Seitsemän kuukauden hiljaisuus

Seitsemän kuukauden blogihiljaisuuden on nyt aika päättyä. Harmittaa että tällainen tauko bloggailuun tuli, mutta viime talvi oli melko kiireistä aikaa töiden suhteen, aika lailla marraskuulta aivan viime viikkoon asti, kun jäin kolmannen kerran äitiysvapaalle. Töissä aloitin virallisesti vuodenvaihteessa, mutta käytännössä aikaisemmin, uusissa haasteissa - käytännössä siis jatkoin kaikkea mitä ennenkin mutta töitä tuli näiden lisäksi vain vielä enemmän. Välillä oli melko rankkaa, varsinkin joulu-tammikuu, kun töitä oli paljon, matkustelua jonkin verran ja vielä silloin töissä salassa pidetty alkuraskaus toi omat vivahteensa arkeen.

Jos aloitetaan tuoreimmista uutisista, niin olen jäänyt siis viikko sitten äitiysvapaalle kolmatta kertaa. vauvan olisi määrä syntyä juhannusviikon sunnuntaina, katsotaan nyt pitävätkö vanhat merkit paikkansa ja saadaan odotella heinäkuun puolelle. On ollut mukava jäädä kotiin näin lopputoukokuusta kun säät ovat suosineet muttei vielä ole hellettä rasitteena. Lastenkin kanssa on aika paljon helpompi olla, kun pukemista on niin vähän ja Heikki ja Kalle viihtyvät molemmat hyvin ulkona.

Palaan nyt kuitenkin vielä ajassa taaksepäin ja koitan summeerata mitä tässä seitsemän kuukauden aikana on oikein tapahtunut. Edellisessä postauksessa juhlittiin Heikin 4-v synttäreitä, nyt odotellaan niitä viidensiä. Heikin kerhokavereilla on ollut viime aikoina paljon synttäreitä, joihin Heikkikin on kutsuttu. Edellisen postauksen "en halua mennä kerhoon" on muuttunut "miksei kerhoa enää ole, haluan mennä kerhoon" -kyselyiksi. Kerho loppuikin viime viikolla jo, mutta tarkoitus jatkaa taas syksyllä. Heikki on saanut monia hyviä kerhokavereita, tällä hetkellä paras kaveri taitaa olla juuri viisi vuotta täyttänyt Aava, jota Heikki oli ilmoittanut toiselle kerhokaverille rakastavansa. Kalle olisi innoissaan menossa myös kerhoon, ja laitoinkin juuri kyselyä että pääsisikö hän mukaan jo syksyllä, tai viimeistään sitten tammikuussa kun täyttää kolme vuotta.

Marraskuussa 2011 kastettiin Heikin ja Kallen serkku, Pauliinan ja Pekan esikoistyttö Emma. Heikki pääsi kummipoikanaa auttamaan toimituksessa, sylikummina Olli-eno. Näpertelin Emmalle pienet tossut lahjaksi.


Marraskuussa juhlittiin myös kummipoikamme Vilhon kaksivuotissynttäreitä, hän taas sai liivit ja kravaatin, samoilla kaavoilla kuin Heikki aikanaan. Vieressä myös joululahjoiksi virkatut porkkana ja omena. Joululahjaksi tein lisäksi ainakin kummityttö-Pepille virkatun prinsessakruunun, joka jouluhässäköissä jäi kuvaamatta.


Joulukuussa 2011 kävin pitkästä aikaa pidemmällä työmatkalla, vajaan viikon Beijingissä Kiinassa. Sieltä tarttui mukaan pojille vaatteita, itselle helykoruja sekä joitain pieniä joululahjoja. Matka oli alkuraskauden takia hieman rankka. Joulu vietettiin lumettomassa Norrskatassa. Pienet apulaiset olivat mukana joulukuusen kaadossa ja jouluaattoiltana vieraili joulupukkikin. Heikille joulupukki toi uudet laskettelusukset ja Kalle peri Heikin vanhat. Kotona uudet varusteet kuivaharjoittelussa.


Joulun välipäivinä käytiin myös Tampereella lyhyellä vierailulla ja sitten lähdettiin muutaman päivän reissuun Sveitsiin Katrin, Tuomaksen, Vilhon, Riston, Amin ja Tomin kanssa. Vaikka välipäivinä Tampereellakaan ei ollut lainkaan lunta (kuva Pikku Kakkosen puistosta) niin Sveitsissä sitä riitti sitäkin enemmän, jokainen päivä aloitettiin kaivamalla autot kinoksesta. Kalle laski ensimmäiset laskunsa Sveitsissä, vielä ei täysin innostunut lajista. Heikki sen sijaan oli innokas laskettelija. Vuosi vaihtui Sveitsissä.







