen lopuksi Rambo jolkutteli meidän perässä Saariselälle asti, josta omistaja tuli sen sitten hakemaan. Seurueemme kahden ahkion ja yhden koiran kanssa näytti ilmeisesti vastaantulijoista melko huvittavalta :)

Perjantaina lähdimme isäni vinkin mukaisesti Iisakkipään kautta kohti Rumakurua, jossa pidimme ensimmäisen (makkara)tauon. Toinen tauko sitten Luulammella, jonka jälkeen hirmuinen kipuaminen Kiilopäälle. Tahmea keli ja melkoinen tuuli veivät voimat ja tilasimme, tosin suunnitellusti, taksin.

Lauantaina tytöt lähtivät testaamaan Saariselän laskettelurinteitä ja pojat suuntasivat Vellinsärpimäojan, Taajoslaavun, Luulammen ja Rumakurun kautta Laanilaan, jossa heidät viiden maissa tapasimme. Me siis laskettelun päätteeksi vaihdoimme päällysvaatteet ja monot ja lähdimme luistelemaan kohti Laanilaa (n. 4.5 km mökiltä). Korkkasin talvella ostamani luistelusukset, mutta iltapäivän sohjossa luistelusta ei tullut yhtään mitään. Laanilassa ehdimme Katrin kanssa juuri monotansseihin. Tanssit ehtivät tosin loppua ennen kuin pojat ehtivät paikalle, ja tarkoituksenamme olikin palata koko porukka yhdessä Saariselälle taksilla. Mutta kaikki taksit olivatkin varattuja ja tunti olisi mennyt taksin saamiseen, joten päätimmekin supertahmeassa kelissä hiihtää takaisin mökille. Kello läheni uhkaavasti kuutta ja iltaruuan kanssa ei ollut yhtään viiniä mökillä jäljellä, joten tytöt painelivat hirmuista vauhtia Saariselän Alkoon. Vastaantulijoita hieman nauratti puuskutuksemme, kun juoksimme sukset jalassa loppukiriä Saariselän teillä kohti Kuukkelin ostoskeskusta...

Sunnuntain hiihto oli jo vaakalaudalla, kun yöllä ei ollutkaan ollut pakkasta. Keliä uhmaten lähdimme kuitenkin hiihtämään kohti Joikun kotaa. Koska samaa latua ei tietenkään voi hiihtää sinne ja takaisin, niin kiersimme Joikun kodalle idän kautta, Palopään yli. Kun matkaa Joikun kodalle oli reilu 2 km, lumi loppui. Latu olikin suljettu, mutta jääräpäiset miehet olivat sitä mieltä että takaisin ei käännytä. Vajaan kilometrin taitoimme hyvin vähässä lumessa, mutta loppumatka olikin sitten lumen peitossa ja alamäkeä. Joikun kodalla söimme lounasta ja pikkupojat, Anssi ja Katri pääsivät sen jälkeen poroajelulle. Heikki ihastui suuresti poroihin. Paluumatkalla muut ylittivät jälleen Kaunispään, mutta minä, joka innostuneena testailin luistelusuksiani, päätin palata Luttojokea pitkin tasaisempaa reittiä. Iltapäivän suojakeli oli tosin tehnyt tepposensa ja luistelu ei enää onnistunutkaan :(



Sunnuntaina lensimme takaisin etelän lämpöön, kirjaimellisesti. Etelä-Suomessa olikin jo melkein kesäkelit, lähemmäs 20 astetta viikonloppuna.

Hiihtoloma numero kaksi onnistui kaikin puolin!

Pääsiäisnoitamaisuutta

Lähdimme viettämään pääsiäistä torstaina vaarin hautajaisten jälkeen. Auto täyteen tavaraa ja ykköstielle. Anssi mainitsi jotain punaisesta merkkivalosta siinä kohdassa, missä se vajaa viikko sitten alkoi piipata ja vilkkua. Eipä mennyt kuin pari minuuttia, ja niinhän se sama piipitys ja vilkkuminen alkoi! Hetken aikaa asiaa autossa manailtuamme kurvasimme samaisen Halikon Shellin pihalle, Anssi soitti taas liikkumisturvaan ja sama hinuri tuli noutamaan auton kuin viimeksikin. Edelliskerrasta oppineena yritimme järjestää taksin asemesta sijaisautoa, mutta päädyimmekin siihen että Anssin isä tuli hakemaan meidät Halikosta ja otimmekin sijaisauton vasta lauantaina. Hessu-raukka oli ehtinyt nukahtaa yöunille autoon ennen Halikkoa, mutta siellä tietenkin heräsi ja hetken aikaa jaksoikin Shellillä riekkua, mutta reilun tunnin odotus teki tehtävänsä ja kaveri väsähti aika lailla ennen kuin Jaakko ehti paikalle. Autossa ei kuitenkaan silmien lupsumisesta huolimatta voinut nukahtaa, paitsi juuri muutama kilometri ennen määränpäätä. Ja sitten taas perillä herätys. Olikin sitten lopulta aika työn alla saada Heikki nukahtamaan kolmannen kerran.

