Heikin uusin villitys on huikata joka toiseen asiaan liittyen "apua" - välillä se on ihan paikallaan, mutta välillä asiayhteys jää hieman etäiseksi. Juttelua tulee muutenkin aika lailla, tosin edelleen tarvitaan Hessu-Suomi-sanakirjaa, jonka taitavat äiti ja isä parhaiten. Esimerkiksi "p" äännetään sanan alussa "t" (esim. pois=tois) ja joskus jätetään sanan keskeltä kokonaan pois (esim. maito ja auto kuulostavat melko samalta), myös sanojen alkukonsonantit ylipäätään ovat välillä edelleen turhia. Ässä tulee välillä, ja välillä taas ei. "Isi" menee mallikkaasti, ja nykyään kiitoskin on enimmäkseen "kiitos" eikä enää niin usein "kiitot".
Poika on hyvin ylpeä myös vessakäynneistään. Eräänä päivänä Hessu ilmoitti että "kakka tulee" ja "vessaan" - hämmästyksekseni kakka ei vielä ollutkaan vaipassa tässä vaiheessa, kuten yleensä, vaan se oikeasti tulikin pottaan. Kehuin suunnattomasti ja käskin kertoa isille, heti kun isi tulee kotiin. Asia oli tuoreessa muistissa vielä noin tunnin jälkeen, ja isi vastaanotettiin kertomalla riemukkaasti ja moneen kertaan "kakka pottaan, kakka tuli pottaan".
Kun syksy tuli, niin sen mukana myös yskänpuuskat. Yksi Flixotide-kuuri jo takana. "Piippu" oli tällä kertaa Heikin kaveri, yhdessä paineltiin nappia ja hoettiin "yskä pois, yskä pois".
Viikonloppuna olimme risteilyllä ja vietimme lauantaipäivän Tukholmassa Villen, Tiian, Idan ja Saran kanssa. Idalla ja Saralla alkaa ikää olla jo kohta 5 v. Reissu meni hienosti, laivalla oltiin lasten puuhamaassa (pallomeri, junarata, leluja), syömässä ja katsomassa illan show-esitystä sekä tanssimassa orkesterin tahtiin. Tukholmassa käytiin Junibackenilla - lasten satutalossa, joka osoittautui ennalta odottamaamme paljon hauskemmaksi paikaksi. Voin suositella kaikille lapsiperheille. Varsinkin jos on yhtään kuullut tai lukenut pienenä Astrid Lindgrenin satuja.
Blogin etäisimmille lukijoille voisimme myös paljastaa muutaman uutisen, joita ei ole tainnut täällä vielä tulla mainittua. Heikistä on tulossa tammikuussa isoveli - se, että tuleeko äidin mahasta pikkusisko vai -veli selviää myös vasta silloin. Heikki osaa jo kertoa kysyjille mitä äidin mahassa on. Kesällä vastaus oli vielä "napa", mutta nyt se on muuttunut "vauvaksi".
Lisäksi teimme tänään asuntokaupat ja tässä syksyn mittaan muutamme uuteen kotiin. Avaimet on kädessä ja viikonloppuna alkaa pieni pintaremontti. Vapaaehtoiset remontoijat/lastenvahdit voivat ilmoittautua allekirjoittaneelle :)
tiistai 8. syyskuuta 2009
Apua! + uutisia
Lähettänyt
Helena
klo
22.47
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Me ollaana tarvittaessa käytössä - varmaan paremmin lastenvahdeiksi...;) onnea asunnosta!
Kuten sanottu, myös me ollaan käytettävissä maalisudin heilutteluun yms.
Oih, onnea tulevalle isolleveljelle.
Seuraan blogia, koska oma lapseni on melko lailla Heikin ikäinen ja meille odotetaan vauvaa joulukuussa.
Samat kuviot siis :)
Ja onnea uuteen kotiin!
Lähetä kommentti