Kymmenkiloinen Kalle ja karkaileva Heikki

Pikkuinen Kalle-vauvamme on täyttänyt nyt neljä kuukautta ja ohittanut kymmenen kilon rajapyykin. Koska rintamaito riittää näemmä hyvin niin ei lääkärin mukaan ole kiirettä aloittaa kiinteitä ruokia. Tosin samainen lääkäri oli sitä mieltä että Kalle kääntyy ihan lähiaikoina - tästä uskallan olla samaa mieltä, kun vertaan Kallea Heikkiin ja toisaalta muihin samanikäisiin vauvoihin. Heikki taisi olla noin puolivuotias kun kääntyi ensimmäisen kerran ja toisaalta Kallen ikätovereista ei kukaan vielä käänny mutta kaikki ovat kyllä liikkuvaisempia kuin hän.

Heikin karkuretkistä on raportoitu täällä ennenkin ja nyt kertomus valitettavasti saa taas jatko-osan. Torstai-iltana olimme Emilian, Pinjan ja Minean luona tappamassa aikaa, kun Anssi oli illan (taas) töissä. Hellepäivänä oli isompien lasten mukava läträtä takapihalla olevassa lastenaltaassa. Pinjalla oli uikkarit, mutta koska en sellaisia ollut hoksannut Heikille ottaa niin hän leikki nakuna, vain hellehattu päässä. Pitkään lapset leikkivätkin hyvin yhdessä, välillä aina huudettiin äiti paikalle johonkin hätään ja välillä kävimme kurkkimassa miten leikit sujuivat. Sillä aikaa Kalle ja Minea köllöttelivät samalla puuhamatolla - Minea puoliksi Kallen päällä ja Kallella tiukka ote Minean mekosta :) Yhtäkkiä Emilian ovikello soi ja ihmettelimme kuka sieltä mahtaa tulla. Emilia kurkkasi takapihalle ja huomasi lasten kadonneen sieltä! Äkkiä avaamaan ovi ja siellähän ne karkulaiset rimputtelivat, ihan toisella puolella taloa! Turriaiset olivat sitten lähteneet seikkailemaan, kiertäneet puolikkaan rivitalonpätkän (toivottavasti ei sen pidempää kierrosta) ja palasivat toisen puolen ovesta tyytyväisinä takaisin. No huh huh. Oli siinä pokassa pitelemistä, kun olihan se aika huvittava vaikkakin tyhmä ja vaarallinen reissu. Ja äidit ehkä pikkaisen huolimattomia, mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Kotimatkalla tosin huomasin, että Pinjan pyörältä näyttävä kolmipyörä oli siinä parkkipaikalla ja mielestäni olin sen viimeksi nähnyt takapihalla. Kysyinkin sitten Heikiltä oliko pyörä ollut seikkailussa mukana ja Heikki tyytyväisenä kertoi polkuilleensa sillä lujaa. On mahtanut muuten olla näky, jos kukaan on ollut näkemässä, kun toinen toikkaroi uikkareissa ja toinen polkee kolmipyörää nakuna!

Tänään olikin viimeinen hoitopäivä ennen kauan odotettua lomaa. Kotiin tultuamme jäimme ulos leikkimään. Taloyhtiön metsänreunassa sijaitsevan leikkipihan ovat kuitenkin muurahaiset valloittaneet. Hiekkalaatikon vieressä kulkee murkkujen valtatie. Heikki oli aivan onneton sandaalit jalassa kun murkut kiipeilivät jalkoihin koko ajan ja tekivät kipeää. Kävimme vaihtamassa lenkkarit, mutta eihän se ongelmaa poistanut. Suurempaa muurahaiskauhua ennen Heikki kuitenkin oli ennättänyt kiivetä sisään pihalelulaatikkoon tutkimaan mitä kaikkea sieltä löytyy. Kun kalle kerrankin nukkui kunnolla päiväunia (toista kertaa tällä viikolla - helle on vähän sotkn kuvioita) niin päätin itsekin tutkia tarkemmin mitä sieltä laatikosta oikein löytyy. Kaivoimme kaikki lelut ulos, siivosin laatikon ja sorttasin joukosta rikkinäiset lelut pois ja pyyhin muista about viiden vuoden pölykerrokset pois. Kunhan saisi vielä kunnostettua tuon hyvän ison hiekkalaatikonkin, nyt se muistuttaa lähinnä kompostia. Heikki on saanut pihapiiristä kaksi kaveriakin viereisistä taloyhtiöistä. Toinen on 5-vuotias suomenruotsalainen hyvin puhelias poika ja toinen vielä puhumat reilun vuoden ikäinen. Ensiksimainittu teki Heikkiin pysyvän vaikutuksen tarjoamalla kupista Heikille karkkia. :)

Huomenaamulla superaikaisin (eli viideltä...) lähtö kohti lentokenttää - varsinaisena määränpäänä Kroatia. Sieltä on talo vuokrattuna viikoksi ja matkaseuraksi lähdössä Peppi, Sisu, Sammeli ja Henna Suomesta sekä perillä treffataan Itävallasta autolla saapuneet Otto, Kerttu, Tiina ja Jaska. Toivottavasti tulee hieno lomaviikko!

Helteistä säätä on viikko ollut keskellä toukokuuta - tässä Heikki läheisellä uimarannalla ja isin apuna ruohonleikkuussa.