Merellinen juhannus kaupungissa

Juhannusaatonaattona mennessäni ruokaostoksille soitin vielä Anssille varmistaakseni että meinataanko ihan oikeasti olla juhannus Espoossa keskenämme. Asian vahvistuttua kävin ostamassa sitten tuttuun tapaan juhannusmurkinaa, nyt se tosin riitti vielä seuraavaan viikkoon pitkälle, kun juhannusta tosiaan vietettiin kotona omalla porukalla eikä mökillä kaukana kaupoista isolla porukalla. Juhannus sujui joka tapauksessa oikein hyvin, eikä vauvakaan ilmoitellut pahemmin itsestään. Juhannusaattona oli kaunis päivä ja söimme aurinkoparvekkeellamme aamiaisen, jonka jälkeen tehtiin pieniä ulkohommia, grillin ja parvekkeen pesua, kansituolin korjausyritys, lasten ulkouima-altaan paikkailua ja täyttöä. Sitten suunnattiin Uljas Busterin kanssa vesille, ensimmäisenä määränpäänä Suomenlinna. Siellä oli vierasvenesatama täynnä veneitä mutta Uljas parkkeerattiin tuttuun tapaan kivirannalle. Käveltiin Kustaanmiekkaan ja syötiin lounaaksi pizzat. Keli oli mitä kaunein. Matka jatkui veneen pohjalle nukahtaneiden poikien kanssa Espooseen, Torra Lövön saarelle, siellä vähän saaren kiertelyä ja makkaranpaistoa. Illalla kävimme vielä pyörähtämässä Seurasaaren edessä tarkistamassa kokot ja muut paikalle saapuneet veneet. Kotona oltiin vasta puoli yhdentoista maissa.

Juhannuspäivän sää ei ollut yhtä hehkeä, mutta säätä uhmaten lähdimme Amin ja Tomin kanssa lounasretkelle Uljas Busterilla Rövaren-saarelle Espooseen. Paikka valikoitui kohtuullisen merimatkan ja katetun grillikatoksen ansiosta, ja valintakriteerit osoittautuivat hyväksi sillä melko pian päästyämme perille alkoi sade, joka ei tainnut loppua koko päivänä. Illalla saunoimme vielä meillä kotona ja söimme yhdessä Amin ja Tomin kanssa. Mukava päivä tämäkin, kelistä huolimatta! Sunnuntaina oli sitten laskettu aika, mutta ei kuulunut vauvaa - eikä vielä tänäänkään vaikka lasketusta ajasta ollaan menty jo kuusi päivää ohi. Muutamana iltana on jotain merkkejä lähestyvästä synnytyksestä tullut, mutta ei mitään kovin hälyyttävää vielä. Odottavan aika on pitkä. Neuvolassa kysyttiin, onko ollut jotain pesänrakennusviettiä. En nyt tiedä siitä vietistä, mutta kyllä sitä onneksi on saanut jotain aikaiseksi kun ei mene kaiket päivät töissä. Keittiön kaapeista olen useimmat siivonnut tällä viikolla ja jonkun verran olen viime viikkoina myös ommellut. Tässä joitain tuotoksia.
Sinipallollisesta kankaasta tein itselle ensin kesämekon, mutta en ole sitä edes mahan takia vielä kokeillut. Jämäpaloista syntyi sitten vauvalle kesämekko ja -pöksyt, näissä varmaan vähintään viisinkertainen väkerrys omaan simppeliin kesämekkooni verrattuna... Vihreä Marimekon kangas kangasröykkiöstäni löytynyt, juuri tämänkokoinen pala. Malli kopioitu alelaarista löytämästäni pienesta KappAhlin mekosta.

Keskeneräinen ruokalappu tuli viimeisteltyä, ja tällaisia työkaluvöitä on tullut tehtyä jo kolmet, joista yhdet poikien käytössä, muut löytynevät muiden lasten synttäri- tai joulupaketeista joskus, jos vielä löytyvät silloin kaapeista :)

Kaverin kesäkuun ensimmäisinä päivinä syntyneelle pojalle tein kangasvarastoistani löytyvistä paloista unirievun, puolipotkarit ja pipon. Pipoja syntyi muutama muukin, nämä tosin eivät mahdu meidän poikien jättimäisiin päihin. Tuli tässä aiemmin toisia (kuvaamattomia) pipoja tehdessäni huomattua että meidän 2- ja 4-vuotiailla pojilla on molemmilla isommat päät kuin >20-vuotialla lastenhoitajalla...

Heikillä päällä joskus syksyllä tai talvella tekemäni college-paita, tehty minun vanhasta college-takista. Ihan kivan näköinen, vaikka nuo tikkaukset onkin ihan vinkurat :)

Muutama viikko sitten iski ihmeellinen virkkausinspiraatio, ja virkkasin kuvassa näkyviä palloja viisi kappaletta jämälangoista (ja vähän mummunkin jämälangoista), ja viimeisistä pätkistä vielä pienen vauvanuken peiton. Yksi pallo on jo käytössä, muut pitäisi jemmata lahjatarkoituksiin.