Heikki 5 kk - vatsalta selälle

Heikki kävi eilen, keskiviikkona 27.2. neuvolassa ja pari tuntia ennen sitä päätti keittiön lattialla kääntyä vatsalta selälleen - kahdesti kun äiti päätti testata että oliko se vain vahinko. No, en tiedä vieläkään onko vahinko vai tahallista, mutta ainakin Hessu on sen pari kertaa tänäänkin tehnyt. Selältä vatsalleen ei vielä Heikki käänny, mutta ihan hauskaa että jotain liikettä.

Kuten olimme aavistelleet, Heikin kasvu ei enää ole ollut yhtä vauhdikasta kuin ennen. Nyt tiputtiin vähän käyrästöllä alaspäin, mutta ei se kasvu nyt kokonaan pysähtynyt silti ole ja pituus-painosuhde on pysynyt samana. Nyt pituutta 70,5 cm ja painoa 10,405 kg - edelleen enemmän kuin kummallakaan meistä. Tällä kertaa rokotusta ei kuitattu söpöllä "au":lla, vaan rääkäisyllä - onneksi lyhyellä.

Hekotteleva Hessu

Ensimmäiset naurut Heikki päästeli jo parikuukautisena, mutta nyt nauru on entistä herkemmässä. Välillä äiti tai isä onnistuu keksimään jonkun hauskan leikin tai kutituskohdan, josta irtoaa röhönaurut, tai oikeastaan röhöhohotus. Ja se hohotus on ihan supertarttuvaa :)

Hessu on juuri syönyt loman jälkeen kotona mangoa ja pukeutuu pannunaluseen

Hiihtolomalla hauskuutin Hessua tiputtamalla kissalelun hänen päälleen lukuisia kertoja - aina yhtä hauskaa! Tämä tosin hauskuuttaa vain silloin tällöin, muina päivinä Hessu katsoo minua tyhmänä että mitäs siinä leluja mun päälle tiputtelet.

Paluumatka Zürich-pysähdyksellä

Pääsin pois pimeyden vallasta, silmälasit oli joku löytänyt ja palauttanut! Yhden päivän kiersin Davosia Hessun kanssa aurinkolasit päällä niin sisällä kuin ulkona, ja tämä oli niitä puolipilvisiä päiviä - saatoin vaikuttaa hieman omituiselta.

Lauantaiaamuna luovutimme asunnon ja lähdimme kohti Zürichia junalla. Jälkimmäisessä junassa Hessun tuli ilmeisesti kuuma ja väsy ja konsertti alkoi noin junamatkan puolivälissä. Perillä Hessu kuukahti lähes heti kantoreppuun, ja me aloimme etsiä hotellia kävellen tavaralastimme kanssa. Hotelli oli n. 25 min kävelymatkan päässä, mutta olisi ehkä ollut vähän fiksumpaa jättää mm. sukset ja 30 kg matkalaukku odottamaan juna-asemalle seuraavaa aamua... Zürichissa tapasimme vielä Carloksen ja Erlingin, joiden lennot myöskin lähtivät vasta sunnuntaina. Kävelimme Zürcherseelle ja kävimme illalla syömässä bierhallessa. Zürichissä oli ihana keväinen sää, aurinko paistoi ja oli lämmintä.

Sunnuntaina ensin junalla lentokentälle ja siellä piiitkä check-in jonotus. Saimme Hessun onneksi hetkeksi nukkumaan ennen lentoa, mutta lennolla emme sitten enää saaneetkaan, joten loppumatkan vieruskaverit saivat kuulla kitinää ja laskun aikana koko kone suoraa huutoa. Huh.

Paluu Suomeen oli vähän masentava, aurinko oli juuri laskemassa ja oli synkkää, pilvistä ja vetistä. Olipa ihana että ehdittiin viikko olla oikeassa talvessa - aurinkoista pakkaskeliä parempaa säätä tuskin talvella on! Tätä kirjoittaessa maanantaina sää näyttää jo huomattavasti lupaavammalta kuin eilen illalla. Ehkä lähdemmekin kohta ostamaan Hessun kanssa uusia uikkareita koko perheelle, kun maaliskuun alusta pääsemme aloittamaan vauvauinnin!

Matkalla kirjoittamissani posteissa oli vain kännykkäkameran kuvia, alla muutamia muita otoksia matkan varrelta.

Hessu menomatkalla lentokoneessa torkuilla ja virkeänä junassa. Eikö näytäkin isolta pojalta :)

Jaakko opettaa Heikkiä löytämään varpaansa ja laskemaan viiteen

Hessu vetää äitiä nenästä ja seikkailee isin kanssa yli 2800 m korkeudessa

Heikki Zürichissä

Helena, Heikki ja matkatavarat: pikkureppu, rinkka, vaunut, hoitolaukku, jättimatkalaukku, suksipussi ja Hessupussi

Hessu-pörriäinen ja pimeyden vallassa oleva äiti

Kolme päivää laskettelua takana niin Helenalla kuin Anssilla - Anssi vietti keskiviikon Hessun kanssa ja Kaija vielä torstain. Tänään olikin poikkeuksellisesti puolipilvistä, mutta silti ihan hyvät hiihtokelit.

Viimeisen gondolin ala-asemalla, 10 min ennen sen sulkeutumista, huomasin, että olen kadottanut silmälasini! Laskin pari viimeistä laskua siis aurinkolaseilla (voimakkuuksilla) ja silmälasit olivat taskussa kotelossaan. Alkuhämmästelyn jälkeen selvisi, että itse asiassa Carlos ja Olli olivat sattumalta nähneet toisen gondolin yläasemalla minulta tippuneen kotelon, mutta eivät tietenkään tienneet, että se kuului minulle. Nyt meillä on numero, mihin soittaa aamulla - ainakin siihen asti on kärsittävä huolimattomuudestaan pimeyden vallassa eli aurinkolasit päässä...

Kuvissa Anssi Hessu-pörriäisen kanssa ja mangoa maistelemassa (nam). Hessu on nyt hoitopäivinä harventanut syömistään niin että minä alan olla maidontuotannon kanssa vähän pinteessä. Lopputuloksena se, että tänne kuljettamiini maitoihin ei ole edes koskettu ja pakastinlokerossa on nyt pari pussia täällä tuotettua maitoa. Hessu on nukkunut lisäksi täällä enemmän kuin ikinä kotona ja yötkin ovat menneet yhdellä heräämisellä.

Aurinkomatkalla Davosissa

Kaksi aurinkoista päivää Davosissa nyt takana ja ihana olla lomalla! Joku voisi väittää, että lomallahan minä olen ollut puoli vuotta, mutta siis tämähän on IHAN eri asia. Maanantaina tutustuttiin Hessun kanssa Davos Dorfiin ja Platziin muiden hiihdellessä. Hessu sai ekaa kertaa aurinkolasit päähänsä ja tutki maisemia repusta. Tiistaina Hessu jatkoi kylässä kiertelyä Kaijan kanssa ja minäkin pääsin hiihtelemään. Loistava keli, hyväkuntoiset rinteet ja vain vähän ihmisiä - siis aivan erinomaista! Hessullakin oli aika kulunut hyvin päivällä. Illat on vähän menneet kitistessä, mutta päivät oikein iloisissa merkeissä.

Kuvissa Hessu valmistautumassa ulkoiluun ja äidin kanssa ulkoilemassa, sekä Kaijaa tutkimassa after skilla.

Reipas matkustaja

Matkapäivän aamuna Heikki säikäytti meidät ensin vahingossa nielaisemalla omaa pukluaan ja sitä kakomalla ja puklaamalla tämän episodin jälkeen oudon näköistä puklua. Tämä herätti meidät tajuamaan, että emme olleet ajatelleet lainkaan Heikin matkavakuutusta. Pian meille kuitenkin selvisi, että lapset kuuluvat vanhempien matkavakuutukseen, eikä heille omaa matkavakuutusta tarvita.

