Hiihtoloma osa 1 eli miksi infantien lentolippuun ei kuulu ateria

Torstaina haimme Heikin jo kahdelta hoidosta ja suuntasimme kohti Helsinki-Vantaata. Heikistä oli hyötyä heti check-innissä, pääsimme pitkien jonojen ohi omalle luukulle parissa minuutissa. Ylipainoisia special luggage -matkatavaroitamme ei punnittu, joten pääsimme etenemään ilman lisämaksuja. Anssin hoidellessa viimeisiä työpuheluja, Heikki, Carlos ja minä hengailimme kahvilassa odottaen meidän Münchenin ja Carloksen Norrköpingin lentoa.

Koneessa meidän kävi yhtä hyvä tuuri kuin lähes aina ennenkin - Heikki sai kun saikin ihan täydessä koneessa oman paikan. Ruokatarjoilu ei ollut maistunut kaikille matkustajille, joten infant-lipulla (vain verot, ei paikkaa, ei ruokaa) matkustava Heikkikin sai oman annoksen. Miksi yleensä infantit eivät annosta saa, kustannustekijöiden lisäksi, ei jäänyt kovin epäselväksi - jätimme jälkeemme hirveän sotkun. Heikki haluaa tehdä kaiken itse - esimerkiksi syödä ja juoda. Huh. Tästä huolimatta lentomatka sujui ihan mukavasti.

Perillä Münchenissä olimme hieman myöhässä ja laukkujen tulo otti aikansa. Kaikki suomalaiset myös ennättivät meidän edelle Aviksen jonoon. Lopulta hallussamme oli kuitenkin Opel Zafira, jonne tavarat mahtuivat niin hyvin että jäimme odottamaan Carlosta. Yhdessä sitten suuntasimme kohti Salzburgia, Anssin Google Mapsista printtaamien karttojen avulla. Carlos oli varannut itselleen jo aiemmin huoneen Pension Elisabethistä ja varasi meillekin jälkikäteen. Matka sujui hyvin, löysimme avaimen piilopaikasta ja pääsimme nukkumaan.

Tämän postauksen nimi olisi hyvin voinut olla esimerkiksi "Kello löi jo viisi, Hessut herätkää" - Heikki nimittäin päätti nukkua vain 8 h yöunet ja heräsi täysin pirteänä klo 5 paikallista aikaa. Uni ei enää maistunut ja lopulta parin kolmen tunnin taistelun jälkeen murruimme ja lähdimme aamiaiselle.

Aamiaisen jälkeen teimme kiertoajelun autolla kauniissa Salzburgissa. Erityismaininnan ansaitsevat yksisuuntaisen kadun ajelu väärään suuntaan sekä talot jotka olivat aivan kiinni vuorenseinämässä. Automatka kohti Bad Gasteinia sisälsi myös pari yllätysmomenttia: printtikarttojen kanssa eksyminen sekä kyljellään penkassa olevan auton matkustajien pelastaminen autosta.

Majoitus perillä osoittautui mukavaksi. Parvekkeelta on hieno näkymä Gasteinertaliin. Tämä tosin tarkoittaa että kylään on aikamoinen pudotus. Itsellä eka ilta meni päiväunien ja Hessun kaitsemisen merkeissä, Anssi ja Carlos hoitelivat toisen kämpän haltuunottoa sekä ruoka- ja taloustavaraostoksia. Loppuporukka saapui noin yhdeksän aikaan - heilläkin matkalla vastoinkäymisiä, mm. myöhästelevät junat sekä vuokra-autojen puute.

Nyt tätä kirjoittaessani on sunnuntai eli ensimmäinen laskupäivä. Itse valitsin osakseni Hessuvahdinnan. Aamupäivällä kävimme ulkoilemassa ja nyt odottelen päiväunien päättymistä. Tarkoituksena treffata muut after skillä. Taivaskin on päivän mittaan muuttunut sinertävämmäksi joten eiköhän tästä tule taas yksi kiva hiihtoloma!

After ski sekä Heikki syömässä asunnossa iltaruokaa: