Lämpimällä löhölomalla Langkawilla

Edellisessä postauksessa hehkutettu loma tuli ja meni, ja nyt on niin arki taas alkanut että tuskin muistaa lomailleensa. Nyt Saaran päiväunien aikaan ehdin kuitenkin viimein kasata setin kuvia, joilla koitan muistella tuota lämmintä ja leppoisaa kahta viikkoa. Kun nyt ulos katsoo, niin tuntuu melko uskomattomalta että yhden lentokonematkan päässä on täysi kesä, kuumuus ja auringonpaiste. Ja että se on siellä vaikka täällä olisi minkälainen sää, vuoden ympäri.

Lähdimme siis keskeltä Suomen talvea, keskitammikuusta eräänä torstai-iltana kohti Singaporea Finnairin siivin. Menomatka alkoi myöhästymisellä, sillä koneen nelosmoottori ei suostunut käynnistymään ja sitä piti lämmitellä. Pojat olivat niin täpinöissään lähdöstä, että saimme heidät nukahtamaan vasta joskus pikkutunneilla. Majoituimmekin koneessa kahteen kerrokseen - Saara ja Kalle lattialle peittoihin ja pusseihin käärittynä, Heikki kahdelle penkille pötkölleen ja Anssi ja minä perinteiseen tapaan omiin istuimiimme. Kaksitoistatuntinen lento sujui ennakoitua paremmin, ilman sen kummempia kommelluksia. Perillä Singaporessa olimme paikallista aikaa illalla, ja vaikka se Suomessa olikin vasta päivä niin pääsimme melko hyvin uudessa aikataulussa nukkumaan, unet koneessa kuitenkin olivat kaikilta jääneet lyhyiksi. Menomatkan aikaerosta selviäminen menikin melko hyvin, oikeastaan vain Heikillä oli pari päivää ongelmia nukahtamisen kanssa ja Saara kitisi yhden yön.

Singaporessa meillä oli aikaa kaksi kokonaista päivää. Singaporessa ilmeisesti tyypillistä on, että iltapäivällä tulee sadekuuro, muuten on kaunis ilma. Me tosin emme nähneet kahteen päivään aurinkoa, mutta lämmintä sadetta sitäkin enemmän. Kun lämpötilaeroa Suomeen oli kuitenkin se 60 (!) astetta, niin sade ei paljon haitannut menoa. Ensimmäinen päivä kului nopeasti Singaporen eläintarhassa, joka olikin mainio paikka. Kallen suosikki oli norsut ja kävimmekin katsomassa niiden esitystä. Eläintarhasta löytyi pieni vesipuistokin, tosin tavallista viileämpi sää oli karkoittanut paikalliset pois ja pojat pulikoivat siellä kaikessa rauhassa. Saman päivän iltana tavattiin Singaporeen muuttaneet Anna ja Ville ja käytiin yhdessä syömässä mukavassa japanilaiskorealaisessa paikassa.

Seuraavana päivänä olikin sitten Kallen kolmivuotissynttärit. Kalle sai jo ennen matkaa lahjaksi oman pikku matkalaukun, joka otettiin reissuun mukaan. Varsinaisena synttäripäivänä hän sai vielä toivomansa Beyblade-kiekon (siis brändätyn hyrrän), jolla alkoikin sitten Heikin kanssa kovat pelailut.

Päivällä tapasimme entisen työkaverini ja hänen miehensä ja suuntasimme Chinatowniin lounaalle. Lounaspaikka löytyi semmoisen reitin takaa että itsellä olisi varmaan usko loppunut kesken kaiken, ja ruuan tilaamisen kanssakin olisi voinut mennä sormi suuhun, mutta AiLi ja Joey tilailivat paikallisia herkkuja pyöreeseen pyötään, me ihmettelimme ja maistelimme. Illalla kävimme vielä syömässä paikalliseen tyyliin hawker centerissä.

Maanantaina matka jatkui aamulla Singaporen lentokentälle ja lyhyellä Air Asian lennolla Langkawille, jossa tapasimme loput matkaseurueesta: Henna, Sammeli, Peppi (5v), Sisu (3v) ja Elo (10kk). He olivat lähteneet matkalle jo heti vuodenvaihteessa ja ehtineet käydä Balilla, Singaporessa ja Kuala Lumpurissa, josta saapuivat junan ja lautan kyydillä Langkawille viettämään loppulomaa meidän kanssa.

