Kalle 3 kk ja pikku pyöräilijä

Kalle täyttää tiistaina 20.4. kolme kuukautta ja päivää sitä ennen neuvolassa mitatitin uusiksi mitoiksi 9320 g ja 66,4 cm. Kasvuvauhti on siis kova ja Kalle pitää edelleen perheen suurimman vauvan titteliä. Heikki samanikäisenä samanpituinen, mutta 400 g kevyempi. Että jos luulit Heikin olleen aikoinaan iso vauva, niin tässäpä vielä isompi!

Luulin, että Heikki oli rauhallinen, hymyilevä ja hyvin nukkuva vauva ja pelkäsin, että toista samanalaista ei yhteen perheeseen suoda - mutta meidän Kalle on kyllä vielä rauhallisempi, vielä hymyilevämpi (tosin ilman Heikin valloittavia hymykuoppia) ja nukkuu vielä paremmin. Siis ainakin vielä. Päivärytmi on tällä hetkellä joko sellainen, että Kalle nukkuu kahdet pitkät päikkärit, à 3-5 h tai sitten kolmet vähän lyhyemmät à 1-3 h. Herätys aamulla tyypillisesti 7.30-8.30, kun ainakin hetkellisesti ollaan pimennysratkaisuilla päästy eroon siitä, että hän luulee aamun alkavan klo 5. Illalla nukkumaan n. klo 21.30 ja tyypillisesti herää yöllä vain kerran syömään, siinä 3-4 aikoihin. Pari muuta herätystä on mahdollisia, mutta niihin auttaa tutin suuhun tuuppaaminen ja unet jatkuvat. Päivällä hereillä ollessaan Kalle ihmettelee Hessun touhuja ja hymyilee leveästi keikille, jotka vaivautuvat häneen päin vilkaisemaankaan. Valloittavaa vauvankäkätystä emme vielä ole kuulleet, mutta nauruhörähdyksiä välillä tulee. Viikko sitten Anssi todisti kaksi kertaa, että Kalle kääntyi mahalta selälleen. Tämä ilmeisesti oli kuitenkin puhdas vahinko, sillä sen koommin tällaista ei ole tapahtunut. Kalle viihtyy jonkun aikaa vatsallaan ja kannattelee päätä ihan kivasti, mutta kyllä se edelleen aika pian väsyy. Kädet heiluvat entistä enemmän, ehkä niissä alkaa vähän enemmän tolkkua olla, mutta ei vielä tartu esineisiin (tarkoituksella). Heikki ja Anssi tätä jaloa taitoa tosin yrittävät ahkerasti opettaa Kallelle. Kuvissa Kalle 3 kk sekä Kalle ja uusi autovaippa.

Heikki oli viime viikolla flunssassa ja olimme to-pe tiiviisti neljän seinän sisällä, kun kuumetta oli 38 astetta ja yskä taas aikamoinen. Astmalääkitys aloitettiin heti, kun yskä alkoi, mutta kyllä hengitys ehti taas aika huonoksi mennä vähäksi aikaa. Oli rankkaa olla sisällä myös siksi, että Heikki sai pari päivää aiemmin oman polkupyörän ja halu aloittaa sillä ajelu oli suuri. Lauantaina ja sunnuntaina sitten pyoräajelulle pääsikin, kun kuumetta ei enää ollut. Sunnuntaina Heikki pääsi jo itsekin pyörällä eteenpäin. Tosin tuntuu siltä, että samaan aikaan ei vielä voi ohjata ja polkea, vaan jompaa kumpaa täytyy priorisoida ja toinen samalla unohtuu. Onneksi pyörässä on perässä tanko, jolla voi aikuinen tarvittaessa korjata suuntaa ja vauhtia.



Heikillä on arkisin kova ikävä isiä, joka ei tietenkään ole yhtä paljon kotona kun äiti, kun jonkun kuitenkin pitää töissäkin käydä. Viikonlopun olisi siis pitänyt olla yhtä luksusta, kun isi oli kotona (eikä esim. Berliinissä kuten edellisenä viikonloppuna). Sen sijaan viikonloppu meni aiempaan voimakkaamman uhman vallassa. Enää ei Heikkiä saa hämättyä tai harhautettua oikein millään kun hän jotain päättää. Nyt alkaa Anssikin todeta, että Heikin määrätietoisuus / oma tahto alkaa olla riittävää ;)

Uhmattomalla tuulella ollessaan Heikki on kyllä aika valloittava ja hieno isoveli. Usein iltaisin Heikki pyytää, että Kalle saisi tulla hänen viereensä kuuntelemaan iltasadun. On ne vaan aika söpöpjä, kun ne kuuntelee karhu/ankka/palomies/xx-satua vierekkäin peiton alla!

Nyt alkaa olla aika Kallellekin hakea oma passi. Viime viikolla sain jo aikaiseksi käyttää hänet passikuvassa. Viimeksi Heikin kanssa kuvan otto oli melko ongelmallista, mutta nyt sain vinkin mennä ihan studioon kuvattavaksi - siellä passikuva otettiin niin, että Kalle makasi selällään valkoisella taustalla - toisin kuin Heikki, jonka piti "istua" penkillä noin 2 kk iässä. Pohdin jo, että olisiko voinut käyttää Kallen passiin vaan samaa passikuvaa, mutta onhan näissä pojissa ihan omaa näköäkin (ja olis tietty passintarkastaja voinut vähän ihmetellä, kun kahdessa peräkkäisessä passissa on sama kuva...). Kalle on tuossa kyllä melko näköisensä, toisin kuin Heikki. Kun näitä kuvia katsoo, niin täytyy alkaa ihan miettiä että minkäsikäisinä vauvoille kasvaakaan kaula, kun ei näköjään meidän pojilla ainakaan sellaista ole ollut 2-3 kk ikäisinä ;)


Vaikka Heikki onkin aina ollut aika lailla Anssin näköinen, niin mielestäni ao. kuvissa näkyy, että ainakin joitain ilmeitä on myös minulta.

Anssin töissä ja hupimatkoilla ollessa olen poikien kanssa kiertänyt mummuloita. Lauttasaaren mummia käytiin katsomassa yhtenä iltana ja edellisviikonloppuna käytiin sekä Turussa että Tampereella. Tampereella kevät olikin aika paljon pidemmällä kuin Espoossa. Täällä on edelleen paikoitellen vielä lunta ja jäät alkoivat vasta tänä viikonloppuna lähteä merestä meidän kohdalla.