Kalle 3 v ja lasten kuulumisia

Kallen virallinen syntymäpäivä osui matkallemme Singaporeen, joten varsinaiset juhlat pidettiin vasta helmikuun puolella. Juhliin kutsuttiin puoli sukua ja paljon lapsellisia kavereita, joten aika kekkerit niistä tulikin.

Tarjolla oli Angry Birds -possukakkujen lisäksi poikien toiveesta kakkutikkareita, jotka tosin kokivat kovia matkalla pöydältä jääkaappiin juhlia edeltävänä päivänä. Kakkutikkareiden kakunleipojaisissa apuna olivat apukokit H. Ahmatti ja K. Herkuttelija.

Kalle on aika mainio kaveri. Kolmevuotiaaksi taitava monessa asiassa - laskettelee jo lasten rinteissä yksin, kiipeilee siinä missä isommatkin ja kokoaa niitä paljon mainostettuja palapelejä. Toisaalta on aika höppänä monessa asiassa eikä osaa vielä selittää aikuisen ymmärrettävästi esimerkiksi mitä kerhopäivän aikana on tapahtunut. Kallestakin on siis tullut kerholainen, käy Heikin kanssa samaa kerhoa kerran viikossa yhden aamupäivän verran.

Kallelta muuhun perheeseen on tarttunut ainakin pari sanontaa, yksi oli syksyllä paljon käytetty "pikkuinen"-etuliite, jota käytettiin mm. seuraavanlaisessa yhteydessä: Kalle kertoi jonkun hauskan jutun ja totesi perään että "se oli sellainen pikkuinen vitsi". Syksyn matkalla "pikkuinen"-etuliite liitettiin todennäköisesti pysyvästi Saaraan, ainakin meidän vakimatkaporukka kutsunee Saaraa teini-ikäisenäkin "pikkuiseksi Saaraksi". Toinen, nyt talvella Kallen lanseeraama sanonta, liittyy siihen, kun on esimerkiksi tehty jotain kivaa: "Se oli kivaa mulle." Voi käyttää myös hyvän ruuan yhteydessä: "Se oli hyvää mulle."

Saaran syntyminen ei ole mullistanut Kallen elämää. Siskoa ei ole pyydetty lähettämään takaisin tai ole tarkoituksella kiusattu. Alkutalvesta Kalle tosin halusi välillä olla Saara-vauva (ei siis mikä tahansa vauva" ja silloin hän ei osannut kävellä, istua, pukea tai ylipäätään mitään muuta kuin möllöttää. Tämä tapahtui tietenkin juuri silloin, kun kaikista edellämainituista taidoista olisi ollut eniten hyötyä. Alla olevassa kuvassa ylpeä isoveli antaa pikkusiskolle vauhtia, kun Saara on ensimmäistä kertaa vauvakeinussa. Lisäksi Kallen taidoista mainittakoon, että ystävänpäivänä Kalle piirsi ensimmäistä kertaa piirroksen, josta muutkin kuin hän itse sai tolkkua. Tämä, myöhemmin äidille ystävänpäiväkorttina (Kallen sanoin syntymäpäiväkorttina) annettu taideteos on nimeltään "Mötikkä" ja sitä kuvailtiin teoksen edetessä näin: "Mä piirsin tälle paljon jalkoja. Nyt mä piirsin piiiitkät sarvet."