Lomalla tahdiksi muodostui suunnilleen se, että joka toisena päivänä ei hievahdettu hotellialueelta uima-allasta, kuntosalia, tenniskenttää tai ravintolaa pidemmälle, ja joka toinen päivä käytiin kaikki jossain saarella retkellä tai ainakin osa porukasta. Ensimmäinen pidempi retki suuntautui köysiradalle, jota pitkin pääsi nousemaan saaren korkeimmalle kukkulalle, josta sitten näkikin pitkälle merelle. Ylhäällä kukkulalla piti olla myös sellainen pitkä maisemasilta, mutta pettymyksemme huomasimme vasta ylhäällä että se oli kiinni. Muutenkin meinasi jäädä koko kohde väliin, kun alhaalla oli niin pitkät jonot köysiradalle että jonotus sen läpi kuumuudessa olisi ollut todennäköisesti liikaa kymmenhenkiselle seurueellemme. Anssi selvittikin maksullisen jononohitusreitin, joka pelasti tämän retken onnistumisen.

Minun lisäkseni molempien perheiden isännistä olivat Kelan kustantamalla isyys/vanhempain/hoitovapaalla. Tässä leppoisaa lomailua parin vauvan kanssa, mutta kun yhtälöön lisätään loputkin lapset niin tilanne uhkaa riistäytyä käsistä :)

Köysiradan huipulla maisemia kiinnostavampaa monelle turistille oli jälkikasvumme, joka nyt komeilee kymmenien malesialaisten (?) lomakuvissa. Saara nautti kaikesta saamastaan huomiosta, isommat lapset eivät niin innostuneet kuvaajista ja varsinkaan tästä ei innostuneet ne kuvaajien lapset, jotka tuupattiin meidän kalkkilaivan miehistön kanssa samoihin kuviin. Varsinkin vauvat saivat paljon huomiota ja hymyjä kaikkialla mihin menimme. Hassuna yksityiskohtana mainittakoon se, että Saaraa luultiin usein pojaksi ja Eloa vastaavasti tytöksi, syynä ehkä Elon pitkänhuiskea kampaus ja Saaran pullea olemus. Jossain vaiheessa hommaan alkoi mennä hermot ja uhkasinkin nipistää itse poskesta seuraavaa poskeennipistelijää.

Matka jatkui lounaalle mukavaan satamaravintolaan, josta sitten saaren koillisosaan mangrovealueelle. Täällä vuokrasimme veneen ja kuskin ja tutustuimme mangrovekasvustoon, merikotkiin, pikkurapuihin ja muihin eläimiin, sekä kävimme lepakkoluolassa. Halukkaat lapset pääsivät ajamaan venettä ja kävimme näköetäisyyden päässä Thaimaasta.

Veneen miehistöä.

Paljon aikaa lomasta kului myös uima-altaalla, meressä ei niinkään. Kaikki lapset vauvoja myöden olivat aikamoisia vesipetoja. Hyppypuolesta vastasivat etupäässä Peppi, Heikki ja Kalle. Kalle oli innokas pyörijä. Heikin uimataito parani aikalailla, vaihtoi uinnin sukellukseen pitkällä matkalla ja oppi myös meritähtikellunnan selällään, joka pitkään oli kaiken pahan alku ja juuri. Vesi oli niin lämmintä ettei Kalleakaan tarvinnut houkutella uimaan.

Uima-altaalla ei yleensä edes ollut paljon väkeä, ja kun maisema oli kuvan kaltainen, ei se ollut aikuisillekaan hassumpaa lomanviettoa. Toisessa kuvassa Kallen, Pepin ja Heikin "synkronoitu" hyppy. Kun ensimmäinen hyppää N-Y-T nytin ännän kohdalla, toinen oikeaan aikaan ja kolmas on vähän hitaampi harkitsija, niin tältä se näyttää :)

Saara viihtyi lomalla hyvin, vaikka päiväunet kuumuuden ja erilaisten siirtymien takia jäivätkin paljon normaaliolosuhteita lyhyemmiksi. Saara hoksasi myös loman aika syömisen ilot ja esimerkiksi aamu- ja iltapuuroannosten koko kasvoi selkeästi pariviikkoisen loman aikana. Kun yksi matkapuurotetra menomatkalla riitti kolmeen ruokintaan, niin paluumatkalla hän söi sen yhdellä kerralla. Tämä suuri ruokahalu on tosin kadonnut nyt Suomessa, en tiedä meneekö kasvuvauhdin vaihtelun vai flunssan piikkiin. Kaikki välipalat maistuvat edelleen hyvin, muttei niinkään ruoka.

Toinen veneajeluretki tehtiin myös omalla porukalla ja vuokrakuskilla. Matkalla oli kolme pysähdystä: ensimmäinen isohkolle uimarannalle, toinen pienelle uimarannalle ja kolmas erään saaren rantaan, josta kävelimme uimaan sisäjärveen. Reissun kohokohta oli pieni uimaranta, jolla ei ollut muita ihmisiä kuin me.

