Annoskateutta ja alkavaa uhmaa

Maanantain ja tiistain Heikki oli päiväkodissa perhepäivähoidon asemesta, sillä hoitaja oli kai jo kaikki hoitolapset kiertäneessä vatsataudissa. En suosittele - kävin itse saman läpi perjantaina. Tauti oli onneksi lyhyt, muttei lauantainakaan oikein vielä ruoka maistunut. Harmi sinänsä, sillä vietimme Anssin kanssa kai ensimmäistä yhteistä vapaailtaa vain kaksistaan sitten Heikin syntymän! Onhan meillä vapaailtoja ollut tässä 1,5 v aikana ihan mukavasti, mutta yleensä aina olemme olleet jossain kemuissa tai muualla kavereiden kanssa. Nyt ilta tosin jäi vähän lyhyeksi, kun vielä vähän heikotti perjantain takia.

Hoidossa Heikki nukkuu päiväunet jo ilman tuttia, mutta kotona on vielä tutti käytössä. Taitaa mennä aika tiukoille ehditäänkö tutittomaksi ennen 26.3. olevaa puolitoistavuotispäivää. Se nyt kuitenkin on ollut epävirallinen tavoite viimeiset puoli vuotta. Nyt on iltaiset nukkumaanmenot olleet sen verran normaalia haastavampia ettemme ole vielä yrittäneetkään. Tänään tuli kyllä todettua, että taisi poika olla vähän yliväsyneessä tilassa, kun laitoin häntä nukkumaan. Hampaanpesusta (joka nykyään on enemmänkin hammastahnan syömistä ja harjan pureskelua) lähti vartin huutoputki, joka päättyi siihen että Heikki pinnasängyssä seisten nappasi tutin pöydältä, laittoi sen suuhunsa, pisti pään tyynyyn ja alkoi nukkua. Kaikki valot päällä. Jäin hämmästyksestä suu auki sängyn viereen. Joo - ehkä pitää palata taas kasin nukkumaanmenoaikaan...

Omaa tahtoa alkaa pienessä pojassa olla enemmän mihin vanhempien pinna riittää. Ja oma tahto näytetään vain vanhemmille - hoidossa hymyillään kiltisti koko päivä ja mummunkin kanssa mennään nukkumaan ilman mukinoita.

Viime viikolla Anssi oli Heikin kanssa syömässä ulkona. Heikin ruokaan kuului jälkkäriksi jäätelöpallo, oikein kinuskikastikkeella. Jäätelö maistui hyvin niin kauan kunnes Anssi sai oman jälkiruokansa - kolme jäätelöpalloa. En ollut paikalla, mutta voin kuvitella huudon ja lentävien esineiden määrän kun Heikki halusi tietenkin mieluummin kolme palloa kuin yhden pallon. Annoskateutta lapsillakin.

Itkupotkuraivarikertomuksia on lukuisia - viimeisin mainittava tältä päivältä. Hain Heikin hoidosta ja nostin hänet autosta kotipihalle. Yleensä Heikki kiertelee pihaa vähän aikaa ja tulee sitten jotakuinkin samaa matkaa kotiovelle. Tänään hän päätti kuitenkin lähteä seikkailemaan pois pihasta, autotielle. Minulla oli sylissä läppärilaukku, Hessun hoitoreppu, käsilaukku, kulkukortti sekä päivän Hesari ja muut postit. Pyynnöt, käskyt, karjunnat eivät seisauttaneet kaveria. Lopputuloksena autotiellä makaa yksi Heikki ja kaikki yllämainitut tavarat. Hetki myöhemmin raahaan kaikkea yllämainittua viimeisillä voimillani sen verran, että pääsemme takaisin pihalle. Pihalle jää huutamaan yksi uhmaikäinen, sillä aikaa kun tyhjennän muut tavarat sisälle - ohikulkijat mulkoilkoot.

Odotan vain kauhulla sitä "oikeaa" kahden vuoden iässä olevaa uhmaikää, jos nyt on jo tällaista. Ehkä siinä on sitten edes jotain logiikkaa, kun kaveri siinä iässä TOIVOTTAVASTI osaa jo puhua jotain. Nyt kun ei läheskään aina tiedä edes mistä asiasta kohtaus alkaa. Tai jos olisi joku yksinkertainen konsti lopettaa se.

Asian valoinen puoli kuitenkin on, että silloin kun Hessu ei huuda kurkku suorana niin hän on edelleen hurjan hyväntuulinen ja nauravainen.