Lähdimme kahdeksan aikaan sunnuntaiaamuna kohti lentokenttää. Heikki siis joutui heräämään tavallista aikaisemmin, mutta ei siitä ollut moksiskaan. Automatkalla aloitti torkutkin, joilla selvittiin yli check in -tilanteen. Heikin kärryt pakattiin pussiin ja Heikki siirtyi turvatarkastuksen jälkeen uuteen reppuunsa matkustamaan. Jo tässä vaiheessa on syytä hehkuttaa uutta ostostamme, samaan tyyliin kuin sen mukana tulleella hyvin amerikkalaisella DVD:llä - erinomainen hankinta! Siinä on erittain ergonominen kantaa Heikkiä ja Heikkikin viihtyy mainiosti, nukahtikin matkan aikana siihen kaksi kertaa.

Lentomatka meni mainiosti, vaikka sitä olinkin jännittänyt. Nasolinia nenään ja Heikki ei ollut nousuista ja laskuista moksiskaan, ja nukkui puolen tunnin torkut Anssin sylissäkin mukisematta. Lennon jälkeen matka jatkui junalla, ensin Zürichin päärautatieasemalle ja siellä vaihto toiseen junaan. Junassa Heikki pääsi vähän makuullaan köllimään, kun hamstrasimme itsellemme hyvät paikat. Sitten vaihto mallia täpärä (kuuluttivat asemasta vasta kun oltiin jo aseman kohdalla ja vaihtoaikaa seuraavaan junaan oli noin 2 min sisältäen raiteen etsinnan ja vaihdon) seuraavaan junaan. Tämän junan olisi pitänyt mennä suoraan jo Davosiin, mutta joidenkin ongelmien takia jouduimme vaihtamaan vielä kerran junaa! Perillä oltiin muutaman tunnin ja neljän junan seikkailun jälkeen kuitenkin kaikki hyväntuulisina. Heikki matkusti koko ajan repussaan ja vaunuja käytettiin lähinnä muiden tavaroiden kuljettamiseen ;)

Perillä tapasimme Jaakon, Kaijan ja Carloksen ja jätimme Heikin isovanhemmille hoitoon, kun lähdimme Carloksen kanssa pizzalle.

Heikki oli erinomainen pikku matkustaja, joka oli kaikesta näkemästään hyvin ihmeissään ja koko ajan hyväntuulinen. Päivän uuvuttamana han meinasi muutamaan kertaan vahan vierastaa isovanhempia, mutta eiköhän se mene ohi kun täällä yhdessä aikaa vietämme ja Heikki huomaa että ollaan taas asetuttu aloilleen. Tänään maanantaina minä jäin Heikin kanssa viettämään lomapäivää ja myöhemmin tällä viikolla Kaija on luvannut olla Heikin seurana niin että itsekin pääsen vähän mäkeä laskemaan!

Ai niin, maidonkuljetus onnistui hyvin, joten nyt on Heikilläkin täällä sitten ravintoa äidin hurvitellessa. Nyt istummekin 50-lukutyylisen huoneistomme parvekkeella, Heikki nukkuu kopassaan ja mina nautin auringosta! Aurinko lämmittää niin että ilman takkiakin on hiki, vaikka varmaan täällä on pakkasta varjossa!

Kuvassa Heikki ja Anssi astumassa lentokoneeseen.

Matkavalmisteluja

Huomenna sunnuntaina 17.2. ollaan lähdössä Heikin toiselle ulkomaanmatkalle (ensimmäinen suuntautui Tukholmaan) ja ensimmäiselle lentomatkalle, määränpäänä on Sveitsi ja Davos.

Itse jätän sukset suosiolla kotiin, mutta otan kuitenkin monot ja kypärän. Anssi ottaa koko setin. Tällä hetkellä näyttäisi että meillä on kärryjen lisäksi yksi jättikokoinen matkalaukku (josta 2/3 vievät kahdet monot ja kaksi kypärää), iso reppu ja Hessun hoitolaukku (käsimatkatavara) - niiden vieressä on kyllä vielä pino roinaa mikä pitäisi saada vielä jonnekin mahtumaan. Jättilaukkuun mahtuisi, mutta alkaa tulla se 32 kg raja vastaan...

Matkaan on varustauduttu hankkimalla Hessulle vihreät aurinkolasit, Nasolinia ja uuteen kantoreppuun kantosuoja. Lisäksi olen koittanut pohtia kuinka saisin maitoa kulkemaan Davosiin asti jäisenä, mutta olen tainnut päätyä siihen tulokseen että ei se tule helposti onnistumaan. Matkaa kuitenkin on suoran lennon jälkeen vielä jonkin verran (junalla ensin hauptbahnhoffille ja senkin jälkeen vielä yksi junanvaihto) ja matkatavaran määrää koitetaan minimoida.

Tänään käytiin katsomassa Katrin ja Tuomaksen pikku herraa, joka oli aivan suloinen! Nyt sitä tajuaa miksi kaikki sanoivat Heikkiäkin pieneksi, vaikka meidän mielestähän Heikki oli suuren suuri! Kyllä se pikku herra Heikin vieressä näyttikin pieneltä, vaikka hänkään ei mikään pikkuinen syntyessä ollutkaan!

Ai niin, Heikki on perunan lisäksi nyt maistanut banaania. Hyvää sekin! Tämä on tällaista hassuttelua vielä tämä syöminen, en usko että siitä vielä ravinnoksi on, kunhan nyt harjoitellaan kiinteän mutustamista ja lusikkaa.

Peruna on pyöreä

Lauantaina Heikki oli lastenkutsuilla, Pepin 1-v synttäreillä. Siellä oli kymmenkunta muuta vauvaa ja lasta, Heikki nuorimpana piti hyvin huolta itsestään ja pyrki viemään jopa vanhempien vauvojen käsistä leluja (koska ne on tietenkin kaikkein mielenkiintoisimpia). Vähän sai Pepin kakusta vadelmaa ja banaaniakin. Peppi oli reipas ja käveli melkoista vauhtia!

Sunnuntaina kävimme Elken ja Markuksen kanssa kävelyllä kauniissa helmikuisessa tihkusateessa ja sumussa. Itse lakosin kotiin tultuamme sänkyyn unille potemaan (kuumeetonta) flunssaa ja Heikki ja Anssi kävivät pitkällä juoksulenkillä - tuli todettua että lenkillä voi käydä normaalivaunujenkin kanssa, tosin varmaan se lenkistä vähän raskaamman tekee.

Jotta kuitenkin pääsemme otsikon aiheeseen, niin todettakoon että tänään Heikki maistoi ensimmäisen kerran perunaa! Yhteen perunaan sekoitettiin parikymmentä millilitraa äidinmaitoa ja muussattiin haarukalla. Ensimmäinen lusikallinen tuotti ikimuistoisen ilmeen - mitä ihmettä ne NYT tunkee mun suuhun?? Seuraavat lusikankärjelliset äidin sylissä upposivat kuitenkin Hessuun. Ja lopputuloksena maistelu tuotti melkein puolen perunan mahaan uppoamisen. Toimeliaana poikana Heikki päätti että muahan ei syötetä, mä syön itte! - tästä alla todistusaineistoa.

Kun viime postissa hehkutin yhden heräämisen öitä niin olin lähes varma että seuraava yö menee ihan ranttaliksi, mutta Hessu yllättikin nukkumalla noin puoli kymmenestä aamukahdeksaan - eli siis koko yön heräämättä! (totuuden nimissä hän sai kiekukohtauksen yhdentoista maissa, mutta se meni ohi pienellä silittelyllä) Seuraavat pari yötä ollaankin sitten palattu kahden heräämisen moodiin - ja siihen lisätään vielä hysteerinen itkuparkukohtaus perjantai-yönä.