Matka ei olisi ollut näin onnistunut, jos matkaseurueeseen ei olisi kuulunut lapsille kavereita. Lapset leikkivät paljon porukalla mutta myös pareittain. Hauskaa oli seurata kun Sisu ja Kalle pelasivat keskenään muistipeliä. Heikki tuli hetkeksi katsomaan viereen ja totesi sitten minulle: Kallella ja Sisulla on ihan omat säännöt. Niin olikin, muttei se tuntunut menoa haittaavan.

Teimme retken myös paikalliseen lintueläintarhaan, jossa oli jos jonkinlaista lintua. Lapsista oli hauska syöttää lintuja, puiston portilta sai ostaa pussillisen erilaisia eläinten ruokia ja joka elukan kohdalla oli ohjeet mitä saa antaa. Ehkä parasta lasten mielestä oli kuitenkin se, että lopussa oli aitaus, jossa oli paljon pupuja ja näitä pupuja sai ottaa syliin. Kalle ja Sisu innostuivat heti nappailemaan pupuja syliin, Heikillä ja Pepillä kesti hieman uskaltautua, mutta lopulta vietettiin aika pitkä tovi pupuja halaillen ja syötellen.

Loman viimeinen päivä alkoi aikaisin aamulla Langkawilla, kun lähdimme kohti lentokenttää ja Singaporea. Meno oli aika jännittävä, koska matkaseurana ollut perhe oli vatsataudissa ja kuten voi kuvitella, matkustaminen, varsinkaan lentomatkustaminen, ei siinä tilassa ole erityisen houkuttelevaa. Itse odotimme koko ajan vatsataudin iskevän juuri sopivasti paluumatkalle, mutta - hämmästyttävää kyllä - meidän perheestä ei sairastunut kukaan, vaikka siis asuimmekin samassa hotellihuoneistossa. Todennäköisesti kyseessä oli noro, jonka olimme sairastaneet jo kotisuomessa ennen matkaa. Meillä terveillä oli kuitenkin loman viimeisenä päivänä hyvää aikaa tutustua vielä Singaporeen, sillä olimme perillä siellä jo aamulla ja jatkolento kotiin oli vasta myöhään illalla.

Kävimmekin ensin turistiajelulla kuvan amphibio-aluksella, jolla näki merenpuoleisen Singaporen pilvenpiirtäjät ja muut huikeat rakennukset todella hienosti läheltä.

Kävelimme rannassa ja Anssin toiveesta menimme katselemaan maisemia Marina Bay Sandsin (tuon kolmijalkaisen valtavan rakennelman) kattoterassille. Sieltä näkyikin huikeasti koko kaupunki.

Jäimmekin vielä ex tempore syömään kattoravintolaan ja illallisen aikana aurinko oli laskenut ja näimme maiseman vielä pimeällä. Tähän oli hyvä lopettaa lomailu ja suunnata takaisin lentokentälle ja paluumatkaan.

Lomaa odotellessa

Sain itseni houkuteltua viimein päivittämään blogia, koska kohta on edessä parin viikon loma ja siitä taa varmasti sitten paljon kerrottavaa. Nyt kuitenkin palataan joulukuuhun ja tammikuun alkuun.

Marraskuussa havahduin siihen, että Kalle on kiinnostunut palapeleistä - tästä taisinkin mainita jo viime postauksessa. Kallelle ei tullut varmaan juuri koskaan annettua Heikin aikoinaan saamia nuppipalapelejä, ehkä siksikin että Heikki ei niillä koskaan erityisemmin innostunut leikkimään. Kalle kuitenkin haluaa aina tehdä samaa kuin Heikki ja innostui kanssamme kokoamaan palapeliä. Kun silmä vältti, hän kokosikin itse jo 20-25 palaisia palapelejä, ilman sen kummempaa perehdytystä palapelien logiikkaan - tai ehkä juuri siksi. Heikin innostuksen sain varmaan hiipumaan, kun yritin insinöörimäisesti lähteä selittämään reuna- ja kulmapaloista, kun lapset selkeästi hahmottavat palapelejä enemmänkin värien ja muotojen kautta. Joulukuu meni palapelejä kootessa ja joulupukilta saatiin täydennystä kokoelmiin. Nyt menee jo n. 50 palan palapeli itsekseen, jos ollaan se ensin pari kertaa tehty yhdessä. Mielestäni aika hyvä keskittymiskyky ikäisekseen!