Tammikuussa 2012 juhlittiin kaksivuotiasta Kallea.

Talven suosikkiharrastukseksi nousi laskettelu. Alkukankeuksien jälkeen myös Kalle innostui yhtäkkiä maaliskuussa touhusta ja viimeisillä laskukerroilla selvitti itse jo helpon lastenrinteen alusta loppuun - siirtyminen mattohissiin, hissillä ylös, hissistä pois, lasku alas (syöksyä, totta kai), kääntyminen hissijonoon ja homma alusta uudestaan. Kääntyminen ja auraus ei vielä suju, ne jäivät ensi kauden opittavaksi. Onneksi vanhat suksetkaan eivät liu'u päätähuimaavaa vauhtia. Heikki sen sijaan osaa hyvin kääntymiset ja muut ja pärjää sinisissä "isoissa" rinteissäkin hyvin. On varovainen laskija ja kaatuilee vain harvoin. Sompahississä menee jo yksin, ankkurihississä aikuisen jalkojen välissä. Tällä kaudella käytiin Sveitsin reissun lisäksi Peuramaalla useita kertoja, Hirvensalossa pari kertaa ja yksi viikonloppu Himoksella. Himoksella Heikki osallistui ensimmäisiin laskettelukisoihinsakin, Suomi Slalomin osakilpailuun.

Pääsiäistä vietettiin Norrskatassa, hyvässä mutta vielä melko viileässä säässä. Ohjelmassa pääsiäiskokon polttoa sekä pääsiäisherkuttelua.

Huhtikuussa tehtiin viikonloppureissu koko perheellä Seinäjoelle Sampon, Hannelen ja Sonjan (1,5 v) vieraiksi. Sää ei oikein suosinut, mutta muuten mukava viikonloppureissu. Lähes samanlaisessa säässä vietimme Anssin kanssa kaksistaan viikonlopun Lontoossa maaliskuun puolella.

Vappuun valmistauduttiin tekemällä toistakymmentä litraa simaa. Rusinoiden laitto oli tarkkaa puuhaa, jossa pojat auttoivat. Vappuaattoa vietettiin meillä kotona, vieraina oli toistakymmentä lasta ja saman verran aikuisia. Viime vuoteen verrattuna meno ehkä hieman rauhallisempaa, kun lasten keski-ikä noussut (uusia tulokkaita viime vuoden kekkereiden jälkeen vain yksi!) - mutta kyllä desibelirajat paukkuivat silti.



Kun laskettelukausi oli ohi, aloitettiin pyöräilykausi. Viime syksynä Heikki oli jo halunnut kokeilla pyörällä ajoa ilman apupyöriä mutta silloin rohkeus petti ja monta kertaa ei yritettykään. Ilmeisesti talven lasketteluista oli sekin hyöty, että tasapaino parani ja yllättäen toukokuussa Heikki lähtikin ajamaan ilman apupyöriä. Noin tunnin sisään siitä kun suostuttelin Heikin kokeilemaan apupyörittä ajoa, hän osasi lähteä liikkeelle itse, kääntyä, ajaa, ohjata ja jarruttaa täysin itsenäisesti. Illalla kun uusia taitoja esitettiin iskälle, niin sama homma hoitui jo isommallakin pyörällä. Liikkeellelähtö hieman hankalampaa mutta hyvin sekin onnistuu. Pienempään pyörään onkin nyt laitettu apupyörät jo takaisin ja Kalle on aloittanut pyöräilyharrastuksen sillä, uudella potkupyörällään sekä Heikin potkulaudalla. Välineitä siis ainakin riittää, mutta silti saadaan päivittäinen taistelu aikaiseksi siitä, kuka milläkin kulkupelillä etenee.


Keväällä on tullut oltua ulkona aika paljon enemmän kuin talvella, pikku retkillä lähimetsässä ja omasta pihastakin löytyy lumen alta kaikkea kivaa kuten kiipeilypuu ja kaikenlaista istuttelua.

Viime kesän lopulla meillä oli Turusta lainassa Terhi-vene, jolla tehtiin muutama pikkuretki lähisaariin. Siitä innostuneena haettiin Suomenojalle venepaikkaa, sillä todettiin että jos venepaikkaa ei saada niin venettäkään ei ole järki hankkia. Keväällä yllättäen saimmekin heti jo venepaikan ja muutaman viikon pähkäilyn jälkeen päädyimme ostamaan Buster LX:n, viime vuoden mallia. Varusteluiksi lisättiin takapenkkiin pehmusteet ja ohjaajanpenkkien eteen lisäpenkit/säilytyslaatikot. Nyt on (Heikin nimeämä) Buster Uljas vesillä ja ollaan ehditty muutamia retkiäkin jo tekemään, Espoon ulkoilusaariin: Kaparen, Rövaren, Rövargrundet ja Torra Lövö.

