Suloisen pojan kasvu ja kehitys

Tiistaina kävimme ensimmäistä kertaa neuvolalääkärillä. Käynti alkoi kuitenkin visiitillä terveydenhoitajan luona, ja pieni poika oli oikein hyvällä tuulella. Poika kasvaa edelleen vauhdilla - nyt meni rikki jo 7 kg:n raja! "Tarkat" mitat nyt siis 7075 g ja 61 cm. Pituuskäyrällä mennään hieman +2 SD:n yläpuolella, ja painokäyrällä sitten reilusti sen yläpuolella. Mutta ei kuulemma syytä kuitenkaan huolestua. Myös lääkäri tarkasti keuhkot, silmät, pään saumat, lonkat ja varmaan muutakin mitä emme huomanneet ja mitä emme saa neuvolakortista tulkittua (lääkärin käsialaa...) - joka tapauksessa ymmärrämme merkinnät "kasvu ja kehitys normaalia" ja "suloinen poika", riittänee!

Tällä viikolla kylässä ovat käyneet jo Peppi, Sammeli ja Henna, sekä kasinoretkellä olleet Hannu ja Toni.

Ensimmäinen isänpäivä

Juhlaviikonloppu huipentui sunnuntaiseen isänpäivään. Olin pienen pojan kanssa tehnyt Anssille lahjaksi pienen pojan jalanjäljellä kuvitetut bokserit Latokasken asukaspuiston Toukkis-kerhossa.

Hääjuhlija

Akateemisen kasvatuksen jälkeisenä päivänä pieni poika sai juhlakasvatusta - lauantaina 10.11. meidät kolme oli kutsuttu Liisan ja Tuukan häihin Turkuun. Saimme vielä edeltävänä päivänä Pauliinalta lapsenvahtitarjouksen, jonka kuitenkin päätimme jättää käyttämättä, koska olimme varautuneet juhlintaan pojan kanssa niin henkisesti kuin materialistisestikin. Pienelle pojalle oli siis tehty juhlavaatteet! Juhlavaateparteen kuului tietenkin valkoinen kauluspaita ja tummat housut, sekä hieno satiininen viitta. Housut olivat Otolta lainassa, mutta paita ja viitta itsetehtyjä. Viitassa hienoina yksityiskohtina tekniikanpunainen vuori sekä rusetin muodostaneet solmiamisnauhat. Pieni poika suoriutui hääjuhlista mallikkaasti, joten lähdimme kaikki kolme vielä jatkamaan juhlintaa morsiamen vanhempien kotiin kymmenen aikaan. Jatkoilta taisimme olla viimeiset kotiinlähtijät bestmania ja kaasoa lukuunottamatta :)

Akateemista koulutusta

Kun poika täytti kuusi viikkoa, oli aika aloittaa akateeminen koulutus. Perjantaina 10.11. menimme kuuntelemaan TUAS-talolle Otaniemeen Riikka Kaipian väitöstilaisuutta aiheesta "Supply Chain Coordination - Studies on Planning and Information Sharing Mechanisms". Poika nukkui kiltisti melkein koko väitöksen ajan (ja väitös siis ei ollut tylsä - äiti kyllä oli hereillä:) ja kun ääntely alkoi käydä äidin korville (eikä vielä muun yleisön tai väittelijän) niin lähdimme pois salista.

Illalla poika jäi sitten ensimmäistä kertaa isän kanssa kaksistaan pidemmäksi aikaa, kun äiti lähti juhlimaan väitöskaronkkaan. Isä-poika-aktiviteetteihin kuului mm. talvirenkaiden vaihtaminen isän autoon. Maitoa kului noin puoli litraa ja poika meni nukkumaan puoliltaöin. Viimeinen ilmeisesti se illan haastavin osuus. Vaikka siis tässä kohtaa pitää todeta, että tuo puoliltaöin nukkumaan meno ei ole mikään katastrofi, koska normaali nukahtamisaikakin on noin klo 23. Tästä seuraa se ilo, että poika nukkuu keskimäärin noin klo 10 asti aamulla!

Olin ensimmäistä kertaa elämässäni karonkassa, ja sehän oli tosi kiva juhla! Karonkat voivat ilmeisesti olla virallisuusasteeltaan erilaisia, ja tämä sijoittautui käsittääkseni sinne rennompaan päähän. En ollut opiskellut karonkan protokollaa, mutta Anssi osasi kertoa että kaikki ihmiset jotka väittelijä mainitsee kiitospuheessaan joutuvat/saavat pitää oman puheen tilaisuudessa. Tämä neuvo tulikin hyvään tarpeeseen, kun Riikka kiitti minua yhteistyöstä puheessaan! Illan edetessä sitten pidinkin lyhyen kiitospuheen. Riikkaa ja minua siis yhdistää useampikin kirjoitettu artikkeli, mutta tämä artikkeli oli yksi kuudesta väitöskirjan artikkeleista.

Uusia kädentaitoja

Hups, onkin vierähtänyt 10 päivää edellisestä postauksesta. Tämä hiljaisuus ei johdu siitä etteikö mitään olisi tapahtunut, vaan lähinnä siitä että koko ajan tapahtuu...

Viime viikolla (ikää 6 vkoa) opittiin uusi, äidin mielestä hieman kyseenalainen taito - poika tunkee nyrkkiä suuhunsa minkä kerkiää. Isän mielestä tämä osoittaa selkeää kehitystä siihen suuntaan, että poika kohta tajuaa käden merkityksen.


