Hapan papan loma Italiassa

Lomamatka Italiaan alkoi aikaisin lauantaiaamuna 16.5.2009. Lentokentän pitkät jonot saimme taas lasten kanssa ohittaa. Check-in oli tehty jo edellisenä iltana, mutta kun noita matkalaukkuja, - kasseja, -sänkyjä ja -rattaita oli aikamoinen pino, niin niiden kanssa olisi muuten pitänyt jonotella aikamoinen matka. Matkaseurueeseen kuului siis meidän poppoon Helena, Anssi ja Heikki (1v8kk) lisäksi Jaska, Tiina, Otto (2v3kk) ja Kerttu (3kk) sekä Sammeli, Henna ja Peppi (2v3 kk). Peppi ja Otto saivat ensimmäistä kertaa virallisesti omat paikat lentokoneessa, mutta Kertun ja Heikin oli tyydyttävä sylipaikkoihin. Lento kesti reilu kolme tuntia, mutta sujui melko hyvin. Perillä lentokentällä kävimme syömässä ja hakemassa vuokra-autot. Toinen vuokra-autoista osoittautui jo parkkihallissa vialliseksi, joten odottelimme toista autoa jonkun aikaa. Kun autot olivat paikalla, tavarat pakattu ja istuimet asennettu, matka kohti San Gimignanoa alkoi. Ajomatka kesti useita tunteja (Googlen mukaan 3 h 41 min :), mutta se sujui ihan rattoisasti. Perillä tapasimme Alessandron paikallisen Coop-marketin edessä ja häntä seuraten löysimme lomakodillemme. Mikä lomakoti! Maisemia ei turhaan oltu etukäteen hehkutettu, sillä ne kyllä hakevat vertaistaan. Terassilta aukesi näköala San Gimignanon vanhaan kaupunkiin sekä panoramana maaseudulle. Tässä kuva, joka ei tee oikeutta maisemalle, mutta jotain nyt ensihätään. Lisäksi matkareitit lentokentältä San Gimignanoon (sisämaareitti) sekä paluureitti lentokentälle (rantareitti).

Majoittauduimme yläkerran makuuhuoneisiin ja valmistimme ensimmäisen illallisen. Lapset menivät väsyneinä nukkumaan ja pian aikuisetkin perässä. Matkapäivä oli rankka, mutta loma edessä!

Lomasäät osoittautuivat suosiollisiksi. Ei satanut ja oli lämmintä. Itse asiassa ennustettua lämpimämpää ja Alessandron mukaan noin 5 astetta keskimääräistä toukokuuta lämpimämpää. Tämä tarkoitti noin 30 astetta joka päivä. Mielestäni ehkä se keskimääräinen toukokuun sää olisi ollut leppoisampi, mutta ehkä mieluummin kuitenkin 5 astetta yli kuin ali sen. Ensimmäinen lomapäivä Heikin kanssa meni lakin käytön opetteluun. Mukana olleista kahdesta hellehatusta ja yhdestä lippiksestä ei käynyt mitään - pipo oli ainoa juttu minkä sai päähän laittaa. Iltaan mennessä sain jotenkin huiputettua hikiseen päähän kesälakin, jonka (tai oikeastaan joidenka) käytössä ei sitten loppumatkalla ollut juurikaan ongelmia.

Tässä Heikki ensimmäisellä aamupalalla pipo päässä sekä hieman kevyemmässä vaatetuksessa lomakodin uima-altaalla. Uima-altaan vesi oli ilman lämpötilaan nähden yllättävän viileä. Heikki hyppäsi altaaseen ensimmäisenä päivänä Anssin houkuttelemana testaamatta ensin jalalla veden lämpötilaa. Lopputuloksena oli huuto kovaa ja korkealta ja pari päivää uima-altaan välttelyä. Kyllä Heikki sinne myöhemminkin uskaltautui, muttei kovin innokkaasti. Lapsista Peppi pelkäsi vähiten kylmää vettä, ja Ottokin viimeisenä päivänä uskaltautui altaaseen.

Heikin uudet kesävaatteet tulivat hyvään käyttöön. T-paidat onnistuivat hyvin, tosin aurinko paahtoi niin kovaa että pariksi päiväksi punertavat kädet verhottiin kuitenkin pitkähihaisilla paidoilla. Housut sen sijaan mahtunevat päälle ensi kesänäkin. Lahkeissa pituutta runsaasti (paitsi sortsimalleissa, jotka ovat sopivan housun pituisia :) ja vyötärökin olisi kaivannut sen nauhan, jonka laiskuuksissani jätin niihin ompelematta...

Tässä Hippi-Heikki leveissä kukkaishousuissaan. Toisessa kuvassa Sammeli on kerännyt jalkapallojoukkueensa kasaan ja selittää vauhdikkaasti pelikuvioita. Hessu kuulemma oli innokkain jalkapalloilija - hän tykkääkin aika paljon potkia palloa.

Ensimmäiset päivät tehtiin retkiä San Gimignanon kylään. Matka lomakodilta kylään ei ollut pitkä, mutta sitäkin korkeampi. Korkeuseroa lomakodin ja kylän välissä noin Stadionin tornin verran eli reilu 70 metriä. Tämän huomasi myös hyvin, kun yhtenä päivänä lenkkeilin poikien kanssa kylään, sen ympäri ja takaisin. Matkaa tuli vain reilu 5 km, mutta korkeuserot (ja lämpötila) tekivät lenkistä kuitenkin ihan riittävän. Nokia Sports Tracker tietenkin taskussa :) Pienenä mainoksena tässä kartta ja graafi lenkistä - suosittelen tätä ohjelmaa kaikille.