Heikki syö suklaamoussea antaumuksella ja leikkii Jaakon kanssa parkkitalolla:

Perjantaina kävimme Anssin kanssa elokuvissa, ensimmäistä kertaa yhdessä yli 1,5 vuoteen. Slummien miljonääri oli maineensa veroinen, ja tämä innoittamana pelasimme vielä Vanhassa Koulussa pari erää Haluatko miljonääriksi? -peliä. Toiset innokkaammin kuin toiset :) Loppuillaksi siirryimme vielä Pauliinan ja Pekan luokse istumaan iltaa. He olivatkin meidän leffaillan aikana käyneet Hirvensalossa moikkaamassa hyväntuulista Heikkiä.

Pekka taisikin illalla kysyä, että onko Heikillä koskaan huonoa päivää. Hyväntuulisuusjakson sokaistuttamana vastasin, ettei huonoja päivä oikeastaan juurikaan ole, vain huonoja hetkiä. Eipä olisi pitänyt mitään sanoa. Yöllä Heikki sai jostain päähänsä alkaa huutaa ja huutoa kestikin sitten tunnin verran. Omaan sänkyyn ei tietenkään voinut mennä eikä meidänkään sänkyyn. Leikkiminen oli ihan jees. Loppujen lopuksi Heikki meni nukkumaan Kaijan ja Jaakon väliin (poikittain) ja nukahti sinne tyytyväisenä ja nukkui siellä loppuyön. Tästä hetkestä voidaankin katsoa alkaneeksi Heikin pääsiäisnoitavaihe. Uhmakohtaukset ovat taas iskeneet päälle ja kaveri jaksaa huutaa melkoisia aikoja ihan putkeen, rauhoittumatta mihinkään. Syynä voi olla mm. jonkun leikin loppuminen, minkä tahansa asian kieltäminen tai oikeastaan ihan mikä vaan. Uhmaan tarvitaan pääsääntöisesti ainakin toisen vanhemman läsnäolo. Uhmakohtaukset yltyvät ruokailuaikaan, paitsi jälkiruoka-aikaan. Tänään, maanantai-iltana, Heikki suostui syömään ensimmäistä kertaa lauantaiaamun jälkeen - alas meni puoli lautasellista puuroa ilman huutoa, tosin aikamoisen sotkun kanssa. Muut ruokailukerrat ovat menneet huutamiseksi ja ruuan ympäriinsä heittelyksi. Onneksi kaverilla on vararavintoa ihan mukavasti.

Lauantaina saimme vara-auton, VW Passatin farkun, käyttöön ja jatkoimme pääsiäisenviettoa Tampereella. Uhmakohtauksia pääsivät siis todistamaan myös mummu ja ukki. Anssin kanssa lähdimme kohtauksia karkuun ja syömään Jennin ja Antin kanssa. Tadaa - kohtauksia ei vanhempien poissaollessa yllättäen tullutkaan... Sunnuntaina tapasimme myös Heidin sekä 4 kk ikäisen, koko tapaamisen ajan nukkuneen, Julian. Sunnuntai-maanantai välisenä yönä Heikki piti huolen, että todennäköisesti koko kerrostalo kuuli pääsiäisnoidan olevan talossa.

Tampereella mummun ja ukin lähellä on kivoja leikkipuistoja:

Silloin kun uhmakohtaus ei ole päällä, Heikki on ihan hyväntuulinen ja puhuu koko ajan enemmän. Vanhojen sanojen (äiti, lamppu, juna, lappu, loppu, anna) lisäksi on pääsiäisenkin aikana tullut liuta uusia. Tässä joitain: kennät (=kengät), jalka (sekä erikseen jalkaan), silmä (silloin kun siihen joutuu viiliä), keinu, lapio (kolme tavua!), kaulaan (tämä liittyy Heikin Hirvensalosta löytämään kettupuuhkaan, joka kaulassa piti koko ajan kulkea - samaista puuhkaa on Anssi ihastellut lapsena), huna (eli hunaja) ja varmasti näitä oli lisääkin. Joka tapauksessa sanavarasto karttuu nyt hyvää vauhtia. Mitään lauseentapaista tosin ei olla vielä kuultu.

Heikin mulkoluilmeitä on useita, tässä yksi halveksuva katse äidin suuntaan. Toisessa kuvassa Heikki kaulassaan mitä tyylikkäin kettupuuhka.


Myös silmätulehdus on nyt historiaa. Koska a) lääkkeet eivät vaikuttaneet, b) Heikki ei ollut saanut silmätulehdusta keneltäkään hoidosta ja c) Heikki ei myöskään ole sitä tartuttanut kehenkään hoidossa, Kaija päätteli, että kyseessä ei voikaan olla normaali silmätulehdus, vaan todennäköisesti uimahallista saatu pseudomonas. Uudet lääkkeet kehiin, ja kahden silmätippakerran jälkeen rähmä hävisi! Piinaavasta taistelusta me siis selvisimme lopulta voittajina.

