Tornio ja len-to-ko-ne

Ennen juhannusta lienee syytä päivittää viime viikkojen tapahtumia. Edellisviikonloppuna Heikki ja Anssi olivat isien ja lasten reissulla Torniossa. Matkaan lähtivät torstaina yöjunalla ja takaisin palasivat sunnuntaina lentokoneella. Lieneekö tämän reissun ansiota, mutta nyt Heikki osaa sanoa jo niinkin pitkän sanan kuin "lentokone". Lisäksi hän on alkanut vähitellen laittaa paria sanaa peräkkäin. Eniten silloin, kun toistaa isän tai äidin perässä jotain "takki päälle", "sukat pois" ja niin edelleen, mutta myös vapaaehtoisestikin. Tänään melko selvästi kuulin, että Heikki olisi kysynyt "missä isi on", mutta tälle ei ole muita todistajia - vain epäilijöitä ;)

Tornion reissu sujui joka tapauksessa hyvin, vaikka minulla siitä vasta toisen käden tietoa onkin. Valoisat aamut herättivät Heikin ajoissa, joten ainakin tässä perheessä päiväunet nukkuivat molemmat miehet. Ohjelmaa kuului mm. pallon potkimista, vierailu läheisellä koskella sekä veneretki. Veneretken kruunasi tietenkin se, että Heikki pääsi ohjailemaan. Ja kun ohjailemaan pääsi, niin ei sitten muita enää huolinutkaan siihen hommaan - ei edes Pepin pappaa, jonka sylissä istui. Määrätietoinen "ei"-murahdus kuului kuulemma heti, jos joku muu koitti ruoriin koskea :)

Viime viikonloppuna Heikkiä oli kotona hoitamassa Karoliina-täti sillä aikaa kun me juhlimme Hennan 30-v synttäreitä. Hienosti oli mennyt päivä ja ilta, niin kotona kuin Karon kaverin luona puutarhajuhlissa.

Tällä viikolla katkesi Heikin helppojen nukutusten putki, mutta yhden illan katastrofin jälkeen tilanne näyttää olevan paranemaan päin. Sunnuntai-iltana nukutettiin sitten normaalin 1 min sijasta 2 h Heikkiä. Tämä sisälsi nukuttamista omaan ja vanhempien sänkyyn, kuvien katselua tietokoneelta, yksin sängyssä huutamista 20 min putkeen, kunnes sitten Heikki nukahti viereemme samalla kun mekin luovutimme ja kävimme itse nukkumaan. Toivotaan, että juhannuksena päästään vähän helpommalla...

Tämä viikko onkin vietetty nauttien perinteisemmistä kesäsäistä - lämpöä noin 10 astetta ja sateista. Heikki on ihastunut kumisaappaisiinsa, niihin jotka sai jo synnytysosastolle. Ne mahtuvat vielä jalkaan ilman villasukkia. Heikki on myös erityisen ihastunut polkupyöriin. Heikillä ei omaa pyörää ole, mutta äidin pyörää usein ihailee. Parhaimmat pyörät ovat kuitenkin perhepäivähoitajan vanha kolmipyörä ja naapurin Iiron hieman uudempaa mallia oleva kolmipyörä. Iiron pyörä käydään hakemassa aina heidän pihaltaan, kun tullaan ulos. Hoitopaikan kolmipyörään taas eivät saa muut lapset koskea (aargh...) ja se pitää viedä aina parkkiin hoitajan pihalle ennen kuin voi lähteä kotiin. Tänään sen kolmipyörän hyvästely, vilkuttelu ja takaisin sitä katsomaan palaaminen veivät useita minuutteja, ja sain Heikin houkuteltua lähtemään vain lupaamalla että kotona ajetaan Iiron pyörällä. Tai eihän Heikki pyörällä vielä osaa ajaa, mutta kävelee se jalkojensa välissä :) Kotona paras lelu on edelleen mopo.

Juhannusta aiotaan viettää perinteiseen tyyliin. Torstaina purjeveneellä Norrskataan, josta perjantaina Kustaviin juhannusaatoksi. Lauantaina takaisin Norrskataan ja sunnuntaina Turkuun. Mukaan veneeseen lähtevät Henna, Sammeli, Peppi, Timo ja Lotta, ja Kustavissa tavataan lisää kavereita: Heikki, Hanna, Aida, Tuomas ja Kauri. Norrskatassa ovat ainakin Kaija ja Jaakko, kai myös Karo, Erling, Pauliina ja Pekka - mutta viimeisistä kuvioista en ole aivan tietoinen. Hieno suunnitelmamme oli ajaa jo keskiviikkoiltana Turkuun, tehdä torstai etätöitä ja päästä ajoissa matkaan (välttääksemme jokajuhannuksisen keskiyön purjehduksen). Hieno suunnitelma, jossa vain Heikin mentävä aukko... kuka vahtisi Heikkiä kun me teemme töitä? Onneksi ratkaisu löytyi läheltä, ja Anssin veli Olli on lupautunut Hessuvahdiksi torstaina.

Nyt on kassit jo pakattu, sillä huomenna siis lähdetään Turkuun. Anssi on työmatkalla Porissa, joten ajaa sieltä suoraan. Minä ja Hessu taas matkaamme junalla!

