Illat pimenee ja houkutus töllöttää alakerrassa telkkaria ja nypertää käsitöitä on vienyt voiton blogin päivittämiseltä. Pimenevät illat ovat saaneet Hessun hämilleen. Aamulla kun katsoo ulos, niin ulkona palaa vielä "iltavalot". Kun keskiviikkoisin ajellaan uimahallille puoli seitsemältä alkavaan vauvauintiin niin on jo aika pimeää. Viikko sitten Heikki kysyikin Anssilta että "Isi hei, ootko sä ihan tosissas että uimahalli on yöllä auki?". Yöunille motivointi on tosin hieman helpottanut, kun ulkona on säkkipimeää hyvissä ajoin. Päiväunille motivointi sen sijaan on huonontunut entisestään...
Kalle on oppinut nousemaan tukea vasten seisomaan nyt ihan kunnolla ja tätä taitoa harjoitellaan ahkerasti. Ainoa ongelma on, että Kallella ei vielä ole aavistustakaan kuinka seisomasta tullaan hallitusti takaisin konttausasentoon. Kalle ei myöskään edelleenkään osaa itse mennä istumaan, istumasta tosin pääsee konttaamaan ihan ketterästi. Kalle on osoittautunut innokkaammaksi hortonomiksi kuin veljensä, mutta ei taida silti yltää vielä isänsä tasolle. Olohuoneessamme on iso limoviikuna, jonka ruukku on lattialla. Ruukku on juuri sen korkuinen, että sen multaa pääsi tutkimaan jo silloinkin, kun Kalle nousi vasta polvilleen - ja siitä asti multaa onkin sitten tutkittu, maisteltu ja muuten vain sotkettu. Tehokkaan kieltämisen ("Kalle, EI!") tuloksena Kalle on oppinut sanomaan "ei" tai oikeastaan "eijeijeijei" tai "eihh" ja pudistamaan tarmokkaasti päätään. Tämä merkkiääni kuuluu yleensä silloin, kun hän on joko menossa tekemään jotain kiellettyä tai jo itse puuhassa. Ja viime aikoina silloinkin, kun kiellän Heikkiä tai puheessamme ylipäätään esiintyy jokin kieltosana (eli valitettavan usein...).
Heikki on ollut aika paljon kotona, kun aika on tuntunut kuluvan ihan hyvin kahdenkin lapsen kanssa kotioloissa. Ollaan oltu omalla pihalla, pyöräilty, puistoiltu ja käyty kavereiden luona. Kallenkin päästin tällä viikolla ensimmäistä kertaa tutkimaan syksyistä maastoa. Kurikset ja Heikin vanhat talvikengät lisävarusteina hän puuhasi hetken pihalla ennen päiväunia.
Meidän perheen poikien (kaikkien kolmen) suureksi suosikki-iltapuuhaksi on noussut "iso amme" eli kylppärissä edellisen asukkaan sinne tuoma poreallas. Varsinkin äidin poissaollessa se täytetään ja pojat pääsevät sinne polskimaan. Yhtenä iltana Heikki ja Anssi olivat jo menneet ammeeseen ja Kalle vielä leikki muuten alakerrassa kunnes hän huomasi että ääniä kuuluu kylppäristä. Kun saavuin paikalle niin siellä yksi huolestunut vauva oli noussut seisomaan ammeen reunaa vasten ja vääkyi itseään mukaan uintipuuhiin. Samoin toisena iltana, kun olin tekemässä Heikin iltatoimia, alkoi mämmämmää kuulua yhtäkkiä toiselta puolelta alakertaa - sielläpä oli Kalle vaatimassa pääsyä ammeeseen :)
