Perinteinen syyskulttuurimatka Prahaan

Syksy koitti ja taas tuli aika perinteisen syyskulttuurimatkan. Viime syksynä perinteestä hieman taivuttiin ja matka järjestettiin vasta tammikuussa, mutta tämä pieni poikkeus vain vahvistaa säännön ja näin pääsimme jo viidennelle syyskulttuurimatkalle kolmen perheen voimin. Matka suuntautui tänä vuonna Prahaan.

Matkaan lähdimme torstai-iltana Czech Airlinesin suoralla lennolla. Saimme paikat lähekkäin ja kaikille lapsille oli oma paikka - matka sujui mukavasti. Perillä hyppäsimme tila-autoon, jonne - ihme kyllä - mahtui meidän ja tavaravuoremme lisäksi vielä kaksi muutakin asiakasta. Asuntomme löytäminen oli hieman haasteellista, mutta perille saavuimme suunnilleen samaan aikaan kuin työmatkalta suoraan tullut Jaska. Interhoman kautta varaamamme asunto osoittautui loistavaksi - kolme makuuhuonetta, kaksi kylppäriä, iso avokeittiö-olohuone-ruokahuone-tila sekä "lounge-tila", jossa piano ja takka.

Perjantaina lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Kävelimme ohi Prahan linnan, pitkin Kaarlensiltaa vanhaan kaupunkiin. Kaikkialla rakennukset olivat vanhoja, kauniita ja hyvässä kunnossa. Lounaan jälkeen lapset nukahtivat rattaisiin ja jatkoimme vanhaan kaupunkiin tutustumista, mm. astologiseen kelloon. Illalla kävimme asunnon lähellä olevassa ravintolassa syömässä ja ilta jatkui asunnolla lasten mentyä nukkumaan.

Kuvissa Anssi ja Heikki Kaarlensillalla ihailemassa Vltavaa, sekä seurueemme nukkuvine lapsineen vanhassa kaupungissa.

Lauantaina tutustuimme Prahan linnan alueeseen ja söimme lounasta linnan alueella olevan viinitarhan keskellä, terassilla josta oli hienot maisemat Prahan kaupunkiin. Ei hullumpi tapa viettää lokakuista lauantaipäivää! Kuten kuvastakin näkyy, Heikkikin on nyt päässyt ravintolaruuan makuun - hän söi jokaisen lounaan ja iltaruuan ravintolaruokaa reippaasti!

Lauantaina iltapäivällä osa seurueesta kävi vielä tutustumassa linnan katedraaliin.

Kuvissa isompien lasten jumppahetki ja Heikki Prahan yllä.

Sunnuntaina kipusimme aamupäivällä Petřínin kukkulalle ja siellä Petřínská rozhledna -näkötorniin. Näkötorni muistuttaa Eiffelin tornia, ei ole yhtä korkea, mutta koska sijaitsee kukkulalla sieltä on erinomaiset maisemat!

Iltapäivällä lähdimme sitten paluumatkalle kohti Suomea, sekin matka - kuten koko reissu - meni erinomaisen hyvin!

Sadas blogimerkintä!

Huomasin juuri, että tämä blogimerkintä on tässä blogissa jo sadas!

Kahtena edellisenä viikonloppuna olemme olleet Turussa. Ensin oli Ollin ja Marian perhetuparit, joissa olimme koko perheen voimin. Heikin illan kohokohtia olivat myöskin vieraana ollut koira sekä herkuttelu. Lauantaina Anssi ja minä lähdimme pääkaupunkiseudulle rapujuhlimaan ja Heikki jäi Turkuun hoitoon. Hoito oli sujunut hyvin ja paluumatka kotiin meni osin haasteellisissa tunnelmissa Karon ja Erlingin kanssa. Viime viikonloppuna kävimme Norrskatassa ja sinne matka taittui Turusta moottoriveneellä. Se kyyti voittikin automatkailun Heikin mielestä mennen tullen - Heikki istui molemmat matkat rauhallisena Jaakon sylissä ratin takana.

Ollin ja Marian tupareissa herkuttelemassa ja paluumatkan alkua odotellessa:

Tässä Heikki ohjaa Targaa:

Sunnuntaina Turussa tehtiin vähän pihatöitä ja Heikki ihastui kottikärryihin.

Viime yönä tapahtui jotain hassua - Heikki nauraa käkätti unissaan! Ties mistä näki unta, mutta taisi olla aika hauskaa :) Itsekin muistin tällä viikolla yhden hauskan, jo jonkin aikaa sitten tapahtuneen, hämmästelyn. Tuli eräissä juhlissa puheeksi, että esimerkiksi Espanjassa voi ihan hyvin jonkun nimi olla Jesus, esim. Jesus Maria, mutta Suomessa vastaava nimiehdotus ei taitaisi mennä läpi. Tätä yksi seurueen espanjankielinen ulkomaalaisjäsen ihmetteli ääneen - mikä tähän on syynä, ja hei - eikös teidän lapsen nimi ole Jeesus? Ilmeeni oli varmaan melkoinen, kun änkytin että ei, ei meidän lapsen nimi ole Jeesus, hän on Heikki! Mistä ihmeestä joku voi saada päähänsä, että olisimme antaneet lapsellemme nimeksi Jeesus?? Seuraavana päivänä tajusin - Heikin lempinimihän on Hessu ja se ehkä erehdyttävästi muistuttaa espanjan Jésus-nimen ääntämistä - "hesu"!

Kävely- tai puhetaidoissa ei ole tapahtunut merkittävää edistymistä. Viikon "sanat" ovat "änni" ja "puttaa" - mitä ne sitten tarkoittavatkaan. Nyt Heikki välillä seisoo jo vapaaehtoisesti, mutta siis ehkä kerran päivässä. Ja tänään uimahallissa tuli ehkä hienoimmat kaksi askelta ever :)

Huomenna torstaina lähdetäänkin perinteiselle syksyn kulttuurimatkalle - määränpäänä Praha!

Uusia taitoja

Vaikka välillä tuntuu, että kesälomalla tapahtuneiden suurten muutosten jälkeen ei Heikki ole oppinut mitään uutta, niin asiahan ei näin kuitenkaan ole. Tässä viime päivien uusia juttuja:

1) Seisominen ilman tukea. Heikki uskaltaa nyt seistä ilman tukea, jos on hyvällä tuulella ja joku siihen houkuttelee. Vapaaehtoisesti ei tietenkään voi tuetta seistä. Heikki saattaa seistä ihan hyvän tovinkin, varsinkin jos on esim. lelu, josta pidellä kiinni - se selkeästi tekee olon turvalliseksi. Seisominen päätyy joko tukeen tarttumiseen tai kauniiseen niiausliikkeeseen. Heikki näyttää selvästi olevan taidosta ylpeä, ehkä siihen on osana äidin ja isän valtavat hyvä-hyvä-hienosti-huudot sekä taputus :)

2) Muutama kävelyaskel ilman tukea. Heikki oli viikonloppuna Turussa hoidossa ja oli siellä kuulemma ottanut muutamia askeleita. Tästä taidosta saatiin tänään kahden pikkupikkuaskeleen mittainen näytös! Hitaasti, mutta varmasti, kävelytaito saapuu ennen kouluunmenoa...

3) Suunta ylöspäin. Vaikka kävelykään ei ole vielä hallinnassa (em. paria askelta lukuunottamatta) Heikki on jo suuntaamassa ylöspäin. Kovin monta kohdetta ei kiipeämällä ole vielä saavutettu, mutta tänään Heikki pääsi kiipeämään olohuoneen sohvalle. Sohvalta tietenkin käsinojalle, ja siitä päistikkaa äidin syliin lattialle...

4) Syöminen omin avuin. Viime viikolla annoin Heikin ensimmäistä kertaa koittaa syömistä omin pikku käsin. Tämä on osoittautunut suureksi huviksi. Homma menee yleensä näin: Heikkiä syötetään, kunnes hän ei enää ole kiinnostunut syömisestä. Jos ruokaa on jäljellä, niin Heikki saa syödä sitä itse. Jos ruokaa on tarpeeksi niin Heikki saa lautaselta itse lusikalla ruokaa ja osaa laittaa sen suuhunsa. Jos ruokaa on vähän, tai se ei osu lusikkaan, aikuinen auttaa pitämällä lusikan päästä kiinni. Jos homma menee leikiksi (lusikalla paukutetaan ruokaa/lautasta), lautanen takavarikoidaan ja kuunnellaan raivostunutta huutoa. Ja lopuksi siivotaan, siivotaan, siivotaan...

5) Tuttelien vaihto normimaitoon / pillimaitoon. Vuoden ikäinen Heikki on nyt siirtynyt normaaliin lehmänmaitoon ja juo sitä tyytyväisenä. Reissun päällä on nyt Tuttelin sijasta Valion 2 dl pillimaitoja ja Heikki osaa hienosti juoda niitä pillillä. Pillistä innostunut Hessu saattaa vetäistä yhdellä ruokailulla koko purkin - määrä mitä ei kyllä kotona juoda lähes koskaan.


6) Pottaharjoittelu. Potan harjoittelu ei ole vielä kovin vakavaa, mutta koitamme muistaa Heikin törkätä sen päälle istumaan ainakin kerran päivässä - paino sanalla koitamme. Blogissakin mainostettu pissa on sinne kerran tullut, mutta tänään saimme suuremman (tosin hyvin pienen sellaisen) saaliin! Aivan tuuripeliähän tämä tosin on...

Alla vielä kaksi kännykuvaa: Ensimmäisessä Heikki uudessa Sirpa-mummun kutomassa villahaalarissa ja toisessa Heikki tutustuu Hembölen kiertävän eläinpihan lampaisiin Haukilahdessa.

Heikki 1 vuotta!

Heikki täytti perjantaina vuoden ja lauantaina oli suuret juhlat. Juhlimaan pääsivät Helenan isovanhemmat, Sirpa-mummu, Erkki-ukki, Anssin vanhemmat Kaija ja Jaakko, sisarustoa Hannu & Anna, Pauliina & Pekka, Karo & Erling, Olli & Maria, sekä kavereista Henna, Sammeli & Peppi (1 v 8 kk), Teppo, Nina & Eevi (1 v 1 kk), Emilia, Olli & Pinja (1 v). Heikki oli iloinen pikku juhlija ja kovin tyytyväinen hyvään seuraan ja moniin leikittäjiin. Heikki oli myös innokas lahjapakettien avaaja - ja niitähän oli paljon!

Tässä Heikki kasaa lahjaksi saamaansa klovnia - palojen asettaminen tappiin onnistuu jo hienosti, mutta siihen että ne menisivät oikeaan järjestykseen menee varmaan vielä, hmm, pari vuotta... Toisessa kuvassa sävy sävyyn Pekka-kummin kanssa :)

Loppuillasta jo hieman väsähtänyt juhlija Karo-tädin juotettavana:

Ukin ottamia kuvia ja videonpätkiä juhlista löytyy tämän linkin takaa: http://www.erkkilakervi.1g.fi/kuvat/2008/Heikki+1+a/

1-vuotisneuvolassakin käytiin tiistaina, mittailtiin ja Heikki sai rokotuksen. Rokotusta kamapampi kohtalo oli tällä kertaa päänympäryksen mittaus - siitä ei meinannut tulla useasta yrityksestä huolimatta mitään. Pituutta oli tullut nyt enemmän kuin painoa - 80,5 cm ja 12,99 kg, kasvu siis kuitenkin oikein hyvää. Ja kuten oli heti ensimmäisestä käppyrästä havaittavista, Heikki pesi molemmat vanhempansa kasvutilastoissa koko ensimmäisen vuoden.

Ja lopuksi vielä perinteiset kuvat yksivuotiaasta!

Pikku keppostelija

Hessusta on kehittynyt pikku keppostelija, joka joka päivä keksii jotain uutta äidin ja isän päänmenoksi. Tässä muutama episodi esimerkinomaisesti tältä viikolta:

Maanantaina törkkäsin Hessulle vaipanvaihdon yhteydessä hammastahnatuubin käteen, se yleensä hiljentää miehen hetkeksi. Normaalisti Heikki pureskelee tuubin korkkia, mutta nyt äidin silmän välttäessä (mikä vaipanvaihdon yhteydessä tarkoittaa ehkä nanosekuntia) Heikki oli saanut korkin auti ja mussutti tyytyväisenä makupalaa hammastahnasta. Omaa hammastahnaa Heikillä ei vielä ole, mutta hyvä tietää että se ainakin kaverille maistuu!
Maanantaina oli myös Pinja kylässä ja otettiin tällainen perinteinen otos kaveruksista - äitien ihmeeksi yksivuotiaat suostuivat makaamaan selällään kuvienoton ajan, mutta olivat hieman hämmentyneitä tällaisesta vauva-asentoon asettelusta.

Tiistaina kävin hakemassa isovanhemmiltani Lauttasaaresta isäni sinne tuomia hunajapurkkeja. Hunajapurkit jäivät hieman hajamielisesti kotona lattialle, josta Heikki ne tietenkin heti löysi. Ensin Heikki rakensi purkeista hienoja torneja - taidokkain näyte oli neljän purkin korkuinen! Tätä en kuitenkaan ehtinyt dokumentoida ennen sen romahdusta. Sillä aikaa kun vanhemmat valmistelivat Carloksen läksiäisiin lähtemistä, Heikki oli kuljettanut yhden hunajapurkin kaikessa hiljaisuudessa olohuoneeseen. Ihmettelin, kun Heikki oli niin hiljaa ja kun kurkkasin olkkariin näin Hessu Herkuttelijan - pikku sormet olivat saaneet hunajapurkin kannen auki ja pikku kätöset lappoivat hunajaa suuhun minkä kerkesivät! Kaikessa lähtökiireessä piti sitten vielä pestä Hessu ja vaihtaa tahmeat vaatteet puhtaisiin... Ukin hunaja olikin aika herkkua!

Keskiviikkona Heikki purki digiboksin kaukosäätimestä patterit ja herkutteli niillä.

Torstaina Heikki löysi täpötäyden paperinkeräysastiamme ja avuliaasti tyhjensi sen lattialle, kovin tyytyväisenä itseensä!

Perjantaina äidillä paloi käämit, mutta ei suinkaan näiden harmittomien pikku kepposten takia, vaan koko viikon jatkuneen kitinän ja raivareiden takia. Hessu hermostuu täysin, jos ei saa jotain mitä haluaa. Siitä hyvästä voi sitten selkä kaarella huutaa äärettömän pitkän ajan. Näiden raivareiden lisäksi päivä sujuu kitinän säestyksellä satunnaisia rauhallisia hetkiä lukuunottamatta. "Tämä on vain joku kausi" on taas pakko jälleen kerran hokea...

Tänään Heikki täytti 1 vuotta - huomenna suuret juhlat! Juhla- ja 1-v-dokumentaatiota luvassa seuraavaksi!

Taaperon kärryt ja juhlaputki

Viime viikkojen suurin suosikki täällä on ollut taaperokärryt. Reilu kuukausi sitten Heikki ei vielä pysynyt sellaisten vauhdissa, kun puistossa kokeiltiin, mutta kaksi viikkoa sitten Heikki innostui niistä asukaspuiston sisätiloissa. Maanantaina kun käytiin Pinjan luona, hän oli saanut naapurilta lainaksi hienot taaperokärryt, joista riittikin sitten iloa molemmille.

Alla olevassa videossa Heikki työntää Pinjaa ja seuraavassa kuvassa Pinja Heikkiä. Kuvista ei liene vaikea päätellä kummalla näistä kahdesta on hieman enemmän massaa :)


Tästä innostuneena ostin maanantai-iltana huuto.netistä Hessulle omat kärryt, joilla on nyt ahkerasti matkattu pitkin käytävää. Välillä Hessu työntää niitä itse, mutta vähintään yhtä usein menee seisomaan kärryihin ja vaatii että äiti/isi tulee työntämään... Heikki ei osaa vielä oikaista tai kääntää kärryjä, kun törmää seinään, joten kovin itsenäistä puuhaa tuo taaperokärryily ei vielä ole.

Suuren suosion saavutti myös puistokaveri-Royn vilkkuva ja laulava auto tänään, kun oltiin päivällä viettämässä Royn 1-vuotissynttäreitä. Vaati melkoista voimaa ja kestäviä korvia saada Heikki irti autosta kun kotiinlähdön aika koitti.

Royn synttärien lisäksi tällä viikolla on käyty myös Pinjan 1-vuotissynttäreillä. Synttäriputki alkoi jo elokuun puolivälissä Eevin synttäreillä ja huipentunee puolentoista viikon päästä omiin synttäreihin.