Joulukuussa Saara aloitteli pikkuhiljaa myös kiinteitä. Aloitettiin iltapuurolla, toiveena että se parantaisi yöunia. En usko että niillä parilla teelusikallisella juuri siihen oli apua, mutta nyt puolivuotiaana hän näyttäisi hoksanneen syömisen ilon. Maito kuitenkin maistuu edelleen parhaalta, ja tyttö kasvaa kovaa vauhtia - painoa. Tänään neuvolantäti oli puolivuotistarkastuksessa niin hämmentynyt a) siitä että Saara huusi kuin palosireeni ja b) pituutta oli tullut vain puoli senttiä samalla kuin painoa toista kiloa, että sekä pituus että paino piti mitata pariin kertaan. Jos tyttö nyt on veljiensä tavoin mennyt pituuspainokäyrällä ylärajaa hipoen, niin nyt se ylitettiin melkoisella kulmakertoimella. No, mennään mittailemaan helmikuussa uudestaan, josko kasvu olisi sitten hieman tasaantunut, tai olisiko meidän superrauhallisen ja iloisen vauvan putkihuuto saanut tädin kuitenkin mittaamaan jotenkin hullusti sen pituuden. Saara oppi tässä kääntymäänkin juuri ennen puolivuotispäivää, uuden vuoden päivänä. Saaran suurin huvitus tällä hetkellä on kääntymisen lisäksi omat varpaat, ja toissijaisesti myös kädet. Ja tänään tuntui ikenen läpi puhjenneen ensimmäinen hammaskin! Toinen siintää näkyvissä myös.

Marras-joulukuun pakollinen ohjelmanumero on joulukorttikuvan ottaminen lapsista. Täytyy sanoa että lasten määrän kasvaessa millään tapaa esittelykelpoisen kuvan saamisen vaikeus kasvaa eksponentiaalisesti. Aina joku katsoo muualle, heilahtaa tai kuristaa Saaraa. Jälkimmäinen otos päätyi kuitenkin korttiin ja kortit jopa ehtivät perille jouluksi.

Joulukuussa avattiin laskettelukausi Himoksella, kun olimme Itsenäisyyspäivän aikoihin Katrin, Tuomaksen, Vilhon ja Riston mökillä Jämsässä. Pojat pääsivät rinteeseen kahtena päivänä ja Heikki ja Vilho ehtivät osallistua Dumle-kisaankin. Laskettelusta ei tullut kärkisijoja, mutta Stiga-viestistä hopeaa joukkueelle Heikki ja Anssi. Laskukautta on jatkettu useampanakin päivänä niin Hirvensalossa Turussa kuin Kirkkonummen Peuramaalla. Kalle sai tällä viikolla uudet suksetkin, kun vanhat eivät tahdo uudella lumella luistaa ja eivät käänny niin helposti kuin uudemmat carving-tyyppiset. Näiden testailu siirtynee tosin helmikuulle, loman jälkeiseen elämään.

Luistelukausikin aloitettiin viime viikolla. Kalle oli ensimmäistä kertaa luistimet jalassa ja hienosti lähti niillä tepsuttelemaan. Heikki sai luistimia jo vähän liukumaankin. Bonuksena ostettiin pojille sitten kiakkomailat ja kiakot.

Jouluna olimme aatonaatonaatosta tapaninpäivään Norrskatassa, missä en ole kyllä koskaan nähnyt niin paljon lunta kuin tänä jouluna! Aika meni rattoisasti, joulupukki kävi ja toi paljon lahjoja. Heti joulupäivänä testiin pääsivät pukin pojille tuomat murtsikkasukset. Tapanina siirryimme Tampereelle, johon pukki oli tuonut lisää lahjoja. Välipäivinä ehdimmekin pitkästä aikaa viettää hieman myös aikuisten kesken aikaa, ensin "Vain Elämää" -konsertissa Barona Areenalla ja sitten juhlistaen 35-vuotiasta Jaskaa ja toisen tutkinnon suorittanutta Tiinaa.

Kalle odottaa kovasti seuraavaa syntymäpäivää. Monta kertaa päivässä, ihan kesken leikin, ruokailun, pukemisen - ihan minkä vaan - hän toteaa "kohta mä täytän" ja nostaa kolme sormea pystyyn. Syntymäpäiviä vietetäänkin tyylikkäästi matkoilla, mutta eiköhän me juhlat saada loman jälkeen aikaiseksi. Ei sitä kaikki kolmivuotiaat synttäreitään Singaporessa vietäkään :)

Olenkin taas innostunut ompelemaan ja jostain nappassut siihen aikaakin. Ennen joulua valmistui Saaralle joulumekko Anssin vanhasta villapaidasta, ja nyt lomamatkaa varten pari hellemekkoa minun vanhoista vaatteistani. Ompeluun on siis ollut hetki, muttei kangaskaupassa käymiseen :) Pari muutakin kesävaatetta on työn alla, saa nähdä ehtivätkö valmiiksi ennen kuin lähdetään reissuun. Reissun suuntana siis ensin lyhyesti Singapore ja sitten aurinkolomailua Malesian Langkawilla - tästä kertomusta lisää sitten matkan jälkeen!

