Duppelitakki, isilii ja toiauto

Olen nukahdellut iltaisin Heikin sänkyyn yhdeksän jälkeen, joten blogin kirjoittelu on hieman jäänyt. Tietokoneella roikkumisen lisäksi myös telkkarin katselu on vähentynyt, ensin johtuen muuttopuuhista ja nyt siitä, ettei alakerran olohuoneessa, missä ainoa telkkarimme on, ole vielä sohvaa. Sohva on tilattu, samoin kuin uusi sänky, mutta niitä vielä odotellaan. Uuden sängyn saapuessa aiomme siirtyä yläkertaan nukkumaan ja Heikki jää alakertaan. Saa nähdä mitä siitä seuraa. Yleensähän Heikki nukkuu yöt putkeen ja kiskomme hänet sängystä ylös 10 min ennen kuin pitäisi lähteä aamulla hoitoon, mutta viime aikoina homma on toiminut hieman toisin. Heikki herää klo 6 aamulla ja hipsuttelee äidin ja isän (vielä alakerrassa olevaan vanhaan) sänkyyn. N.20% kerroista hän vielä nukahtaa mutta todennäköisempää on, että meitä tökitään vuorotellen "äitiii, herätyt, isiiii, herätyt". Viime aikoina heräilyjä on ollut myös öisin, muttei kovin paljon kuitenkaan. Kättä on väännetty lisäksi siitä, nukkuuko Heikki omassa sängyssä vai isin ja äidin sängyssä (ent. isin sänky).

Pisin nukutusoperaatio tähän asti on tämän viikonlopun 2,5 tunnin yritys saada molemmat Heikki ja Peppi lauantaina päiväunille. Peppi taipui 1 h 45 min jälkeen, mutta Heikki ei ja lopputuloksena oli se, että Peppi nukkui vain 45 min ja Heikki ei silmänräpäystäkään. Ja äiti oli vähän väsynyt. Edellisenä iltana yöunille meno sujui paljon paremmin. Muuten Pepin yökyläily sujui tosi helposti - Heikki ja Peppi leikkivät tosi sopuisasti ja ilman että aikuisen tarvitsee tulla leikeissä auttelemaan. Peppi on kova tyttö ohjeistamaan Heikkiä leikeissä, mutta ihan aina ei leikit kuitenkaan aina mene Pepin pillin mukaan.

Heikin laulurepertuaari on laajentunut siihen toistaiseksi kuuluneesta yhdestä laulusta (ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa...) ja nykyään se kattaa myös Piippolan vaarin ja Jänis istui maassa. Todellisia klassikkoja siis. Sanoja ei yleensä muistu mieleen kovin paljoa, mutta sen verran laulelee että laulut on tunnistettavissa. Vanhempiensa tapaan laulaa kovaa ja nuotin vierestä. Lauleskelun lisäksi Heikki on alkanut soittaa viulua ja ksylofonia. Viulunsoittoa on harjoiteltu Turussa, ksylofonia ihan kotona. Erityisen hienot soundit tulee, kun ksylofonia hakkaa marakassilla...



Tänään olen saanut parhaimmat naurut sille, kun kuuntelin Anssin ja Heikin "vuoropuhelua" aamulla. Sanomme Heikkiä usein Hessuksi ja välillä Hessuliksi. Kun Anssi sanoin "Hessulii" niin Heikki vastasi "isilii" ja tätä jatkui vaikka kuinka pitkään, molemmilla pilke silmäkulmassa.