Sunnuntaina 4.11. käytiin sopimassa papin kanssa ristiäisten ohjelmasta. Paluumatkalla sieltä kävimme pojan kanssa uudestaan ravintolassa, ja myöskin tämä ravintolavierailu sujui mukavasti. Paluumatkalla sieltä kävin heräteostamassa pojalle pari vaatetta - nämä ovatkin sitten ensimmäiset itse Suomesta ostamani vaatteet pojalle! Piti ostaa toinenkin autopaita, kun se isomummin ostama on saavuttanut niin suurta suosiota :)

Viime viikolla myös majailimme kolmena peräkkäisenä päivänä Pepin ja Hennan vieraina. Henna on palaamassa pian takaisin töihin, joten tätä luksusta ei pian enää ole!

Alla kuvissa poika uudessa autopaidassaan haltioituneena Pepin Ella Elefantista, Peppi avaamassa nimpparilahjaansa, ja poika ja Peppi leikkimässä Sammalkorvilla.



Ai niin, unet omassa huoneessa ja pinnasängyssä ovat jatkuneet hyvin. Ennätys tällä erää on 5 h unta putkeen! Ei, tämä ei tapahdu joka yö, mutta 4 h putkia on ollut jo muutama. Osan tästä riemusta vie se, että vaikka poika nukkuu pitkän tovin putkeen niin äiti herää kuitenkin välissä siirtämään poikaa sängystä toiseen...

Ensitiellä ensilumi

Ensitiellä satoi tänä aamuna ensilumi, ja pieni poika nukkui viime yön ensi kertaa omassa pinnasängyssään. Tähän asti poika on nukkunut äitiyspakkauksen laatikossa sänkymme vieressä. Siirtoa omaan huoneeseen alettiin harkita noin viikko sitten, kun poika on alkanut nukkua melko äänekkäästi, röhinä haittaa äidin unta enemmän kuin syömätauot. Ensimmäinen yö pinnasängyssä tuli myös dokumentoitua:

22.30 Ensimmäistä kertaa yöunille pinnasänkyyn
23.00 Ensimmäinen itku, ja poika takaisin syömäpuuhiin makkariin (epätoivo hiipii...)
2.00 Poika takaisin pinnasänkyyn (äiti nukahti syömiseen...)
3.16 Parahdus, ja poika syömään
3.36 Takaisin pinnasänkyyn heti syömisen jälkeen
5.33 Parahdus, ja poika syömään
6.48 Herääminen päälle jääneen itkuhälyttimen "patterit loppu" -piipitykseen, samalla pojan paluu pinnasänkyyn
7.57 Parahdus, ja poika syömään ja vaipanvaihdolle
8.30 Poika takaisin pinnasänkyyn
9.50 Poika herää ja alkaa aamutoimet

Saldo: pisin väli nälästä nälkään 4 h 16 min, pisin aika pinnasängyssä 1 h 57 min, pisin aika vanhempien sängyssä 3 h, tehokkain sänkyvierailu 20 min. Kaiken kaikkiaan yö meni aika keskimääräisesti heräämisten puolesta, joten kokeilusta tullee tapa. Äitikin nukkui paremmin!

Alla kuvissa toiseksi viimeistä yötä laatikossa, ja ensimmäistä pinnasängyssä.


Kuluvalla viikolla onkin ollut taas paljon aktiviteetteja. Maanantaina neuvolakäynti ja tiistaina heti perään neuvolan perhevalmennus. Perhevalmennuksessa poika oli selkeästi nuorin, muttei suinkaan pienin. Keskiviikkoaamuna palasimme samaan paikkaan, Latokasken asukaspuiston Toukkakerhoon tapaamaan muita vauvoja ja äitejä. Torstainakin oli vauvaseuraa, kun menimme Tiinalle Peppi-vahdeiksi Hennan ollessa koulutuksessa. Se meni niin hyvin että suunnittelimme jo seuraavaa sessiota.

Viikkoa varjosti molempien isovanhempieni joutuminen sairaalaan. Perjantaina molemmat tosin kotiintuivat, ja kävimmekin Lauttasaaressa vierailulla.

Kuvissa pojan lukutuokio kotona ja seurustelua muiden vauvojen kanssa perhevalmennuksessa.

Googlettaja

Viime viikosta alkaen pienestä pojasta on alkanut kuulua muitakin ääniä kuin KRÄÄ ja HYÄÄ. Ensin poika sanoi ujosti "uuu". Sitten etenimme jo äänteeseen "guuu", kunnes yhtenä päivänä tuli vieno "guuguu". Vai olikohan se kuitenkin "Google"? Ja vanhemmille pisto sydämeen - onkohan tietokone liian paljon auki päivisin? :)

Tällä viikolla olemme käyneet jo pidempiä keskusteluja. Keskiviikkona Anssi ja poika keskustelivat pitkään Pizza Hutissa tähän tyyliin:

Anssi: -Guu
Poika: -Uuu
Anssi: - Guu
Poika: -Guu

ja tätä jatkui siis varmaan kymmenen vuoroparia. Aika hellyyttävää! Tällä viikolla "sanoihin" on myös tullut hieman enemmän volyymia, eivät enää ole niin vienoja.