Ja niille, jotka kyselevät, onko paljonkin rankempaa elämä kolmen kuin kahden kanssa, niin tämä alla oleva ulkokuva puhukoon puolestaan (niistä toisenlaisista hetkistä ei tule otettua kuvia) :)

Uintia, palapelejä ja selällään möllöttelyä

Lumi on saapunut Espooseen marraskuun viime päivinä ja tämäkös on lapsia ilahduttanut. Eilen Heikki teki aamutoimiennätyksensä ja ulkona lumipuuhissa menikin sitten kolmatta tuntia puuhaillessa Kallen kanssa. Itse olen flunssassa enkä käynyt kuin antamassa pojille lasten lumikolat ja toisen kerran antamassa luvan laskea kolilla mäkeä meidän autopaikalle asti. Alla video poikien innovatiivisesta tavasta laskea mäkeä, kun pulkkia ja rattikelkkaa ei ole vielä haettu varastosta.

Muuten arki onkin mennyt aika marraskuisissa tunnelmissa, jokainen vuorotellen flunssassa. Lapsilla on jo ohi ja minulla päällä, vain havainto siitä että kuukausi on taas mennyt bloggaamatta sai minut vääntäytymään koneelle eikä sänkyyn. Oman lisänsä flunssaväsymykseen antaa Saara, joka on viime yöt nukkunut huonommin kuin ennen. Vielä ei ole Saara saanut mitään kiinteää ruokaa, saa nähdä neuvottaisiinko ensi maanantain 5 kk -neuvolassa ne aloittamaan. 4 kk -neuvolassa ainakin vain hämmästeltiin Saaran nopeaa kasvua ja isoa painoa suhteessa pituuteen. Siinä mielessä siis Saara seuraa isoveljiensä jalanjälkiä. Sama homma myös liikkumisen suhteen - Saaralla ei ole mitään intressiä liikkumiseen, ei käänny edes kyljelleen - mutta punkeaa mielellään istuma-asentoon, vaikkei siis istua vielä osaa.

Marraskuun alussa kävin lasten kanssa Tampereella ja reissun kohokohta taisi olla vierailu Särkänniemen delfinaarioon. Pojat tykkäsivät esityksestä ja Kalle oli aivan ihmeissään - tällä kertaa ei kuitenkaan pelottanut, kuten edellisen vierailun Mimmi Lehmä ja Varis -lastenteatterissa.

Pojat viettävät niin paljon aikaa yhdessä, että välillä tulee hankaluuksia kun mukaan saapuu kolmas leikkijä. Kallen on vaikea ymmärtää, että Heikki leikkisi mielellään vanhempien lasten kanssa ja Heikille taas tulee hirveä tarve alkaa pompottaa Kallea. Toisaalta toisten lasten kanssa leikit sujuvat oikein hienosti. Kallella ei vielä ole montaa omaa kaveria, mutta näyttäisi että jo kolme vuotta täyttäneen Sisun kanssa yhteiset leikit ihan kaksistaankin alkaa sujua. Ehkä jos Kallekin pääsisi tammikuussa kerhoon niin löytyisi muitakin kavereita kuin isoveli. Aika hauskaa pojilla kuitenkin on yhdessäkin :)

Heikki on rohkaistunut/oppinut nyt syksyllä uimaan ilman apuvälineitä. Pitkään uinti sujui hyvin räpylöillä, mutta nyt hän on todistettavasti uinut jo n. 10 m ilman mitään kelluttavaa. Hän onkin alkanut suorittaa uimamerkkiä, josta puuttuu enää kellunta. Uinti, liuku, sukellus ja hyppy on jo suoritettu. Kalle taas on innostunut pikkulegoista sekä etenkin palapeleistä. Viime päivät hän on rakentanut maanisesti muutamaa parinkymmenen palan palapeliä - kun peli valmistuu, se puretaan ja aletaan alusta. Tyyli on vapaa, enkä ole siihen puuttunut, mutta nopeus on kasvanut selkeästi muutamassa päivässä.

Muuten arki rullaa tavalliseen tapaan, joulua taidetaan kaikki odotella ja tammikuista lomareissua.