Kun nyt kerran vauhtiin pääsin, niin kirjoitetaanpas kuulumisia myös muista lapsista. Saara, kohta 8 kk, alkaa olla jo aika taitava istumaan. Välillä vielä kopsahtaa täysin yllättäen selälleen, mutta hallitsee kuitenkin jo selvästi paremmin itseään kuin vielä viikko pari sitten. Saaralla on kaksi hammasta, ja seuraavia onkin sitten odotettu jo monta viikkoa - Heikkikin toteaa joka kerta kun Saara vinkuu tai huutaa, että Saaralle on varmaan tulossa hampaita. Ei taida kyllä pelkät hampaat näin paljon ärsyttää, sillä Saara on itkeskellyt viimeisen kahden viikon aikana varmaan enemmän kuin edellisenä kahtena kuukautena yhteensä. On ollut flunssaa jo jonkin aikaa, välillä kuumetta, välillä ei ja käytiinpä lääkäriltä hakemassa käsky piiputtaa Saaraakin. Ruoka ei maistu, paitsi välipalat ja maito. Ei voi muuta kuin todeta että tämä on joku Vaihe. Saara tykkää veljistään hurjasti ja pelkkä äidin seura on ihan supertylsää. Saa nähdä tuleeko neidistä prinsessa vai peppi, kun välillä meno veljien kanssa on aika hurjaa, mutta toisaalta Heikki on ainakin menettänyt pikkusormensa jo Saaralle :)

Heikki on aika hauskaa seuraa, silloin kun ei vingu ja valita. Osaa tehdä paljon asioita, silloin kun sille päälle sattuu. Keskittyy välillä pitkäänkin vaikka legojen rakentamiseen, ja välillä taas ei jaksa olla paikallaan kahta sekuntiakaan. Eli varmaan aika tyypillinen 5 v? Heikki tykkää talvilajeista, on jo tosi taitava laskettelija, vähän liukuu luistimilla ja hiihtelee takametsässä murtsikoilla. Suosikki-telkkusarja on "Voice of Finland", jota isänsä kanssa seuraavat. Tänään pisti koko perheen leikkimäänkin - Heikki ja Kalle olivat "tähtivalmentajia" ja isä ja äiti esiintyjiä. Kyseessä oli "Ääni ratkaisee" -jaksot, eli meidän piti laulaa ja pojat olivat tuoleilla selkä meihin päin. Jos pojat tykkäsivät laulusta, he painoivat "nappia" ja tuolit kääntyivät laulajaan päin. Sitten laulut arvosteltiin ja laulaja sai sitten valita kenen kääntyneen valmentajan joukkueeseen menee.

Legoja Heikki on rakentanut taas viime viikot innokkaasti, syksyn alkuinnostuksen jälkeen olikin taukoa, mutta nyt hän ylpeästi rakentaa ohjeiden mukaan ilman kenenkään apua. Viime viikolla olin lasten kanssa Tampereella muutaman päivän ja Heikki tympääntyi tyhmästi rakentamaamme junarataan. Ehdotin, että suunnittelee ensin paperille uuden, tarkistaa siinä ettei tule sellaisia luuppeja mihin junat jäävät pyörimään, niin voimme sitten rakentaa sen. Näin hän teki, ja hieno suunnitelma tulikin - suunnitelma ja toteutus alla! Tampereella enon seura on aina ykkösjuttu ja tälläkin kertaa eno-Hannu tuli leikkimään poikien kanssa pariksi tunniksi legoilla, sillä aikaa kun mummu oli teatterissa, ukki jääkiekko-ottelussa (!) ja minä koitin viihdyttää vinkuvaa ja väsynyttä Saaraa.


Anssi on poikien kanssa käynyt laskettelemassa viikonloppuisin Peuramaalla. Molemmat pojat mutkittelevat ikäsisekseen hyvin, Kallekin silloin kun uskaltaa päästää Anssin sauvoista irti. Alla videolla Kallen laskusuoritus melko tarkkaan kolmevuotiaana.

Reissut on vähän rankkoja pikkumiehelle ja yleensä autosta kannetaan eteisen lattialle allaolevan näköinen nukkuva sankari :)

Lämpimällä löhölomalla Langkawilla

Edellisessä postauksessa hehkutettu loma tuli ja meni, ja nyt on niin arki taas alkanut että tuskin muistaa lomailleensa. Nyt Saaran päiväunien aikaan ehdin kuitenkin viimein kasata setin kuvia, joilla koitan muistella tuota lämmintä ja leppoisaa kahta viikkoa. Kun nyt ulos katsoo, niin tuntuu melko uskomattomalta että yhden lentokonematkan päässä on täysi kesä, kuumuus ja auringonpaiste. Ja että se on siellä vaikka täällä olisi minkälainen sää, vuoden ympäri.

