Kiipeilijän kuulumisia

Kuten arvelinkin, blogin päivittäminen on harvennut edelleenkin töiden alkamisen jälkeen. Heikki on ollut nyt päiväkodissa 2,5 viikkoa ja huomenna maanantaina pitäisi vihdoin alkaa oikea päivähoito perhepäivähoitajalla. Heikki ehti jo sopeutua melko hyvin päiväkotiin, tosin itku kyllä joka aamu tuli tälläkin viikolla, mutta ei niin hysteerinen kuin aluksi. Päivät päiväkodissa ovat menneet pääsääntöisesti hyvin, Heikki leikkii jo itsekseen ja ainakin joka toinen päivä ottaa hoitajien mukaan santsiannoksia. Ulkona leikkiminen on vielä vähän hankalaa, joten yleensä Heikki löytyy ulkoa jonkin hoitajan sylistä tai pulkasta. Nyt saa nähdä, miten hoitopaikan vaihtuminen vaikuttaa päivähoitoon sopeutumiseen.

Viime viikonloppuna mummu oli hoitamassa Heikkiä, kun oli muutenkin käymässä pääkaupunkiseudulla. Itse kävin lauantai-iltana kokouksessa ja Anssi otti käytti lapsenvahtitilaisuuden hyväksi ja lähti ensimmäistä (!) kertaa Heikin syntymän jälkeen elokuviin sekä keikalle. Heikki tuli taas erinomaisesti mummun kanssa toimeen.

Tänä viikonloppuna kävimme perinteisellä ensilumenmatkalla Vierumäellä. Heikille oli alunperin tulossa mukaan kaksi kaveria, Vilho ja Eevi, mutta sairaustapausten vuoksi Heikki jäi reissun ainoaksi lapseksi. Tämä ei menoa haitannut ja Heikki viihtyi Vierumäellä huomion keskipisteenä hyvin. Lauantai-iltana kävimme pulkkamäessäkin - se oli tosin Heikille hieman iso vielä. Ensimmäisellä laskulla laskimme puolivälistä ja olimme mäen alla aivan lumiukkoja. Seuraavat laskut tehtiin sitten vähän matalammalta vielä.

Heikki on innostunut kiipeilemään kotona betonikuutiollemme. Vielä reilu viikko sitten hän pääsi hädin tuskin sen päälle istumaan, mutta nyt kiipeää jo sujuvasti ja seisoo siellä tyytyväisenä. Vielä tapaturmitta.

Matkalla Vierumäelle Heikki pääsi shoppailemaan S-Marketiin omilla kärryillä. Kyllä oli tyytyväinen poika kun sai painaa kärryjen kanssa kauppaa ympäri ja Alkossakin.

Vierumäellä oltiin kekseliäitä ja Heikki sai korotetun istuimen tölkkilaatikosta. Näin ruuan syöminen itse sujui paremmin, kun sai silmät vähän paremmin lautasen tasolle. Ongelmaksi muodostuivat tosin pulleat reidet, jotka eivät mahtuneet laatikon ja pöydän väliin.

Puhetta ei edelleenkään juurikaan tule. "Anna" on käytetyin sana, ja kyllä Heikki saattaa joitain sanoja toistaa aika hyvin perässä, kuten vauva, vaippa, naama ja kakka. Selitystä omalla kielellä tulee runsaasti ja turhautumisia, kun emme ymmärrä. Heikki on myös hyvin ilmeikäs kaveri - jos jokin asia ei kiinnosta, niin kulmia hän osaa kurtistaa monella tavalla. Lisäksi hauska ilme on tarkkaavainen ilme, jota käytetään mm. silloin, kun asetellaan Brio-puupalikoita päällekäin. Ja asettelun kruunaa välillä tyytyväinen taputus itselleen :)