Hyvää juhannusta!

Huvituksia Särkänniemestä lemmikkipuistoon

Edellisviikon perjantaina (29.5.) Heikin päivähoidossa järjestettiin kevätjuhlat. Anssi ajeli paikalle työmatkalta Porista ja minä Kaarinasta, ja olimme paikalla ensimmäisinä. Heikki takertui Anssin kaulaan, kai oli ollut työmatkan aikana vähän ikävä, eikä suostunut sylistä poistumaan edes kevätjuhlaesitykseen. Myös toinen ryhmän poika sai äkillisen ramppikuumeen, ja pitkään harjoiteltuun esitykseen jäi enää kolmen pojan porukka. Aika herttaisia olivat! Heikkikin oli kuulemma ollut ihan innokkaasti harjoituksissa mukana ja tehnyt laululeikkejä isompien perässä. Kuvassa "karhunpoika sairastaa" - Heikki visusti Anssin sylissä ja ramppikuumeisen "karhunpojan" tilalla nukkevauva :)

Kevätjuhlan jälkeen lähdin Heikin kanssa ajelemaan kohti Tamperetta. Matkalla poikkesimme Toijalassa, siis Akaalla, moikkaamassa Anua, Samulia ja "pikku-Samua". Vauvalla oli ikää vasta reilu kuukausi - ihana rauhallinen pikkuinen! Heikille suuri ihailun kohde ei kuitenkaan ollut vauva, vaan kaksi kissaa - Otto ja Wagner. Kissojen sulavat liikkeet saivat Heikin hihkumaan innostuksesta, ja hän selitti pitkiä tarinoita, joista ei ymmärtänyt muuta kuin usein toistuvan "kissa" (lausutaan "kitta") -sanan. Tampereelle saavuttiin samaan aikaan Anssin junan kanssa.

Tämä toukokuun viimeinen viikonloppu olikin varsinainen kesän aloitus. Lämpötila nousi hellelukemiin. Heikki leikki iloisesti Aleksandranhovin pihassa ja päiväunien jälkeen lähdimme Särkännimeen koko porukalla. Ensin hissillä ylös Näsinneulaan maisemia ihailemaan. Tämä oli Heikille suuri ihme, hän jaksoi katsella maisemia tosi pitkään. Ei kuitenkaan ihan niin pitkään kuin isi ja ukki, jotka viimein saatiin palaamaan alas maanpinnalle. Kävimme myös huvipuiston puolella jätskillä ja Heikki pääsi yhteen laitteeseenkin, taisi olla Rekkaralli nimeltään. Tähän laitteeseen Heikki ihastui heti, kun pääsimme huvipuistoon sisälle. Jätskien jälkeen ostettiin kertalippu ja Heikki kiipesi ohjailemaan paloautoa. Kyytiin tuli isompi poika. Tähän laitteeseen eivät aikuiset päässeet mukaan, mutta se ei Heikkiä huolettanut. Heikki nautti suuresti laitteesta, vaikka ilme olikin melko vakava koko ajelun ajan. Toisella kierroksella (kyllä, Anssi ylipuhui laitteenhoitajan päästämään Heikin myös toiselle ajelulle, kun häntä ei meinannut saada laitteesta ulos) Heikki innostui jo vähän vilkuttelemaan aikuisille. Lopuksi mummu ja Heikki kävivät vielä lasten eläintarhassa. Siellä suurimmiksi suosikeiksi nousivat koiranpennut.

Sunnuntaina teimme vielä aamupäivällä retken Pyynikille ja Pispalaan. Lounaan jälkeen olikin sitten aika jo suunnata moottoritielle ja kohti Espoon Lippajärveä. Carlos järjesti kesänavajaiskekkerit taloyhtiönsä rantasaunalla. Mikäs siinä saunoessa ja uidessa, kun lämpömittari näytti hellelukemia ja kesä vasta alussa!

Alkuviikko menikin vielä kesäisissä tunnelmissa, mutta sitten palattiin karuun totuuteen - viileää ja sateista. Heikin perhepäivähoitaja jäi sairauslomalle kärsittyään molempien korvien korvatulehduksesta toista viikkoa. Keskiviikkona ja torstaina Heikki olikin siis taas päiväkodissa. Torstaina ohjelmassa olikin kesäretki busseilla Lomamäen lemmikkipuistoon Inkooseen. Retki oli kuulemma mennyt hyvin, mutta tästä en vielä ole ehtinyt tarkempia kuulumisia kuulla, sillä en ole Heikkiä torstaiaamun jälkeen nähnyt!

Anssi, Heikki, Sammeli, Peppi, Jaska ja Otto lähtivät torstaina ilta-junalla kohti Torniota tarkoituksena viettää siellä Sammelin vanhempien kesämökillä pitkä viikonloppu. Palaavat sitten lentokoneella sunnuntaina. Aika viileää siellä varmaan on! Nyt onkin siis hieman omituista, olen kotona yksin! En muista olenko Heikin syntymän jälkeen ollutkaan yksin kotona yötä - nyt jo kaksi sellaista takana :)