Kotipäiviä, piparitaikinaa ja paljon lunta

Joulukuuta mennään vauhdilla ja kohta on taas yksi vuosi takana. Kävin eilen ruokakaupassa ilman lapsia ja tajusin, että se oli varmaan ensimmäinen kerta Kallen syntymän jälkeen eli siis aivan tammikuun alkua lukuunottamatta ensimmäinen kerta tänä vuonna. Olipa omituista. Tänä viikonloppuna meillä olikin vieraina Ville ja Tiia sekä heidän pian 6-vuotiaat tyttönsä Ida ja Sara. Vilinää ja vilskettä oli siis aika lailla, Heikki pysyi taas paremmin tyttöjen leikeissä mukana.

Heikillä on joulukuun alusta lähtien joka päivä "kotipäivä", kun irtisanoin Heikin paikan perhepäivähoitajalla. Samalla tein sitten uuden hakemuksen huhtikuulle, silloin siis molemmista pojista. Lähiseudun perhepäivähoitajilla ja läheisessä ryhmäperhepäivähoidossa ei ainakaan nyt ole yhtään paikkaa vapaana, pidetään peukkuja että vapautuisi siihen mennessä kaksi paikkaa... Sillä välin nähdään muita kotona olevia suunnilleen samanikäisiä kavereita, etupäässä Pinjaa ja Mineaa sekä Vilhoa ja Ristoa. Kuvissa Peppi ja Heikki isin uuden iPadin kanssa sekä Kalle, Risto ja Heikki.

Lisäksi seuraa tarjoaa Lauttasaaren mummi, jonka luona poikettiin tutkimassa arpajaisvoittona tullutta herkkukoria.

Heikin kanssa sujuukin nyt yllättävän leppoisasti (poikkeuksena esim. tämä päivä), mutta Kalle sen sijaan alkaa olla aikamoinen epeli. Käytännössä jos hän ei roiku jalassani kiinni niin on tekemässä jotain mitä ei saisi. Suosikkipuuhiin kuuluu edelleen limoviikunan mullan tonkiminen ja syöminen (lukuisat kiellot ja väsytystaistelu eivät näy tuottavan tulosta), mutta uusia harrastuksia ovat portainen ylös kiipeäminen, eteisen laatikoston tyhjentäminen ja Heikin askartelujen yms. repiminen. Tällä viikolla rassukka on myös ollut kipeänä, ensimmäistä kertaa kuumeessa, ja sen mentyä ohi jälleen kovassa yskässä. Piippumiehiä ovat nykyään siis molemmat - tuntuu olevan lähipiirissä melko yleistä!

Viime talvi oli luminen ja kesä helteinen - täksi talveksi odottelimme siis perinteisempää loskakeliä. Mutta eikö mitä, ensilumi satoi marraskuussa ja ei ole vieläkään lähtenyt pois, eikä sen merkkejä edes näytä. Lunta on lähemmäs puoli metriä täällä Espoossa, kun ei olla edes joulukuun puolivälissä! Hiihtokauden ovat avanneet tähän mennessä sekä Heikki (pihalla ja Villa Rulluddin edessä) että Helena (Espoon rantaraittia Matinkylään sekä Heikin kanssa Villa Rulluddin edessä). Tänä vuonna Heikki on innostuneempi hiihtämisestä kuin viime talvena eikä tunnu hermotkaan menevän, vaikka kaatuilee.

Joulukoristeita meillä ei juurikaan ole, kun ei yleens olla oltu jouluna kotona. Tosin tajusin juuri, että tämä on NELJÄS joulukuu putkeen kun olen kotona - 2007 ja 2008 Heikin kanssa, 2009 aloitin äitiysvapaan joulukuun alusta ja nyt 2010 sitten molempien kanssa. Ei hassumpaa. Pipareita ollaan tehty Heikin kanssa jo monta kertaa ja viime viikolla tehtiin myös piparipaloauto. Idea tähän tuli marraskuun lopussa pidetystä "Päivä Paloasemalla" -tapahtumasta ja Heikki on nykyään siis tosi kiinnostunut palomiehistä ja -autoista. Kokoaminen ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä: Anssi poltti sormensa kuumaan sokeriin ja koko auto meni säpäleiksi juuri ennen kuin se kiinnitettiin jalustaansa. No, lopulta saatiin valmiiksi ja päästiin herkuttelemaan ylijääneillä karkeilla :)

Heikin koottuja lausahduksia pitäisi muistaa kirjoittaa ylös - välillä tulee ihan loistavia päättelyjä tai muita toteamuksia. Itsenäisyyspäiväviikonloppuna meidän piti lähteä Itävaltaan vierailemaan Tiinan, Jaskan, Oton ja Kertun luona, mutta meidän kaikkien suureksi pettymykseksi matka peruuntui, kun Finnairin lentoemännät olivat lakossa. Kävimme sitten autolla Norrskatassa. Kyllä sinne onkin talvella pitkä matka, ajoaika siinä 4-4,5 h suuntaansa, siis ilman mitään ekstrapysähdyksiä (paitsi toki lauttarannoilla). No, matkalta jäi kuitenkin kaksi Hessun kommenttia mieleen. Molemmat liittyvät yllättäen herkutteluun... "Kaija, voisitko sä järjestää mun ympärille herkkuja joista mä pidän?" sekä tiedustelu "Äiti, ollaanko me täällä vieraita?", joka siis luonnollisesti liittyi siihen, että on opetettu että vieraat saa ottaa ensiksi pöydässä olevia herkkuja. :)

Ostin marraskuun lopussa uuden kameran ja sillä on nyt tullut näppäiltyä lapsista ja pihapiiristä kuvia. Kivaa!

Oman kuvaamiseni lisäksi pojat kävivät myös valokuvassa. Tässä niistä valokuvista valokuvat...

Vähän olen ehtinyt ommellakin, Heikille duffelitakin omasta vähän kulahtaneesta villakangastakistani sekä pikkuisia joululahjoja, joista ei vielä kuvamateriaalia :) Niin ja kavereiden vauva sai (tosin jo marraskuun alussa) pienen tilkkupeiton, joka syntyi yön pimeinä tunteina... Lisäksi työn alla on Heikille päiväpeitto, mutta se on motivaatiopuutteen takia jumissa tikkausvaiheessa.