Yhdellä reissulla sattui Heikille pissavahinko, ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen. Päivä oli aurinkoinen, muttei erityisen lämmin, joten vaatteita yritettiin kuivatella auringossa ja Heikki odotteli makkaraa syöden päällään pipo ja takki, kaikki muut vaatteet kalsareista kumisaappaisiin olivat märkinä. Loppujen lopuksi käyttökuntoon kuivuivat vain ulkoiluhousut, päälle viritettiin vastusteluista huolimatta Kallen vaippa korvaamaan kalsareita ja jalat pelastettiin äidin sormikkailla.


Tätä kirjoittaessani olen toista viikkoa äitiysvapaalla ja koitan alkaa taas päivittää blogia hieman ahkerampaa tahtia. Tässä oli nyt yhteenveto reilun puolen vuoden päätapahtumista, vaikkakin paljon jäi varmasti vielä mainitsematta, mukaanlukien poikien tarkemmat kuulumiset ja päivittäiset touhuilut ja tokaisut.

Heikki 4 v ja syysarkea

Heikin synttäreitä juhlittiin merkkipäivää edeltäneenä lauantaina. Tänä vuonna pidettiinkin yhdet isot juhlat, paikalla oli niin sukulaisia kuin tuttavia. Lapsivieraina 4-vuotiaiden sarjassa Pinja, Peppi ja Eevi, sekä 1-2-vuotiaiden sarjassa Kallen lisäksi Minea, Sisu ja Vilho. Synttärikakun oli tehnyt Heikin kummitäti Henna, ja kaikkien ihastukseksi se oli punainen Angry Birds -kakku. Synttäreitä jatkui hieman pienemmissä merkeissä vielä muutama seuraava päiväkin :)

Synttäreiden jälkeisenä päivänä minulla olikin edessäni elämäni ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) maraton. Mukanani juoksemaan lähtivät Kaija ja Jaakko. Rankka reissu oli ja aika lähellä oli keskeyttäminen kovien kipujen polvessa ja selässä takia, mutta jollain ihmeellisellä sisulla raahauduin maaliin. Aika oli 4:56 h, pakko oli välillä kävellä. Mutta tavoitteena olikin maali, joten tavoitteeseen päästiin :)

Synttärijuhlia lukuunottamatta syksy on tuonut normaalin arjen perheeseemme. Viikonloppuja ollaan vietetty niin kotona kuin Turussa ja Tampereellakin. Lastenhoitajakuvio on sujunut hyvin, ja hoitoapua ollaan saatu normaalituntien ulkopuolella ja viikonloppunakin, kun Anssin kanssa käytiin alumneina Prodekon vuosijuhlilla. Eräänä torstaina hoitaja vei junalla pojat Tampereelle, kun samaan aikaan minä lähdin työmatkalle Unkariin ja Anssi Tukholmaan. Nyt hyvä onni tosin loppui, sillä hoitaja loukkasi viikonloppuna nilkkansa. Sairasloma-apuna aluksi mummu, mutta jatko on vielä selvittelyn alla. Ettei vaan menisi elämä liian helpoksi...

Kalle kopioi Heikkiä jatkuvasti, Heikin hermostumiseen saakka. Koomista on, kun Heikki yrittää opettaa Kallea puhumaan. Tästä on tullut jo legenda:
* Heikki: "Sano MAI"
* Kalle: "MAI"
* Heikki: "Sano TO"
* Kalle: "KO-KO"
ja sitten molemmilta hirveä räkätys päälle. Maito on siis edelleen "koko", ja muitakin omituisia sanoja löytyy, oikeitakin. Vaikka tappelun määrä on lisääntynyt, niin joitain yhteisiä leikkejäkin alkaa olla. 70% ajasta riidellään leluista, 20% leikitään erillään ja 10% on hauskat yhteiset leikin. Suursuosikkina tällä viikolla "seuraa johtajaa", jonka Kallekin on hoksannut.

Heikki jatkaa kerhossa kolme kertaa viikossa. Monta kertaa hän ilmoittaa, ettei haluaisi mennä, mutta joka kerta on kuitenkin ollut kivaa. Haastatellessani häntä kerran, miksi kerhoo ei olisi kiva mennä, vastauksena tuli "kun tulee aina kiire". No, nyt ollaan vähän tsempattu kerhoaamuina.