Lähdimme siis keskeltä Suomen talvea, keskitammikuusta eräänä torstai-iltana kohti Singaporea Finnairin siivin. Menomatka alkoi myöhästymisellä, sillä koneen nelosmoottori ei suostunut käynnistymään ja sitä piti lämmitellä. Pojat olivat niin täpinöissään lähdöstä, että saimme heidät nukahtamaan vasta joskus pikkutunneilla. Majoituimmekin koneessa kahteen kerrokseen - Saara ja Kalle lattialle peittoihin ja pusseihin käärittynä, Heikki kahdelle penkille pötkölleen ja Anssi ja minä perinteiseen tapaan omiin istuimiimme. Kaksitoistatuntinen lento sujui ennakoitua paremmin, ilman sen kummempia kommelluksia. Perillä Singaporessa olimme paikallista aikaa illalla, ja vaikka se Suomessa olikin vasta päivä niin pääsimme melko hyvin uudessa aikataulussa nukkumaan, unet koneessa kuitenkin olivat kaikilta jääneet lyhyiksi. Menomatkan aikaerosta selviäminen menikin melko hyvin, oikeastaan vain Heikillä oli pari päivää ongelmia nukahtamisen kanssa ja Saara kitisi yhden yön.

Singaporessa meillä oli aikaa kaksi kokonaista päivää. Singaporessa ilmeisesti tyypillistä on, että iltapäivällä tulee sadekuuro, muuten on kaunis ilma. Me tosin emme nähneet kahteen päivään aurinkoa, mutta lämmintä sadetta sitäkin enemmän. Kun lämpötilaeroa Suomeen oli kuitenkin se 60 (!) astetta, niin sade ei paljon haitannut menoa. Ensimmäinen päivä kului nopeasti Singaporen eläintarhassa, joka olikin mainio paikka. Kallen suosikki oli norsut ja kävimmekin katsomassa niiden esitystä. Eläintarhasta löytyi pieni vesipuistokin, tosin tavallista viileämpi sää oli karkoittanut paikalliset pois ja pojat pulikoivat siellä kaikessa rauhassa. Saman päivän iltana tavattiin Singaporeen muuttaneet Anna ja Ville ja käytiin yhdessä syömässä mukavassa japanilaiskorealaisessa paikassa.

Seuraavana päivänä olikin sitten Kallen kolmivuotissynttärit. Kalle sai jo ennen matkaa lahjaksi oman pikku matkalaukun, joka otettiin reissuun mukaan. Varsinaisena synttäripäivänä hän sai vielä toivomansa Beyblade-kiekon (siis brändätyn hyrrän), jolla alkoikin sitten Heikin kanssa kovat pelailut.

Päivällä tapasimme entisen työkaverini ja hänen miehensä ja suuntasimme Chinatowniin lounaalle. Lounaspaikka löytyi semmoisen reitin takaa että itsellä olisi varmaan usko loppunut kesken kaiken, ja ruuan tilaamisen kanssakin olisi voinut mennä sormi suuhun, mutta AiLi ja Joey tilailivat paikallisia herkkuja pyöreeseen pyötään, me ihmettelimme ja maistelimme. Illalla kävimme vielä syömässä paikalliseen tyyliin hawker centerissä.

Maanantaina matka jatkui aamulla Singaporen lentokentälle ja lyhyellä Air Asian lennolla Langkawille, jossa tapasimme loput matkaseurueesta: Henna, Sammeli, Peppi (5v), Sisu (3v) ja Elo (10kk). He olivat lähteneet matkalle jo heti vuodenvaihteessa ja ehtineet käydä Balilla, Singaporessa ja Kuala Lumpurissa, josta saapuivat junan ja lautan kyydillä Langkawille viettämään loppulomaa meidän kanssa.

Lomalla tahdiksi muodostui suunnilleen se, että joka toisena päivänä ei hievahdettu hotellialueelta uima-allasta, kuntosalia, tenniskenttää tai ravintolaa pidemmälle, ja joka toinen päivä käytiin kaikki jossain saarella retkellä tai ainakin osa porukasta. Ensimmäinen pidempi retki suuntautui köysiradalle, jota pitkin pääsi nousemaan saaren korkeimmalle kukkulalle, josta sitten näkikin pitkälle merelle. Ylhäällä kukkulalla piti olla myös sellainen pitkä maisemasilta, mutta pettymyksemme huomasimme vasta ylhäällä että se oli kiinni. Muutenkin meinasi jäädä koko kohde väliin, kun alhaalla oli niin pitkät jonot köysiradalle että jonotus sen läpi kuumuudessa olisi ollut todennäköisesti liikaa kymmenhenkiselle seurueellemme. Anssi selvittikin maksullisen jononohitusreitin, joka pelasti tämän retken onnistumisen.

Minun lisäkseni molempien perheiden isännistä olivat Kelan kustantamalla isyys/vanhempain/hoitovapaalla. Tässä leppoisaa lomailua parin vauvan kanssa, mutta kun yhtälöön lisätään loputkin lapset niin tilanne uhkaa riistäytyä käsistä :)

Köysiradan huipulla maisemia kiinnostavampaa monelle turistille oli jälkikasvumme, joka nyt komeilee kymmenien malesialaisten (?) lomakuvissa. Saara nautti kaikesta saamastaan huomiosta, isommat lapset eivät niin innostuneet kuvaajista ja varsinkaan tästä ei innostuneet ne kuvaajien lapset, jotka tuupattiin meidän kalkkilaivan miehistön kanssa samoihin kuviin. Varsinkin vauvat saivat paljon huomiota ja hymyjä kaikkialla mihin menimme. Hassuna yksityiskohtana mainittakoon se, että Saaraa luultiin usein pojaksi ja Eloa vastaavasti tytöksi, syynä ehkä Elon pitkänhuiskea kampaus ja Saaran pullea olemus. Jossain vaiheessa hommaan alkoi mennä hermot ja uhkasinkin nipistää itse poskesta seuraavaa poskeennipistelijää.

Matka jatkui lounaalle mukavaan satamaravintolaan, josta sitten saaren koillisosaan mangrovealueelle. Täällä vuokrasimme veneen ja kuskin ja tutustuimme mangrovekasvustoon, merikotkiin, pikkurapuihin ja muihin eläimiin, sekä kävimme lepakkoluolassa. Halukkaat lapset pääsivät ajamaan venettä ja kävimme näköetäisyyden päässä Thaimaasta.

Veneen miehistöä.

Paljon aikaa lomasta kului myös uima-altaalla, meressä ei niinkään. Kaikki lapset vauvoja myöden olivat aikamoisia vesipetoja. Hyppypuolesta vastasivat etupäässä Peppi, Heikki ja Kalle. Kalle oli innokas pyörijä. Heikin uimataito parani aikalailla, vaihtoi uinnin sukellukseen pitkällä matkalla ja oppi myös meritähtikellunnan selällään, joka pitkään oli kaiken pahan alku ja juuri. Vesi oli niin lämmintä ettei Kalleakaan tarvinnut houkutella uimaan.

Uima-altaalla ei yleensä edes ollut paljon väkeä, ja kun maisema oli kuvan kaltainen, ei se ollut aikuisillekaan hassumpaa lomanviettoa. Toisessa kuvassa Kallen, Pepin ja Heikin "synkronoitu" hyppy. Kun ensimmäinen hyppää N-Y-T nytin ännän kohdalla, toinen oikeaan aikaan ja kolmas on vähän hitaampi harkitsija, niin tältä se näyttää :)