Yhden heräämisen riemua

Olemme epäilleet jonkin aikaa, että Heikki olisi kasvattamassa itselleen ensimmäistä hammasta. Kaveri kuolaa paljon ja tunkee kaikkea suuhunsa ja välillä kitisee ilman mitään järkeenkäypää syytä. Tosin nämä kaikki varmaan ovat aika normaaleja olotiloja tämänikäiselle tyypille, joten voipi olla että hammasta saamme odotella vielä pitkäänkin.

Kuvissa tyytyväinen Heikki ja purulelua mutustava Heikki


Purulelukuvasta näkyykin, että Heikin käsienhallinta on kehittynyt hienosti. Pari viikkoa sitten totesimme, että kuukaudessa Heikki oppi käyttämään käsiään - joululomalla kädet heiluivat vielä aika satunnaisesti ja kuukausi myöhemmin Heikki osaa jo tarttua hienosti esineisiin (silloin kun kiinnostaa) ja tunkea ne - tietenkin - suuhunsa. Tämä on lisännyt mm. pehmokirjojen suosiota, niitä kun on mukava mutustaa.

Päivä- tai oikeastaan yörytmissä on tapahtunut askel positiiviseen suuntaan (kop kop) - viimeiset kolme yötä Hessu on herännyt vain kerran äidin yöunien aikana! Tosin viimeiset kaksi yötä nukkumaanmeno on ollut tavallista haastavampaa - Heikki ei olekaan nukahtanut itsestään höyhäyättelyyn, vaan on vikissyt äänekkäästi ja vaatinut päänsilittelijää seurakseen. Toisaalta, ei siihen nukahtamiseen juuri puolta tuntia pidempää mene - ja ei Hessu koko tätä aikaa seuraa vaadi. Ehkä vain olemme tottuneet liian hyvään :)

Olen päättänyt alkaa antaa Hessulle esimaistelua kiinteästä ruuasta, tyyliin perunaa tai porkkanaa, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi. Yllättävää sinänsä, mutta tällä viikolla olen tehnyt jo aivan oma-aloitteisesti kaksi kertaa iltaruokaa meille (Anssi siis normaalisti hoitaa ruuanlaiton). Tarjolla on ollut lasagnea sekä mausteisia lihapullia - molemmat onnistuivat hyvin! Huh, mä taida alkaa kotiäiteytyä kovaa vauhtia...

Viikko sitten hankimme Heikkiä varten kokoluokkaa isomman kantorepun. Emma-reppu on melko epäergonominen kymmenkiloista kannettaessa eikä se kuitenkaan kovin isolle enää sopisi kai muutenkaan, joten ostimme Ergo baby -mallisen repun (musta-beige). Saimme seikkaperäisen ohjeistuksen repun käyttöön myymälän omistajalta. Repulla voi kantaa lasta edessä (selkä menosuuntaan), lanteella tai selkäpuolella - Heikin ikäistä ei vielä suositeltu selkäpuolelle. Kaupassa näimme myös repun päälle sopivan kantosuojan, ja nyt mietinkin että kävisinkö sellaisen ostamassa vai viitsisinkö itse kehitellä kaavat ja ommella.

Pitkästä aikaa olen nyt ommellut Heikille jotain, ja kerrankin ihan tarpeeseen. Heikki on käyttänyt paljon äitiyspakkauksen kevyttoppapukua, mutta se alkaa nyt jäädä pieneksi. Havaitsin, että se on malliltaan HYVIN yksinkertainen - koko takaosa (takakappale + hihojen takaosa) on yhtä kappaletta ja etukappale on kaula-aukkoa lukuunottamatta tismalleen samanlainen - vain vetoketju halkaisee sen kahteen (epäidenttiseen) osaan. Piirsin siis joka puolelta hieman isomman kaavan ja ompelin uuden haalarin kaapista löytyneistä fleecestä ja raitatrikoosta. Tein X kpl aivan aloittelijamaista virhettä, jotka nyt pistävät itseäni silmään, mutta eivät sinänsä haalarista yhtään sen huonompaa tee. Haalarista tosin tuli melko jättikokoinen...

Heikin uusi iso ja vanha pieni puku kokovertailussa: