Perhepurjehdusta ja paljon hellettä

Kesäloman toiselle osuudelle lähdettiin keskiviikkona 21.7., suuntana Parainen. Vietimme iltaa Villen, Tiian, Idan ja Saran (5,5 v) uudessa kodissa meren ääressä. Syötiin hyvin, leikittiin paljon, lapset Kallea lukuunottamatta ja isät kävivät veneretkellä/jäätelöostoksilla ja sitten vielä saunottiin ja uitiin uima-altaassa. Ilta täynnä ohjelmaa ja Heikki vaipui aivan uupuneena puoliltaöin nukkumaan.

Torstaina ajoimme Turkuun, josta oli tarkoitus lähteä perheen kesken, siis ilman edellisellä purjehduksella mukana olleita auttavia käsiä, purjehtimaan kohti Norrskataa. Siis mikäli sää näyttäisi suotuisalta (ei kovaa tuulta, vesisadetta tms). Saimmekin kuitenkin mukaan miehistöksi Karon ja hänen kaverinsa Siskon. Tämä yhteensattuma osoittautuikin varsin onnistuneeksi, sillä keli ei ollutkaan ihan sellainen kuin olimme tilanneet - tuulta 10-15 m/s ja sivuvastaista. Airistolla kyhäsin kasaan lounaan miehistölle, tasapainoillen keittolautasten ja Kallen kanssa sisällä. Sitten lapset nukkumaan, samaan kajuuttaan, ja purjeet ylös. Kallistuskulmaa oli melkoisesti ja vauhtikin ihan hyvä, mutta lapset näyttivät nukkuvan rauhallisesti. Siis kunnes Insinööri Pettersonin kohdalla tuulenpuuska tempaisi veneen kunnolla kallelleen... kajuutasta kuului ensin Kallen parku ja sitten päälle Heikinkin - Kalle-rassukka oli vierinyt Heikin päälle (Heikin mukaan "Kalle tippui mun päälle ja mä heräsin") ja löi vielä itsensä kajuutan seinäänkin. Päikkärit siis kutistuivat puoleen tuntiin ja jonkun aikaa kajuutassa lasten kanssa törmäilleenä kapusimme kuitenkin kaikki kannelle kallistelemaan.

Perjantaina tuulet Kökariin päin näyttivät suotuisilta ja lähdimmekin ensimmäistä kertaa nelihenkisenä perheenä ilman apuvoimia merille. Tuuli oli edelleen voimakas vaikkakin nyt sivumyötäinen. Kun olin laittamassa lapsia nukkumaan, kuului kannelta melkoista mökää - köysiä, purjeita ja kiireisiä askelia. Anssi siellä rullaili keulapurjetta sisään ohjaten venettä samalla jalallaan. Muuten matka meni leppoisasti, vaikka tuuli olikin navakka. Lapset nukkuivat perille saakka ja selvisimme haastavahkosta rantautumisesta ihan hyvin.

Perillä Kökarissa tapasimme sitten suunnitelmamme mukaan pyöräretkellä olevat Hennan, Sammelin, Pepin ja kuumeisen Sisun. Vietimme iltaa rantaravintolassa (jossa neljä lasta mellastivat mutta minä sain paikan pitäjältä huomautuksen sopimattomasta käytöksestä...).

Lauantaina kävimme yhdessä retkellä Källskärissä (josta juttua mm. tässä Hesarin artikkelissa), jossa viimeksi olimme käyneet noin 10 v sitten. Edelleen "kreivi" Åkerhielmin rakennelmat ja puutarhat tekivät vaikutuksen samoin kuin kivipellot ja viime käynnillä missaamamme "kanna" eli jääkauden muovaamat pyöreät kalliot. Nyt olimme opastetulla retkellä på svenska.

Pyöräilijät lähtivät kohti Maarianhaminaa sunnuntaina mutta me jäimme vielä päiväksi Kökariin. Kävelimme lounas mielessämme parin kilsan päässä olevaan kahvilaan, joka olikin sunnuntaisin kiinni. Lounasta sai vain Kalle ja kaupan päälle peppupesun merivedellä. Illalla ajelimme Kökarin taksilla toiselle puolelle saarta ravintolaan, josta oli upeat näkymät.

Heikki on ollut innokas venemies jo keväästä asti. Jos viime kesän teema oli kivien heittely veteen niin tämän kesän teemana on ollut veneiden uittaminen. Jokainen nähty kuoppa tai upma kalliossa on mahdollinen "venereitti". Purjeveneellä Heikki on saanut jo pieniä tehtäviä, Kökarissa hän esimerkiksi tankkasi vesisäiliöön vettä. Ja mitä olisi kesä ilman jätskiä? Ei juuri mitään. Tällä lomalla ollaan syöty suunnilleen jäätelö per päivä, jos ei enemmänkin.

Purjehdusta jatkoimme maanantaina Houtskäriin, Haplot-Lammanin merikarhusatamaan. Saunoimme, uimme ja grillasimme. Tiistaina kiiruhdimme ensin veneellä Turkuun ja sieltä autolla kohti Jaalaa, jonne Katri, Tuomas, Vilho ja Risto olivat kutsuneet meidät mökkeilemään. Pitkän matkustuspäivän "kruunasi" hieman ennen Lahtea Audiin syttynyt merkkivalo, joka ohjekirjan mukaan tarkoitti vakavaa vauriota vaihteistossa ja opasti ajamaan varovasti lähimpään Audi-huoltoon. Lahdesta huoltopaikka löytyikin (tosin kiinni) ja matkaa jatkettiin ensin taksilla ja sitten vuokra-Opelilla. Mökkeilimme helteiset pari päivää Jaalassa ja kävimme pikkukävelyllä, uinnilla ja makkaralounaalla Repoveden kansallispuistossa. Nautimme uimisesta lämpimässä, 27-asteisessa järvessä - jopa Heikkikin totesi kerran, että vesi ei ollut kylmää. Lämpötilat ovat koko kesäloman olleet helteiset, Jaalassa reippaasti yli 30 asteen.