Kaksivuotiaan kanssa elämä on kyllä melko hauskaa. Juttua riittää ja pieni apuri on aina mukana. Tänään vaihdoimme molempiin autoihin renkaat ja Heikki autteli koko ajan. Heikistä on myös hyvä apu siihen, kun en viitsi joka asiaa enää tämän koko ajan kasvavan mahan kanssa kumarrella - Heikki matalampana nostelee niitä minulle. Omaa tahtoa toki on koko ajan enemmän ja viime aikoina havaittavissa myös joitain uhmakohtauksia. Arkiaamut venyvät välillä, kun jokainen vaatekappale pitäisi muka saada pukea itse vaikka yhtään ei vielä osaa. Pepin perässä tosin hienosti riisui jo vaatteitaan, paremmin kuin ilman esikuvaa. Myös potalla/pöntöllä on rampattu tavallista useammin. Varsinkin kakka alkaa tulla hyvin muualle kuin vaippaan, mutta pissaa Heikki ei osaa vielä ennakoida. Siitä kertoo vino pino märkiä pieniä kalsareita pyykkikorissa. Halua on kyllä enemmän kuin taitoa, tänäänkin on ollut "vessahätä" useammin kuin mitä tuloksia on tullut. Oveluutta myöskin on alkanut tulla kuvioihin - kehveli tietää, että jos huutaa aamulla "kakkahätä, kakkahätä", niin sängystä kömpii esiin äiti, tai äidin pakottama isi. Ja sitten kun mitään tulosta ei tule, niin toinen onkin valmiiksi jo jalkeilla eikä tarvi tulla erikseen herättämään...

Värejä olen koittanut opettaa Heikille - tuloksetta. Yksi päivä kun tultiin hoidosta kysyin Heikiltä autoni vieressä että minkä värinen on äidin auto. Vastaus tuli heti: "Äidin auto on volkkari." No joo, onhan se volkkari, mutta minkä värinen se on? "No se on volkkari." Tämän jälkeen osoitin sormella autoa, ja kysin minkä värinen tämä on. Sain vastaukseksi: "Se on ovi." Kiitooos. Ja lienee turha mainita, että tämä keskustelu on käyty useita kertoja. Nyt Heikki tosin tietää, että äidillä on punainen Volkkari, mutta se on vain ulkoa opittu tieto. Automerkkejä sen sijaan Heikki tuntee käsittämättömän määrän ja tietää myös että Kaijalla on Jeeppi, Jaakolla Mersu, mummulla Pösö, Pauliinalla Sitikka ja Pekalla Bemari, muutamia mainitakseni. Ohi ajavista autoista tunnistaa näiden lisäksi myös ainakin Skodan ja Fordin. Toyota on vaikea - "toiauto". Uudet autot näyttää kaikki samoilta ja merkit niissä on aika pienellä - miten voi tunnistaa ne, jos ei pysty tunnistamaan edes värejä??

Joitain viikkoja sitten olimme alatalossa naapurissa yhtiökokouksessa. Sen jälkeen Heikki halusi monta päivää mennä naapuriin, mieluummin kuin kotiin. Olisikohan syynä ollut se, että naapurissa sai aikamoisen kasan keksejä, jotta pysyi kilttinä kokouksen ajan... Eilen vierailtiin toisessakin naapurissa - keksejä syömässä sielläkin.

Heikki sai synttärilahjaksi Riitta-Maijalta tosi hienon duffeli-takin. Siitä Heikki on tosi ylpeä ja peilailee itseään mielellään se päällä. Tänään viimeksi kun sen sai laittaa päälle, kuului iloinen pulputus, jossa joka kolmas sana oli "duppelitakki". Muutenkin Heikki on alkanut kiinnittää enemmän huomiota pukeutumiseen. Välillä aamulla vaaditaan tietty paita päälle ja isi on hätää kärsimässä kun ei muista mikä on esimerkiksi autopaita.

Kävin ottamassa perjantaina sikainfluenssarokotuksen ja siitä tulikin käsi melkoisen kipeäksi. Yksi yö meni kyllä sen takia lähes kokonaan valvoessa, vaikka panadoleja napsinkin. Onneksi kuitenkaan ei tullut kuumetta tai muuta. Ajattelin kuitenkin Heikillekin sen ottaa, samoin kun normaalin kausi-influenssarokotuksen.

Viimeisissä kuvissa vielä Heikki ja Hannu junaleikkitouhuissa Tampereella pari viikkoa sitten sekä reippaat roskiksenviejät tänään aamulla ennen renkaidenvaihtoon lähtöä.