Kevätpörriäisten pääsiäinen ja vappu

Kevät on saapunut Espooseen - lumet sulaneet, illat pidenneet ja pihatyöt alkaneet. Pari viikkoa sitten nikkaroimme loppuun kasvilaatikon takapihalle, apureina Heikki ja Kalle. Heikki nakuttelikin aika taitavasti nauloja, Kalle keskittyi levittelemään multaa ympäriinsä ja kastelemaan itseään vesiämpäreissä. Lämmennyt sää on houkutellut esiin myös muurahaiset ja varsinkin lämpiminä päivinä ne ovat valloittaneet taloyhtiön hiekkalaatikon ympäristön niin, että siellä leikkiminen on hankaloitunut.

Mutta enpä se olekaan enää minä joka päivittäin kykkii hiekkalaatikon reunalla, sillä palasin kaksi viikkoa sitten töihin. Heikki ja Kalle sen sijaan kykkivät tutulla hiekkalaatikolla sillä heitä on käynyt päivisin hoitamassa kotona hoitaja. Tällä viikolla mukaan tulivat myös hoitokaverit Vilho 3v ja Risto 1v. Hoitokuviot ovat alkaneet hyvin, jopa odotettua paremmin, vaikka aika positiivisilla mielin olin jättämässä poikia hoitoon muutenkin. Heikki tosin on paljastunut odotettua ovelammaksi - ensimmäisenä hoitopäivänään hän oli väittänyt hoitajalle, että a) hän saa ajaa polkupyörää ilman kypärää, b) välipalaksi voisi syödä pääsiäismunia ja c) hänet voi majoittaa telkkarin eteen videoita katsomaan. No, nämä huijaukset hoitaja oli huomannut ja estänyt, mutta mielenkiintoistahan on myös se, mitä kaikkea täällä on mennyt meidän tietämättämme läpi :)

Töihinpaluu sujui kevyesti, kun ensimmäiset viikot olivat pääsiäisen takia nelipäiväisiä. Koko pääsiäinen vietettiinkin sitten Norrskatassa - lenkkeiltii, poltettiin pääsiäiskokkoa ja syötiin hyvin. Kalle huvitti taas kaikkia syömällä mitä vaan ja kuinka paljon vaan. Erityissuosikkeja olivat yllättäen suklaamunat ja mämmi :)


Eikä arki tunnu vielä täysin alkaneen muutenkaan, kun toisen työviikon jälkeen oli vielä vappu juhlittavana, vaikka siitä ei tänä vuonna ylimääräisiä vapaapäiviä kertynytkään. Kävin Heikin kanssa vappuaattona Otaniemessä kuuntelemassa vappuriehan julistusta ja vappukokkareilla. Alkuillasta meille oli kutsuttu vieraita, kymmenkunta lasta ja toistakymmentä aikuista. Menoa ja meininkiä riitti, tosin desbelimaksimi tuli vaikkapa viiden vuoden takaisia vappuja selvästi aiemmin. Vappupäivänä selviydyttiin Ullanlinnanmäelle, vaikka Heikki olikin ilahduttanut vanhempiaan oksentamalla kertaalleen vappuyönä sänkyynsä. Syy tähän jäi mysteeriksi, kun kummempaa vatsatautia ei tullut - ehkä laitetaan siman, herkkujen ja hirveän riehunnan piikkiin.

Kalle, joka näytti merkkejä kävelyistä jo pari kuukautta sitten, ei edelleenkään suostu juurikaan kävelemään. Hän osaa kävellä kun sille päälle sattuu, mutta aika houkuttelemisen takana se yleensä on. Kalle ei myöskään sano mitään selkeitä sanoja, mutta yritystä on havaittavissa lamppuun (puppu), napaan (papa) ja äitiin (ääää-tih). Sen sijaan puhetta hän ymmärtää koko ajan enemmän.