Kesätauon jälkeen ompelukone on alkanut jälleen hurista. Nyt valmistunut on yksi fleecepaita, kierrätys-paita ja pino kypärämyssyjä, työn alla ulkohousut enstexin tyyppisestä kankaasta. Kypärämyssystä on tullut mun suosikki - puolesta metristä resoria saa kaksi napakkaa kypärämyssyä ja eikä siinä vielä kaikki, ompelu sujuu supernopeasti! Kuvia ehkä myöhemmin, kierrätyspaita näkyykin ylläolevassa autokuvassa.

Heikki 11 kk - autoja ja koneita

Hups, blogin päivitystahti on jälleen hidastunut ja Heikin 11 kk -postaus tulee hieman viiveellä, kohtahan tulee jo vuosikin täyteen. Olemme päässeet nyt taas arkeen kiinni. Vesisateet hieman vievät motivaatiota ulkoilulta, mutta lähes joka päivä käymme keinumassa tai hiekkalaatikolla ainakin kerran, usein kahdestikin.

Vein Heikin maanantaina seurakunnan kerhoon Latokaskeen. Tämä kerho oli siitä erilainen kuin muut tähän asti, että alun jälkeen lapset jäivät kahden lastenhoitajan kanssa leikkimään yhdessä kun taas äidit menivät toiseen huoneeseen kahvittelemaan ja juttelemaan. Heikki oli joukon kuopus, mutta oli pärjännyt ihan hyvin muiden mukana. Välillä oli käynyt kurkistelemassa ovesta että minne se äiti katosi ja kerran hermostunut, mutta ihan hyvin kuitenkin kun ottaa huomioon että kaikki lapset ja aikuiset olivat ihan vieraita. Heikki oli kuulemma löytänyt lelukorista monta hyvää autoa, joilla oli päristellyt menemään.

Itse en ennen uskonut, että pojat ja tytöt leikkivät eri leluilla, jos heitä ei siihen itse ohjaa. Mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että muutamien empiiristen havaintojen pohjalta olen valmis muuttamaan mielipidettäni ja toteamaan että on olemassa tyttö- ja poikageenejä.

Kuvassa Heikki ja Pinja, aka farkkupeput. Kesätauon jälkeen olemme jatkaneet taas maanantaitreffejä. Pinja on ihanan innostunut Hessusta, Hessu taas välillä koittaa karistella Pinjaa kauemmaksi. Tässä kuvassa todennäköisesti ihmetellään taas lamppua tms. :)

Heikki on innostunut myös kotitöistä. Tämä tosin vaikeuttaa kotitöiden tekemistä - Heikki kun mielellään kiipeää astianpesukoneeseen, joten sen täyttö ja tyhjennys täytyy nykyään ajoittaa joko Heikin nukkuma-aikoihin tai siihen että talossa on kaksi aikuista. Heikki on myös kiinnostunut kaikista nappuloista - tänään hän onnistui saamaan pesukoneen päällekin - vaatteet meinasi tulla tuplapestyä, mutta onneksi ehdin hätiin.

Vauvaleluja ei ole tullut vielä siivottua komeroihin ja niille Heikki onkin keksinyt hyvää uusiokäyttöä. Esimerkiksi lelukaari ei enää sovellu siihen, että sen alla makaisi selällään ja ihmettelisi roikkuvia leluja, mutta nyt sitä voi mainiosti käyttää kävelyharjoittelun tukena. Heikki seisoo lelukaarta vasten ja kävelee hihkuen, kunnes törmää seinään tai maton reunaan. Tämän kanssa ei ole vielä tullut muksahduksia (tosin se on vain ajan kysymys), mutta eilen Heikki muksahti betonipöytäämme niin, että nyt on ylähuulessa iso naarmu :(

Tänään Heikki kävi ensimmäistä kertaa hammashoitolassa suuhygienistillä. Saimme perusneuvot: ei makeaa, säännölliset ruoka-ajat, hampaiden pesu jne. Seitsemän hammasta on esillä ja kahdeksas tuloillaan.

Heikki koittaa nyt siirtyä yksien päiväunien ryhmään. Eilen ensimmäistä kertaa tietoisesti teimme tämän valinnan, välillä Heikki on itse valinnut olla nukkumatta enää toisia unia. Nukkumaan Heikki menikin sitten tavallista aiemmin, yhdeksältä. Seitsemältä isin lähtiessä töihin Heikki heräsi, mutta sain hänet vielä nukkumaan - sitten unta riittikin kymmeneen!