Isojen poikien juttuja

Arki on alkanut rullata ihan mukavasti loman jälkeen. Heikki viihtyy hyvin perhepäivähoitajallansa ja työpäivät kuluvat nopeasti. Hieman liiankin nopeasti näissä uusissa tehtävissä, ei meinaa 7,5 tuntia päivässä riittää mitenkään. Anssi onkin saanut hakea Hessua hoidosta tavallista useammin.

Päivähoidossahan Heikki on nukkunut alusta asti päiväunensa laidattomassa sängyssä, tai siis oikeastaan vuodevaatelaatikossa. Kotona kaikki unet on nukuttu pinnasängyssä, kunnes lomilta palatessamme vaihdoimme sen "isojen poikien sänkyyn". Sänky tuotiin Turusta viimeisenä lomapäivänä sillä seurauksella ettemme Heikin kanssa enää mahtuneet autoon ja pääsimme junaretkelle. Laidattomaan, tai siis matalalaidalliseen, sänkyyn siirtyminen pidensi nukutusaikoja huomattavasti, kun ei Heikki meinannut millään pysyä sängyssä. Onneksi yöt kuitenkin menivät hyvin - sänkyyn (tai joskun sängyn viereenkin) nukahdettuaan, Heikki nukkui siellä koko yön aamuun saakka, paria poikkeusta lukuunottamatta. Silloinkin Heikki tepsuttaa meidän sänkyymme eikä lähde esimerkiksi seikkailemaan ympäri taloa.

Syksyn harrastuksetkin ovat alkaneet ja Heikki ja Anssi käyvät edelleen keskiviikkoisin uimassa. Jonkinlainen epäluulo vettä kohtaan tosin saatiin ilmeisesti Heikkiin kesällä tartutettua, koska hän ei kuulemma enää ole samanlainen vesipeto kuin ennen. Siinä mielessä ehkä ihan hyvä jatkaa uimahallissa käymistä, ettei tule mitään yllättävää vesikammoa.

Isojen poikien sängyn lisäksi Heikki alkaa vähitellen suostua myös kotona istumaan potalla. Hoidossahan hän jo keväällä teki asioitansa päivittäin potalle, mutta kotona potta oli suuri hirvitys ja sille ei voinut kuvitellakaan istuvansa. Viime päivinä olemme saaneet oikeastaan joka päivä jotain aikaiseksi pottaan. Lähinnä tässä kai seuraavaksi on kyse vanhempien viitseliäisyydestä ja muistamisesta - potalle kun pitää kuitenkin poika ohjata eikä vielä odottaa että hän itse keksisi sitä pyytää.

Kesälomakuulumisissa unohdinkin kertoa hauskan tarinan siitä, miten tuollainen pieni poika voi käsittää asioita väärin ja pysyä järkkymättä mielipiteessään. Ennen kesälomaahan Heikki oli pari viikkoa toisella perhepäivähoitajalla ja luulen, että tarina alkaa sieltä. Heikki nimittäin on aina, puhuttuaan opittuaan, ilmoittanut hyvin pontevasti, jos käsissä on esimerkiksi syömisen tai ulkona leikkimisen jälkeen havaittavissa "sotku". Sotku pitää silloin heti pyyhkiä pois, muuten ei voi tehdä mitään. Yhtäkkiä Heikki alkoi kuitenkin näissä tilanteissa valittaa, että kädessä on "pipi". Siis ei "sotku" vaan "pipi". Minä tietenkin korjaamaan, ettei siinä mitään pipiä ole (tyhmä sana muutenkin, jota emme ole edes käyttäneet) vaan vanha tuttu sotku. Heikki toistaa jääräpäisesti "pipi". Ainoa syy minkä tähän keksin, on se, että Heikki on hoidossa pihaleikeissä kaatunut ja valittanut hoitajalle, että käteen tuli sotku (se kuitenkin on paljon oleellisempi kuin se, että käteen saattaisi sattua). Hoitaja ei ymmärtänyt Heikin puhetta juurikaan, joten on varmaan luullut että käteen sattuu, ja sanonut että siihen tuli "pipi". No, oli syy mikä oli, vaati lähes koko kesäloman, että sain Heikin oppimaan ettei kyseessä ole pipi vaan sotku. Puolivälissä lomaa Heikki ehdotti jo kompromissia, ja alkoi kutsua tilannetta "pipisotkuksi" - hieno omakeksitty yhdyssana siis :)

Nyt Heikki onkin isovanhempiensa luona Tampereella. Anssilla on kaksipäiväinen seminaari Tampereella ja minun olisi ollut hieman haastavaa olla täällä yksinhuoltajana, varsinkin kun iltaisin on näppärästi vielä puhelinpalavereita rapakon taaakse. Ukki eläkeläisenä sai hoitaa Heikkiä torstaina aamupäivänä ja mummu osa-aikaeläkeläisenä lopun torstaita ja perjantain. Viikonlopuksi suuntaan itsekin Tampereelle, Anssi tosin vielä Turusta purjehtimaan.