Käytiin myös koko perheen voimin tutustumassa Anssin hankkimaan magneettirekkaan Nummelassa. Ihmeellinen vempain, poikien mielestä jännintä varmaan oli tuo pyörätuoleja varten tehty nostin.

Ei kiitos

Kesä kääntyy syksyksi ja arki rullaa vauhdilla. Uusi lastenhoitaja on ollut kohta kaksi kuukautta töissä ja pojat viihtyvät hyvin. Heikki käy nykyään kolmena aamupäivänä viikossa kerhossa, vähän vaihtelua kotiarkeen. Kavereitakin on tullut, ainakin Ben ja Oskar on mainittu nimeltä - me emme olekaan heitä tavanneet, kun hoitaja vie ja hakee Heikin.

Elokuun puolella ostin Anssin monen vuoden lobbauksen jälkeen itselleni uuden auton. Siis itselleni uuden, mutta kuitenkin käytetyn. Nyt mahtuu sitomaan poikia takapenkille, kun korkeutta on enemmän. Ja vaikka pituuttakin joitain senttejä enemmän, niin parkkeeraus minipaikallemmekin sujuu helpommin. Uusi kärry on VW Touran vm. 2009. Kilometrejä onkin karttunut odotettua enemmän, kun Saloon tulee ajettua keskimäärin 1,5 kertaa viikossa. Lisäksi poikien kanssa tehtiin retki Tampereellekin.

Pojilla on kova vauhti päällä, ja Kalle seuraa Heikkiä minkä kerkeää. Vauhtia on ollut viime aikoina niin paljon, että Heikki on alkanut nukkua uudestaan päiväunia. Tosin vain arkipäivinä, lauantaina päiväunia nukkuivatkin samaan aikaan kaikki muut yhden sinnikkään touhutessa. Kallelta tulee sanoja, mutta edelleen tulkintaa vaaditaan melkoisesti. Maito = kakko (!?), heippa = peippa, auto = auku, hyppää = pyppää ja niin edelleen. Heikki taas yllättää vaihtaen superkohteliaasta supermahdottomaan silmänräpäyksessä. Viimeaikoina huvittavaa on ollut kohtalias negatiivisuus - lapsiltahan yleensä lähes kaikkeen saa vastaukseksi "ei", mutta meidän Heikkipä vastaa kylmänviileästi "ei, kiitos" :) Kohtuu koomista, kun sitä kuulee kymmeniä kertoja päivässä.

Synttäreitä on juhlittu, elokuussa täytti Eevi neljä ja Sisu kaksi. Huomenna ollaan menossa Pinjan 4-v synttäreille ja lauantaina on ohjelmassa Heikin omat 4-v synttärit. Siihen ollaan laskettu nyt kuukauden verran öitä... Ja pettymys oli suuri, kun äidillä oli synttärit muttei kakkua! No, pitihän sellainenkin sitten viikonlopuksi tehdä. Tänä viikonloppuna vietettiin meidän 6-v hääpäivää ja syötiin Heikin (yllättäen) valitsemaa suklaakakkua. "Kakkuuu, kakkuu!" kuului kantava huuto kahden pojan suusta lämpimänä syyskuisena lauantaiaamuna parvekkeella.

Turussa käytiin ihastelemassa poikien ensimmäistä serkkua, Emma-vauvaa. Heikille oli tärkeää saada serkku, mutta vauva ei jaksanut kauaa kiinnostaa. Hirvensalon kunnostetulla tenniskentällä pelattiin taas, tällä kertaa Heikki osui aika hyvin jo palloon. Kalle kunnostautui enemmänkin kiljumisen saralla. Hermot kun menee, niin se on pienelle miehelle niin rankkaa, että kaatuu ensin polvilleen ja kiukun jatkuessa neljälle raajalle - itkupotkuraivareitakin on todistettu.

Turusta meillä oli lainassa muutaman viikon myös Terhi-vene, jolla neljä kertaa käytiinkin ajelulla. Espoon kaupungilla on useita saaria, joihin saa rantautua ja joissa on tulipaikat, puut, roskikset ja systeemit valmiina. Nyt kävimme vain kahdella saarella - Gåsgrundetissa ja Isossa Vasikkasaaressa. Ensimmäinen olikin hieno pieni saari, josta lähti jo meri avautumaan, toinen taas lähellä oleva saari, jossa ollaan poikien kanssa käyty reittiveneilläkin.