Saara viihtyi lomalla hyvin, vaikka päiväunet kuumuuden ja erilaisten siirtymien takia jäivätkin paljon normaaliolosuhteita lyhyemmiksi. Saara hoksasi myös loman aika syömisen ilot ja esimerkiksi aamu- ja iltapuuroannosten koko kasvoi selkeästi pariviikkoisen loman aikana. Kun yksi matkapuurotetra menomatkalla riitti kolmeen ruokintaan, niin paluumatkalla hän söi sen yhdellä kerralla. Tämä suuri ruokahalu on tosin kadonnut nyt Suomessa, en tiedä meneekö kasvuvauhdin vaihtelun vai flunssan piikkiin. Kaikki välipalat maistuvat edelleen hyvin, muttei niinkään ruoka.

Toinen veneajeluretki tehtiin myös omalla porukalla ja vuokrakuskilla. Matkalla oli kolme pysähdystä: ensimmäinen isohkolle uimarannalle, toinen pienelle uimarannalle ja kolmas erään saaren rantaan, josta kävelimme uimaan sisäjärveen. Reissun kohokohta oli pieni uimaranta, jolla ei ollut muita ihmisiä kuin me.

Matka ei olisi ollut näin onnistunut, jos matkaseurueeseen ei olisi kuulunut lapsille kavereita. Lapset leikkivät paljon porukalla mutta myös pareittain. Hauskaa oli seurata kun Sisu ja Kalle pelasivat keskenään muistipeliä. Heikki tuli hetkeksi katsomaan viereen ja totesi sitten minulle: Kallella ja Sisulla on ihan omat säännöt. Niin olikin, muttei se tuntunut menoa haittaavan.

Teimme retken myös paikalliseen lintueläintarhaan, jossa oli jos jonkinlaista lintua. Lapsista oli hauska syöttää lintuja, puiston portilta sai ostaa pussillisen erilaisia eläinten ruokia ja joka elukan kohdalla oli ohjeet mitä saa antaa. Ehkä parasta lasten mielestä oli kuitenkin se, että lopussa oli aitaus, jossa oli paljon pupuja ja näitä pupuja sai ottaa syliin. Kalle ja Sisu innostuivat heti nappailemaan pupuja syliin, Heikillä ja Pepillä kesti hieman uskaltautua, mutta lopulta vietettiin aika pitkä tovi pupuja halaillen ja syötellen.

Loman viimeinen päivä alkoi aikaisin aamulla Langkawilla, kun lähdimme kohti lentokenttää ja Singaporea. Meno oli aika jännittävä, koska matkaseurana ollut perhe oli vatsataudissa ja kuten voi kuvitella, matkustaminen, varsinkaan lentomatkustaminen, ei siinä tilassa ole erityisen houkuttelevaa. Itse odotimme koko ajan vatsataudin iskevän juuri sopivasti paluumatkalle, mutta - hämmästyttävää kyllä - meidän perheestä ei sairastunut kukaan, vaikka siis asuimmekin samassa hotellihuoneistossa. Todennäköisesti kyseessä oli noro, jonka olimme sairastaneet jo kotisuomessa ennen matkaa. Meillä terveillä oli kuitenkin loman viimeisenä päivänä hyvää aikaa tutustua vielä Singaporeen, sillä olimme perillä siellä jo aamulla ja jatkolento kotiin oli vasta myöhään illalla.

Kävimmekin ensin turistiajelulla kuvan amphibio-aluksella, jolla näki merenpuoleisen Singaporen pilvenpiirtäjät ja muut huikeat rakennukset todella hienosti läheltä.

Kävelimme rannassa ja Anssin toiveesta menimme katselemaan maisemia Marina Bay Sandsin (tuon kolmijalkaisen valtavan rakennelman) kattoterassille. Sieltä näkyikin huikeasti koko kaupunki.

Jäimmekin vielä ex tempore syömään kattoravintolaan ja illallisen aikana aurinko oli laskenut ja näimme maiseman vielä pimeällä. Tähän oli hyvä lopettaa lomailu ja suunnata takaisin lentokentälle ja paluumatkaan.