Heikki, joka kuukauden verran on taas mennyt todella kiltisti nukkumaan, on taas kääntänyt tässä(kin) suhteessa kelkkaansa. No, kaveri on kaiken uhmaamisen jälkeen iltaisin niin väsynyt, että eilen sekä tänään on hänet vallannut kuukahdus. Kuukahtamista ei olekaan tapahtunut (autoa ja rattaita lukuunottamatta) ainakaan vuoteen. Eilen Heikki kuukahti Tampereella olohuoneessa Anssin syliin ja tänään Anssin viereen meidän sänkyyn - Anssi siis teki kannettavalla töitä ja Heikki ensin seurasi Anssin puuhia pitkän tovin ja sitten kuukahti viereen. Heikki kömpi huutaen Anssin viereen sänkyyn, kun minun piti hänet laittaa nukkumaan. Äidin pisteet ei Heikin silmissä ole nyt kovin korkealla. Tuota tilannetta edelsi D-vitamiini- ja hampaidenpesuepisodi, jonka tarkemmalta kuvaukselta säästän nekin lukijat, jotka ylipäätään tänne asti ovat jaksaneet lukea :)

Hessun kuukahdus mallia maanantai-ilta:

Sitkeä silmätulehdus ja vauhdikas viikonloppu

Perjantaina perhepäivähoitaja soitti kesken työpäivän ja jännittyneenä vastasin kesken palaverin puheluun - pitäisikö lähteä sairastunutta Heikkiä hakemaan kesken päivän, ja vielä perjantaina kun muutaman tunnin kuluttua pitäisi olla nokka kohti Turkua. Silmätulehduksesta hoitaja kertoi, muttei käskenyt pois hakemaan. Hän sattui muistamaan, että olimme viikonlopuksi menossa Turkuun Heikin henkilökohtaisen lastenlääkärin luokse. Kaijalle laitoinkin viestin asiasta ja perille päästyämme meitä odottivat jo lääkkeet.

Perille pääsyyn sen sijaan meni tovi, sillä Muurlan kohdalla moottoritiella alkoi Anssin autosta kuulua piipitys ja punainen öljynpaineen merkkivalo vilkkua. Pysähdyimme seuraavalle huoltoasemalle tutkimaan tilannetta. Lisäsimme öljyä, vaikkei se vähissä ollutkaan, ja tankkasimme itseemme ABC-burgerit. Tankkaus ei kuitenkaan auttanut, vaan piipitys ja vilkkuminen jatkuivat heti moottoritielle päästyämme, joten kurvasimme seuraavan huoltoaseman pihaan. Sinne se auto jäi, Halikon Shellin parkkipaikalle. Anssi soitti Audi Liikkumisturvaan ja sitä kautta järjestyi auton hinaus Saloon. Itsemme hinasimme taksikyydillä Turkuun. Kätevästi meillä oli mukana ylimääräinen lasten turvaistuin, jonka olin ostanut samana päivänä turkulaisia autoja varten. Se pääsikin heti käyttöön :)

Lauantaina Heikki ja Olli stigailivat ulkona, kun lunta oli vielä jonkun verran jäljellä. Illalla meillä oli ohjelmassa kahden kaverin yhteiset 30-v juhlinnat. Heikki pääsi etkoille mukaan, mutta lähti sieltä Kaijan kyydissä Hirvensaloon. Heillä oli ollut mukava ilta ja niin meilläkin. Edellisiltana treenatut laulut ja tanhut (!) menivät hienosti, vaikka treenit myöhästyivätkin autoprobleemojen takia.

Sunnuntai meni toipuessa edellisillan juhlista. Paluumatka Espooseen taitettiinkin junalla, koska auto siis oli odottamassa huoltoa Salossa. Heikki istahti junan penkille ja totesi, oltuaan hetken hiljaa, "juna". Muutenkin sanoja alkaa tulla koko ajan enemmän. Juna nyt on jo vanha tuttu sana, mutta nyt se tuli hieman eri yhteydessä kuin ennen. Tänään perhepäivähoitaja kertoi myös, että Heikki alkaa päästä kärryille laululeikeistä ja osaa jo hyvin matkia muita poikia. Eilen illalla hän pyöritteli kotoa käsiään, sillä tavalla kuin uitaisi kissaa, enkä ollut nähnyt sitä ennen. Tänään hoitaja kertoikin, että se on osa jotain laululeikkiä, jota he harjoittelivat. Tunnollinen Heikki harjoitteli kotonakin viikonloppuna :)

Mutta se sitkeä silmätulehdus - perjantaina alkoi eikä vieläkään ole ohi kokonaan. Antaa kai hoidossa laittaa melko hyvin silmätipat, mutta kotona se on aika taistelua. Sen sijaan hengiteltävä lääke menee tällä hetkellä kotonakin ilman ongelmia. Toivottavasti silmätulehdus menee pian ohi, ja onneksi hoitaja on antanut Heikin olla hoidossa siitä huolimatta!