San Gimignano Wikipediassa: "San Gimignano on tunnettu mm. arkkitehtuuristaan ja etenkin torneistaan. San Gimiganoa kutsutaan Sadan tornin kaupungiksi, koska alkujaan, kun kaupunki perustettiin siellä sijaitsi liki sata tornia. Kuitenkin sotien ja luonnonmullistuksien tuloksena torneja on jäljellä enää 15." Yhteen näistä torneista kiipesimmekin ja maisemat sieltä olivat hienot. Hyvin erottui myös lomakotimme. Kylän vakiopysähdyspaikaksi muodostui pääaukiolla oleva palkintoja voittanut jätsikioski, jonka mauista testasimme varmaan parikymmentä, mutta silti paljon jäi vielä maistamatta. Kuvassa alla Heikki herkuttelee jokapäiväisellä jäätelöannoksellaan (sen syömiseen ei tarvita ruokalappua, koska herkkua ei tietenkään kannata tuhlata sotkemiseen) sekä rattaisiin kuukahtaneena. Koko reissulla Heikki ei kertaakaan suostunut nukkumaan rattaissa makuuasennossa. Tästä johtuen päiväunet saattoivat jäädä alle viiteentoista minuuttiin per päivä. Uskomatonta kyllä, mutta kun on tarpeeksi ohjelmaa ja lapsia seurana, niin niilläkin pärjää (vaikka olisi näppäränä poikana herännyt kuuden jälkeen aamulla). Automatkoilla Heikki nukkui vähän parempia päiväunia sekä sinä yhtenä päivänä, kun oltiin päiväunien ajan lomakodilla.

Lapsilla oli hauskaa yhdessä. Heikkikin alkoi päästä isompien lasten kerhon jäseneksi. Kerhon salasana "hapan papan viikset" on vielä Hessulle vähän hankala, mutta "hapan papan" osuus menee jo hyvin. Muutenkin Hessun sai tekemään melkein mitä vaan, kun sanoi että Peppi ja Otto ovat jo tehneet sen / menneet sinne / jne. Sama logiikka taisi päteä myös muihin lapsiin. Lasten suusta kuultiin myös paljon lauluja ja totuuksia. "Hessulla on iso masu". "Prinsessa uljas avun tuo." jne.

Tiistaina kävimme autoilla Firenzessä. Näimme mm. Ponte Vecchion sillan (ainoa, joka säästyi toisessa maailmansodassa) ja tuomiokirkon. Sammeli, Henna, Tiina ja Kerttu kävivät myös sivistämässä itseään Uffizissa sillä aikaa kun me loput söimme lounasta ja jäätelöä.

Torstaina kävimme Sienassa tutustumassa mm. Il campo -aukioon ja tuomiokirkkoon. Lounasta söimme viihtyisässä Osteriassa, jossa annokset olivat todella kauniita. Paikan naispuolinen henkilökunta tytöistä täteihin ja mummoihin ihastui lapsiimme. Yksikin nainen ei saanut käsiään irti Heikin poskista, jotka pulleudessaan viehättivät häntä suuresti. Samainen täti tuuditteli Kerttua rattaissa uneen. Tätien tunkeilevaisuus hiljensi muuten niin riehakkaat lapset :) Aterian lopuksi Heikki lähti seikkailemaan pitkin ravintolaa, mutta törmäsi tätösiin, jotka nostivat hänet ihmeteltäviksi pöydälle ja tarkoilivat cantuccineja.

Lähes joka ilta teimme itse ruokaa lomakodissa. Se osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, sillä lasten kanssa se oli helpointa, maisemat terassilta olivat kylän parhaimmat sekä paikallisista tuoreista raaka-aineista tuli maistuvaa ruokaa. Yhtenä iltana kokeilimme ravintolaa ja torstai-iltana paikallinen mamma tuli laittamaan meidän lomakodille viiden ruokalajin aterian: antipastit, kaksi primi piattia (kahdenlaista pastaa), segundo (lihaa) sekä jälkiruoka. Nam nam.

Perjantaina kävin Heikin, Anssin ja Sammelin kanssa vielä tutustumassa paikalliseen viininviljelyyn. Mikäs siinä, kun Chiantin alueet alkoivat muutaman kilometrin päästä. Kävimme parilla viinitilalla maistelemassa ja lounaalla Castellina in Chiantissa.

Loma oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Kotiin palasimme lauantain ja sunnuntain välisenä yönä melko väsyneinä. Paluulentokin oli täynnä ja Heikki pomppi meidän sylissä ja käytävillä koko lennon - siis puoleen yöhön saakka. Aamulla uni maistuikin makeasti ja lopulta herätin Heikin kymmeneltä, että pääsisimme edes jollain tapaa kiinni normaalirytmistä. Sunnuntaina oli tarkoitus hengailla kotosalla, mutta saimmekin idean lähteä Turkuun vastaan Tukholmasta purjehtinutta Carlosta. Maanantaiaamuna töissä oli vähän väsy... Heikki palautui hyvin hoitoon - oli kai kaivannut hoitotätiä, koska oli kuulemma halaillut häntä koko päivän :)