Melkein kävelevä, sikeästi nukkuva, kapriksia syövä pieni karhu

Heikin kävelyssä alkaa olla läpimurtohetket lähellä. Nyt Heikki suostuu jo kävelemään useita askelia hieman kauempaa sijaitsevaa kohdetta, kuten äitiä, isiä tai kävelykärryä, kohden, ja on tästä hyvin innoissaan. Vielä hän ei kuitenkaan itse leikkiessään lähde kävelemään. Konttaaminen on edelleen paras, varmin ja nopein etenemismuoto. Tässä vähän videopätkää tiistai-illalta:

Eilen kävimme Latokasken asukaspuistossa leikkimässä aamupäivällä ja siellä oli naamiaiset. Olin naamiaisista kuullut edellisenä päivänä, joten näppäränä äitinä värkkäsin Heikille naamiaisasun Täydellisten naisten mainoskatkoilla maanantai-iltana. Pikku tuunauksella Heikistä tuli söpö pieni karhu. Asuun kuului Heikin ruskea verkkariasu, ruskeat sukat sekä äidin värkkäämä korvallinen kypärämyssy. Ei raukalla varmaan ollut itsellä mitään havaintoa tästä hienosta asusta, mutta se meni toisiin lapsiin ihan läpi - jotkut kävivät silittelemässä Heikin päätä ja hämmästyivät kun nallekarhu lähti konttaamaan :)

Kypärämyssystä on alkanut tulla aikamoinen hitti. Heikillä niitä on kaksi ja olen tehnyt lahjaksi ja tuliaisiksi kaverien lapsille muutaman - niin lahjaksi kuin tilaustyönä. Kanadaan lähetin myös Joannen lapselle Serenalle sellaisen 1-v lahjaksi, ja sieltä tuli tällä viikolla kiitokset sekä tilaus lisämyssyistä kaverien lapsille :) Ja näin samasta kaavasta siis tuli näppärästi myös naamiaispäähine. Pitäisiköhän kuitenkin jäädä pidemmpäksi aikaa kotiin ja pistää kunnon myssytehdas pyörimään :) Juuei kuitenkaan...

Heikki on viettänyt Pinja-ystävänsä kanssa viime aikoina paljon aikaa: perjantaina Heikki oli Pinjan luona muutaman tunnin hoidossa, sunnuntaina Pinja vastaavasti oli meillä muutaman tunnin ja maanantaina olikin perinteiset (tosin viimeiset!) treffit Pinjan kanssa. Näiltä treffeiltä lähtiessämme Pinja oli sanonut ensimmäisen kerran "Heikki" ja toistellut sitä illalla. Varmaan raukka ihmetteli miten se Hessu ei nyt jäänytkään koko illaksi leikkimään, kuten muina iltoina!

Eilen söimme kotona lihafondueta sen kunniaksi että olimme kaikki kotona. Heikki viihtyi hyvin pöydässä vaikka ei kovin paljon sapuskoistamme innostunut. Paitsi sitten, kun Anssi antoi Heikille ihan vitsinä yhden kapriksen. Oletus oli, että ärtsyn makuinen kapris tulee heti irvistyksen kanssa palautuksena takaisin. Mutta, kuten jo arvasitte, näin ei käynytkään vaan kaprikset osoittautuivat suureksi herkuksi. Ja näin isä ja poika söivät loppupurkin kapriksia, toinen toiselle syöttäen :)

Tänään kävimme hakemassa puistosta sinne unohtuneet kengät, ja vähän leikkimässäkin ulkona, kunnes lähdimme kotiin. Kotimatkalla oli tarkoitus käydä nopeasti lähikaupassa. Heikki kuitenkin yllättäen nukahti autoon - siis ennen lounasta, yhdentoista aikaan. Ajattelin, että kyllä se siitä herää kun siirrän auton turvaistuimesta ostoskärryihin - ja hyvä että herääkin, kun pitäisi ehtiä vielä kotiin lounaalle. Vähän Heikki raotti silmiään, mutta jatkoi uniaan ostoskärryissä - ja huvitti tällä toiminnallaan kaikkia kaupan muita asiakkaita. Unet jatkuivat, vaikka nostin hänet takaisin auton turvaistuimeen ja kotona siitä vielä rattaisiin. Voi kun itselläkin olisi tuollaiset unenlahjat! Nyt se pieni karhu on nukkunut 2 h, kohta varmaan herää todella nälkäisenä... (ja niin heräsikin ja hyvin maistui äidin unien aikana tekemä inkivääri-broilerikeitto!)