Reissupoikia

Maalis-huhtikuuta ollaan jatkettu reissulinjalla: maaliskuun loppupuolella kävin poikien kanssa Tukholmassa, kuun vaihteessa Anssin kanssa Amsterdamissa ja huhtikuussa koko perheellä Ylläksellä.

Tukholmaan matkattiin pitkään suunnitellulla mutta pikaisesti toteutetulla konseptilla äidit+lapset, mukana kolme äitiä ja viisi lasta. Matka sujui ihan mukavasti, lasten ehdoilla mentiin ja Tukholmasta ei nyt ihan hirveesti ehditty nähdä, varsinkin kun kauppahalliruokailun jälkeen tapahtui kaverille lapsineen pieni hissiepisodi - äiti ja pojat jumiutuivat hissiin ja piti odotella paikalle korjaaja ennen kuin matka jatkui. Muutenkin eteneminen ja ruokailut lasten kanssa on niin hitaita, että ei ehditty kuin vähän vilkaista kuninkaanlinnaa (ja senkin ajan meidän pojat nukkuivat) ja sitten lähdettiin takaisin laivalle. Matkavälineeksi olimme pikkuserkultani saaneet lainaan kätevät rattaat, joihin mahtuivat molemmat pojat. Itse tsemppasin sen verran, että menimme lounaalle samaan kalaravintolaan kuin kesällä purjehdusreissulla, mutta tällä kertaa tilasin ihan listalta kalaruokaa! Ehkä mä opin sitä syömään ennen eläkeikää...

Maalis-huhtikuun vaihteessa eli heti Tukholman reissun jälkeen lähdin Anssin kanssa viikonlopuksi Amsterdamiin synttärimatkalle ja pojat viettivät viikonlopun Turussa. Hyvin sujui viikonloppu kaikilta, tosin me kärsimme reissullamme vatsataudista. Heikki oli saanut Jaakolta lahjaksi kellon viikonloppuna ja se oli hänen mielestään hyvin hieno peli. Sunnuntai-illan poikien kanssa viettänyt Emilia meitä onneksi "varoitti" asiasta, niin ymmärsin heti mitä Heikki tarkoitti, kun hän aamulla ensimmäiseksi kommentikseen ilmoitti että "kellot ovat siirtyneet" mikä ei suinkaan tarkoittanut viikonloppuna tapahtunutta kesäaikaan siirtymistä vaan sitä, että yön aikana viisarit olivat menneet eri asentoon kuin nukkumaanmennessä.

Viime viikolla olimme puolisen viikkoa Ylläksellä hiihtelemässä. Lähdimme keskiviikkona yöjunalla ja palasimme maanantaiaamuna. Kolmena päivänä hiihdimme koko porukalla 60 km, pojat siis koko ajan matkassa mukana ahkioissa. Sunnuntaina Anssi kävi hiihtämässä aamulla ilman ahkiota ja minä olin sitten iltapäivällä laskettelemassa. Mukana lomailemassa olivat myös Katri, Tuomas, Vilho ja Risto. Vilholla ja Heikillä oli hyvät leikit ja Kallea kuukautta nuorempi Risto opetti kallen kävelemään. Tai siis, nyt hän osaisi kävellä todistetusti, mutta kyllä silti konttaus on vielä selvästi suositumpi etenemismuoto. Kaikki pojat viihtyivät hyvin ahkiossa. Vilho hiihti hienosti useita kilometrejä ja Heikkikin suostui kokeilemaan parina päivänä. Laskettelu sujuu myös hienosti ja pojat menivät myös yksin lasten sompahissillä!


Kaiken matkustelun ohessa olen valmistautunut töihinpaluuseen. Koska hoito alkaa täällä meidän kotona syksyyn asti, olen koittanut järjestellä asuntoa siihen kuntoon, että täällä pärjää vieraissa oloissa hoitaja ja neljä pientä lasta. Viikonloppuna pitäisi vielä järjestellä alakerran varastona toimineesta eteisestä kunnon kuraeteinen - keli kun on tällä hetkellä mallia kurahousut ja saappaat. Maaliskuussa myös revin meidän makuuhuoneesta ja työhuoneesta tapetit ja maalasin seinät. Homma on vielä hieman vaiheessa, koska tilaamamme uusi kirjahylly ei ole vielä saapunut. Kalle muutti alakertaan Heikin huoneeseen remontin takia, mutta koska unet ovat siellä hyvin maittaneet molemmille, emme taida häntä enää siirtääkään takaisin yläkertaan nukkumaan. Töihinpaluuseen ei ole monta päivää, se häämöttää jo maanantaina.

Ennen Ylläksenmatkaa kävimme viimeisen kerran pulkkamäessä:

Nyt alkaakin siis olla hiekkalaatikko- ja kurahousukelit!

Mäkilaskettelua Davosiinissa

Helmikuussa vietettiin hiihtolomaa Sveitsin Alpeilla, "Davosiinissa" kuten Heikki sanoo. Matka sujui mukavasti, varsinkin kun tuttuja kanssamatkaajia oli toistakymmentä. Sää perillä ei ollut erityisen hyvä, yhtä kokonaan aurinkoista ja toista puolittain aurinkoista lukuunottamatta. Loman alussa naurettiin Mikko Alatalon tähdittämälle 80-luvun alppimatkailumainokselle, mutta kun "aurinko paistaa aina Alpeilla" -lupaus todettiin katteettomaksi, ei ihan aina naurattanut kun lumi tuiskusi jääpuilloina päin näköä ja näkyvyys oli luokkaa olematon.

Heikki oli innokas mäkilaskettelija ja ehtikin rinteeseen kaikkina kuutena päivänä. Ensimmäisenä päivänä koettiin kuitenkin pettymys, kun huomattiin, että Heikin suksista oli rikkoutunut side - ja tämä toki huomattiin vasta siellä vuoren huipulla, joten ei kun koko matka hisseillä alas ja suksia vuokraamaan... Vuokrasuksilla taisi kuitenkin olla helpompi laskea ja Heikki oppi hyvin pujottelemaan. Isot rinteet olivat kuitenkin vielä liian hurjia ja sopivat rinteet löytyivät Jakobshornista. Siellä kuitenkin lastenhissit toimivat vain hiihtokoulun ollessa rinteessä, joten Anssi ja Kaija vetivät Heikkiä ylös mäkeä kerran jos toisenkin.


Mäkilaskettelu vaati kuitenkin veronsa - ensimmäisenä päivänä lounaalla viimeiset sanat olivat: "Mä en enää koskaan nuku päiväunia." ja sitten seurasi nukahdus Kaijan syliin. Kuvat ennen ja jälkeen :)


Raskas urheilu vaatii raskaat syöpöttelyt - Heikki maistoi ensimmäisen kerran elämässään kananugetteja ja jäi heti koukkuun... ja taisi Kallenkin suuhun muutama ranskalainen livahtaa.

Loman jälkeinen arki on sujunut mukavasti, varsinkin ensimmäiset arkipäivät, kun oma koti ja omat lelut olivatkin mukavaa vaihtelua lomakotiin. Anssin ollessa viikonlopun työreissulla, kävin poikien kanssa Tampereella. Hannun ja Annan kanssa tutustuttiin Hervannan nähtävyyksistä vesitorniin ja poliisimuseoon. Kalle otti Tampereella ensimmäiset askeleetkin, mutta sen jälkeen niitä ei tule yhtä enempää houkuttelemallakaan. Kuvassa Kalle ja ensimmäinen kosketus sormiväreihin...

Heikki viihtyy hyvin kotona, varsinkin kun välillä käy kylässä omanikäisiä kavereita (tai me käymme kylässä). Heikin huone on alakerrassa ja koska leikit ovat nyt sujuneet aika hyvin, olemmekin antaneet kolmevuotiaiden leikkiä keskenään alakerrassa. Saa nähdä pitääkö tämä saavutettu etu pian poistaa, kun leikkisessioiden jälkeen alakerran lattialta saattaa löytyä hujan hajan 3000 hamahelmeä tai sitten (Anssin) autoradan hienoista autoista on irrotettu (suurella vaivalla) kumirenkaat. Tänään hiljainen hetki merkitsi sitä, että CD-soittimesta yritettiin räpeltää musiikkia, levyä siis oli jo vaihdeltu yms.

Töihinpaluu on minulla edessä reilun kuukauden päästä. Olemme hakeneet kaveriperheen kanssa yhdessä lastenhoitajaa ja haku on ollut stressaavaa. Hakijoita on kyllä ollut yllättävän paljon, mutta laatua laidasta toiseen. Lauantaina kuitenkin allekirjoitin sopimuksen uuden hoitajan kanssa, joten siltä osin voi hengähtää. Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa varustautua siihen, että täällä pyörii päivät hoitaja ja neljä poikaa - pieniä tuunauksia vaatinee turvavarustukseen, että homma toimii.

Kalle kiipeilijä 1v

Kallen ensimmäistä syntymäpäivää juhlittiin kaksipäiväisesti pari päivää varsinaisen merkkipäivän jälkeen. Ensimmäisenä päivänä vieraina oli kavereita perheineen ja sunnuntaina sitten sukulaisia. Juhlavieras oli iloinen ja herkutteli kakulla sekä muiden lautaselta napsituilla herkuilla (hörppäsi Heikin limsaakin, kun silmä vältti...).

Vaikka Kalle ei mikään varsinainen rämäpää olekaan, niin selvästi vilkkaampi (ja äänekkäämpi) tapaus kuin isoveljensä. Kalle ei nouse itse seisomaan, mutta kun hänet asettaa seisomaan ja toteaa "Kalle seisoo" niin hän kyllä osaa seistä ilman tukea. Ja osaa myös tulla hallitusti alas, eli siinä mielessä Heikin jalanjäljissä mennään. Mutta se, missä Kalle poikkeaa Heikistä, on kiipeily ja istuminen. Heikkihän oli supertyytyväinen istuja. Kalle sen sijaan ei juurikaan istu noin niinkuin perinteisesti. Jos ei konttaa niin istuu jalkojensa päällä. Ja pinnatuolista, Tripp Trappista, meinaa nykyään karata harva se päivä - en edes tiennyt että se on suunnilleen mahdollista, varsinkaan tämänkokoiselle taapertajalle. Heikki ei vastaavaa temppua tehnyt koskaan, mutta Kallen kohdalla pitänee varmaan toimia niin, että kaari lähtee kohta irti. Tällä viikolla hän keksi myös, että Heikin Tripp Trappiin (korkeaan lastentuoliin ilman sitä kaarta) voi kiivetä ja ha-haa siitä pääsee näppärästi kiipeämään ruokapöydälle! Aargh.

Heikki kokeili synttäriviikonloppuna ensimmäistä kertaa luistelua joulupukin tuomilla luistimilla. Nyt sujuu luistimilla seisominen ja käveleminen ilman apua, mutta muuten olen vielä vetänyt tai työntänyt häntä. Pitäisi mennä käymään jossain, missä olisi sellaisia aputötsiä, joiden avulla voi itse opetella luistelemaan, oma selkä kun ei kauaa jaksa kumartuneena.

Ompelurintamallakin on jotain tapahtunut, Heikki ja kaverinsa Vilho saivat molemmat palomiesasut - ja mullakin oli yllättävä ompelurauha, kun oli jotain mukavaa tiedossa :)

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna juhlittiin Ristoa 1v, Vilhoa 3v ja Peppiä 4v. Kaiken kemuttelun lisäksi Heikki ja Anssi kävivät lauantaina laskettelemassa Peuramaalla ja sunnuntaina käytiin koko porukka ratsastamassa Anssin kaverin hevosella pohjois-Espoossa. Kallen parku oli kova, kun Heikki pääsi hepan selkään - ei auttanut muu, kun kammeta seuraavalle kierrokselle Kalle kyytiin!

Vapaa-ajan harrastuksina edelleen "iso amme" ja uutena nelikätinen pianonsoitto :)

Kun tätä blogia tulee nyt päivitettyä niin harvoin, niin unohtuu kaikki hauskat "lasten suusta" -jutut. Heikki on niin mainiossa iässä, laukoo joka päivä jotain osuvaa. Mieleen tulee nyt ainakin pari päivää sitten lausuttu "äiti, sä olet kivan näköinen, kun sulla on silmissä väriä". Kotiäidin meikkaaminen taitaa olla aika harvinainen tapahtuma... Hyvä mieli silti tuli. :)

Toinenkin äitiin liittynyt kommentti tuli mieleen, sekin pisti naurattamaan vaikka ei ehkä kovin imarteleva ollutkaan. Heikki leikkii mielellään synnytystä - änkeää paitansa alle jonkun pehmolelun, menee sänkyyn makaamaan ja synnyttämään sen ja sitten kaikkien pitää tulla ihailemaan vauvaa. Synnytyksen jälkeen vauvaa myös imetetään, aluksi vaan oli ongelmana löytää paidan alta omat tisut. Kun ne oltiin yhdessä löydetty, niin Heikki totesi äidille: "sun on kyllä helpompi imettää, kun sun tisut on alempana." :D Nyt on sitten sekin puuha Kallen kanssa lopetettu, yllättävän helposti meni, vaikka aika perso rintamaidolle olikin!

Kukkuu-Pöö!

Perheemme vaihtoi vuotta ensimmäistä kertaa ulkomailla - itsenäisyyspäiväviikonlopulta peruuntunut matka Wieniin toteutui vuodenvaihteessa. Muutaman päivän reissu tuntui kunnon lomalta. Oli mukava tutustua Jaskan, Tiinan, Oton ja Kertun Itävallan kotiin ja viettää aikaa hyvässä seurassa. Lisäksi käytiin Silvesterpfadia eli uuden vuoden aaton tapahtumapolkua katsomassa, uuden vuoden markkinoilla Schönbrunnissa sekä kävelyillä lähiseuduilla. Lentokoneessa huomasin kaksi kriittistä pakkausunohdusta: Kallen maissinaksut sekä uusi kamera. Mukaan oli onneksi tullut rusinarasia ja paikanpäällä meitä dokumentoi Jaska kameroineen. Yhden kuvan kähvelsinkin Jaskan ja Tiinan blogista, joten kunniaa en siitä itselleni ota :) Ehkä lisää kuvia myöhemmin, mutta tässä Heikki, Otto ja superrasvainen munkki.

Heikki ja Otto nauttivat toistensa seurasta ja leikkivät tosi kivasti ja rauhallisesti yhdessä tuntikausia. Leikeissä alkoi olla jo sellaisia juonia, ettei aikuiset enää pysyneet niissä mukana, mutta pojilla oli hauskaa.

Loppiaista vietettiin perinteisesti Turussa Anssin sukulaisten kanssa Hirvensalossa. Talo oli täynnä sukulaisaikuisia ja -lapsia. Seuraavana päivänä tosin todettiin Heikillä ensin korvatulehdus, sitten silmätulehdus ja lopulta vielä enterorokkokin. Heikki itse ei kovin sairaalta vaikuttanut ja kävikin Hirvensalon Alpeilla laskettelemassa niin perjantaina kuin lauantainakin. Se, joka kipeältä vaikutti, oli Kalle-rassukka, jolla kuume tuli ja meni, mutta huono olo ja valuva nenä pysyivät :(

Heikki on nyt aika lailla innostunut laskettelusta ja on käynyt nyt jo neljänä päivänä rinteessä. Vihdin mattohissi on helpoin, mutta nykyään pääsee ylös jo naruhissilläkin, tosin voimat alkavat loppua aika nopeasti. Alaspäin tulee hienosti ja viime kerralla alkoi jo vähän hoksata kääntymistäkin. Aika syöksyähän se siis muuten on :)

Kalle sairasteli flunssaa on ja off kuukauden verran, mutta nyt näyttäisi olevan taas kunnossa. Kitisevästä vauvasta on kuoriutunutkin taas iloinen ja leikkivä pikkupoika! Tammikuussa Kalle on selvästi alkanut enemmän leikkiä ja matkia Heikkiä ja muita. Kallen leikkeihin kuuluu autoleikki (pärinän kanssa, luonnollisesti), kännykkäleikki (kännykkä korvalla ja aaa-aaa-aaa-juttelua) sekä suurin suosikki, kukkuu-pöö eli piiloleikki. Kukkuu-pöö pelastaa lähes tilanteen kuin tilanteen ja Kalle osaa itsekin mennä piiloon, tulla esiin ja sanoa (p)ööö! Se on mainiota! Lisäksi Kalle matkii äänteitä kuten "oh-hoh".

Tänään Kalle täytti 1 v, mutta enemmän siitä sitten kun synttärit on juhlittu!

Kalle harjoittelee syömään itse ja on siitä enemmän innostunut kuin vanhempansa.

Heikillä ja Kallella on jo yhteisiä leikkejä, ainakin jos vähän auttaa alkuun. "Kippis" on Kallen uusi suosikki ja Heikki taas tykkää leikkiä, että iso kassimme on hänen purjeveneensä.


Viime viikolla olin poikien kanssa pari päivää Tampereella.

Yllättävä hiljainen hetki - Kalle oli löytänyt rusinarasian...
Kalle Holter-reppu selässä - sydän näyttää edelleen toimivan aivan normaalisti eli rytmihäiriöit eivät ole palanneet, vaikka lääkitys lopetettiin jo syksyllä! Hienoa!

Luminen joulu, ajorattikelkka ja mäkilaskettelua

Tänä vuonna joulu oli lumisin miesmuistiin. Heikin kanssa on ahkerasti tehty lumitöitä koko joulukuu ja kuten kuvista näkyy, lunta on paljon - etenkin ottaen huomioon, että kuvat otettu joulukuun puolivälissä.

Anssin synttäripäivänä käytiin ensimmäistä kertaa Kalastajatorpalla sitten Kallen syntymän koko perheellä. Tarjoilijat tunnistivat heti Heikin - Heikki sen sijaan oli ihmeissään saamastaan kohtelusta.

Jouluaattona meille saapui kotiin vieraiksi mummu, ukki, Lauttasaaren mummi sekä Hannu-eno. Syötiin riisipuurot, saunottiin, syötiin jouluruuat ja lopuksi itse Joulupukkikin löysi paikalle. Kallen mielestä joulussa oli parasta, kun oli paljon menoa ja meininkiä ja joulupöydssä sai syödä ihan itse aikuisten ruokaa (molemmat normaalisti kiellettyä...). Kalle olikin sitten 1,5 h ruokapöydässä täysin hiljaa ja tyytyväisenä - ja jälki pöydän päässä tosin sen mukainen :)

Ja kun itse syömisen makuun on päästy, niin kyllä tulee kova huuto, jos se kielletään. Ensimmäinen kuva jouluaaton illalliselta, toinen joulun välipäiviltä, kun Kalle vaati itselleen mukissa ollutta bataattilaatikkoa ja lopulta pääsi sillä herkuttelemaan.

Joulupukki toi paljon lahjoja - oltiin oltu ilmeisen kilttejä. Heikin mielestä paras lahja oli taskulamppu, mutta muutkin lahjat oli kuulemma tosi hyviä. Kauan toivottu ajorattikelkkakin (Stiga) tuli, vaikkakaan ei Heikin toivoma punainen (oli loppu joka puolelta) vaan oranssi, mutta sekin kelpasi.

Tänä vuonna ei tullut itse tehtyä niin paljon lahjoja kuin ennen, mutta kahta ideaa sitten muutamia kappaleita. Karkkipapereista tein erikokoisia ja näköisiä pussukoita - kuvassa jokaista "makua" edustamassa yksi pussi, osasta tein useammankin kappaleen. Toinen "massatuote" oli ruokalaput, joita tein vahakankaasta saumurilla surauttelemalla. Näitä olen surautellut erilaisia pitkin syksyä, mutta ovat jääneet kuvaamatta ennen poisantamista.

Vanhin kummityttö Peppi sai toivomansa kylpytakin. Kylpytakin kanssa samaan pakettiin meni geisha-pussukka.

Joulupäivänä ajelimme Turkuun, jossa oltiin pari päivää Kaijan, Jaakon, Karon, Ollin, Marian, Pauliinan ja Pekan kanssa. Lisää lahjoja oli pukki tuonut sinnekin! Kuvassa Heikki pelaa uutta Wii-peliä - menossa mäkilaskettelu (slalom). Ihan oikeaa lasketteluakin Heikki on nyt välipäivinä päässyt testaamaan, kävi nimittäin Anssin, Sammelin ja Pepin kanssa Vihdissä ensimmäistä kertaa kokeilemassa laskettelusuksia, jotka jo viime vuonna saatiin Anssin serkulta käytettyinä. Varoittelin sekä Heikkiä että Anssia, ettei saa pettyä, jos ei heti onnistu, mutta olipa Heikki kuitenkin uskaltanut laskea lasten rinnettä ihan yksinkin!

Anssi on välipäivät isyyslomalla ja tämänpäiväisen laskettelun lisäksi eilen käytiin koko perheen voimin hiihtelemässä Oittaalta. Vuokrattiin yksi ahkio (enempää ei ollut), jossa Kalle matkusti supertyytyväisenä. Heikki matkusti Anssin selässä, aluksi tyytyväisenä, mutta viima palelsi jalkoja ja käsiä. Hetken aikaa molemmat pojat ängettiin samaan ahkioon, mutta se oli Heikille liian tukalaa ja palattiin parin kilsan jälkeen lähtöasetelmaan. 16 km hiihtoon saimme kulumaan lähes neljä tuntia kaikkine sompailuineen ja taukoineen :)